On jotenkin ärsyttävää huomata mielensä muuttuvan, takkinsa kääntyvän. Olen ikäni ollut suurien korujen ystävä ja pyöritellyt silmiä ohuille korurimpuloille. Olen kiertänyt kaukaa kaikki hopeaketjut, pienet sievät korvikset ja ohuet kultaiset rannerenkaat. Olisi helpompaa, jos mieli pysyisi tasaisena ikävuodesta toiseen. Silloin ei tarvitsisi ostaa uutta, eikä miettiä, pidänkö tästä vielä parin vuoden päästä. Voisi ostaa sen ainoan astiaston ja rakastaa sitä elämän loppuun saakka. Ja koskaan ei tarvitsi miettiä, haluisiko vihkisormuksen rinnalle hankkia jonkin vararenkaan vaihtelun vuoksi.
Mutta asiaan: olen tänä keväänä ihastunut minimalistisiin koruihin. Ihan yllättäen, täysin puskista. Viimeksi olen käyttänyt siroja koruja sitten alaluokkien ystäväkorun (hopeisessa ketjussa roikkuvan sydämenpuolikkaan). Ja nyt taas, aikuisiän kynnyksellä, olen ostanut muutaman parin sieviä, pieniä korviksia ja haaveilen jopa ohuesta kaulaketjusta.
On se ihminen heikko ja ailahtelevainen. Luja kädenpuristus niille, jotka oikeasti kulkevat läpi elämän rakkain Kalevakoru kaulassa. Se on nimittäin lujuutta se.
– Henriikka
Ahh kuinka nätti onkaan tuo kolmiokoru! Toiset saattais sanoo että se on aika perus, mutta minä näemmä tykkään kolmioista (Triforce! :3).
Jep, siitä minäkin tykkään. Kolmiot on hyviä tyyppejä!
Kalevakoru? :D
UUPS…
Oon kanssa nyt vuoden sisällä tykästynyt pieniin koruihin, ostin hetki sitten sormuksen jossa on tuollainen samanlainen kolmio, tykkään siitä iha mielettömästi :) laitan aina hirveän kasan niitä herkkiä ja pieniä koruja niin niiden juttu taitaa mennä kun näyttää suurilta koruilta.. Mut ehkä välillä more is better haha.
Pienissä koruissa on tunnelmaa. Ja kyllähän niitäkin voi laittaa monta. Kunhan kuitenkin jonkunlainen tasapaino ja pienten korujen herkkyys pysyy.
Kiva, että kommentoit.
Voi Henriikka. Ihmiset kun yleensä tykkäävät positiivisesta palautteesta, niin kannanpa minäkin nyt korteni kekoon.
Ensinnäkin, tämä on ainoa blogi jota jaksan seurata. Aktiivisesti. Se kertonee jotain blogin laadusta. Postaukset on kiinnostavia, oivaltavia ja ytimekkäitä. Aiheet on KIVOJA. Ei mitään turhan filosofisia pohdiskeluja, vaan elämänmakuisia ja piristäviä, pilke silmäkulmassa kirjoitettuja. Niistä jää hyvä mieli ja hymy huulille. Oot tosi mielenkiintoisen oloinen persoona, ja kaiken lisäksi mielettömän kaunis! Janne on kunnon söpis pitkine hiuksinensa (Janne on niitä harvoja miehiä, joille mun mielestä oikeasti sopii pitkät hiukset!) ja tosi hyvä kuvaaja.
Tässäpä nämä tärkeimmät. Jatkan kinkku-juusto-paprika-tomaattisämpylän mutustelua.
Huippua kesää (ja kesän jälkeistäkin elämää) teille!
Kiitos sinulle sämpylä! (en voi ottaa sinua tosissasi moisen nimimerkin vuoksi hahahah…)
On todella suuri kunnia olla se blogi, jota ”jaksat seurata aktiivisesti”. Tuntuu, että nykyään harva jaksaa lukea tosi montaa blogia usein ja siksi sitä voi arvostaa, jos kuuluu jonkun lukulistan kärkeen. Suurkiitos siitä. Vaikka neggispalaute pitäisi paremmin maan pinnalla, ei voi kyllä sanoin kuvailla, miten hyvältä tuntuu saada joskus tällainen hyvin pureksittu kiitos. Kiitos siis sinulle sämpylä siitä ja jatka mutustelua ja moisia ihania kommentteja!
Miulla taas kääntyy takki toisinpäin, eli tykkäsin aikasemmin pienestä ja nätistä mutta nyt huomaan isompien korujen viehättävän! Mikä tässä oikein on :D
Haha, tää on tämmöistä vuoristorataa. Pian varmaan huomaan itseni kertomassa aivan intoa puhkuen isoista mahtipontisista koruista.