Keskiviikkona alkoi joululomani. Pakkasin repun ja hyppäsin laivaan (kuulostipa helpolta). Olin todella muutaman höyryttömän ja paljon unen tarpeessa, eikä tällä kertaa ollut tarvetta matkata kauas lämpimään. Tukholma tuntui mukavan kodikkaalta ja tutulta, mutta kuitenkin paikalta, johon ei ole ehtinyt kunnolla tutustua. Niinpä valitsimme minilomamme kohteeksi Ruotsin.
Matkaseuraksemme menomatkalle saimme Hennan ja Miikkan, Jannen siskon ja hänen miehensä. Että teki hyvää päästää aivot ja mieli kunnolla hengittämään. Ennen joulua on hyvä tyhjentää päätä turhista ajatuksista ja antaa rauhan tulla. Joskus rauha tulee rauhoittumalla, tällä kertaa sen sai kuitenkin paremmin esiin puolityhjässä Silja Symphonyssa buffet-eväin, jouluglögein ja muutamin typerin tanssiaskelin. Ja tietenkin tankkaamalla tietokonepelejä Play Station -loungessa (arkilaivojen hyviä puoli, että lounge huutaa tyhjyyttään).
Reissun laivamatkat tarjosi Tallink Silja Line ja majoituksesta vastasi Visit Sweden. Matka toteutettiin heidän kanssaan yhteistyössä.
Kaupunkimatkailu on aina antoisinta silloin, kun ei ole hurjia tavoitteita. Kun lahjat oli ostettu jo Suomesta, saattoi joulujuoksentelun sijasta viettää kahvilla vaikka kaikki kolme päivää. Tukholma oli kaunis ja jouluinen, satunnaisista sateista huolimatta. Turistirysäksi muokatun vanhan kaupungin skippasimme ja vietimme aikaa Södermalmin ja Östermalmin hollilla.
Torit olivat täynnä ihania joulukukkia. Joulun suurimmaksi blogi-ilmiöksi nousseet punaiset marjaoksat hehkuivat tunnelmaa.
Ystävät palasivat samaisella laivalla takaisin Suomen jouluvalmisteluiden keskelle, mutta me jatkoimme Jannen kanssa lomailua. Kaksi yötä kivassa Rica Stockholm -hotellissa Kungsgatanilla, aivan Tukholman keskustassa. Nukuimme yli 10 tuntia molempina öinä ja nautimme lomailusta. Kiersimme kauppoja ja vietimme liian monta tuntia Beyond Retrossa fiilistelemässä rumia joulucollegeita.
Loman kohokohta oli vierailu valokuvamuseossa (Fotografiska Museet), niin kuin jo perjantaina fiilistelin. Ai että, se oli mahtava paikka. Ei ainoaastaan yläkerran ihana kahvila, vaan koko talo henki huippufiilistä ja paikassa saattoi viettää tuntikausia.
Eilen museokierroksemme jatkui modernin taiteen museoon (Moderna Museet), Skeppsholmeniin. Kovasti hehkutettu Cindy Shermann ei ollut lainkaan minun makuuni, mutta onneksi kokoelmat puhuttelevat (ja museokauppa, kjeh).
Metrolla pääsi helposti paikasta toiseen, mutta Tukholma on Helsingin lailla siitä hyvä kaupunki, että moni kohde sijaitsee kävelymatkan päässä.
Viimeöiset tuulilukemat olivat aikamoiset ja palasimme Suomeen turvallisesti, mutta keinutellen samaisella Silja Symphonylla. Hyvä ruoka, hyvä seura, parempi paras mieli. Ja tax freesta tuhottomasti Fazerin salmiakkikonvehteja, joita en jostain syystä ole löytänyt kaupoista tänä vuonna.
What can I say. Pööfekt. Huippuloma.
– Henriikka
Vihdoin alan päästä taas tähän kommentoimisen makuun, varo vaan, minusta tulee vielä kunnon kommenttihirmu kun vauhtiin pääsen. Että toivottavasti se on ajatuksena ja tekona ennemminkin positiivinen kuin negatiivinen heräte. Kuvista päätellen on ollut hieno ja mukava matka, itsekin haluaisin päästä taas laivalla keinuen Tukholmaan tai sitten Tallinnaan, tällaisissa naapurimaiden satamakaupungeissa on aina ilo vierailla. Ja tietenkin kun kameran muistaa mukaan ottaa, on ikimuistoinen matka ikuistettu sinne saakka!
Otan kommenttisi aina ilolla vastaan, ei siis hätää. En varo yhtään, vaan hymyilen sun jutuille.
Toivotaan, että pääset pian laivailemaan. Onhan se aikamoista turistitouhua, mutta sopivasti sellaista aivot narikkaan -toimintaa. Ja Tukholma on ihana!
Ihana paita sinulla! Saako kysyä mistä on löytynyt? :)
Toki saa kysyä! Se on Monkilta, ihan uusi. Tosi kiva ja hintakin oli vaan 25.
Heippa! Haluaisitko tehdä huulipunapostauksen? Kuulostaa oudolta, mutta nyt joulun alla yritin löytää punasta huulipunaa (siis ihan vain normaalia punasta huulipunaa) ja hämmennyin siitä kuinka vaikeaa se voi olla. Huulipunia oli vaikka kuinka montaa eri sävyä ja merkkiä ja tuubissa näytti eriltä kuin huulissa tai sävykartassa. Sulla näyttää olevan paljon huulipunia nii ois huippua jos esittelisit niitä! Mitä sävyjä ja minkä merkkisiä yms. Ja vaikka miten huulipunan sais kestämään mahdollisimman pitkään :)
Heipphei,
olipa kiva idea. Voisin tämän kyllä mielelläni toteuttaakin! Voi mennä viikkoja, kun on niin paljon ideoita, mutta varmasti toteutan alkuvuodesta.
[…] – Ruotsin miniloma: Loma länsinaapurissa […]
Tuli ihan näin randomisti mieleen et miten teijän reissuissa aina toimii tuo kielipuoli, eli miten hyvin osaat puhua vaikka ruotsia?..entäpä englantia(?) sillä sillähän nyt pärjää lähes missä vain maailmankolkassa.. :)
Kiinnostaa vaan, koska itsellä on aina paha tapa jäädä jumittamaan, jos/kun joku ulkomaalainen tulee juttelemaan (ts. unohdan miten edes muodostaa järkeviä kokonaisia lauseita engalanniksi). Mietin usein, että mites tuolla ulkomailla sitten kun siellä on vielä sosiaalisempaa väestöä. Ei mua toki haittaa se et tuntemattomat ihmiset tulee höpiämään mulle enkkua vaan päinvastoin, mutta se on taas eriasia, että kuinka hölmöllä englannilla itse heille kykenen vastailemaan. Pelkään vain toisinaan sitä,et jos tulee vastaan se kielimuuri jopa sen englannin kohdalla, voin vaikuttaa ulkomaalaisten silmissä hieman tylyltä ihmiseltä vaikka en sitä olisikaan :|..
Heippa Julia. Kiitos kommentistasi.
Englantia puhun kiitettävästi, ruotsia hyvin. Janne on meillä enemmänkin se kielinikkari. Itse olen ollut kielissä aina keskinkertainen, mutta hyvin olen pärjännyt. Suomalaiset usein vähättelevät kielitaitoaan ihan hirveästi, itsekin olen painiskellut sen kanssa. Tärkeintä on kuitenkin vain posottaa menemään. Loppujen lopuksi sitä tulee melkein aina ymmärretyksi, vaikka jokainen kieliopillinen yksityiskohta ei menisikään oikein. Ja reissussa oppii. Rohkaisen todella reissaamaan ja muuttamaan ulkomaille, jos yhtään tuntuu siltä. Kyllä se kielikin kehittyy siitä. Tsemppiä!