Kahvilakerho kokoontuu.

On tämä maailma tosiaan mennyt kummalliseksi. Harrastuksekseen voi listata ”kahvilakerhon”. Vierailin eräässä kahvilakerhossa viime viikolla. Itsehän olen asian kanssa vasta aivan untuvikko, mutta nämä kahvikerholaiset varmasti listaisivat säännölliset torstaitapaamisensa ystäväkirjojen kohtaan ”harrastukseni”.
Kaikki lähti siitä, kun muuan bloggaaja oli muuttamassa Turusta Helsinkiin ja halusi kerätä samanhenkistä populaa kauniiden kahvikuppien ääreen Helsingin ytimeen (ja vähän kauemmaksikin). Itse en vakkarikalustoon tässä elämänhetkessä pysty sitoutumaan, mutta halusin käydä kurkkaamassa tätä mahtavaa ilmiötä, tätä suloisuuden kiteytymää. Päädyin Munkkivuoren Fazer-kahvilaan vajaa 10-henkisen kerhon kanssa nauttimaan kahvista ja leivästä, jonka päälle pursotettu vuohenjuusto näytti pikemminkin täydelliseltä kasalta kermavaahtoa.
Kerhossa oli kaikki kunnossa, puitteet ja ihmiset. Ja samanhenkiset olivat todella löytäneet toisensa. Kuului neulepuikkojen kilinää ja kirjallisuudesta keskusteltiin kiihkeästi. Jalkoihin tuijottaessa näkyi kirpputorilta löydettyjä kauniita nahkakenkiä ja suurin osa oli verhoutunut villapaitoihin ja peittivät puolet itsestään muhkean huivin alle. Kissoja pidettiin maailman valtiaina ja kaikki tiesivät, että jälkiruoalle on oma vatsa. 
Minä tarkkailin ja analysoin (anteeksi tytöt) ja mietin, että kenestä vain voi kyllä tulla mitä vain, jos asiaa puidaan yhdessä kauniissa kahvilassa.
Eikä ollut kahvilassakaan valittamista. Vastikään Munkkivuoreen noussut Fazer on tyylikäs ja design, mutta kuitenkin perinteitä kunnioittava ja arvokas. Lamput ovat niin kauniita, että unohtaa, etteivät tuolit aivan niin.
Mitään boheemia lautapelikerhoa ei tässä kahvilassa kannata järjestää, mutta juuri kahvilakerhon kokoontumiseen paikka on mitä oivin (onko se sana tosiaan ”oivin”?). Suklaakonvehti suli turvallisesti reunasta, kun se nojaili kahvikuppiin. Ja mieletöntä oli se, ettei tarvinnut arvailla, tuleeko konvehtia mukaan vai ei, kun suklaat oli aseteltu kuppien viereen valmiiksi.

 Parhaaseen kuvaan on hyvä lopettaa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kehotus on terapeuttinen. Ei voinut muuta, kuin ottaa kakkua mukaan. Otin yhden juustopiiraan ja jaoin sen kotona kolmeen pieneen palaan, Jannen ja siskoni kesken. Epäolennainen ja -kiinnostava fakta, mutta niin kuitenkin tein.
Yksi asia minua kuitenkin jäi huolettamaan, näin kahvin ystävänä. Mikäs kahvilakerho se sellainen on, jossa litkitään teetä kahvin sijasta suurista kupeista tai vielä pahempi, herkkukaakaota?! Ja ei, niitä maitoja ei voi kutsua kahveiksi, johon on sekoitettu muutama tippa Juhla Mokkaa. 
Nyt ryhdistäytykää, sisaret. Toivottavasti tapaamme vielä.
-Henriikka

20 kommenttia

  1. Avatar Lotta 21.11.2013

    Voi miksi istuinkaan tuona torstai-iltana yliopistolla tuon kahvilan sijaan! Näyttää ihanalta, on pakko ehkä mankua kerholaisilta uutta vierailua tuonne niin minäkin pääsisin mukaan.

    Vastaa
    • Henriikka Henriikka 1.12.2013

      Voi että, olisitpa tullut, niin meitä olisi ollut yksi mukavampi enemmän.

      Ps. Mutta yliopisto on myös hyvä vaihtoehto.

      Vastaa
  2. Avatar annie 21.11.2013

    Ihana ja lämmin teksti :) Leivokset ja leivät näyttää ah-niin-herkkullisilta, että tulee nälkä, vaikka on maha täynnä.

    Vastaa
    • Henriikka Henriikka 1.12.2013

      Voi kiitos Annie. Tuo on kyllä ihana paikka. Fazer on onnistunut luomaan samalla perinteisen, mutta kuitenkin tyylikkään sisustuksen.

      Vastaa
  3. Avatar Jemina 22.11.2013

    kirjoititpa ihania sanoja meidän hassusta kerhosta! tule ihmeessä mukaan aina jos on aikaa, tässä on kivoja joulujuttuja suunnitteilla mihihihi.

    oot ihana pus pus!

    Vastaa
    • Henriikka Henriikka 1.12.2013

      Teidän hassu kerho on oikein pätevä! Yritän tulla, vaikka arki meinaa aivan nielaista kaikkieni touhuinensa.

      Vastaa
  4. Avatar Anonymous 22.11.2013

    hei tuli mieleen yks hassu juttu, mutta kysytkö kahviloissa kuvan kakkujen kuvaamiseen? Ü
    emmää tiiä tarvisko, ja varsinkaan olisiko minun tätä pitänyt kysyä, mutta sattuipa tuonnone hassujuttu tulla mieleen!

    P.s monta kertaa päivässä tulee klikattua ”aamukahvilla” auki ja tsek, jospa ois jälleen uutta kivaa postausta! Oot ihana! -J

    Vastaa
  5. Avatar Anonymous 22.11.2013

    *luvan ü

    Vastaa
    • Henriikka Henriikka 1.12.2013

      Hei anonyymi. Onpa hauskaa, että jaksat aina käydä katsomassa mun kuvia ja tekstejä. Tämä on mulle tärkeä juttu ja se on kiva kuulla, että tästä tosiaan saadaan irti.

      Ja joo, kysyin kyllä luvan. Tuollaisissa ”suljetuissa” paikoissa tarvitsee aina luvan, jos haluaa kuvailla.

      Vastaa
  6. Avatar Anonymous 22.11.2013

    No mutta saahan kahviLAkerhon kokkontumisissa juoda vaikka hanavettä, jos se kahvilan valikoimiin kuuluu! :) Kahvikerhot sitten erikseen. Vai menikö minulta pololta nyt joku läppä ohi?

    Vastaa
    • Avatar Anonymous 24.11.2013

      Ajattelin myös, että ”No mutta!” Kahvikerho vai kahvilakerho? Kahviloissa me teenjuojatkin käydään. :)

      Vastaa
      • Henriikka Henriikka 1.12.2013

        Voii eeeeiii! Siis tämä oli siis läppä kyllä. Kunhan pilke silmäkulmassa kirjoittelin. Pahoitteluni, jos se aiheutti hämmennystä. Kaikki juokoot kahvilakerhossa sitä mitä huvittaa ja kahvikoulutukset sitten erikseen.

        Vastaa
  7. Avatar Anonymous 22.11.2013

    ihania kakkujuttuja, namskis!

    ja tuosta ”oivimmasta” – sanoisin itse ehkä, että ”mitä oivallisin”. (ei ”oivin” taida kieliopillisesti väärin olla, ehkä vaan vähän harvemmin käytetty ja siksi hieman hassun kuuloinen)

    oivaa viikonlopun alkua siis ! ;)

    Vastaa
    • Henriikka Henriikka 1.12.2013

      Mitä oivallisin! Se kuulostaa kyllä paremmalta, kuin oivin. Njähh.

      Kiitos ja oivaa sunnuntaita, vaikka olen vastaukseni kanssa vähän myöhässä.

      Vastaa
  8. Avatar Naava 22.11.2013

    Siulla on selvästi lahja näiden söpöjen ja kauniiden asioiden löytämiseen! Olet toki itsekin kaunis ja söpö joten en ihmettele :D

    Vastaa
    • Henriikka Henriikka 1.12.2013

      Haahuilen ehkä sellaiset vaaleanpunaiset silmälasit silmillä. Kiitos Naava.

      Vastaa
  9. Avatar Kiia Turunen 22.11.2013

    Ei, ei, liikaa suussa sulavien makeisten kuvia, tulee ihan vesi kielelle. Ei saa kiusata, pöydässä on nyt kyllä sellaista namia että kohta ihan itkettää! No ei suinkaan. Olet kyllä mestari näiden pienen ja suloisten suuhunpantavien etsinnässä, kaikki on niin somaa!

    Vastaa
    • Henriikka Henriikka 1.12.2013

      Eipä itketä siellä, vaikka täytyy myöntää, että kyllä näin jälkeen päin tämä juttu tekee itsellenikin tiukkaa, kun niiin paljon tekisi mieli kakkua.

      Vastaa
  10. Avatar renja 23.11.2013

    Voi nyt harmittaa, etten tuolla kerralla ollut kahvilakerhossa!

    Vastaa
    • Henriikka Henriikka 1.12.2013

      No mutta eiköhän me jossain nähdä, on tässä elämäsäs vielä hetkiä. hiih.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.