arkisto:

helmikuu 2014

Oma oodini Selänteelle.

Minussa asuu hoppimuija. On asunut jo pitkään. Ja muistakaa, että räppimuija ja hoppimuija on kaksi ihan eri akkaa. Yritän välillä piilotella alteregoani, mutta se puskee tasaisin väliajoin pintaan. Ei auta jakkupuvut ja sliipattu takatukka, kun tilalle tulee pelipaitoja ja kuulokkeista soi Looptroop ja muut kovat.

Kovasti on kasia hehkutettu nyt joka tuutista. Itse pitäydyn Lakersin kasissa, se olkoon ylistykseni kansallissankarillemme.

IMG_3514 (kopio)IMG_3480 (kopio) IMG_3575 (kopio)

Kun sekoittaa hippii ja hoppii, syntyy live-elämässä aikamoinen tappelu, mutta vaateyhdistelmissä hyvä soppa. Hippipiirteet ovat oikeastaan aika lähellä sellaista old school hip hop -tyyliä, jossa ei kaulassa roiku kellot ja korvissa kolmen kilon timantit. Flanellipaidat ja muut legendaariset rätit sopivat molempien ryhmittymien ilmeeseen.

Iloitsen, kun lämpimät kelit sallivat taas polvista auki olevat farkut. Takki auki ja alterego esiin (miks tämä kuulosti epäilyttävältä, jotenkin paljastelijalta?).

IMG_3591 (kopio) IMG_3616 (kopio)IMG_3608 (kopio)

On jakku tai pelipaita, ainakin on kevät. Ainakin hetken.

Hullun hyviä nimiehdotuksia viime juttuun, suuresti kiitän.
Antakaa palaa, mielikuvituksenne näyttää olevan rajaton.

-Henriikka

pelipaita, flanellipaita, farkut, reppu/second hand, huivi/Balmuir, takki/Dagmar, kengät/Bianco

Nimiehdotuksia uudelle blogille? PLEASE BABES.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tällä blogilla on paha tapa nostaa ideoita pintaan, ikään kuin valkoisia kaneja tuntemattomasta, mustasta silinterihatusta. Eräänä kauniina tammikuisena päivänä esittelin maailman koleinta blogia, johon on kuvattu tyylikkäitä pariskuntia. Loppuun heitin täysin harkitsematta heiton, josko pitäisi perustaa samanmoinen suomalaisversio. Siitähän riemu repesi, ja sain niin monta kehoitusta tarttua toimeen, ettei sitä voinut ohittaa pohtimatta asian prosentuaalista mahdollisuutta.

Ei, en vielä lupaa perustaa mitään (vaikka olemme tietysti jo Jannen kanssa suunnitelleet työnjaon ja parien bongauspaikat…), mutta siihen pisteeseen ollaan päästy, että inspiraatio katkeaa nimiehdotuksia luetellessa. Olen yrittänyt soveltaa kaikki luovat väännökset sanoista couble double duo twice pair battery cell dyad par mate doublet prace duet dual… ja sen lisäksi vielä kaikki tyyli- ja katumuotisanojen kornit yhdistelmät. Mutta näihin aivoihin ei saavu yhtä ainutta hyvää ideaa. Eikä nimen edes tarvitsisi olla näin muotokankea.

Nimen olisi oltava kansainvälinen muttei tylsä. Cool eikä klisee. Nokkela. Muistettava. Tyylikäs. Tai edes jotain näistä. Ainoa keskinkertainen vaihtoehto omistani on ”double check”, mutta se on liian tavanomainen noustakseen Google-haulla korkeimmaksi hakutulokseksi. On tämäkin ongelma.

PLIIS, babes? Auttakaa yksinkertaista. Laittakaa nimiehdotuksia. Kommenttiboksiin tai vaikka maililla. Vaikka postikortilla tai etanakirjeellä. Jos joku tulee valituksi (jos blogi ylipäänsä tulee perustetuksi), niin palkitsen ehdotuksen antaneen ruhtinaallisesti. En aio tehdä ”Apulantoja” ja lätkäistä blogille heti alkuun surkeaa nimeä.

-Henriikka

Kuva: X

Palkintopäivä.

IMG_3455 (kopio)

Tätä päivää oli odotettu. Usein deadlinejen lähestyessä ja työn painaessa selkää kyyryyn, mietin seuraavaa vapaapäivää. Suunnittelen miten aion silloin juhlia, minne mennä ja missä syödä. Eilen palautin opparin aamusta, mutta päivä meni työn parissa. Tänään koitti se päivä, jota olin jo pari viikkoa kutsunut ”Rakkauden päiväksi”. ”Sit mennään leffaan, kahville ja kirpputorille. Sitten aamiasta kolme tuntia. Vuoteessa. Sit juhlitaan ja riemuitaan iltaan saakka.”

Harvoin nämä palkintopäivät ovat ihan yhtä hohdokkaita kuin ennakkounelmissa. Mutta kaiken odottamisen arvoisia yhtä kaikki. Ei voi mennä pieleen, jos päivän kulku on pitkä aamupala, juhlalimut, päiväleffa, haahuilu kaupoissa, kahvihetki Töölöntorin Tintin Tangossa, päivällinen etiopialaisessa ravintolassa ja juoksulenkki. Ja pian vielä lööbaa Pappagallo-jätski kainalossa.

IMG_3765 (kopio)IMG_3626 (kopio) IMG_3628 (kopio) IMG_3633 (kopio) IMG_3635 (kopio) IMG_3648 (kopio) IMG_3669 (kopio) IMG_3679 (kopio) IMG_3688 (kopio) IMG_3713 (kopio) IMG_3717 (kopio) IMG_3761 (kopio) IMG_3774 (kopio)IMG_3786 (kopio) IMG_3805 (kopio) IMG_3823 (kopio) IMG_3831 (kopio) IMG_3833 (kopio) IMG_3834 (kopio) IMG_3836 (kopio) IMG_3851 (kopio)
Ja kaiken kruunasi saapunut kevät. Istuimme ravintolassa, ja yhtäkkiä ikkunan takaa kaahasi  kaksi jäpikkää skeittilaudoilla ohi. Takuuvarma kevään merkki. Vielä kun näkisi lakaisukoneen.
Ihana päivä. Ja muistutus siitä, miksi etiopialainen on maailman parasta ruokaa.
– Henriikka

Valmis opinnäytetyö ja väsynyt, helpottunut Henriikka.

Tänään voin hyvin. Väsyneesti mutta hyvin. Kyllähän te minut tunnette, sain taas huomata tänään, kun sain seuraavan kommentin blogiin:

Henriikka, tule takaisin! Sellaisena kuin olit vielä joitakin viikkoja sitten. On ikävä!

Ja tiedättekö. Taidan olla takaisin. Palautin aamulla opinnäytetyöni. Kirjoitin sitä viime viikolla jokaikisenä päivänä vähintään kymmenen tuntia. Eilen istuin 16 tuntia pöydän ääressä ja kirjoitin. Kirjoitin, viilasin ja kirjoitin. Aamu yhdeksästä yö yhteen. Aamulla heräsin oikolukemaan ja kyllä, lähetin työn hetkeä yli yhdeksän. Ja olen väsynyt ja helpottunut.

Huomenna pääsen viettämään vapaapäivää, tänään olen ollut töissä ja Adidasheimon juoksutreeneissä. Silmät valuvat kiinni väkisinkin. Lisäksi iltapäivällä katsoin pari kertaa kaikki viimekesäiset reilivideot läpi ja olen nauranut ja vähän kaipuusta haikaillut. Tekisi niin paljon mieli reissuun. Muistan, kun pyöräilimme Kööpenhaminassa vanhalle huvipuistolle ja Janne ei ostanut mulle narunvetoa, vaikka räpsytin ripsiäni vinhaan. Muistan kuinka päätimme yhtäkkiä hypätä pois Skövdessä ja söimme ystävien kanssa pitsaa. Ja kuinka Janne voitti maailman naurettavimman kilpailun laivalla ja voitti jättikokoisen grillisetin. Oli niin hauskaa ja leppoisaa koko ajan, ainakin näin jälkeen päin.

Pariisissa satoi ja turistit jonottivat katakombeihin sadepäivän kunniaksi. Splitissä paistoi ja jäimme väsyneinä reissulaisina ruuhkarannoille, emmekä jaksaneet etsiä mitään uugeempaa. Ei aina tarvitse. Reissussa usein riittää jätski.

Toistan, tekisi niin paljon mieli reissuun. Mutta unelmat tuntuvat täysin toteutuneilta vain silloin, kun niiden toteutumista on odottanut.  Niin kuin opinnäytetyö, jonka valmistumiseen on laittanut tunteja ja taas tunteja. Saan taas viikonloppuni takaisin parin kuukauden jälkeen. Saan vapaat iltani ja käteni ja jalkani aivojen sijaan, käytännönläheisyyden akateemisuuden sijaan.

Voi Islanti, kyllä minä sinua odotan. Voi New York, voi Chile, voi Brasilia, Senegal ja Etiopia. Kyllä minä teitä odotan ja te minua.

Näistä pätkistä tuli toinenkin ajatus. Pitäisköhän sitä taas ruveta kyhäämään fiilisvideoita? Samalla meiningillä, mutta ihan arjesta vaan. Nyt kun on taas aikaa.

– Henriikka

Ps. Viime kesän reilijutut toisen blogin puolella.

taulu ja tapetti

Toisilla ihmisillä on kadehdittavan kiinnostava mielenmaisema. Sellainen mystinen, aina ajankohtainen, joka ei kulje trendien harjalla mutta ei tipu koskaan sen ulkopuolellekaan. Tällaisin lausein voisin kuvita taulun ja tapetin kuvittajan mieltä.

Birgit lähetti minulle postikorttejaan ja julisteitaan, enkä löytänyt omia sanoja kuvaamaan niitä, saati niiden taustaa. Niinpä päätin tekaista hänelle pienen haastettelun, jotta pääsisin tonkimaan hänen sielunsa sopukoita ja todellisia ajatuksia taiteen takana.

Kuka olet ja mistä tulet?

Täältä pesee! Aurinkoa! Olen Birgit Paavola, kuvittaja joka asuu Paimiossa maalla kumpuilevien maisemien keskellä ja rakastaa sienimetsissä kameran kanssa kulkemisen lisäksi Turun kauppahallia ja toria kojuineen.

Kerro taulusta ja tapetista lyhyesti.

Taulu ja tapetti on vanhassa pyöreässä kartanon tallitornissa toimiva kuvitusalan studio jolla on oma paperituotemallisto johon kuuluu sekä kuvitettuja että valokuvattuja julisteita ja kortteja. Taulu ja tapetti tekee kuvituksia myös tilauksesta. Aina pitää muistaa kertoa, että taulu ja tapetti on myös blogi jossa saa pyörähtää inspiroitumassa intohimoisen valokuvaajan tunnelmista.

IMG_2573 (kopio) IMG_2586 (kopio)
Mistä ideat kortteihin ja julisteisiin syntyvät?

Ideat ovat elämäni. Ideat syntyvät ympäristöstä ja tunteistani. Oikeastaan on työlästä valita mitä kannatta tehdä kuviksi. Rakastan mielikuvien villiä maailmaa.

Mikä inspiroi sinua?

Eniten minua inspiroi luonto.. eläimet ja kasvit. Sanaleikit ja kaksoismerkitykset, perinnekäsityöt.

IMG_2615 (kopio)IMG_2625 (kopio)

Onko valokuvakorteissa esiintyvät henkilöt ystäviäsi?

Ovat. Henkilöitä jotka ovat tärkeitä. Missä kuvat on otettu? Kuvauspaikat valikoituvat aina tunnelman mukaan. Yleensä luonnossa, tai jossakin jännitävässä autiotalossa.

IMG_2631 (kopio) IMG_2634 (kopio)

Viisi parasta asiaa Suomessa?

– Luonto. Sinne siirryn jatkuvasti, jos en muuten ehdi, niin mielikuvissa.
– Ihmiset. Ole saanut tutustua ja ystävystyä upeiden ja juurevien ihmisten kanssa sekä vapaa-ajalla että työympyröissä.
– Maisema, erotan sen luonnosta siksi, että maisema on minulle erityisen tärkeää. Varsinais-Suomi on erityisesti tärkeä kallioineen ja kumpuineen, ja meri tietenkin.
– Vapaus. Kuulostaa juhlalliselta, mutta siihen voisi pysähtyä päivittäin, että saa elää ja työskennellä vapaasti.
– Koti. Perheeni ja kotini on vahvasti suomalainen. Omenapuut, punamullattu talo kallion päällä ja kuusiaidan puuvanhuksissa rimpuilevat lapset.

IMG_2735 (kopio)IMG_2683 (kopio)IMG_2648 (kopio)

Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on taululle ja tapetille?

Taulun ja tapetin tuoteperheeseen soisin kuuluvan myös laadukkaita tekstiilejä. Vaikka suunnitelmia pitää tehdä, yritän elää ja työskennellä intuition mukana ja löytää niitä ratkaisuja jotka kantavat myös muuta elämää, ei vain työtä. Valokuvat ovat kiehtovia, niiden kanssa pitää saada myös edetä.

Tämä on sitä mitä haluan. Oikeasti, olen hirvittävän intohimoinen ja teen täysillä. Ei ole helppoa olla nuori yrittäjä mutta uskon että sen tuntee mitä pitää tehdä siis edellinen miltä tuntuu.

Sain kun sainkin esiin kysymyksilläni juuri niitä asioita, joita halusin.
Intohimoa, sitkeyttä, estetiikkaa.
Minäkin soisin laadukkaita tekstiilejä ilmaantuvan kyseiseen tuoteperheeseen.

– Henriikka

Kuvissa olevat kortit ja julisteet saatu

Noin minäkin vaan kesällä luen kirjaa.

LAGOON_31

Tiedän, tiedän, jaoin jo tiistaina lookbook-kuvia. Mutta kun olisi pakko jakaa kanssanne myös nämä seuraavat (kuulen korvissani siskoni äänen: ”Taas sä jaoit jotain muotikuvia, ei niistä oikein tykätä.”) Minna oli Instagrammissa jakanut yhden kuvan Lagoon-mallistosta, enkä malttanut olla erossa lopuistakin.

Mallisto on mielestäni aika ruma muutamaa vaatetta lukuun ottamatta. Korneja tekstejä ja sen sellaista, mielestäni maailmaan ei tarvita lisää moisia vaatteita (”born on the beach” oli ehkä pahin). Kuvat sen sijaan olivat upeita. Ehkä se on tämä lumeton talvi tai hiljalleen kohti hiipuva kevät, joka taas nostaa kesä-Esan pintaan. Viime vuonna jaksoin odottaa ensimmäistä kesätyyli-juttua maaliskuulle, mutta viime vuonna sainkin voimaa kolmen viikon Thaimaan rusketuksista. Tänä vuonna rusketus tipahti tyynyliinaan syyskuun ensimmäisenä päivänä, eikä ole palannut kaipuusta huolimatta.

LAGOON_33

LAGOON_48LAGOON_49LAGOON_7LAGOON_8LAGOON_9LAGOON_13

LAGOON_67 LAGOON_12LAGOON_17LAGOON_23 LAGOON_30LAGOON_29 LAGOON_34 LAGOON_35 LAGOON_36LAGOON_40 LAGOON_41LAGOON_59 LAGOON_60
Kommentoikaa nyt joku jooko, että upeita oli? Parasta näissä kuvissa oli tunne, että noin minäkin teen ystävien kanssa sitten ensi kesänä. Minäkin sitten kesällä vaan makaan parketilla mahallani ja luen kirjaa. Harkittu tilannekuvamaisuus toimii hyvin, esimerkiksi kaksi viimeistä kuvaa ovat nerokkaita, samoin kalansaalistus-kuvat. Kyllä näistä tulee sellainen born on the beach -fiilis, mutta eihän sitä nyt hyvänen aika tarvitse paidassaan kertoa.
Lookbookin joukossa oli myös muutama kehno. Epäilyttävää laadunvaihtelua, kun ylläolevien kuvien rinnalla on ihmeellisen teennäisiä poseerauksia simpukoiden keskellä. Toisaalta, jollekin ne nousevat ehkä suosikeiksi. Kaikki malliston kuvat näkee täältä.
-Henriikka
Kuvat: Wildfoxcouture – Lagoon

ONE SIZE ONLY.

IMG_3308 kopio

Mitä one size –koko tarkoittaa alle 160-senttiselle? Väkisinkin jotain telttamaista, rentoa ja lempeää. Eikä kokomerkintä pettänyt tälläkään kertaa, kun Poola Kataryna valmisti violetinsinistä liehupaitaa yhdessä koossa. One size –vaatteet löytää faninsa ja vihaajansa. Kaikki vaatteet prikulleen muotojensa mukaan teettävät mamsellit saavat niistä sähköiskuja sydämeensä, kun taas tällaiset tillin-tallin-tallaajat hykertelevät, kun vatsaan juuri kadonneen pullan turvotus näkyy minimaalisesti kaiken kankaan alta.

IMG_3328 kopio IMG_3347 kopio IMG_3428 kopio

Tuo liehupaita on kertakaikkisen kiva. Kaiken lisäksi tunnen siinä itseni vähän kivemmaksi tyypiksi. Ja vaikka liputan myös mittojen mukaan teettämisen puolesta, niin esimerkiksi tänään tämä paita piti virettä yllä.

Eikun odottamaan niitä kesän päiviä, kun alle voi pukea vain farkkusortsit ja vastaanottajat voivat arvuutella, olenko vilauttelija vai en.

– Henriikka

paita/Poola Kataryna, farkut/Levi’s, kengät/Vagabond, huulipuna/Make Up Store -pretty baby

KUUMAA! Niin kuumaa.

Rag_Bone_003_1366.1366x2048 Rag_Bone_005_1366.1366x2048 Rag_Bone_008_1366.1366x2048 Rag_Bone_010_1366.1366x2048 Rag_Bone_012_1366.1366x2048 Rag_Bone_013_1366.1366x2048 Rag_Bone_015_1366.1366x2048

Polttaa, polttaa, polttaa. Nämä kuvat ovat superkuumia, niin mallit kuin ylläolevat vaattensakin. Tässä on sellaista inspiraatiota ylemmältä tasolta, ei mistään arjen pikku ympyröistä, vaan suoraan tulisilta teiltä ja taivaasta. Aina välillä huomaan höpöttäväni vain omista jutuistani, kun olisi hyvä lopettaa napanöyhdän kaivaminen ja avata silmät suuremmiksi. Tällaisen kuvasarjan löytäminen tekee enemmän kuin hyvää. Tekee mieli sulkea silmät ja jammata, mutta kun juuri on kehottanut pitämään silmät selällään, niin ei parane nyt liikaa fiilistelläkään.

En lakkaa rakastamasta sitä, miten kauniilta tummat naiset näyttää. Verratkaapa nyt noita kalkkisääriä noihin kauniin ruskeisiin? Huh huh kuinka kuumaa. Onx tää nyt sitä girl-crushia?

Tiistaissa mennään jo. Kohta on viikko ohi.

– Henriikka

Kuvat: Rag and Bone Pre-Fall 2014

Mistä löytyisi kaunis, hyvä ja kestävä läppäripussi?

staybeautiful

HOUSTON, help help help.

Syksyllä 2009 ostettu läppäripussi sanoi itsensä lopullisesti irti. Vetoketju hajosi puolisen vuotta sitten, kun tiputin läppärin liiassa innostuksessani Rautatieaseman kivilattiaan kulma edellä. Sen jälkeen koneen on voinut sujauttaa pussiin, mutta vetoketjua ei ole voinut liikuttaa (siitä kiitos hyvin palvelleelle pussille, että koneelle ei käynyt kuinkaan). Eilen koko helahoito levähti hajalle ja uutta kaivataan pikaisesti.

Makuni on muutamassa vuodessa. Sen huomasin, kun tsekkailin juttuani arkistoista parin vuoden takaa (tosin huomasin myös muiden makujen muuttuneen, googletessani muiden bloggaajien juttuja aiheesta). En halua enää Globe Hopen versiota, vaan jotain simppelimpää. Olen etsinyt eilen ja tänään hyviä vaihtoehtoja, mutta tämä metsästys on yllättävän hankalaa. Ainoa löytämäni hyvä ratkaisu on kuvassa näkyvä Coston nahkainen pussi, mutta niitäkään ei ollut tällä hetkellä verkkokaupassa myynnissä. Unelma olisi tuollainen mintunvihreä, nahkainen läppäripussi, samansävyinen kuin kuvassa oleva tablettisuoja.

Onko teillä vinkkejä vaihtoehtoisiin malleihin 13-tuumaiselle Macbook Prolleni? Kriteereitä on kolme: kaunis, hyvä, kestävä.

– Henriikka

Kuvat: Costo

Chocolate, chocolate.

Koko viikonloppu on ollut yhtä ystävänpäivää, yhtä lomaa. Tuleva viikko odottaa, ja itse asiassa odotan sitä kauhulla. Otan harvoin päiviä vastaan jännityksellä tai paniikilla, mutta nyt täytyy kertoa tämän olevan sitä paljon puhuttua stressiä. Stressi ei ole kiirettä, niin kuin moni tuntuu ajattelevan. Stressi syntyy, kun tulee olo ettei pysty selviytymään kaikesta kiireestä. Ja nyt minulla on sellainen olo. Luotan kuitenkin äitiini ja yhden puhelun maailmanparannukseen.

Takaisin viikonloppuun ja silkkaan onneen. Onko parempaa tapaa ottaa lauantai vastaan kuin suuri suklaacollege?

chocolate1 chocolate13chocolate14

Viime aikoina olen alkanut pitämään (heheehee, sanamuoto) harmaasta. Joululahjaksi saatu villakangastakki on ollut näihin naurettaviin helmikuun keleihin kuningas. Ja voitteko kuvitella, että kaikista maailman take away -kupeista valitsin itselleni tuon mustaharmaan? Hetkillistä värisokeutta.

Ennustin kesän jälkeen tyylini muuttuvan rennommaksi ja huolettomammaksi. Niin siinä vain on käynyt. En tiedä onko se tuo tukanreuhka vai mikä, mutta edellisenä päivänä päätetyt asukokonaisuudet ovat olleet historiaa.

chocolate12chocolate15

Chocolate, chocolate. Ja nyt tekee suklaata mieli, tietenkin. Tummaa marjasuklaata.

Tsemppiä jokaisen viikkoon. Tiedän, että tästäkin selvitään, ja viikon päästä kirjoitan jo jutun leveämmällä hymyllä.

– Henriikka

kengät, college, mekko/ second hand, muki/KeepCup

Happy Happy Valentine’s.

1464656_10151950443357308_1227909391_n

Sen minä vaan sanon, että ystävät ovat uskomattomia. Minulla ei ole kovin montaa tosi läheistä ystävää, enemmän hyvänpäiväntuttuja ja kavereita. Joskus olin kunnon laumasielu, nykyisin panostan parhaimmistoon. Mutta ne ystävät, niitä minä kyllä rakastan. Tekevät elämästä elämisen arvoisen ja auttavat ymmärtämään maailmaa kauniilla tavalla.

Ystävät ovat niitä, jotka tsemppaavat, kun on murhe ja nurina. Ystävät ovat niitä, jotka kertovat että olen jotain, kun luulen etten ole mitään. Jos luulen itsestäni liikoja, ystävät ovat niitä jotka lyövät. Naamaan. Tuolilla.

Ei ole ihmisen hyvä olla yksin.
Rakkautta jokaiseen maailman kolkkaan.

-Henriikka

Ps. Ja jos ystävänpäivä tuntuu liian lällyltä, niin täältä löytyy apua tuskaan.

Kuva: X

Aamupala-fani.

yhteistyössä Alpro

alpro1

Kaikkihan sen tietää, olen aamupala-fani. Siinä missä lounaaksi saatan hotkaista patongin juosten, aamun ruokahetki on aina rauhallinen, tunnelmallinen ja harkittu. On tarjottimet ja kauniit kahvikupit, on juuri sopivasti kypsytetyt avokadot ja hyvät aamusumpit. Ei tule kuuloonkaan, että aamulla hätäiltäisi. Vaikka torkutan aina pitkät tovit, en venytä niin myöhään, etten ehtisi istua aamulla ainakin puoli tuntia rauhassa. Se on minulle päivän tärkein hetki.

Olen mukana Alpron kampanjassa, jonka tarkoituksena on innostaa tuomaan vaihtelua aamiaiseen. Syön itse aamuisin yleensä yhden sitkeäksi paahdetun ja kuivatetun ruisleivän (juustolla ja avokadolla), mutta sen rinnalta saattaa löytyä mitä vaan. Ja leivänkin jätän mieluusti toisilta päiviltä pois. Olen löytänyt viime vuosina smoothiet, raejuustot ja jugurtin, mutta olen huomannut tavallisen jugurtin turvottavan vatsaani aika lailla. Alpron ”Pehmeän Täyteläinen” -sarjan tuotteet ovat olleet kriittisessä kokeilussani ja toivon niiden tuovan ratkaisun tähän.

alpro3alpro2

Kasasin jo uusien tuttavuuksien kunniaksi lempiannoksenikin: Pehmeän Täyteläistä mustikkaa, kookoshiutaleita, chia-siemeniä, kuivattuja karpaloita ja mulperimarjoja. Hullunhyvä herkkupommi. Raikas, tervellinen, yllättävä. Janne kokeili vaniljan kanssa kuivattuja mangoja, minttua ja pellavansiemeniä. Hyvä kombo sekin. Uskon maustamattoman jäävän kuitenkin meille sellaiseksi vakiovalinnaksi, se kun sopii myös smoothien sekaan.

Minttua emme olleet kumpikaan ennen käyttäneet tuollaisenaan ja se toimi kyllä hyvin. Aika voimakas ja uusi maku aamiaiselle. Alpro on kerännyt kaiken maailman lisukkeita kampanjasivuilleen ja niitä voi selata täältä.

alpro4alpro5

Minun vinkkini elämään on (niiden miljoonan muun lisäksi), että keskittykää aamuihin. Paljon parempi tehdä ihana sellaisesta vuorokaudenajasta, joka väistämättä tulee eteesi joka päivä. Vai hourinko typeriä? Löytyykö täältä kaltaisiani aamufiilistelijöitä?

Nauttikaa aamiaisistanne! Puss och kram.

-Henriikka

Nukun kellon ympäri, herään ja juon jäähtyneen teen.

IMG_2739 (kopio)

Tulin äsken kotiin ja tajusin, että ehkä ensi kerran moneen moneen kuukauteen minulla ei ole ainuttakaan kuvaa varastossa blogiin laitettavaksi. Minulle ei ollut teille kerrassaan mitään kerrottavaa. Tai kerrottavaa kyllä, voisin jaarittela pitkät pätkät siitä, miten huono olen vastaamaan tekstiviesteihin tai kirjoittaa vihaisen maratonkolumnin, kuinka hyväntuulisia ihmisiä pidetään usein vähä-älyisinä.

Kuvamateriaalia ei kuitenkaan ollut ja se on huolestuttavaa. Mutta toisaalta mahdollisuus samaan aikaan. Kuvasinpa kerrankin preesenssiä.

IMG_2759 (kopio)

Tänään tuli postiluukusta uusin Frankie. Tilasin koko viime vuoden jok’ikisen irtonumeron. Joku kanssaeläjä tajusi tilaisuuden täydellisen onnistuneeseen joululahjaan ja nyt on lahjalehtitilaus päällä (vaikka jäinkin kaipaamaan sitä, että irtonumerot erikseen ostettuna tulivat kauniissa pahvikuorissa kortin kera).

Sitten teetä ja sympatiaa, jota myös vihreiksi kuuliksi kutsutaan. Sarjattoman vaaleanpunainen muki on tosiaan on miltei sarjaton, sillä olen saanut lahjaksi ystävältä tuon ja valkoisen.

IMG_2761 (kopio) IMG_2778 (kopio)

Kirjoitin kouluaikojeni aineet aina preesenssissä. Se oli paras ja kaunein aikamuoto. Tykkään myös elää preesensissä. En menneessä, en tulevassa. Fokus tässä ja nyt. Vihreässä teessä ja unisissa lakanoissa.

-Henriikka

Pitkästä aikaa pitkät buutsit.

Tuuli tuivertaa, lumi sulaa ja sää on kuin pääsiäisenä. Mikään ei auta sähköiseen Suomi-tukkaan, mutta kaakao auttaa loska-angstiin. Ja arkea helpottaa, kun huomaa läheisillä rakennustyömailla nousevat kauniit nosturit ja vilkuttelee niille.

Tämä viikko on hiihtolomani koulusta ja töistä, pyrin päivä päivältä saattamaan opinnäytetyötäni kohti maalia ja kotia johonkin järjestykseen. Monta kertaa tämä kontrolli katoaa ja tilalle tulee granaattiomenoita, lakritsaa ja How I met your mother. Harmaa sohva ja tuttu kainalo.

IMG_2502 (kopio)IMG_2436 (kopio)

Mutta takaisin buutseihin, ne ovat nimittäin muutaman lauseen arvoiset. Käytettynä ostetut tummanruskeat nahkasaappaat ovat kauniit ja käytännölliset. Korko tuo pientä potkua persauksiin, mutta ei hidasta kulkua. Varsi on sopivan pitkä ja lämmittää.

Muutenkin asussa on panostettu perusvaatteisiin. Silkkinen kauluspaita, farkut, reilu villakangastakki, harmaa huivi ja sitten kaiken päälle pipo törröttämään.

IMG_2491 (kopio)
Harmaa sohva kutsuu, uusimmat aikakauslehdet kutsuu. Kjell Westön Kangastus 38 kutsuu. Päätän siis tähän.

-Henriikka

takki, paita, kengät, pipo/second hand, huivi/Balmuir, hanskat/Hestra

Vastauksia osa 3: Ruoka, Koulu ja opiskelu, Janne ja Bloggaus.

Seuraa kolmas ja viimeinen vastausjuttu. Viime vastausjutusta onkin hävettävän paljon aikaa. Blogimuutto ja kaikki sai juttusuunnitelmat aika sekaisin ja jouduitte odottamaan, suuret pahoittelut. Toivottavasti nämä vastaukset antavat selkoa mieltä sekoittaviin kysymyksiinne ja saatte taas nukkua rauhassa.

Ensimmäiset vastaukset löydät täältä ja toiset täältä. Aloitan kolmannet vastaukset kysymyksellä, johon en viimeksi keksinyt vastausta.

Kerro kolme asiaa, joita et ole koskaan tehnyt, mutta mitä luulet useiden muiden tehneen?

–       syönyt silliä
–       pelannut pokeria
–       ajanut mopolla

Ruoka

Lemppari ravintola ja -kahvila?

Lempparikahviloita ovat esimerkiksi Good Life Coffee, Café Talo ja Espresso Edge. Lemppari ravintola hmmmm, tämä on tosi vaikea. Olen niin paljon enemmän kahvilaihminen. En osaa mainita yhtä, mutta vinkkejä otan mielellään vastaan. Fafa’sin ruoka uppoaa kyllä aina hymy huulilla.

13

Suklaa vai salmikki?

Salmiakki ja raaka- ja tummasuklaa. Salmiakin makuun olen päässyt vasta viime vuosien myötä ja jäänyt koukkuun. Tavallisestakin suklaasta pidän, mutta en ole koskaan kuulunut niihin naisiin, jotka laskevat suklaan elämän top 3:een.

Juotko alkoholia? Kuinka usein/paljon?

Juon alkoholia, vaikkakaan en koskaan kerrallaan paria lasia enempää. Olen nautiskelija, en juhlajuomari. Minusta on kiva, että viini avataan vähän spesiaalimpaan hetkeen, eikä siihen tavalliseen keskiviikkoiltaan.

Mikä on sun lempiruoka ja -juoma?

Rakastan hedelmiä ja salaatteja, sekä monia suomalaisia juttuja, niin kuin poronkäristystä ja puolukoita. Juomista rakkaimpia ovat nykyään greippimehu ja vesi, vaikka olin ennen kunnon maitotyttö.

Mikä on suosikkireseptisi?

Bataattiranskalaiset. Bailey’s-juustokakku. Janne tekee sen taidolla.

12

Minkälaiset on sun normaalit päivän syömiset…

Mitä syöt, kun…

1. … olet hyperiloinen? Ihan mitä vaan. Kaikki menee. Iloisena syön paljon.

2. … olet surullinen?
 En mitään. Suru vie ruokahalun.
3. … olet masentuneella mielentilalla? 
En mitään, kts. edellinen.
4. … ärsyttää ja tympii kaikki? 
Mitä kaapista sattuu löytymään, en halua että mikään hyvä ruoka yhdistyy myöhemmin ärsyyntyneeseen mielentilaan.
5. … on kamala nälkä, mutta syöminen ei vain huvita eikä ole mitään hyvää? En syö sitten mitään, skippaan ruokailun ja menen nukkumaan.
6. … et jaksa laittaa ruokaa? 

