30 ikävuoden rajapyykki

IMG_2995 (kopio)

Eräänä kauniina päivänä luin netistä jonkun täysin tyhjänpäiväisen artikkelin siitä, mitä pitäisi tehdä ennen kuin täyttää 30 vuotta. Luin sitä naureskellen ja ajattelin, että kaikkea huuhaata klikkaankin auki. Yliarvioin kuitenkin oman älykkyyteni ja huomasin myöhemmin aivopesun tapahtuneen. Muistin nimittäin irrallisen ohjenuoran listalta:

”Hanki laukku, salkku ja sateenvarjo, joita et häpeä kantaa.”

Tämä jäi alitajuntaani kummittelemaan ja kun Siivouspäivässä katsahdin mustaan, suurikokoiseen laukkuun Karhupuistossa, olin myyty. Ei hävettänyt, vaan hymyilytti. Laukkuja jo on, mutta salkkua ei. Myyjä pyysi 15 euroa, 10 euroa maksoin kaunokista. Varmaan halvemmallakin saisi täysnahkaisia näinä päivinä, kun kaikki suloiset liikemiespapat siirtyvät ajasta ikuisuuteen. Hyvästä maksaa kuitenkin mielellään ja laatu-hinta-suhde on lyömätön.

IMG_3006 (kopio)

Muistan kyllä listalta muitakin juttuja. Ennen 30 ikävuotta pitäisi olla yksi vanha poikaystävä,  jonka luokse palata ja toinen, joka muistuttaa miten pitkälle on itse päässyt. Ei ole kyllä ketään, kenen luokse palaisin. Onpa minulla asiat huonosti. Minulla ei myöskään ole sitä sateenvarjoa tai puhelinvastaajaa, eikä ainakaan mitään järjettömän kallista, jonka olen ostanut vain itselleni. Sen sijaan akkuporakone ja ruuvimeisselisetti löytyy, samoin mustat pitsirintsikat ja riittävän värikäs menneisyys.

Turha niitä listoja on liian tarkkaan syynätä ja onhan tässä vielä hetki aikaa toteuttaa. Ja hyväksyä se, etten voi muuttaa säärieni pituutta, lantioni leveyttä tai vanhempieni luonnetta.

– Henriikka

Ps. Pienoinen googlettelu tuotti tulosta ja tajusin, että lista oli Iltalehti.fi-sivuilta… Minne katosi sivistys? Miksi sitä muistaa kaiken turhan, mutta unohtaa olennaisen?

Kategoriat: asusteet, elämä 2 kommenttia

30 ikävuoden rajapyykki

2 kommenttia

  • Nimetön sanoo:

    voi luoja! :-D sain päivän parhaat naurut (pienen säikähdyksen jälkeen), kun luin otsikon ja ajatuksissani kuvittelin, että SINÄ täytit 30 ja rupesin laskeskelemaan, että kauankos olen oikein seurannut tätä blogia, kun muistelin, että aloin lukemaan, kun olit parikymppinen.. huhhei, teinpä pienen aikamatkailun tulevaisuuteen tämän aivopierun aikana! yhtäkkiä olinkin menettänyt melkein kymmenen vuotta elämästäni, kylläpä säikähdin..

    • Henriikka sanoo:

      EIKÄ. Niin mahtava kommentti. Naurettiin tällä aivan kippurassa siskon kanssa.

      Onneksi aika ei kuitenkaan ihan noin nopeasti kulje… Kolmeenkymppiin on vielä muutamisen vuotta aikaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *