Vaput oli ja meni. Ihmeellinen juhla, joka vain tulee ja menee sormia napsauttamalla. En lähtenyt hillumaan kaupungille, pukenut yo-lakkia tai ostanut foliopalloa. En lähtenyt edes Senaatintorilla käväisemään, vaikka kuulin siellä olevan pomppulinnan. Sen sijaan vietin vappuaattoa naapurissa ysävien juhlissa, ihmisten keskellä ja vappupäivää sisäpiknikin merkeissä meillä kotona. Huomattava määrä ruokaa, ekat paistamani munkit kymmeneen vuoteen ja illan leffaksi kunnon täydellinen leffaturhuus ”The Proposal”. Koko juhlapöhinästä on napattu yksi ainoa kuva, joka löytyy Instagramistani (huom! kaulassa maailman paras yo-mirri, joka pieksee pissinkeltaiset lakit mennen tullen). Taisi olla hyvät kemut, kun kamera pysyi laukussa.

Vapun jämien kunniaksi halusin kuitenkin jakaa teille kuvan lumileopardista ja prinsessasta. Toivottavasti nauratte sille yhtä makeasti kuin minä. Kuvassa siis veljeni ja minä tarhan vappujuhliin lähdössä unelmien asuissamme. Näytän ehkä enemmän maalaistalon emännältä kuin prinsessalta. Muistan edelleen sen alemmuudentunnon, jonka kohtasin tarhassa, kun paras ystäväni oli myös pukeutunut prinsessaksi: hänellä oli yllään valkoinen unelmamekko, jota oli käyttänyt ollessaan morsiusneitona. Oli huntu ja kaikki. Mutta suuremmat traumat ovat varmasti veljelläni. Lumileopardi-unelma musertui viimeistään aikuisiällä valokuvia katsellessa: eihän tuo asu ole lumileopardia nähnytkään.

Kyllä naurattaa. Ihan niin kovin kamalasti.
Täytyy hakea munkki rauhoittuakseen. Mahtavia vapunjämiä kaikille!

– Henriikka