Arkisto: kesäkuu 2014

Makeita unia, kettukarkkien kuvia

Olen suuri kettukarkkien ystävä. Rakastan sitä sokerin rahinaa hampaissa, pehmeää marmeladia ja pihlajanmarjan makua. Kaiken lisäksi paperien kuosi on niin kaunis, että voisin ostaa makeisia vain niiden visuaalisuuden vuoksi (oi, mattapaperi!). Kirjoitin rakkaudestani joku aika sitten ja eräs lukija vinkkasi Kettukarkkilakanoista (hitsi vie, mä pidän vinkeistä!). Ajattelin ensin, että karkit riittävät. Olin…

Rakkautta juhlimassa

Tänä viikonloppuna on juhlittu rakkautta rankalla kädellä ja taidetaan juhlia vieläkin. Otsikon perusteella moni olettaa näkevänsä kulkue-kuvia, mutta Priden sijaan olin kuitenkin ihan ”tavallisissa häissä”. Ihan mielettömän kivoissa häissä Kulosaaren kirkossa ja Casinolla. Hääpari oli upein, sulhasen henkselit viimeistä huutoa ja morsian kuin nostalginen filmitähti. Totesin olevani usein häissä. Ystäväpiirini…

Kamera ei vieläkään rakasta

Vuosi sitten aiheutin suuria tunteita ja etenkin pitkiä nauruja kirjoituksellani ”Kun kun kamera ei rakasta”. Myös moni muu intoutui jakamaan omia rumia hetkiään. Eiköhän jatketa tänäkin kesänä samalla aiheella, sillä kovasta treenistä ja tsempistä huolimatta kamera on pysynyt yhtä kaukaisena kaverina itselleni. Linssin läpi näkyvät ja tallentuvat samat pontevat hiustenlaittosessiot, asennon kohentamisesta…

Valokuvia suoraan suloisesta tulostimesta

Testasin muutama viikko sitten Canonin pikkuruista tulostinta ja vasta nyt muistan sitä hehkuttaa. Kuulin tulostimesta alkuvuodesta ja helposti innostuvana tietysti kiljahtelin pikkuisen. Miten sievä! Mustasta tulostimesta saa tulostettua suoraan postikortin kokoisia ja sitten astetta pienempiä, neliönmuotoisia kuvia. Tulostimen sovellus ladataan puhelimeen ja puhelimesta voi suoraan lähettää käskyn tulostuksesta. Saapa härveliin muistitikunkin,…

Riian retkiä (3 ja viimeinen)

Kolmas ja viimeinen reissujuttu Riian matkasta. Että raivostuttaa, että Riika taivutetaan kuin siika. Riikahan on erisnimi ja kylläpä on tyhmän kuuloista kirjoittaa Riian retkiä, kun kaikki loogiset ajatusmallini tyrkyttävät aivoistani muotoa Riikan. Mennään nyt sitten siikojen perässä, kalakaverin mallin mukaisesti. Kahden kilon Riika. Kiitollisena sai olla koko spontaanista ulkomaan pyrähdyksestämme,…

Riian retkiä (osa 2)

Jatketaan Latvialla ja rehellisellä tilannekuvalla siitä, kun yritän saada syömäpuikkoja suuhuni yhtä taidokkaasti kuin ystäväni. En onnistunut. Matka oli niin ihanan arkinen, ihan kuin olisi Suomessa ollut, mutta silti jotenkin kivan kaukana kaikesta. Vaikka on kyllä ääneen pohdittava, mikä surkea syy lähtemiselle on olla ”kaukana kaikesta”. Kuulostaa siltä, että arki olisi…

Kasvottomia malleja, kauniita vaatteita

Joskus tuntuu, että nykyisin mallistokuvissa myydään kasvoilla ja mallin persoonalla enemmän kuin itse vaatteilla. Siksi jäin hetkeksi pidempään Samujin ensi vuoden malliston kuvien ääreen. Malli on toki tunnistettavissa ja kasvotkin ovat välillä näkyvissä, mutta hiuksiin piiloutuminen on tehty tyylillä, ja vaatteet on oikeasti se eniten huomiota herättävä osa kuvissa. Hameisiin,…

Riian retkiä (osa 1)

Sorry pals, olen ollut niin menossa. Niin retkillä. Iltamyöhällä laskeutui pieni, sievä lentokone Helsinki-Vantaan lentokentälle ja nyt olen jo pääsyt turvalliseen kotiin, jossa neilikat olivat lakastuneet maljakkoonsa ja jääkaapista ei tunnu löytyvän mitään. Pyrin pitämään mielessäni, että loppuviimein rakastan aina Suomea eniten. Joudun kuitenkin nieleskelemään pikkuisen, olisi ollut niin kiva…

Kaunista juhannusta ystävät!

Istuin aamukuuden jälkeen Helsinki-Vantaan lentokentän Terminaali 1:ssa. Kävin vessassa heittämässä ripsiväriä naamaan (ripsiin) ja kahvilassa kului muutama rauhallinen hetki. Sitten boarding, vajaa tunnin lento Latviaan ja bussikyyti keskustaan. Jo yhdeksän aikaan aamulla halasimme rakkaita ystäviä Riikan Central Tirguksella. Ja on niin oikein olla viettämässä juhannusta paikassa, jossa leikkokukat ovat edullisia….

Olinpa kerran huvipuistossa

Olinpa kerran Huvipuistossa pitkästä aikaa. Tiistaina, jos nyt tarkemmin lähdetään määrittämään. En ollut käynyt huvipuistossa kunnolla vuosiin ja Linnanmäelle oli ehtinyt nousta Ukko ja Kingi ja vaikka mitä mainioita laitteita korneilla nimillä. Kasassa oli GreenStreetin väkeä ja yhteistyökumppaneita, suurin osa itselleni entuudestaan tuntemattomia. Olin aivan liian innoissani. Siis ihan omissa…

Latvia odottaa !

Joskus sitä huomaa hetken mielijohteesta ostavansa liput Latviaan, vaikka kaikkienhan kuuluisi olla juhannuksena Suomessa, kokkojen äärellä, suloisesta suvesta nauttimassa. Kukkaniityillä tanssimassa ja juhannustaikoja tekemässä. Eikä minun pitänyt matkustella tänä vuonna, vaan säästää. Päätin nyt kuitenkin lähteä Riikaan, jossa olen viimeksi käynyt niin nuorena, etten muista mitään. Voin siis seikkailla kaupungissa…

Rakkaita retroaarteita

Kun talouden toinen asustaja aloittaa työt second hand -liikkeessä, ei tarvitse käydä kahta sanaa siitä, mikä jutussa on parasta. Tuliaiset, tietysti. Työpäivän jälkeen saatan saada pärekorin, verkkatakin tai kaksi halinallea. Kimaltavat vintagekorvikset, nahkanilkkurit tai uuden eteisenpeilin. Liian löyhäksi ei ostomoraali ole laskenut, mutta sopivan löyhät kukkaronnyörit ovat suoraan verrannolliset vaimon…

Vanha kunnon kahvirasia

yhteistyössä Paulig  Kahviviikko on joka viikko. Tällä viikolla olen kuitenkin sortunut myös kuvaamaan parhaimmat kahvihetkeni. Instagramin tiliäni seuranneet ovat saaneet nähdä kahvikuvia vielä tavallista tiuhempaan, sillä olen kerännyt viime päivien kahvihetkeni #juhlamokkamaisema-hashtagin alle. On ollut työpäivien take away -kahvia, pari kupillista kahvilan luksus-aamupalan kanssa, sairaslomapäivän sänkykahvia, kahvia bussissa kirjan kanssa…

Huolettomasti häissä

Mietin äsken jutun otsikkoa. Yritin keksiä hyviä, tunnelmallisia biisejä, joissa kerrotaan häistä, kesästä, juhlista tai muusta asiaankuuluvasta. Otin jalat tähän tuolille syliin ja pohdin muutaman hetken. Ainoa mieleeni tullut oli lopulta: ”Kun on kännissä, väärissä juhlissa”, SMG:n uusimmalta albumilta. Ei taida olla osuva otsikko. Miksi kaikki kesäjuhlabiisit kertovatkin humaltumisesta? Pieniä…

Kolme ajatusta tulevaisuudessa

Tiedän, että tulen joskus tulevaisuudessa katsomaan näitä kuvia ainakin kaksi ajatusta mielessäni. Ensimmäinen on ihmetys siitä, miten voikaan olla niin vihreää. Miten voi olla niin kirkkaan vaaleanvihreää, vaikka kuvien värejä ei ole kirkastettu yhtään. Kun talvella katsoo Suomen kesäkuvia, on vaikea uskoa todeksi niitä koivukujia ja puiden katveeseen rakennettuja majoja. Luontohan…

Flunssapotilaan päiväkirja

Sairaslomapäivä. Flunssaa ja ääni täysin poissa. Mikä siinä onkin, että kesällä tulee kipeäksi, vaikka pitäisi olla silkkaa terveydellistä poutaa? Ja mikä siinä onkin, ettei saikkua voi koskaan ottaa täysin hyvällä omatunnolla vastaan, vaikka tietäisikin olevansa sen tarpeessa. Joku puurtaja sisällä huutaa, kyllä voisit mennä töihin, vaikka ääni on poissa. Voisithan tehdä…

Vallilan kuumat kulmat ja muijat

Työpaikkani sijaitsee Helsingin Vallilassa, teollisuushenkisellä alueella. Alueella risteilevät uudet ja rumat sekä vanhat ja upeat rakennukset. Valitettavasti oma työpisteeni on sellaisessa uudessa. Hyvä puoli kuitenkin on, että koska vain pystyy lähteä haahuilemaan niiden kauniiden rakennusten väliin ja ne jopa näkyvät työpaikan ikkunasta. Vanhat tehdasrakennukset on muutettu työhuoneiksi, yritysrakennuksiksi ja osa…

30 ikävuoden rajapyykki

Eräänä kauniina päivänä luin netistä jonkun täysin tyhjänpäiväisen artikkelin siitä, mitä pitäisi tehdä ennen kuin täyttää 30 vuotta. Luin sitä naureskellen ja ajattelin, että kaikkea huuhaata klikkaankin auki. Yliarvioin kuitenkin oman älykkyyteni ja huomasin myöhemmin aivopesun tapahtuneen. Muistin nimittäin irrallisen ohjenuoran listalta: ”Hanki laukku, salkku ja sateenvarjo, joita et häpeä…

Unelmien kahvihetki: voita suloinen Moccamaster

yhteistyössä Moccamaster  Rakastan kahvia. Se on tuttu juttu kaikille. Kahvin kanssa en kuitenkaan tingi laadusta. Haluan hyvää, laadukasta kahvia, kitkerän ja seisseen työpaikkakahvin jätän suosiolla kofeiiniaddikteille. Kahvittelu ei siis ole vain totuttu tapa, vaan se on tietynlainen elämäntapa. Kahvikupin kanssa aloitetaan päivä, rentoudutaan kiireisen työ- tai opiskelupäivän jälkeen, juhlistetaan viikonloppuna…

Ensimmäinen puolimaraton ooo-hooi!

Ensimmäinen puolimaraton takana. On se kummallista, mihin ihminen pystyy. Ennen helmikuuta en ollut koskaan kiskaissut yli kymppiä ja nyt sitä tarjoillaan hauista 21 kilsan jälkeen. Hyvä meno. Kyseessä oli eilen ensi kertaa järjestetty Helsinki Half Marathon, joka päätti samalla myös adidasheimo-juoksukoulun, jonka parissa olen häärännyt helmikuusta lähtien. Ajaksi kirjattiin lopulta…

Osa 2: Meikämandoliinin vaatteet 2012

Mikä mukavien kommenttien määrä eiliseen kirjoitukseen toissavuoden asuista! Vau. Erityisen mukava oli huomata, että moni lukijoista muisti asuja tosi hyvin. En tiedä onko se heille noloa, mutta minulle se on ainakin supermukavaa. Kelatkaa, miten kauan olette jaksaneet roikkua juttujeni parissa. Kiitos. Toisaalta myös hyvin, hyvin hämmentävää saada kehuja. Minähän voin…

Meikämandoliini vuonna 2012

En tarkalleen tunnista syytä, mutta varmaan hetkellisen nostalgiaryöpyn vallassa aloin käydä vanhoja asukuviani läpi. Vaatteet ja asukokonaisuudet muistuttavat itseäni menneistä vuosista ja erillisistä hetkistä. Saatan muistaa hyvin, kenet olen tavannut missäkin vaatteissa tai jos olen ollut surullinen tietyissä vetimissä. Näiden parin vuoden takaisten asujen läpikäynti oli yllättävän tunteellista. Samalla huomasin…

Blogikirppis on auki jälleen!

Sain eilen sympaattisen sähköpostiviestin. Eräs lojaali lukija kyseli blogikirppiksen perään: ”Moikka henriikka! Minä ja varmasti monet muutkin ollaan jo kaivattu blogikirppistäsi. Joten lyhesti ja ytimekkäästi: Ootko aatellut pistää blogikirppiksen taas pyörimään ja esim. satunnaisesti lisätä sinne vaatetta yms. johon sun rakkautesi ei enää yllä? Mutta mieti asiaa ja hyvää KESÄkuun alkua!”…

Rakkauden järvellä

Vedin viikonloppuna syvään henkeä. Olin arkea paossa anoppilassa, rakkauden järven äärellä. Syötiin hyvin ja kahviteltiin usein. Katsottiin elokuvaa 12 vuoden orjuudesta ja syötiin irtokarkkia vähintään samaisen kilomäärän edestä. Lauantaina rakkaiden ihmisten yo:t ja valmistujaiset ja illaksi takaisin levon tyyssijaan. Olin ensi kertaa nurmella paljain varpain ja mietin, mitä hetkiä tallentaisin…