Vaellellen visuaalisessa kuplassa.

Kiersin tänään keskustaa. Menin Akateemiseen kirjakauppaan vaeltelemaan (ja kauhistuin Helsingin keskustaan rantautuneen Starbucksin jonosta. Nyt kerätkää ihmiset itsenne ja menkää kivoihin pikkukahviloihin ja jättäkää rahanne Suomeen. Se kahvikin on vallan keskinkertaista). Sen jälkeen kävelin kaikessa rauhassa Design Forumille ja vietin siellä aikani. Katselin Tonfisk designin pannuja ja kuppeja, Tapio Wirkkalan paperipussi-maljakoita ja Woodnotesin lehtitelineitä. Siirryin tuotteelta toiselle tietämättä ulkomaailmasta, eikä kukaan olisi saanut kuplaani rikki. En ollut edes aikeissa ostaa mitään, kunhan hengitin sitä tunnelmaa.

Myöhemmin mietin, olenko ihan järkevä. Jostain syvältä aivojen laidalta kuului huuto, että vain vastuuton hulttio imee itseensä miljöönsä visuaalisuutta, jos voisi olla pelastamassa maailmaa ja ihmishenkiä. Tai olisi edes lukemalla sivistämässä itseään. Mutta minä sen kuin haahuilin.

Mutta kai se on toisinaan ihan sallittua, kuplassa kulkeminen siis. Meinaan välillä aivan pakahtua, kun katson ympärille ja huomaan maailman väreineen, materiaaleineen, muotoineen, tuoksuineen. Joskus ollessani nuorempi, äiti sanoi minun olevan kauneudentajuinen. Se oli kauneimpia asioita, joita olen koskaan itsestäni kuullut (ja muistan sen siitäkin huolimatta, että samassa lauseessa äiti myös luetteli liudan huonoja puoliani). Olen sellainen mielellään, siitäkin huolimatta, että se joskus teettäisi pakahtumisen tunteesta johtuvaa huonovointisuutta.
Tämän jutun kuvat ovat Kruununhaasta, Month of Sundaysin, Terhi Pölkin ja Poola Katarynan ystävämyynneistä. Kävin ihastelemassa viikko sitten suunnittelijanaisten tekeleitä ja nostamaan maljaa syksylle. Tästäkin maasta löytyy niin monta sellaista kauneuden lupausta, että huh huh.Yllä kaksi Poolan uuden malliston lempparia, kun taas Month of Sundaysin lempparit vilkkuvat useammassakin kuvassa: tummansiniset ja metsänvihreät neuleet ovat minun makuuni. Terhin kenkiä en ole koskaan omistanut, mutta kehuja olen kuullut sitäkin enemmän. Ja ne tuntuivat ja tuoksuivat niin hyvältä.
Ja mikä seinä! Neilikoita teipattuna pitkin seinää. Antakaa mun pyörtyä.

Taivaanrannanmaalarina on hyvä, jos se taivaan maalaus on sellaista sopivan systemaattista, eikä hultitonta roiskintaa. Jokainen löytäköön omat kuplansa. Aamen.
-Henriikka

18 kommenttia

  1. Avatar Hanna 13.11.2013

    Siis tuommoinen haahuilu on myös mun lempipuuhaa vapaapäivinä! Meen kaupungille ehkä hoitamaan jonkun yhden asian ja sitten vaan kiertelen ihanissa putiikeissa ja kauniilla kaduilla, hypistelen ja ihastelen. Harvemmin ostan yhtikäs mitään, mutta se haahuilu vaan on jotenkin niin inspiroivaa.

    Vastaa
    • Avatar Henriikka 21.11.2013

      NIMENOMAAN. Kai sitä voi maailmaa pelastaa monella tapaa.

      Vastaa
  2. Sä oot niin ihana.

    Vastaa
  3. Avatar renja 13.11.2013

    Saanko mäkin pyörtyä! Neilikat teipattuna seinälle, täydellistä.

    Vastaa
    • Avatar Henriikka 21.11.2013

      Anna mennä vaan. Toivottavasti et ole odottanut näin pitkään mun lupaa- Maailma on pyörryttävän tyrmäävä.

      Vastaa
  4. Avatar AINO 13.11.2013

    Kauneus on usein kovinkin katoavaista, siksi sitä on välillä vain pakko hengittää niin paljon sisään kuin pystyy!

    Vastaa
    • Avatar Henriikka 21.11.2013

      Hyvin kiteytetty. Vaikka en kyllä usko kauneuden olevan katoavaista. Toivottavasti ei.

      Vastaa
  5. Avatar Tiina 14.11.2013

    Voi kai ajatella niinkin, että kauneuden/visuaalisten arvojen vaaliminen on osa maailman pelastamista. Varsinkin jos ei osta jokaista teollisesti tuotettua kaunista esinettä, joka vastaan tulee.

    Vastaa
    • Avatar Henriikka 21.11.2013

      No niinpä- Oli kyllä hyvä teoria. Ehkä jokainen on meistä luotu toteuttamaan sellaista maailmanparannusta, mikä on itselleen luontaista.

      Vastaa
  6. Avatar Laura 14.11.2013

    En voi olla kertomatta että kuuntelin juuri eräässä kirkossa appiukkosi tarinoita ja (ihanaa!) musisointia :-)
    Ihana oot sinäkin :*

    Vastaa
    • Avatar Henriikka 21.11.2013

      Appi on huipputyyppi! Onneksi pääsen taas pian kylään. Kiitos, molempien meidän puolesta. Vien terveiset.

      Vastaa
  7. Avatar Anonymous 14.11.2013

    Pakko sanoa, mun sydän rupee aina hymyilemään kun luen sun tekstejä! Tää blogi on kuin pakopaikka maailmalta, jossa saan hetken ihailla kauniita kuvia ja lukea kauniita ajatuksia..ihan rauhassa. Nauttia.
    Oon lukenu sun blogia piiiiiiitkään, ja haluisinkin nyt kiittää sua. Kiitos kun saat mut hymyilemään:-) AIvan ihanaa talvea ja joulun odotusta!

    Vastaa
    • Avatar Henriikka 21.11.2013

      Sydän hymyilee, hmmmmm kuulostaa kyllä eriskummalliselta ja ihanalta elintoiminnolta.

      Kiitos itsellesi päivän parhaasta kommentista. Se on aina ihanaa, kun joku pitkään linjoilla ollut kirjoittaa sanan tai muutaman.

      Vastaa
  8. Avatar Anonymous 15.11.2013

    hellouu! törmäsin tämmöiseen (http://www.loyto2014.fi/) kalenteriin eräässä toisessa blogissa ja tuli heti mieleen, että voisit tykkäillä :) muutenkin on hassua käydä kirpputoreilla ja selailla nettikauppoja kun koko ajan törmää juttuihin joiden kohdalla ajattelee ”Henriikka tykkäisi tästä, Henriikka ostais tän”. Pari kertaa on jo meinannut käydä niin että melkein ostin jotain vain lahjoittaakseni sen sulle :D

    Vastaa
    • Avatar Henriikka 21.11.2013

      Menin heti tutkailemaan ja vitsit toi on kaunis! Mulla on iha pakko löytyä kalenterista viereinen sivu tyhjää, mutta muuten toi lähtisi ostoon heti.

      ja hei, ihan huippuhauska toi sun mulle-ostamis-tarve. Aina saa vinkkailla kaikesta!

      Vastaa
  9. Avatar Anonymous 15.11.2013

    OIKEE meininki!

    Vastaa
    • Avatar Henriikka 21.11.2013

      KIITOS- Niin sitten kai, jos kerran niin sanot hiih.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.