Yh, inhoan tiukkoja pipoja. Ja koska pääni on suuri (ihan oikeasti, L-kokoa), suurin osa pipoista on minulle niitä inhokkeja. Metsästän löysiä pipoja, joiden alla hiukset pysyvät kauniina, ilman kummallisia kulmia ja jotka keikkuvat rennosti mukana. Ja niitä on kyllä harvassa. Kaikki pipot tuntuvat olevan kummallisia trikoosukkia tai muita epämääräisiä sukkuloita, jotka jäävät törröttämään päälaelle, jättäen kärkeensä tyhjän pussukan. Nämä inhokkini ovat niitä kuuluisia kondomipipoja, korostettuja talkkaripipoja. Hiiteen sellaiset.
Olen löytänyt täydellisiä pipoja urheilukaupoista, mutta on niiden perässä saanutkin juosta. Päästäni on tipahdellut varmaan täi jos toinenkin, kun olen kokeillut eri pipoja kaupoissa vuoron perään.
Houston, we had a problem! Vaan ei enää. Kiitos vanhan harrastukseni ja siitä jääneen muiston, kuluneen koripallon. Turhan tiukat pipot menettävät turhan kimmoisuuteensa, kun sujautan niihin tunniksi, päiväksi tai pariksi kokonaisen koripallon. Jäljelle jää muotonsa menettänyt, täydellisen löllyrä piponkutale. Ei mitään kohti taivaita kurkottavia piposuikuloita.
Millaisia pipotovereita te olette? Löytyykö isopäisiä kohtalonkavereita?
On ehkä kyseenalaista analysoida pipoja, kun pihalla on hellettä. Toisaalta kiristävä vanne pään ympärillä on vielä pahempi kesäkuumalla. Rentoa viikkoa.
– Henriikka
Kuvat: www.theyallhateus.com
oooo!! täällä yksi isopäinen kohtalontoveri :-D kiitoksia siis vinkistä!
Jipii, meitä molopäitä on siis muitakin!
Täällä löytyy tavallaan päinvastainen tapaus, oon nimittäin tosi pienipäinen:D
Silti sama tuon kortsupipon suhteen – ei vaan toimi, pää näyttää tavallistakin pienemmältä.
Löysät pipot on mukavia ja tuo mun kaipaamaa kokoa päähän
Oivoi, siihen ongelmaan minulla ei tähän hätään ole antaa mitään vinkkejä. Tämä kun ei oikein toimi kuin pipojen suurentamiseen…
Mutta kortsupipot ptyi.
Kiitos kivasta kommentista!
(Hih, pitkään olen blogiasi lueskellut mutta nyt varmaan vasta ensimmäisen kerran uskallan jotain hihkaistakkin…)
Täällä toinen löysien pipojen metsästäjä! Tosin omalla kohdalla löysät pipot on vähän pakko, tukka kun on peppuun asti yltävinä rastoina :D haluan myös että pipo on löysä vielä rastatkin sisällä. Meitsin on ihan turha kuvitellakkaan löytävänsä kaupasta sopivaa pipoa, ne isoimmatkaan mallit kun eivät ole tarpeeksi isoja.
Onneksi osaan itse virkata ja neuloa, saapahan edes jotain päähän :)
No hihkaisehan ihmeessä toistekin. Niin ilahduttava sun kommentti nimittäin oli.
Virkkaamalla ja neulomalla voi saada kyllä aikaa ihan helmiä. Se aloittaminen on aina vaan minulle niin suuri projekti. Mutta huikeeta, että siellä on tyyppejä, joille se ei taida olla mikään päänvaiva. Nostan hattua! Tai ehkäpä tässä tilanteessa pipoa.
Isopää täälläkin! Minulla on pyöräilykypärä, joka on xl-kokonen! Ja seki meinaa vähän kiristää, jos on päässä vaikka joku lettimuhkura. Ärsyttää melko paljon aina kirppiksillä, kun mitkään hatut ei mahdu päähän. Ja normaalipäisten ystävien lakkeja en ees kehtaa kokeilla, ellen halua aiheuttaa suurta hilpeyttä kanssaihmisissä. :)
Tervetuloa kerhoon!
No arvaahan. Mullakin on kypärä kokoa XL ja viime kerralla pyöräillessäni sekin tuntui ihan pieneltä. Tuli päänsärky ja kaikkea muuta epämukavaa. Voiko pää kasvaa vielä tässäkin iässä?? XXL-kypärä – here i come…
Kiitos hauskasta kommentistasi.
Ihanaa että muutkin taistelee näin typerän ongelman kanssa. :-D Mäkin oon isopää ja pipojen etsiminen on ihan kamalaa touhua. Enpä vaan oo ikinä tullut ajatelleeksi venyttämistä. Koripalloa ei löydy mutta eiköhän siihen jotain keksi. :-D
Meitä näyttäisi olevan monia. En olekaan yksin tällaisen ongelman kanssa!! Varmaan mikä muu pallo vaan käy, kunhan pipo pysyy siinä eikä sujahda pois. Kannattaa kokeilla.
Mun mielestä oleellista pipossa on se, että se on sopivan väljä eikä lässäytä hiuksia. Just tollanen mikä Keiralla on päässä. Rupesin käyttämään hattuja vasta sitten kun löysin itselleni sopivan löysän pipon. ”Hirveä lussukka!”, äitini kauhistui ja nauroi kun näki sen ekaa kertaa päässäni. Sanoin hänelle, että naura menemään, ei haittaa, ainakin minulla on kuohkeat hiukset. Ei mennyt montaa talvea niin hänellä oli jo oma lussukka päässänsä. Ihana toi kolmannen kuvan daamin myssy. Unelmalussukka. Mistäköhän se mahtaa olla..
LUSSUKKA! Heeheheheee, huippua. Pitääpä alkaa käyttämään noin mainiota sanaa. Lussukat on hyvästä.
Kiitos ilahdutuksesta!
Word. Hukkasin just pari kuukautta sitten täydellisen viininpunaisen myssyni, jota olin jopa jaksanut vähän korjailla vastikään. Snif nyyh. Ei auta kuin etsiä uus myssy ens syksynä.
:–((
Toivottavasti löydät jonkun vähintään yhtä lempparin syksyn tarjonnasta!