Kiersin tänään keskustaa. Menin Akateemiseen kirjakauppaan vaeltelemaan (ja kauhistuin Helsingin keskustaan rantautuneen Starbucksin jonosta. Nyt kerätkää ihmiset itsenne ja menkää kivoihin pikkukahviloihin ja jättäkää rahanne Suomeen. Se kahvikin on vallan keskinkertaista). Sen jälkeen kävelin kaikessa rauhassa Design Forumille ja vietin siellä aikani. Katselin Tonfisk designin pannuja ja kuppeja, Tapio Wirkkalan paperipussi-maljakoita ja Woodnotesin lehtitelineitä. Siirryin tuotteelta toiselle tietämättä ulkomaailmasta, eikä kukaan olisi saanut kuplaani rikki. En ollut edes aikeissa ostaa mitään, kunhan hengitin sitä tunnelmaa.
Myöhemmin mietin, olenko ihan järkevä. Jostain syvältä aivojen laidalta kuului huuto, että vain vastuuton hulttio imee itseensä miljöönsä visuaalisuutta, jos voisi olla pelastamassa maailmaa ja ihmishenkiä. Tai olisi edes lukemalla sivistämässä itseään. Mutta minä sen kuin haahuilin.
Mutta kai se on toisinaan ihan sallittua, kuplassa kulkeminen siis. Meinaan välillä aivan pakahtua, kun katson ympärille ja huomaan maailman väreineen, materiaaleineen, muotoineen, tuoksuineen. Joskus ollessani nuorempi, äiti sanoi minun olevan kauneudentajuinen. Se oli kauneimpia asioita, joita olen koskaan itsestäni kuullut (ja muistan sen siitäkin huolimatta, että samassa lauseessa äiti myös luetteli liudan huonoja puoliani). Olen sellainen mielellään, siitäkin huolimatta, että se joskus teettäisi pakahtumisen tunteesta johtuvaa huonovointisuutta.
Tämän jutun kuvat ovat Kruununhaasta,
Month of Sundaysin,
Terhi Pölkin ja
Poola Katarynan ystävämyynneistä. Kävin ihastelemassa viikko sitten suunnittelijanaisten tekeleitä ja nostamaan maljaa syksylle. Tästäkin maasta löytyy niin monta sellaista kauneuden lupausta, että huh huh.Yllä kaksi Poolan uuden malliston lempparia, kun taas Month of Sundaysin lempparit vilkkuvat useammassakin kuvassa: tummansiniset ja metsänvihreät neuleet ovat minun makuuni. Terhin kenkiä en ole koskaan omistanut, mutta kehuja olen kuullut sitäkin enemmän. Ja ne tuntuivat ja tuoksuivat niin hyvältä.
Ja mikä seinä! Neilikoita teipattuna pitkin seinää. Antakaa mun pyörtyä.
Taivaanrannanmaalarina on hyvä, jos se taivaan maalaus on sellaista sopivan systemaattista, eikä hultitonta roiskintaa. Jokainen löytäköön omat kuplansa. Aamen.
-Henriikka
Siis tuommoinen haahuilu on myös mun lempipuuhaa vapaapäivinä! Meen kaupungille ehkä hoitamaan jonkun yhden asian ja sitten vaan kiertelen ihanissa putiikeissa ja kauniilla kaduilla, hypistelen ja ihastelen. Harvemmin ostan yhtikäs mitään, mutta se haahuilu vaan on jotenkin niin inspiroivaa.
NIMENOMAAN. Kai sitä voi maailmaa pelastaa monella tapaa.
Sä oot niin ihana.
No itsepä!
Saanko mäkin pyörtyä! Neilikat teipattuna seinälle, täydellistä.
Anna mennä vaan. Toivottavasti et ole odottanut näin pitkään mun lupaa- Maailma on pyörryttävän tyrmäävä.
Kauneus on usein kovinkin katoavaista, siksi sitä on välillä vain pakko hengittää niin paljon sisään kuin pystyy!
Hyvin kiteytetty. Vaikka en kyllä usko kauneuden olevan katoavaista. Toivottavasti ei.
Voi kai ajatella niinkin, että kauneuden/visuaalisten arvojen vaaliminen on osa maailman pelastamista. Varsinkin jos ei osta jokaista teollisesti tuotettua kaunista esinettä, joka vastaan tulee.
No niinpä- Oli kyllä hyvä teoria. Ehkä jokainen on meistä luotu toteuttamaan sellaista maailmanparannusta, mikä on itselleen luontaista.
En voi olla kertomatta että kuuntelin juuri eräässä kirkossa appiukkosi tarinoita ja (ihanaa!) musisointia :-)
Ihana oot sinäkin :*
Appi on huipputyyppi! Onneksi pääsen taas pian kylään. Kiitos, molempien meidän puolesta. Vien terveiset.
Pakko sanoa, mun sydän rupee aina hymyilemään kun luen sun tekstejä! Tää blogi on kuin pakopaikka maailmalta, jossa saan hetken ihailla kauniita kuvia ja lukea kauniita ajatuksia..ihan rauhassa. Nauttia.
Oon lukenu sun blogia piiiiiiitkään, ja haluisinkin nyt kiittää sua. Kiitos kun saat mut hymyilemään:-) AIvan ihanaa talvea ja joulun odotusta!
Sydän hymyilee, hmmmmm kuulostaa kyllä eriskummalliselta ja ihanalta elintoiminnolta.
Kiitos itsellesi päivän parhaasta kommentista. Se on aina ihanaa, kun joku pitkään linjoilla ollut kirjoittaa sanan tai muutaman.
hellouu! törmäsin tämmöiseen (http://www.loyto2014.fi/) kalenteriin eräässä toisessa blogissa ja tuli heti mieleen, että voisit tykkäillä :) muutenkin on hassua käydä kirpputoreilla ja selailla nettikauppoja kun koko ajan törmää juttuihin joiden kohdalla ajattelee ”Henriikka tykkäisi tästä, Henriikka ostais tän”. Pari kertaa on jo meinannut käydä niin että melkein ostin jotain vain lahjoittaakseni sen sulle :D
Menin heti tutkailemaan ja vitsit toi on kaunis! Mulla on iha pakko löytyä kalenterista viereinen sivu tyhjää, mutta muuten toi lähtisi ostoon heti.
ja hei, ihan huippuhauska toi sun mulle-ostamis-tarve. Aina saa vinkkailla kaikesta!
OIKEE meininki!
KIITOS- Niin sitten kai, jos kerran niin sanot hiih.