Hapankorppuja, valmissalaatteja, hedelmiä, jäätelöä.
7. jos saat päättää kaikista maailman raaka-aineista mitä söisit, mitä söisit
a) aamupalaksi? Raikkaan smoothien, granaattiomenaa ja jälkiuuniruisleivän.
b) lounaaksi? Vuohenjuustosalaatin.
c) välipalaksi? Tuoreen mangon.
d) päivälliseksi? Poronkäristystä ja puolukkaa kunnon padasta, pitkään haudutettuna.
e) iltapalaksi?
 Amerikkalaista juustokakkua, leipäjuustoa ja Kouvolan lakritsaa.
8. herkku, jota et voi vastustaa: Juustokakku, raakasuklaa, Kouvolan lakritsi.
9. ruoka, jota teet useimmin? 
Salaatit.
10. paras ruoka, mitä Janne tekee? Janne ei ole varmaan koskaan tehnyt samaa ruokaa kahdesti.
11. maailman paras ruoanlaittaja ja lempiruokasi hänen tekemistään ruoista? 
Ystäväni Isabel. Olen rakastanut kaikkea hänen tekemäänsä. Ja häntä.
12. lempiruokasi ravintolasta?
 Jos käy kunnolla ulkona syömässä, kaikki maistuu taivaalta.
13. paras ja hauskin ateriointimuistosi? 
Asuin Etiopiassa, ja kansallisruoka oli käsinsyötävä hapan lettu kastikkeineen yhteisestä annoksesta. Kohteliaista oli, jos joku muu syötti suoraan suuhusi.
14. Ruoka, jota et voi vastustaa?
 Injera ja wotti (juuri tämä edellinen setti)
15. top 5 hedelmät ja miksi? APUA! Mitä hulluja kysymyksiä. Mango, granaattiomena, pomelo, mandariini, avokado. Kaikki nämä tuovat arkeen juhlaa.
16. ensimmäinen ruokaan liittyvä muistosi? 
Ehkä 3-vuotiaana sain karkkipäivisin keltaisen karkkiaskin, jossa oli sitkeitä vihreitä, keltaisia ja punaisia xylitol-hedelmäkarkkeja.
17. oma bravuurisi? 
Olen leipoja, en ruoanlaittaja. Odotan bravuuriani.
18. monimutkaisin ruoka, jota osaat laittaa? Ohjeesta paljonkin, ilman en mitään.
19. paras suklaa? 
Omatekemä taateli-raakasuklaa.
20. oletko koskaan juonut puhdasta, raikasta, kylmää vettä suoraan lähteestä tai tunturipurosta kauniilla, rauhallisella paikalla? (aioin lopettaa tähän, mutta mieleen tuli vielä pari tärkeää kysymystä..) Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Mikä kysymys tämä oli? Hahaha. Itse asiassa kyllä olen. Olin lapsi, enkä ymmärtänyt asian hienoutta.
21. oletko ollut vaelluksella/pidemmällä retkellä ja/tai tehnyt itse ruokaa luonnossa ja syönyt sitä? Mitä pidit ja mitä ruokaa se oli? :D
 Olen ollut muutamia kertoja yhden tai kahden yön vaelluksella. Olen valmistanut pastaa trangiassa, makkaraa ja tikkupullaa nuotiolla ja kerran veimme kanootilla jopa täytekakun metsään syntymäpäivän kunniaksi. Retkiruokailu on nautinnollista.
22. parasta peruskouluruokaa, mitä olet syönyt? Rakastin aina melkein kaikkea. Minusta kouluruoka on aina ollut hyvää. Ohrapuuro oli parasta.

23. entäpä se peruskouluruoka, mitä et ole yksinkertaisesti pystynyt syömään? Oli yksi! Pinaattikeitto. Ei mitään jakoa sen kanssa.

24. katsotko ruokaohjeet oikeista keittokirjoista vai netistä? 
Sekä että. Yleensä pyrin etsimään kirjoista haluamani, mutta kiireen keskellä turvaudun nettiin.
25. nyt on varmasti viimeinen! jokin syömiseen liittyvä asia, mitä en hoksannut kysyä mutta jonka haluat kertoa? Olen tyytyväinen ruokailija. Yleensä rakastan kaikkea. Viimeisen vuoden aikana olen ruokarakkauskateudesta johtuen systemaattisesti siedätyshoidottanut itseni myös oliiveihin ja vuohenjuustoon, joita nykyisin rakastan.

1

Koulu ja opiskelu
 
Mikä oli toiveammattisi peruskoulussa?

Liikunnanopettaja

Mikä oli vahvin aineesi koulussa?

Liikunta. Äidinkieli.

Entäpä millainen oli suosikkiopettajasi?

Ystävällinen, oikeudenmukainen, innostava, huumorintajuinen. Sai asiat vaikuttamaan oikeasti kiinnostavilta.

Mitä kirjoitit yo-kokeissa?:

Äidinkielen, terveystiedon, pitkän ruotsin, pitkän englannin, pitkän saksan ja pitkän matikan.

Mitä kouluja olet käynyt ja mikä on ammattinimikkeesi?

Olen käynyt lukion ja kirjoittanut ylioppilaaksi, jonka jälkeen opiskelin vuoden Jyväskylän yliopistossa suomen kieltä ja kirjallisuutta. Nykyisin opiskelen kulttuurituotantoa, josta tulevaisuudessa saan ammattinimikkeeksi tietääkseni “kulttuurituottaja”.

Työnteko vai koulunkäynti?

Rinta rinnan on toiminut lähivuosina hyvin, mutta kyllä olen varmasti pohjimmiltani enemmän työntekijä. Tieto tuntuu turhalta, ilman sen soveltamista käytäntöön.

Oletko tehnyt ennen nykyistä työtäsi jotain muita töitä?

Olen tehnyt, paljonkin. Ehkä voisin kirjoittaa tästä erillisen jutun? Olen esimerkiksi ollut mansikanmyyjä ja laitoshuoltaja psykiatrisella sairaalalla.

11

Missä olet nykyisin töissä ja mitä työtoimenkuvaasi kuuluu?

Olen töissä tämän blogiduunin lisäksi Kuvataideakatemialla tuottajana. Työtehtäviini kuuluu muun muassa näyttelytoiminnan järjestäminen ja viestinnälliset tehtävät.

Millä kuljet työ- ja koulumatkat? Onko ne pitkiä?

Kouluni on vajaan kilometrin päässä, sinne kuljen kävellen tai pyörällä. Töihin on matkaa muutama kilometri, jonne kuljen raitiovaunulla ja toivottavasti keväällä pyörällä polkien.

Janne

Kuinka pitkään oot ollut Jannen kanssa yhdessä?

4 ja puoli vuotta, joista 2,5 naimisissa.

8

Ootko katunut hetkeekään sitä, että menit nuorena naimisiin?

En ikinä.

Tuliko kihlautuminen yllätyksenä Jannelta vai yhdessä päätitte?


Täytenä yllätyksenä siinä hetkessä, mutta kyllä asiasta oli puhuttu.

Miten kotiväki suhtautu nuorena avioitumiseesi?

Rakkaudella, Ilolla.

Kuinka Janne kosi sinua?

En kerro. Lällällää.

Missä tapasit Jannen ja kuinka tutustuitte?


Tapasimme nuorten taideleirillä,  kun olimme molemmat Breakdance-pajassa. Hahaha.

9

Kauan seurustelitte jannen kanssa ennen kun menitte naimisiin?

2 vuotta, 2 kuukautta.

Onko Jannella bändi? 


On. Idän ihmeet.

tykkäätkö idän ihmeiden musiikista?

Kyllä tykkään, paljonkin.

Käytkö usein Jannen bändin keikoilla?


En. Muutaman kerran vuodessa. Keikkavaimous ei ole minua varten ja Jannen ollessa keikoilla jää minulle aikaa kaikkeen omaan.

2

Valitatko miehellesi ylös nostetusta wc-pöntön istuinreunuksesta?

Ei ole tarvinnut. Se on aina alhaalla.

Jos et, niin mistä sitten?

Valitan eniten sotkusta, jonka Janne pystyy ignoraamaan täysin.

miksi janne on niin kuuma?


Mä en tiedä, miten se sen tekee. Uskomatonta. Hymy, karisma, kaikki. Ei pysty kuin lankeemaan.

Blogit ja internet

Kuka ottaa asukuvasi?:)

Janne tietysti. Mutta toisinaan myös siskoni tai joku muu. Mutta 90-prosenttisesti Janne.

Onko sinulla Pinterestia?


On, Aamukahvilla-nimellä löytyy. Olen siellä surkean harvoin ja surkean aktiivinen. Pinterest on itselleni sellainen paikka, että jos annan sen viedä minuutin, sen vie 8 tuntia ja enemmän. Siksi olen tarkoituksellisesti panostanut siihen aika vähän. Koneella tulee oltua riittävästi ilmankin.

voitko tehä vastaukset videolla:)?


Eeeeen! Vloggaus ei ole itseäni varten. Ainakaan sellainen päätön höpöttely.

Mistä et ikinä kirjoittaisi blogiisi?

Ihmissuhteista syvällisesti. Omista tunteista syvällisesti. Oikeastaan en mistään kovin syvällisesti.

Koetko koskaan blogiangstia siitä, että
a) millaisen kuvan musta nyt saa tän postauksen perusteella

Hmmm, en oikeastaan. Mietin kyllä juttuaiheita sen verran, ettei jälkeen päin tarvitse miettiä, että mitähän sitä tuli kirjoitettua. Tietysti mietin yleisesti, mitä minusta ajatellaan blogin perusteella, että millaisen kuvan ihmiset minusta saavat. Mutta harvemmin se kohdistuu yhteen juttuun.

b) vietän liikaa aikaa blogin parissa

Kyllä mietin. Ylipäänsä tietokoneella olo tekee kyllä ihmiselle usein henkisesti ja fyysisesti huonon olon ja siksi on tyhmää, että tämä harrastus pitää paljon koneessa kiinni. Ja esimerkiksi vanhempien luokse mentäessä tai kavereiden tullessa kylään yrittää kirjoittaa juttuja valmiiksi.

c) paljastin itsestäni liikaa

En koe angstia, vaikka miettiihän sitä. Pohja-ajatukseni on, etten julkaise mitään mitä ei voisi julkaista Helsingin Sanomien etusivulla.

d) miksi ja ketä varten bloggaan ?

Itseäni, lukijoita. Kaikki samanhenkisiä ihmisiä, jotka kokevat sisällön mielenkiintoiseksi. On turha sanoa, että kirjoittaisin pääsääntöisesti itseäni varten, vaikka se on ollutkin lähtökohta. Päiväkirjat on asia erikseen.

Oletko keskustellut perheesi/läheistesi kanssa siitä, kuinka paljon saat heistä paljastaa ja millä tavoin?

Olen, joskaan en koskaan mitään ”istutaan nyt alas ja jutellaan” -sessioita.

3

Oletko saanut palautetta että olet julkaissut jostain jotain mitä hän ei olisi halunnut?

En ole varma, mitä tässä tämä ”hän” tarkoittaa, mutta en muistaakseni ole saanut palautetta. Joskus olen poistanut muutamia kuvia, joissa ystäväni ovat kokeneet itsensä rumiksi, hahah.

Oletko pohtinut millä tavoin blogisi ja ”julkinen minäsi” vaikuttaa mahdollisesti tulevaisuudessa esim työasioissa tai muuten vaan ihmisten suhtautuessa sinuun, ehkä jopa läheisten?

Voi, vaikka kuinka paljon. Totta kai se pelottaa, ja tällainen harrastus tulisi varmasti monen työn tielle. Olen kuitenkin harkinnan jälkeen päättänyt ottaa tällaisen riskin ja toivon, että blogi pikemminkin tukee kuin karsii työmahdollisuuksia.

Mitä kirjoittaisin blogiin jos en pelkäisi (esim. Ihmisten reaktioita)? 



Blogi ei ole itselleni se paikka, mihin haluisin ”uskaltaa” kirjoittaa mitään. Tai tykkään tästä juuri tällaisena.

10

Mikä on kehittänyt sua eniten kirjoittajana? 


Lukeminen. Se tuntuu tuottavan parasta tulosta sanavarastolle ja kielen monipuoliselle käytölle. Vaikka viime kuukaudet ovat tuntuneet kyllä kehnoilta kirjoittamisen suhteen.

Mistä sun blogin nimi muuten tulee?

Keksin blogille nimeä huhtikuussa 2011. Makasin anoppilan yläkerrassa sairaana ja pompottelin ideoita. Halusin nimen, joka kuvaisi hyvää fiilistä ja sellaista lempeää ja inspiroivaa tunnelmaa. En halunnut nimeä, joka itsessään rajaisi mitään aihealueita, jotta blogin sisältö saisi kehittyä vuosien myötä haluamaansa suuntaan.

Kirjoitatko blogia aamukahvilla ollessasi?

En, juuri koskaan. Mutta olen kyllä kuullut, että monet lukevat tätä aamukahvilla.

Vieläkö joku askarruttaa? Jäikö kysymyksiä? Voin vastata loppuihin kommenttipoksissa. Hauskoja kysymyksiä olitte jättäneet. Monia asioita ei ollut koskaan aiemmin ajatellutkaan, ja siksi prosessi tuntui kuin jättimäiseltä ystäväkirjalta.

Se olisi sunnuntai. Kirppispäivä takana ja koti-ilta edessä. Nauttikaa.

-Henriikka

6. kuva: Anna Äärelä
8. kuva: Tuomas Tulenheimo

Teekuppitaidetta.

Joskus sitä löytää itsensä fiilistelemästä mitä kummallisimpia asioita. Tänään herätin itseni teekuppien äärestä, ihan toisista sfääreistä (eikä, rimmaa!). Enkä edes oikeiden, kuumana höyryävien teekuppien, vaan virtuaalisten sellaisten. Seuraava kuvasarja pysäytti sopivasti ajankulun hetkeksi ja jäin ihmettelemään, miten joku keksii.

melting-porcelain-nomad-patterns-livia-marin-1 melting-porcelain-nomad-patterns-livia-marin-2 melting-porcelain-nomad-patterns-livia-marin-4 melting-porcelain-nomad-patterns-livia-marin-5 melting-porcelain-nomad-patterns-livia-marin-6 melting-porcelain-nomad-patterns-livia-marin-8 melting-porcelain-nomad-patterns-livia-marin-9 melting-porcelain-nomad-patterns-livia-marin-10 melting-porcelain-nomad-patterns-livia-marin-11

Kaunista, todella kaunista. Näistä tulee myös vähän mieleen teemainos, jota näkyi muutama kuukausi sitten aikakauslehdissä. Minusta mainos oli täydellinen, mutta monen muun mielestä ei.

Modern art = I could do that + yeah, but you didn’t.

– Henriikka

Ps. Palan halusta tietää, kävikö joku ostamassa itselleen Samujin?

Kuvat: X

Tilaisuus Samuji-faneille.

samujidress

Onneni on kääntynyt (ei se epäonni kestänytkään kahta iltaa pidempää). En edes lannistu kokonaisvaltaisesti päälle hyökänneestä flunssasta, sillä Samujin mekko on minun.

Sain pari päivää sitten täysin puskista yllättävän viestin. Pitkäaikainen lukijani Jennifer on sen verran ymmärtänyt tyylini päälle, että hän laittoi minulle ihan älyttömän vinkin. Stockmannin outletissa riippui kymmenkunta Samujin mekkoa noin 90 prosentin alennuksella, hintaan 19.14 euroa. Älytöntä, niin kuin sanoin.

Kävin kokeilemassa ja olihan se ihana. Onhan se edelleen. Ei voi mitään.

samujidress2 samujidress4samujidress3

Mutta hyvät vinkit kiertoon: jos joku muukin tykästyi samaiseen mekkoon, niin niitä jäi sinne vielä vajaa 10 kappaletta roikkumaan. Käykää ihmessä hakemassa pois. Sitten voidaan pitää miitti ja kulkea Helsingin katuja identtisissä tekstiileissä.

Pikaista paranemista minulle, onnellisia ostoksia teille.

-Henriikka

For your travels across the globe I wish you bon voyage.

leatherpants3leatherpants leatherpants2

Kaikki nauroi, kun sanoin ostaneeni nahkaverkkarit. Niin ne vaan ovat palvelleet ja tämä naisihminen virnistelee tyytyväisenä. Reuhka kasvaa, mutta antaa kasvaa. Hiuspuuteri tekee sille ihmeitä, vaikka pakkastukkaa ei meinaa pelastaa mikään. Kameran takana oli pitkästä aikaa Aalo, joka onnistuu kuvien kanssa kerta kerran jälkeen. Tätä lisää.

Eilen kerroin täysin typerästä päivästäni ja turhanpäiväisestä ärsytyksestäni. Se purkaantui kympin lenkillä ja kotona kehräsin taas kuin kotikissa (ei härskejä konnotaatioita). Tänään heräsin totaalisessa nuhassa ja mietin, olisiko sittenkin pitänyt jättää loskalenkki väliin. Universumi käyttää minua muutaman päivän ajan voodoo-nukkenaan. Käyttäköön. Otan lasin valkkaria, unohdan huomisen tentin ja unelmoin.

– Henriikka

paita, takki/second hand, kengät/Bianco, nahkahousut/Mango

Kuvat: Aleksander Lazarevski / Aalophoto

Näitä täysin typeriä päiviä.

34261

Nyt on sellainen ilta. Että ärsyttää. Oli niin paljon suunnitelmia, mutta ei tee mieli toteuttaa yhtäkään. Tekisi mieli popsia vihreitä kuulia, mutta eihän niitä pysty kuin muutaman. Tekisi mieli lähteä juoksemaan, mutta kun tuo loska. Tekisi mieli riidellä ja paiskoa ovia, ihan muuten vaan. Ja heilutella keskisormea parvekkeelta koko maailmalle (huom! saattaa sisältää dramatisointia).

Voi olla, että koko vyyhti alkaisi avautua kahvia keittämällä. Saati sitä keitettyä kahvia juomalla. Tai sitten pitäisi vaan ottaa ne jalat alleen ja lähteä lenkille. Mutta se olisi niin ärsyttävän oikeaoppinen tapa aggression purkamiseen. Eikö olisi mukavampi vain heittäytyä mahalleen rimpuilemaan? Olisi kiva pyöriskellä vielä vähän, ärsyyntyneenä ja ärsyttävänä.

Johtuuko tämä kaikki toisiaan siitä, että hävisin äsken lautapelissä? Voisinko nyt vai päättää olla vähän mukavampi?

– Henriikka

Ps. Jos ei muuta hyvää auringon alla, niin ainakin on harvinaisen istuva baseball-takki.

Kirppisfanaatikko median myllerryksessä.

1305781405693 Näyttökuva 2014-02-03 kohteessa 20.42.06

Olen menossa sunnuntaina uudelle kirpputorille Kattilahalliin. Vien myös muutaman kassin vaatteita myyntiin, jaan pöydän parin kaverin kanssa. Olen seurannut uuden tapahtuman kehittymistä ja keskustelua siitä, tuleeko tästä kirppiksestä ”uusi Valtteri”. Hauskinta oli kuitenkin se, että täytenä yllätyksenä Nyt.fi:n sivuille ilmestyi tänään minun kuvallani varustettu juttu aiheesta. Klikkasin artikkelin auki mielenkiintoisen otsikon vuoksi ja jäin tuijottamaan: olenko minä tuossa kuvassa?

Minähän se tosiaan olen, banaanitakissani. Kuva on Hesarin arkistoista, syksyn haastattelun jäämiä (eli siis täysin laillinen kuva, no worries).

Mitä Kattilahallin kirpputoriin tulee, odotan siltä paljon. Uskon, että homma voi lähteä rullaamaan oikein mallikkaasti ja konseptista tulee hitti. Mutta matkalla on kyllä monia mutkia. Paikalle pitää tuoda oma viltti tai pöytä, eikä tarjolla ole parkkipaikkoja. Tässä kaksi tosi isoa kysymysmerkkiä tulevaisuudelle. Ilmaiskirpputoreissa tuo pöydättömyys on enemmän kuin fine, mutta 30 euron myyntipaikkaan haluisi jo vähän jotain muutakin kuin lattiapaikan. Vaikea myös hahmottaa, tulisivatko ihmiset todella kyydeillä ja julkisilla kirpputorimyyjiksi joka kerta? Let’s see, let’s see. Toivon kovasti kovasti, että näihin mutkiin saadaan suoruutta. Kello 12 aloitusaika on toisaalta kivaa vaihtelua aamuvirkkujen ajoille, mutta toisaalta omaa tunnelmaansa loi varhainen kirpputoriaamu ja se, että ostoskierroksen jälkeen oli vielä koko päivä tuhlattavaksi.

Kirpputorit ovat osa kaupunkikulttuuria. Harvassa paikassa näkee yhtä laajaa kansankirjoa, kuin kirppiksillä. Valtterin myötä konkreettinen toiminta vaihtui paljon virtuaaliseen myyntiin, huuto.nettiin ja kaupunginosien omiin kirppiskanaviin. Face to face on aina ykkönen, siksi peukut pystyyn Kattilahallille.

Peace, love ja sunnuntaina nähdään.

-Henriikka

Kattilahallin kirpputori
Sunnuntaina 9.helmikuuta 2014, klo 12-17
Sörnäisten rantatie 22

Tapahtuman facebook-sivu täällä.
Kuva: Nyt.fi / Sabrina Bqain