Sillä aikaa Paimiossa.

IMG_2500 (kopio)

Joskus sitä joku saattaa kutsua kotiinsa yökylään, vaikka ei olisi koskaan nähnyt toista. Joskus se koti sijaitsee Paimiossa. Sellaiseen kutsuun on paras vastata myöntävästi (huom! selvitä kuitenkin vähän taustoja). Onhan seikkailu aina seikkailu ja junassa istumessa aina oma viehätyksensä.

Harvoin se koti on täydellisen ihana, tunnelmallinen ja täynnä rakkautta, mutta toisinaan niinkin. Sitä saattaa huomata istuvansa tunteja keittiönpöydän ääressä puhuen yllättävän syvästi siihen nähden, että on tosiaan se tuntematon muukalainen. Nauttien siitä, että pöydässä on juuri niitä ykkösherkkuja: croisantteja, avokadoa, mozzarellaa, kahvia ja kananmunaa.

10152475_454770494654997_5103488677676967529_n (kopio)IMG_2497 (kopio)IMG_2490 (kopio)10007403_454771774654869_6986241698070822123_n (kopio)IMG_2481 (kopio)IMG_2482 (kopio)IMG_2483 (kopio)IMG_2485 (kopio)1491659_454770421321671_8634843946978939325_n (kopio)IMG_2486 (kopio) IMG_2487 (kopio) IMG_2492 (kopio)IMG_2501 (kopio)
Paimiosta ja Taulusta ja Tapetista lisää tulevaisuudessa. Sen verran kerron, että majailin siis ihanan Birgiten ja hänen perheensä luona. Yhden lauseen painoin eritoten mieleen. Perheen kolme mainiota muksua odotti tuloani aivan jännityksestä kihisten. Tämä jännite oli saavuttanut huippunsa, kun 3-vuotias kuopus astuu sisälle paistavaan auringonsäteeseen ja toteaa: ”Henrika on jumala.”

Ainakin olin tervetullut.

-Henriikka

Kategoriat: elämä, kahvilla, kaverit, matkustus, random, sisustus 14 kommenttia

Sillä aikaa Paimiossa.

14 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *