Valmis opinnäytetyö ja väsynyt, helpottunut Henriikka.

Tänään voin hyvin. Väsyneesti mutta hyvin. Kyllähän te minut tunnette, sain taas huomata tänään, kun sain seuraavan kommentin blogiin:

Henriikka, tule takaisin! Sellaisena kuin olit vielä joitakin viikkoja sitten. On ikävä!

Ja tiedättekö. Taidan olla takaisin. Palautin aamulla opinnäytetyöni. Kirjoitin sitä viime viikolla jokaikisenä päivänä vähintään kymmenen tuntia. Eilen istuin 16 tuntia pöydän ääressä ja kirjoitin. Kirjoitin, viilasin ja kirjoitin. Aamu yhdeksästä yö yhteen. Aamulla heräsin oikolukemaan ja kyllä, lähetin työn hetkeä yli yhdeksän. Ja olen väsynyt ja helpottunut.

Huomenna pääsen viettämään vapaapäivää, tänään olen ollut töissä ja Adidasheimon juoksutreeneissä. Silmät valuvat kiinni väkisinkin. Lisäksi iltapäivällä katsoin pari kertaa kaikki viimekesäiset reilivideot läpi ja olen nauranut ja vähän kaipuusta haikaillut. Tekisi niin paljon mieli reissuun. Muistan, kun pyöräilimme Kööpenhaminassa vanhalle huvipuistolle ja Janne ei ostanut mulle narunvetoa, vaikka räpsytin ripsiäni vinhaan. Muistan kuinka päätimme yhtäkkiä hypätä pois Skövdessä ja söimme ystävien kanssa pitsaa. Ja kuinka Janne voitti maailman naurettavimman kilpailun laivalla ja voitti jättikokoisen grillisetin. Oli niin hauskaa ja leppoisaa koko ajan, ainakin näin jälkeen päin.

Pariisissa satoi ja turistit jonottivat katakombeihin sadepäivän kunniaksi. Splitissä paistoi ja jäimme väsyneinä reissulaisina ruuhkarannoille, emmekä jaksaneet etsiä mitään uugeempaa. Ei aina tarvitse. Reissussa usein riittää jätski.

Toistan, tekisi niin paljon mieli reissuun. Mutta unelmat tuntuvat täysin toteutuneilta vain silloin, kun niiden toteutumista on odottanut.  Niin kuin opinnäytetyö, jonka valmistumiseen on laittanut tunteja ja taas tunteja. Saan taas viikonloppuni takaisin parin kuukauden jälkeen. Saan vapaat iltani ja käteni ja jalkani aivojen sijaan, käytännönläheisyyden akateemisuuden sijaan.

Voi Islanti, kyllä minä sinua odotan. Voi New York, voi Chile, voi Brasilia, Senegal ja Etiopia. Kyllä minä teitä odotan ja te minua.

Näistä pätkistä tuli toinenkin ajatus. Pitäisköhän sitä taas ruveta kyhäämään fiilisvideoita? Samalla meiningillä, mutta ihan arjesta vaan. Nyt kun on taas aikaa.

– Henriikka

Ps. Viime kesän reilijutut toisen blogin puolella.

Kategoriat: elämä, matkustus, opiskelu, random 14 kommenttia

Valmis opinnäytetyö ja väsynyt, helpottunut Henriikka.

14 kommenttia

  • pinja_p sanoo:

    nää videot on niin paljon täynnä onnea, iloa, aurinkoa, onnellisuutta. ja nää on niin kauniita! eli ala tekemään videoita lisää :) ja onnittelut opparin valmistumisesta! tollaset pitkät, puuduttavat koulujutut on aina ainakin yhden hyvän kahvikupposen vaativia ;)

    aurinkoa päiviisi :)

    • Henriikka sanoo:

      Ja reissu samoin oli täynnä kyllä juuri noita luettelemiasi asioita. Kiva muistella videoiden kautta, mitä tuli koettua.

      Ihanaa että oppari on ohi. Se on monen kahvin arvoista. Tai ainakin sen yhden. Aurinkoa sinullekin!

  • Naava sanoo:

    Ihanaa että sait sen valmiiksi! Minulla on vielä edessä tuo suuri taakka, onneksi ei kuitenkaan tartte vielä alottaa.

    Ja fiilisvideot olis kivoja :) ja olis kiva tietää mitä Jannelle kuuluu? Harmittaa etten oo keikoille ehtiny kattelemaan ja kuuntelemaan Idäreitä, mutta ehkä vielä joskus.

    • Henriikka sanoo:

      No ei hätää, ei se varsinainen taakka ole, isompi koulujuttu vaan. Ei tarvitse etukäteen hätäillä.

      Ja hei, Jannelle kuuluu hyvää. Kiitos kysymästä, hän vastaa. Paljon opiskelua ja töitä, siinä sivussa keikkojakin.

  • Liina sanoo:

    Ensimmäinen ajatukseni: mieti miten kiva teidän on kattoa näitä videoita eläkkeellä! Viimeistään silloin on sitten aikaa matkustaakin uudelleen. No ei, toivottavasti jo aiemmin :D

    • Henriikka sanoo:

      Voi ihana! Kelaa, ollaan varmaan maailman huvittavimmat mummo ja patu. Sitten ollaan kyllä reissun päällä koko aika, niin ei ehdi paljon filmejä katsoo.

  • jensu sanoo:

    Onnea opinnäytetyön palauttamisesta, uskon että on aivan mahtava tunne! Itsekin olin ylpeä jo kandin palauttamisesta, vaikka paljon pienempi työ oli. Dippa onkin itsellä pian edessä.

    Ja nuo videot on vaan niin herttaisia. Hyvän olon videoita. Mielelläni katsoisin lisää, ihan vaan arjestakin. Sinulla tuntuu olevan ihana asenne elämään, saisinpa itsekin ripauksen sitä! :)

    • Henriikka sanoo:

      Kiitos, fiilis oli ja on kyllä erinomaisin. Vaikka arvosanasta en tiedä vielä mitään. Onhan se kandikin jo iso duuni, dipasta puhumattakaan.

      Ja voi kiitos. Mä yritän valon lisääntyessä saada videoita taas kokoon.

      Ps. Saat varmasti ripauksen.

  • Nimetön sanoo:

    Amk
    akateeminen
    valitse toinen :DDD

    • Henriikka sanoo:

      Enkai mä amk:ta tässä akateemiseksi kutsunutkaan? Vai kutsuinko? Juuri siksi valitsin amk:n yliopistossa olon jälkeen, että koin käytännön itselleni akateemisuutta ominaisemmaksi. Ei ollut tarkoitus astua kenenkään akateemisille varpaille. Yliopisto ja amk on kaksi ihan eri juttua.

  • Nimetön sanoo:

    hei mitä sille grillisetille loppujenlopuksi tapahtui, päätyikö se vielä teille? :DDD

    • Henriikka sanoo:

      HAHAHA. Voi sääli sitä settiä. Ei koskaan haettu sitä. Ehkä joku viking linen työntekijä sai siitä mukavan muiston itselleen.

  • Peppi sanoo:

    Ehdottomasti lisää ihania videoita!! helsingistä ja kodista ja arjesta!! ne on niin kauniita ja hassuja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *