yksittäisiä ajatuksia 
jotka yksinäisinä katkeilevat

IMG_1401 (kopio)

UUTTA ALKUA 

huomaatko nämä rauhattomat kasvoni
kuin olemassa olon väreilevä pinta
yksittäisiä ajatuksia

jotka yksinäisinä katkeilevat 

näillä järvillä joita suru verhoaa
rantakivet ovat öisin liukkaita

täällä minuus piirtyy hetkittäin

ja itsensä kadottaminen on uutta alkua

-Hermanni Turkki

IMG_1410 (kopio) IMG_1419 (kopio)

Kesän saapuessa saapuu myös alakulo. Tiedän, ettei monille muille muuten iloisille käy samoin, mutta minut kesä vie melankolian maailmaan. Saatan istua parvekkeella kahvia juoden ja vuodattaa naurettavia krokotiilinkyyneleitä kahvikuppiin. Luulen, että tämä tunne valtaa monet elo-syyskuun vaihteessa, minä sen sijaan ryntään tuonneryöppyihin jo toukokuussa. Kyse ei ole siitä, etteikö kaikki olisi aivan hyvin. Jotenkin valoisat yöt, pitkät illat, kaunis luonto ja vanhan kaupungin sillat saavat minut niiskuttamaan. Moni kokee tarvetta lähteä duunipäivän jälkeen terassille. Minua kutsuu koti ja pellavalakanamaja. Sinne sitten suklaata ja sitä kesään kuuluvaa alakuloista sympatiaa.

Nyt alkaa kuulostaa siltä, että olisin epätoivoinen ja maan pintaa läheltelevän masentunut. Ei sentään, nautin kyllä kaikesta. Jotenkin tämä kesäaika on sellaista liukumaa, ettei tiedä koska mikäkin vuodenaika alkaa ja loppuu. Ja yhtäkkiä tajuaa, ettei ole hakenut vielä kesäkenkiä kanahäkistä ja talvitakit roikkuvat vielä henkareissaan. Ja niiskuttaa salaa puseronhelmaan vähän lisää, kun pienet, vilpittomän iloiset koululaiset hyppivät todistukset kädessä kevätjuhlasta kotiin.

IMG_1417 (kopio)

Kesäkauden alku on uusi uusi vuosi. Sitä pohdiskelee kaikenlaista ja asioiden joka kantilta. Tulkaa ystävät hakemaan minut välillä pellavamajastani, että säilytän järkeni ja sydämeni.

– Henriikka

mekko, aurinkolasit, sortsit, kengät / second hand, laukku / Lumi (saatu)

Kategoriat: elämä, muoti, oma tyyli, random 17 kommenttia

yksittäisiä ajatuksia 
jotka yksinäisinä katkeilevat

17 kommenttia

  • Veera sanoo:

    Kiitos, puit sanoiksi viime viikkojen ajatukset. Oikein paljon terveisiä peiton alta!

  • Laura sanoo:

    Pellavamajaan tarjoillaan torstaina pinaattihummusta ja suklaa-appelsiinimoussea. Kestä sinne asti <3

  • Ou nou, toinen kesänalkualakuloinen ilmoittautuu! Minulla kesän alkuun liittyy aina myös hyvästit: usein työpaikka vaihtuu ja vaikkei vaihtuisikaan, joutuu työkaverit hyvästellä pitkäksi aikaa – puhumattakaan niistä vilpittömän iloisista ja ihanista koululaisista (lue: teineistä), joiden kanssa olen viime kuukaudet viettänyt. Lisäksi työmäärä vähenee yhtäkkiä yhdessä päivässä sadasta nollaan, mikä sekin vaatii aina totuttelua. Argh, olisipa helppo, kun kesän alkuukin voisi vain HEITTÄYTYÄ!

    • Henriikka sanoo:

      Hei, meitä taitaa sittenkin olla useampi. Opettajallta se taitaa olla vielä jotenkin rajumpaa, koska on tosiaan aina niin suuret muutokset kyseessä. Toisaalta se ”kesäaika” on varmaan myös helpompi rajata ja hahmottaa?

      Yrität hiljalleen heittäytyä, kyllä se siitä sitten. Olen henkisenä tukena koko ajan.

  • Hosuli sanoo:

    Onpas siinä vaan sievä asu ja hauskat poset! Tekstistäkään ei mitään valittamista, samaistun.

  • Aino sanoo:

    Sinäpä sen sanoit. Ajattelin aiemmin, että ainoastaan kesäillat ovat kaiken haikeuden takana. Viikonloppuna havahduin, että kyllä sen kyyneleen saa vierähtämään kirkkaassa auringonpaisteessa ja (tai oikeastaan jopa erityisesti) kovalla ukkosella.

    Iloa ja naurua, tai ainakin onnenkyyneleitä, sulle tähän kesään! Olet niin upea!

    • Henriikka sanoo:

      Siis nyyhkyttää voi silloinkun, kun aurinko porottaa keskellä kirkasta taivasta. Kiitos kun jätit kommentin. Jotenkin oikeasti helpottaa tietää, etten olekaan ainoa tihrustaja, alakuloinen.

  • Mahtijanne sanoo:

    Tykkäsin tästä tekstistä!

  • maiku sanoo:

    Kyllä täälläkin surettaa kesäisin. Nautin kesästä, mutta toisinaan tuntuu että on vähän hankala päästä siihen menoon ja meininkiin mikä kanssaihmiset saa pyörälle päästä. Ehkä se surustuttaa, kauniiden kesäöiden ja huumaavien tuoksujen lisäksi. Luulen että on ihan ok olla vähän alakuloinen joskus :)

    • Henriikka sanoo:

      Jotenkin se kontrasti on niin hurja. Yhtäkkiä pitäisi nauttia kaikesta ihan 100 prosenttia, ei riitä mikään 80. Se kylllä saa pienen ihmisen vähän pyörälle päästä.

  • Jenni sanoo:

    Mulle iskee kesällä aina joku kumma alakulo siitä, että kesä on jo ihan kohta ohi vaikka ei ole vielä kunnolla alkanutkaan. Erityisesti niillä voikukkien valkoisilla höytyvillä on se vaikutus, vaikka niitä lentelee jo toukokuussa.

    • Henriikka sanoo:

      Tuo vaikuttaa olevan Suomessa aika yleistä. Hirveät paineet kertyy ja tuntuu, ettei kesästä saa mitään irti. Kun kesä saapuu niin yllättäen aina ja sitten se on kuitenkin aika lyhyt.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *