Riian retkiä (osa 2)

IMG_4272 kopio

Jatketaan Latvialla ja rehellisellä tilannekuvalla siitä, kun yritän saada syömäpuikkoja suuhuni yhtä taidokkaasti kuin ystäväni. En onnistunut.

Matka oli niin ihanan arkinen, ihan kuin olisi Suomessa ollut, mutta silti jotenkin kivan kaukana kaikesta. Vaikka on kyllä ääneen pohdittava, mikä surkea syy lähtemiselle on olla ”kaukana kaikesta”. Kuulostaa siltä, että arki olisi jotenkin inhottavaa. Miksi on niin kumman trendikästä paeta ja pakoilla, olla kuurupiilosilla ihan sitä ikiomaa elämää?

Ehkä kyse ei ole totaalisesta pakoilusta, vaan enemmänkin arkirutiinien hetkittäisestä katkaisusta ja tämän katkon myötä saadusta energiasta. Se on ainakin itselleni se suurin syy, sillä pidän elämästäni. Suorastaan rakastan sitä. Joskus enemmän ja joskus vähemmän, mutta tällaisten minilomien jälkeen aina enemmän.

IMG_4260 kopio IMG_4271 kopioIMG_4266 kopioIMG_4286 kopio IMG_3843 kopioIMG_3845 kopioIMG_3852 kopioIMG_3866 kopio

Toiset tykkäävät matkustaa kunnon luksuksella. He säästävät lomaansa varten, lähtevät matkaan kukkarot pullollaan ja ovat kerrankin valmiita laittamaan vaikkapa illallaiseen ihan kunnolla panosta. Tässä on oma viehätyksensä, loma tosiaan tuntuu lomalta. Itse olen kuitenkin löytänyt suurimman viehätyksen arkisista lomista. Mennä jonnekin, tehdä sinne hetkeksi koti: tehdä lounas vuokra-asunnossa, käydä paikallisten kotona, istua iltaa tai käydä lenkillä. Ihan sellaista tavallista oloa.

Voi olla, että olen valinnut tyylini olosuhteiden pakosta, mutta arkisemmassa matkustelussa paineet reissun onnistumisesta eivät ainakaan nouse liian korkealla. Sitä on tyytyväinen vain siihen, että sattuu nyt harhailemaan jossain päin maailmaa.

IMG_3935 kopioIMG_3904 kopioIMG_3943 kopioIMG_3979 kopioIMG_3985 kopioIMG_3987 kopioIMG_3991 kopioIMG_4159 (kopio)IMG_4180 (kopio)IMG_4194 (kopio)IMG_3620 kopio IMG_3622 kopio

Riikassa toki juhlimme, mutta myös elimme muutaman päivän arkea yhdessä. Luimme romaaneja, vetelehdimme yövaatteissa ja kävimme lähikaupassa ruokaostoksilla. Milloin tavallisesta on tullut niin tavoiteltua?

 Ja ostimme kamomillaa ja keitimme teetä. Paikalliset naureskelivat, miksi ihmeessä ostamme kasveja teetä varten? (Oletin tämän tarkoittavan, että he keräävät nekin ihan itse) Kuinkahan räkäisesti nauraisivat valmis-teepussi-kokoelmalleni?

Riikka oli kommentoinut ensimmäiseen reissujuttuun, että näytämme niin onnelliselta.
Ei onneksi vain näytetty.

– Henriikka

Kategoriat: elämä, kaverit, matkustus, random 7 kommenttia

Riian retkiä (osa 2)

7 kommenttia

  • Nimetön sanoo:

    Riikalla on aivan ihanat hiukset <:

    • Henriikka sanoo:

      En ole nyt aivan varma, tarkoitetaanko tässä minua eli Riikkaa muutamalla lisäkirjaimella, mutta kiitän kohteliaisuudesta, kenelle se sitten olikin :—)

      • Nimetön sanoo:

        Hohohoo, tekevälle sattuu! Sinuahan minä tarkoitin <: Muutamalla lisäkirjaimella. Heheh

  • Annita sanoo:

    Ihan huippu tuo Myyrän kanssa poseeraaminen! :D Muutenkin nämä molemmat reissujutut ollu tosi mukavaa luettavaa ja katseltavaa :) Pärjääkö tuolla englannilla? Alkaa nimittäin vaikuttaa seuraavalta haaveiltavalta reissukohteelta!

    • Henriikka sanoo:

      Pärjää oikein hyvin englannilla. Nuorempi väestö puhuu englantia ihan tosi hyvin, vanhempikin riittävästi. Ei meilläkään ollut hallussa venäjää tai latviaa, paitsi Alinalla ihan pikkuisen. Suosittelen!

  • Nimetön sanoo:

    Hei sattuuko sulla olemaan jotain linkkivinkkiä, josta löytäisi kesän pihakirppikset? Oon yrittänyt googlettaa – tuloksetta. Mistä ne löytää!

    • Henriikka sanoo:

      No hitsi ei! Mutta facebookissa on sellainen ”kirppistapahtumat helsingissä”-ryhmä, jonka kautta pitäisi kyllä aika hyvin saada infoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *