arkisto:

heinäkuu 2014

Muista: Kesä filmille -kuvahaaste!

Vielä on kesää! Vielä on kesää!
Tuskaisen kuuma kämppä ja nälkä, mutta ainakin on jäätelöä ja tyhjää filmiä kameraa varten.

kesafilmille

On korkea aika muistuttaa minun ja Idan Kesä filmille -kuvahaasteesta, jonka laitoimme alulle toukokuussa. Tarkoitus on tämän kesän aikana kuvata mahdollisimman paljon kivoja kesämuistoja ihan oikealla filmikameralla ja kerätä syksyn alkaessa kaikkien kuvansa lähettäneiden otokset kollaasiksi. Jos tarkempia yksityiskohtia kaipaa, niin alkuperäisen jutun aiheesta löytää täältä ja Idan jutun täältä.

Tietysti toivon, että mahdollisimman moni on lähtenyt mukaan ja kuvannut jo muistojaan kameralle. Jos ei ole, voi mukaan lähteä vielä mieluusti. Skannatut kuvat tulee lähettää syyskuun loppuun mennessä mailitse ja osallistuneiden kesken arvotaan herttaisia palkintoja.

Itse olen saanut kameralle jo 30 kuvaa eri aihein: Yllätys, festareilla, kesän paras jätskihetki…
Oottehan messissä? Kuka myöntää jo napanneensa muutaman haastekuvan?

– Henriikka

Supping all the time

IMG_9304 (kopio)

Jotkut asiat vaan yhtäkkiä rantautuvat ja jäävät katukuvaan. Tässä tapauksessa todella rantautuvat, eivätkä oikeastaan ole kaduilla vaan vesireiteillä. Yhtäkkiä tuli SUP, suppaus, supping, supittelu ja villitsi kansan. Tiedättehän lajin, jossa porukka on vastoin kaikkia sääntöjä kääntynyt surffilaudalle seisomaan katse eteenpäin? Ja kaiken lisäksi mukana on mela. Se on SUP ja se on nyt POP, joten täytyihän sitä vihdoin itsekin nousta laudalle.

Muistan hyvin, kun ensi kerran näin suppaajan. Tyylikäs herra puku päällä lipui jokea pitkin ohitseni, kun istuin rauhassa rantakahvilassa. Puku päällä! Tekihän se vaikutuksen, vaikka näyttikin niin älyttömältä.

IMG_9197 (kopio) IMG_9233 (kopio) IMG_9243 (kopio)

En oikeastaan ollut ajattelut kokeilla lajia. Viime viikolla sydänystäväni Bea kuitenkin sanoi, että on tahtonut kokeilla suppausta tänä kesänä. Hehkulamppu syttyi pääni viereen, kun muistin että minulla oli kahden tunnin sup-lahjakortti käyttämättä Arctic Surf Shopille. Ja niin ajauduin mukaan ja löysin itseni Hakaniemen rannasta, jossa palvelee tämän kesän Cafe Köketin konttikahvila. Köketin ohessa toimii myös tämä Arctic Surf Shopin vuokraus- ja myyntipiste.

Amatööreinä kun olimme liikkeellä, otimme kiitollisena vastaan tiiviin info- ja opetuspaketin heti alkuun. Loppujen lopuksi saimmekin personal trainerin pariksi tunniksi matkaan, mahtava palvelu.

IMG_9264 (kopio)IMG_9331 (kopio) IMG_9363 (kopio) IMG_9511 (kopio)

Hurahdimme heti (hurahdamme aina kaikkeen sata lasissa, etenkin jos olemme kaksin liikkeellä). Tai minä viimeistään sen jälkeen, kun sain polvieni tutinan loppumaan. Jännitti kamalasti ja meinasin jopa kahlita itseni pelastusliiveihin kaiken varalta, hyvästä uimataidosta huolimatta. Mutta alun kankeuksista mestariksi, myöhemmin jo kisattiin ja puljattiin kunnolla.

Näin jälkeen päin kuvista katsottuna tekniikka on vielä aika sukka. Töpötän melalla menemään kädet koukussa ja pylly pystyssä. Ei saavuteta lajin SM-kultaa tuollaisella menolla. Tulkoon intiaanikesä, niin pääsen taas suikkimaan.

IMG_9491 (kopio)IMG_9466 (kopio)IMG_9414 (kopio)

Lopuksi helle pehmitti päämme: hypimme laudalta uimaan innoissamme kuin pienet kakarat. Ja sitten tuli pakolliset temput, päälläseisontaa ja kärrynpyörää. Emme saaneet kuitenkaan personal trainerilta ja Arctic Surf Shopilta porttikieltoa, joten kaikki hyvin.

IMG_9555 (kopio) IMG_9559 (kopio) IMG_9578 (kopio) IMG_9599 (kopio)IMG_9591 (kopio) IMG_9531 (kopio)

Saa nähdä, jääkö laji arkeen. Toivon kovasti niin. Olen innoissani siitä, että olen kevään ja kesän aikana muistanut, että jossain sisälläni kasvaa sinnikäs urheilija. Tai ainakin liikkuja.

Kun on rento meno, tehokas laji ja kova yritys, niin I’m all in.
Pidempiä suppausretkiä ja sup-joogaa odotellessa.
Pää kylmänä.

– Henriikka

Pian alkaa paras aika vuodesta

BK6B4746 (kopio) BK6B4752 (kopio)BK6B4923 (kopio)BK6B4806 (kopio)BK6B4846 (kopio)BK6B4751 (kopio) DSC04479 (kopio) DSC04614 (kopio)DSC04517 (kopio)DSC04626 (kopio) DSC04647 (kopio)

Elokuustahan ne laulaa siinä biisissä. Senhän te jo tiesittekin. Pian se alkaa, ilma elokuussa. Illat elokuussa, illat elokuussa. Varmaan jaan tätä Reginan biisin sanoja joka ainoa vuosi. Mutta syyttäkää biisin tekijää, joka saa sanat tuntumaan yhtä neitseellisiltä joka vuosi.

Siihen melkein pakahtuu. Vaikka ei ole suruja. Vaikka kaikki on kunnossa.

Ihmiset ovat levänneita ja näyttävät kauniilta toistensa lomassa.
Ihot kuin pronssia, kasvot nauravina.

Nämä ovat hyviä hetkiä aloittaa kesän ja kesähäiden muistelu. Kaivaa mustavalkoiset kuvat esiin ja muistaa, että häissä rakkauden jälkeen parasta on tanssiminen. Kaunis, kepeä valssaaminen ja hurja, päätön bailaaminen. Musiikki, yöttömät yöt ja tuntematon kansa yhdessä laittamassa jalalla koreasti.

Illat elokuussa, ilma elokuussa.

– Henriikka

Kuvat: Ari Hallami
(varsin lahjakas on hän, oli minulle uusi tuttavuus ennen näitä kesähäitä)

Hulluna vihkoihin

IMG_8698 (kopio)

Päässäni viiraa. Rakastan vihkoja. Täydellisiä vihkoja. Voisin nimetä sen todelliseksi paheekseni, mutta en nimeä. Turha sitä on kerätä paheita, kun voi kerätä vihkoja.

Huomenna alkaa työt ja kävin läpi tyhjiä vihkojani. Kehittelen jokaiselle ostohetkelle jonkun pettämättömän suunnitelman, jotta voin kantaa paperikasan kansien välissä kassalle. Matkapäiväkirjaa, ruokapäiväkirjaa, vihkoa täydellisille listoille, reseptikirjaa, runokirjaa, treenipäivistä, leikekirjaa… ja näiden kaikkien rinnalla ovat ne ”projektivihkot”. Kehittelen päässäni monia projekteja, jotka ehdottavasti tarvitsevat oman vihkonsa käynnistyäkseen. ”Tähän vihkoon kerään materiaalia projektia A varten ja tämä on taas elinehto B:lle.” Pakko todeta, että parhaat projektit ovat alkaneet ihan ilman vihkoa.

Ja jos totta puhutaan, en päivätyössäni tarvitse vihkoja. Kasasin ne keittiönpöydälle vain selvittääkseni päätä ja palauttaakseni työkiemuroita takaisin aivoradoille. Vihkot tuovat työnteon kauniissa paketissa mieleen ja sitä minä toivon: loivaa liukumäkeä takaisin töihin.

IMG_8708 (kopio)IMG_8695 (kopio)

Minä tiedän, että meitä on niin monta. Vihkokaveria siis. Parhaita saa esimerkiksi Papershopista, Pinosta ja Rosebudin kaupoista. Ja kaikki museokaupat kannattaa syynätä tarkkaan. Sitten on Akateeminen kirjakauppa, jonne kannattaa suunnata Moleskinejä katsomaan.

Missä muualla? Oi missä?

Viimeinen lomapäivä oli hyvä. Tästä on hyvä jatkaa syksyn työrupeamaan kauniit vihkot salkussa.

– Henriikka

Citykanista metsäjänikseksi

IMG_8922 (kopio)

Kuhmo, oi Kuhmo. Neljän päivä mökkiloma jäi taakse, ja juna kuljettaa kohti etelää ja kotia.

Vanhempani huvittuneesti väittävät minua citykaniksi aina, kun astelen Vogue kainalossa, puiset aurinkolasit nenällä mökkitontillemme. Mutta ihan ihka oikeasti voin sanoa, että on minussa kunnon metsäjänistäkin. Se on jonnekkin sisään iskostettu lapsuuden metsälomilla, kanoottiretkillä ja vaelluksilla. Suo tuntuu tutulta ja karussa mäntymetsikössä katse lepää. Karhuun en ole vielä törmännyt, mutta virveli pysyy kädessä ja tikkupulla on kaveri.

Tuntuu, että elämä ylipäänsä on sellaista tasapainottelua. Ollako kaupunkilainen korkkarit jalassa vai reipas metsäntallaaja, eräpirkko? Luojan kiitos ei tarvitse valita toista.

IMG_8768 (kopio)IMG_8710 (kopio)IMG_8785 (kopio)IMG_8829 (kopio)IMG_8860 (kopio)IMG_8985 (kopio)IMG_9108 (kopio) IMG_9116 (kopio)IMG_9009 (kopio)IMG_8846 (kopio)IMG_8732 (kopio)IMG_8952 (kopio)IMG_8848 (kopio)

Lakkakausi on ihmisten parasta aikaa. Lähisuolta sai helposti kerättyä litran jos toisenkin. Tropiikin vuoksi kala ei syönyt, mutta savustettuja ahvenia saatiin onneksi edes kerran. Rakennushommaa olisi riittänyt, mutta itse keskityin lähinnä uiskentelemaan kumipatjalla. Kun kiinnittää narun toisen pään rantaan ja toisen pään kumipatjaan, pystyy helposti kampeamaan itsensä laiturille kylmän juoman luo. (Voi olla, että se citykani kuitenkin vie voiton.)

Olin varannut mukaan miljoona kirjaa, lehtiä, tekemistä ja hirveän määrän vaatteita. Taisin käyttää paria paitaa ja mekkoa, muuten hiihtelin pellavahousuissa ja muissa hiutuloissa. Pieni turistikierros Kuhmon kamarimusiikki -festivaaleille pakotti pistämään päälle muutakin kuin bikinit.

IMG_8888 (kopio) IMG_9158 (kopio)IMG_8925 (kopio)IMG_8989 (kopio) IMG_9006 (kopio) IMG_9183 (kopio)IMG_9186 (kopio)IMG_9039 (kopio)IMG_9044 (kopio) IMG_9124 (kopio)

On se onnellista. Saa veneillä puhtailla vesillä ja kiskoa metsästä marjoja niin paljon kuin jaksaa. Nauratti, kun matkalla näkyi erään metsän reunassa kyltti: ”Yksityisalue, marjastaminen kielletty”. Koin suurta voitonriemua tietäessäni, ettei moinen kirjoittaja voi marjastamistani kieltää. Siitäkin huolimatta, ettei minulla ollut hänen tärkeille tiluksilleen tarvetta mennä.

Vahvin tunne mökkeillessä on se, että kumpa kaikki maailmankansalaiset saisivat kokea tämän rauhan ja nämä maisemat. Voi olla, että ryhdyn tulevaisuudessa kulttuurimatkailu-yrittäjäksi.

Kiitos mökkielämä, tervetuloa stadi.

– Henriikka

Lettukestit korvessa

IMG_8964 (kopio)

Ai ai ai, mökkielämää! Kainuun korpien kuiskintaa, hiekkateitä ja karhujen hellää varjelusta. Tropiikki se on ollut täällä itärajallakin. Ei auttanut kuin maata kumipatjalla ja ajelehtia pitkin järvenselkää. Kolmekymmentä astetta ja vesikin reilusti yli kahdenkymmenen. Mitä tämä on?

Voisiko tällaisena päivänä olla parempaa tapaa illastaa kuin tehdä muurinpohjalettuja? Lähisuolta itsekerättyjä lakkoja ja kunnolla kermavaahtoa päälle. Jaksoin kolme. Olisin ehkä voinut vielä yhden, mutta ehkä parempi lopettaa hyvän sään aikaan.

IMG_8959 (kopio)IMG_8962 (kopio)IMG_8977 (kopio)IMG_8967 (kopio)

(Ylläolevassa kuvassa näyttää, että raottaisin epämääräisesti hamettani. Ei pidä paikkaansa.)

Laitoin eräälle kaverilleni edellisen kuvan viestillä, kun vaihdoimme kuulumisia puhelimien välityksellä. Hän kommentoi anorakkini ja kahvikuppini supermatchia. Vastasin kaiken olevan suunniteltua, ja että sielunikin on keltainen. Se oli siihen tilanteeseen heitetty harkitsematon lausahdus. Mutta jälkeen päin miettiessä minusta ehkä vähän tuntuukin siltä. Täällä suojassa pahalta maailmalta ajatuksetkin risteilevät helposti iloisina.

IMG_8971 (kopio) IMG_8975 (kopio)

Ehkä jään tänne Paratiisiin. Vaikka uskon sen olevan paratiisi juuri siksi, että käyn toisinaan vain hetken vierailulla.

– Henriikka

Ikuinen vaaleansininen

IMG_8661 (kopio)IMG_8663 (kopio)IMG_8658 (kopio)

Lapsena halusin ympärilleni kolmea asiaa: rakkautta, Nalle Puh -roinaa ja sinistä. Viimeistä halusin vaatteisiin, kalusteisiin, huoneen seiniin ja tapettiin. Meni muutama vuosi, tuli ähky. Sininen heitettiin sen kummempia säälimättä perimmäiseen nurkkaan odottamaan uutta tuloaan. Odotusta kesti noin 10 vuotta.

Sininen hiipi sydämeeni, teki sinne sopivan kokoisen pesän. Ei liian suurta, mutta pienen ja kutkuttavan. Että tekee mieli ostaa sinisävyisiä viinilaseja, sininen rusetti hiuksiin ja vaalensininen T-paita Arelan alennusmyynnistä.

Voi voi, minkä teki tuo väri. Arela ainakin tekee kaunista, hyvää, laadukasta.

– Henriikka

Ps. Haaveilin aiemmin kesällä mintunvirheästä efektiseinästä. Siinä se nyt on. Ihan itse maalasimme.

Vaatekaapin lomaversio

IMG_4339 (kopio)

Asioihin havahtuu aina vähän myöhässä. Viime viikon lopussa tajusin, että olen käyttänyt melkein kaksi kolmesta lomaviikostani liian tasaisissa vaatteissa. Minähän rakastan Mikki Hiiri –collegeja, farkkuhaalareita, NHL-paitoja ja muita hullutuksia. Olen kuitenkin tietoisesti päättänyt pukeutua työpäivinä siistimmin ja asiallisemmin, vaikka pukukoodeja ei olekaan. Itselläänkin on varmempi olo, kun on palaverissa kauniissa kauluspaidassa reikäisen Turhapuro-hihattoman sijaan.

IMG_4384 (kopio)IMG_4346 (kopio)

Mutta mutta, lomaviikothan on käytettävä hyväkseen ja kaivettava esiin nämä työhön kelpaamattomat riepuset. Chigago Blackhawks –paita ehkä menisi vielä siistien farkkujen tai hameen kanssa, mutta turkoosi Mikki-lötjäke on selkeää vapaa-ajan kamaa. Ovat erittäin rakkaita vaatekappaleita minulle molemmat, ihan pelkästään pinnallisista syistä. Myös kukkakuvioiset lappuhaalarisortsit, överibomberit ja mahtailevan oversize-malliset värikkäät takit kuuluvat vaatekaapin lomaversioon.

Lomaversio tietysti otetaan käyttöön myös iltaisin ja viikonloppuisin, mitään varastossa odottanutta pahvilaatikkoa en asuntoon loman alkaessa kanna.

IMG_4398 (kopio)

IMG_4362 (kopio)

Sitten on tietysti vielä ne mökkivaatteet. Vanhat, retrot Intersport-sandaalit, lökäpöksyt ja mummin vanha pyjama. Vaikka yritän ottaa mökille aina mukaan myös kivoja vaatteita. Muuten menee helposti löllöilyksi tietoisen rauhoittumisen, lepäämisen ja inspiroitumisen sijasta. Pari vetoa ripsiväriä mökkiviikon keskellä voi tehdä ihmeitä.

Mökistä puheen ollen olen turvallisesti isän kyydissä matkaamassa kohti Kainuuta ja Kuhmon mökkiä.
Vihdoin, oi vihdoin mökille.
Jos ehtisi nyt nukkua nuo silmäpussit vaikka pois.

– Henriikka

Jazz-kissat Porissa

10552402_10152244739987308_60559026992989581_n

Eilen illalla palasin Porista takaisin Helsinkiin. Vähän siinä kesämielellä, ilosta pirskahdellen aloin käydä kuvia läpi. Valokuvissa on aina se sama hyvä puoli, että voi kerrata tapahtumia ja hetkiä ja palata niihin. Kikatutti ihan kamalasti, meillä oli niin mahtava Jazz-reissu. Neljän naisen porukka, keistä tunsin entuudestaan yhden. Lyötiin keinuvat lanteet ja hulluttelevat mielet yhteen ja pidettiin kunnolla hauskaa. Ei mitään räkäistä festarointia, vaan rentoa, kivaa ja kaunista.

Porista olen pitänyt aina. Siellä on asunut tärkeitä ystäviä, siellä on meri ja kaupunki vaikuttaa aktiiviselta. Jazzeilla en ollut ennen käynyt, mutta olen odottanut sopivaa hetkeä ja vapaata viikonloppua jo monta vuotta. Ja odotus palkittiin. Niin musiikki, ihmiset, sää kuin auringonlaskut menivät nappiin. Harvoin sattuu niin moni asia menemään prikulleen oikein samalla reissulla.

IMG_4579 (kopio) IMG_4575 (kopio)IMG_4529 (kopio)
IMG_4537 (kopio)IMG_4585 (kopio)IMG_4623 (kopio)IMG_4593 (kopio) IMG_4637 (kopio)
Varsinaisia festaripäiviä meillä olivat perjantai ja lauantai. Perjantaina laahustettiin verkkaisesti alueelle, mutta nautittiin sekä Hurtsista että Pet Shop Boyssista hyvissä rytmeissä. Hurtsien laulajalle kaikki karismapisteet, mutta PSB veti kyllä lavashowssa sen pidemmän korren. Mielenkiintoisista, psykedeelistä, nostalgista. Ei turhan överiä, mutta kuitenkin aikamoista hulluttelua.
Varsinaisten keikkojen jälkeen jatkettiin vielä alueen ulkopuolella olevalle Jazz-kadulla ja niiden laivaklubeille. Axl tanssitti ja oltiin noloja 15-kesäisiä tansseinemme. Paitsi ettemme ottaneet itseämme kovin vakavasti, sopiva irrottelu tekee ihmiselle hyvää. Ei sentään irroteltu telttamajaoitukseen saakka, vaan tyhjillään oleva asunto oli vuokrattu hyviä yöunia varten keskustasta.
IMG_4660 (kopio) IMG_4546 (kopio)IMG_4532 (kopio)IMG_4702 (kopio) IMG_4720 (kopio)
Mutta perjantain pieksi mennen tullen lauantain konsertit. Kun samaan päivään saadaan mahtumaan Pariisin Kevät, Jamie Cullum, Patti Smith, James Blunt ja Kelis, ei voi mennä mönkään. Lisäksi itselleni uusin tuttava AlunaGeorge oli kivaa kuultavaa, vaikka siihen olen keskittynyt nyt myöhemmin Spotifystä enemmän kuin itse keikan aikana.
Korkeimmat pisteet tipahtaa minulta James Bluntille ja Kelikselle. Cullumiin oli kovat odotukset, mutta toinen J veti nyt niin intensiivisen keikan, että ei voinut kuin laittaa silmät kiinni ja tuntea festareiden ja elämän helppous. Uudet ja vanhat ystävät löysivät samaan porukkaan, ja pitkä rivi kivoja ihmisiä keinui musiikin tahtiin kuin viimeistä päivää. Ympärillä riitti festariromantiikkaa ja hymyä.
Kelis taas sheikkasi täysiä sitä mikä sillä on (joojoo, tämä oli siitä biisistä). Toimii sellaisen naisen toimesta. Aina.
IMG_4762 2 (kopio) IMG_4783 (kopio) IMG_4793 2 (kopio)
Toivon, että ensi vuonna uudestaan. Että joka vuosi uudestaan. 
Jazz-kissat kiittää ja palaavat ruotuunsa kotikissoina.
– Henriikka

Amerikan mekko ja 3-vuotias blogi

amerikanmekko1 2 amerikanmekko2 2

Täällä vaan juhlitaan Porin Jazzeilla. Laitetaan jalalla koreasti ja vedetään kesää syvälle keuhkoihin. On mahtava kansankirjo: lapsiperheitä, nuoria, eläkeläisiä… Ja siitäkös minä tykkään. Ja piknik-vilteistä, metrilakusta ja jopa vähän niistä nuhjuisista makkaraperunoista.

Mutta arvatkaa mitä muuta! Eilen, 20. heinäkuuta täytti tämä blogi kolme vuotta. Edelleen mietin jaksaako näitä juttuja kukaan. Ilmeisesti muutama ainakin. Juhlan kunniaksi nämä kuningasotokset minusta ja veljistäni. Päälläni on prinsessamekko, jonka isä toi tuliaiseksi Amerikasta. Tiukkaa poseerausta, hyvin laadukas kolmikko.

Huomenna lisää festareista, kun olen ensin päässyt turvallisesti kotiin. Nyt niitä tanssiaskeleita.

-Henriikka

Pitäkää tunkkinne

IMG_5293 (kopio)

On  vähän vaikeuksia löytää balanssi tähän juttuun. Olen lukenut pari päivää Pauliina Rauhalan Taivaslaulua ja veressä tuntuu virtaavan runon alut ja loput, tahallisesti päättelemättömät riimit ja riipaisevan romanttinen melankolia. Toisaalta päällä on ollu sitä samaa vanhaa tuttua: loppikselta löydettyä Levistä ja kirkasta huulipunaa. Näiden kahden maailman tasapaino on kovin ontuva, jos niillä on tasapainoa lainkaan. Ajatukseni kulkevat kevyiden Simpsons-pilvien lailla, kun taas vaatteeni ja ulkoinen haibitukseni on tähän kaunomaailmaan verrattuna liian läsnä ja liian kontrastinen.

Nämä rakentamani syvälliset puitteet voivat johtua myös kellonajasta. Viisarit osoittavat pian yhtä, kuinka se pidempi viisari voikin tikittää niin kovaa vauhtia. Saavuin äsken kesäonnisena kulkurina Mattolaiturilta ja aamulla olisi uneliaallekin pakkonousu, kun Pori kutsuu.

IMG_5355 (kopio) IMG_5454 (kopio)IMG_5405 (kopio)

Lomani on ylittänyt puolenvälin, mutta tämän kirjoittamani lauseen jälkeen päätän taas unohtaa sen. Niin kuin on nykyisen romaanin jälkeen seuraava kiinnostava kirja, on tulevaisuudessa myös varmasti hyviä lomia, kuin myös ilontäyteisiä työpäiviä. Viikko ja viikonloppu: jazzit, Helsinki-hyrräämistä ja todellista, vakaata mökkielämää. Tiedossa on vielä niin monta hyvää kesäpäivää.

Ensi viikkoa pokataan kesän parhaaksi. Pakko se on kai uskoa ja ottaa itseääntoteuttavana ennusteena.

IMG_5425 (kopio)IMG_5372 (kopio)

Epämääräiset wacking/vogue/salsa-kädet johdattavat yöpuun kautta viikonlopun rientoihin.

Voi kunpa, voi kunpa minulla olisi viikonlopuksi kukkaseppele! Kävin tänään kysymässä lähikukkakaupasta, paljonko päähän painettava leikkokukkaseppele kustantaisi. 60 euroa, kuulemma. Pitäkää tunkkinne.

– Henriikka

hattu, takki, mekko/second hand, kengät/Vagabond

Heikkona herkkuputiikkeihin

IMG_8645 (kopio)

Fresh summer drinks! Monen sadan teen valikoima! Kylmää soodaa! Itsetehtyä jätskiä! Itsetehtyä toffeeta! Tikkunekkuja ja kaikille kävijöille luomulakua!

Olen heikkona pieniin, laadukkaisiin herkkukauppoihin. Tajusin sen taas kerran, kun löysin Porvoosta Skafferin siirtomaatavaraliikkeen. Taatusti tuoretta. Teetä ja kahvia, jonka pavut jauhetaan vasta kahvipussin ostohetkellä. Entisajan tunnelmaa ja silmälle iloa. Pyörin putiikissa pitkään ja hartaasti. Lopulta ostoskoriin päätyi Polka-toffeeta, lakritsivadelma-toffeeta, pala mansikkavalkosuklaata ja Pinki Grapefruit -hilloa.

IMG_8384 (kopio)IMG_8368 (kopio) IMG_8372 (kopio) IMG_8373 (kopio) IMG_8377 (kopio)IMG_8378 (kopio)IMG_8367 (kopio)IMG_8389 (kopio) IMG_8390 (kopio)

Ettei menisi vain kauppojen hyllyillä notkumiseksi, niin tänään keräsin talvivarastoon myös kesämansikat. Keräsimme monen monta sankkoa Polkaa pakkaseen, ja nyt pitäisi keksiä, kuinka saan ne kaikki mahtumaan. Mansikkapellolla on aina ihan oma tunnelmansa ja nyt on sormenpäät ja kynnenaluset punaisina. Poiminnan jälkeen tietysti pehmistä.

Hyviä herkkuputiikkeja on kiva tukea. Sukupuuttoon kuolevat kivijalkaliikkeet ovat kadonneet hiljalleen kauppa kerrallaan, mutta onneksi löytyy vielä sinnittelijöitä.

– Henriikka

Ensimmäistä kertaa Suomen Porvoo

IMG_8322 (kopio)

Suomimatkailu kunniaan. Haaveena on ollut monta vuotta lähteä teltan kanssa kiertämään Suomea moneksi viikoksi tai jopa pariksi kuukaudeksi. Tähän mennessä olen kuitenkin päässyt vain pikavisiitille kotimaan helmiin.

Sivistykseni ammoinen aukko on ollut jo pidempään (koko elämäni) Porvoo ja sen suloiset mukulakivikadut ja rantabulevardi. Hääpäivän kunniaksi viime viikolla hyppäsimme sitten spontaanisti bussiin ja körötimme perille Porvooseen.

Voi olla, että aikamoinen dejavu valtaa, kun kerron tämän: haahuilimme päämäärättömästi koko pitkän päivän. Minne katosi sunnitelmallinen matkustaminen? Johonkin hamaan menneisyyteen? En kaipaa liiaksi karttoja, liiaksi raameja. Porvoo oli sopivan pieni hallittavaksi. Paljon en osaa kertoa, mutta toivottavasti kuvat henkivät tunnelmaa.

IMG_8354 (kopio)IMG_8359 (kopio)IMG_8220 (kopio) IMG_8404 (kopio)IMG_8394 (kopio)IMG_8227 (kopio) IMG_8239 (kopio) IMG_8249 (kopio) IMG_8259 (kopio) IMG_8264 (kopio) IMG_8398 (kopio)IMG_8396 (kopio)IMG_8272 (kopio) IMG_8297 (kopio) IMG_8318 (kopio) IMG_8327 (kopio) IMG_8338 (kopio) IMG_8407 (kopio)IMG_8363 (kopio) IMG_8419 (kopio)IMG_8364 (kopio)IMG_8414 (kopio)IMG_8429 (kopio)IMG_8426 (kopio)

Porvoo on lämminhenkinen ja helposti lähestyttävä. Kaupungissa tiedostetaan turistien määrä, ja karttoja ja opasteita on saatavilla paljon ja monella kielellä. Mukulakivikatuja kulkee ristiin rastiin (tai ehkä sittenkin jämptillä kaupunkikaavalla), ja kirkon uusi katto on upea.

Halusin muuttaa vaaleanpunaiseen puutaloon joen rannalla. Siitäkin huolimatta, että joki on surullisen likaisen värinen. Mutta jos nyt kuitenkin pysyisin vielä Helsingissä. Myöhemmin voin sitten ajaa omaisuuteni Porvooseen ja ryhtyä jonkun suloisen karkkikaupan myyjäksi.

– Henriikka

Ihana Pori, ihanat jazzit!

925b3d711663dc7ddbcbfded4ff51746

Halusin tälle kesälle festarit. Edes yhdet. Sellaiset, joita voisin fiilistellä talven pimeinä iltoina ja joissa oikeasti soitettaisiin hyvää musiikkia. En ole mikään ahkera festarikulkija. Usein valitsen pienemmät ja sievemmät tapahtumat suurien massafestivaalien yli. Toisaalta rakastan sitä tunnelmaa, mikä festareilla vallitsee, kun kihisevä kansa kulkee tapahtuma-alueen porteista sisään ja siitä hetkestä saakka luulevat, että elämä on jotenkin helpompaa ja kepeämpää.

Ylläolevaan kuvaan kiteytyy unelmieni festarit. Värikästä porukkaa vaeltaa nurmelle köllimään ja löllimään, vähän tanssimaan ja erityisesti kuulemaan hyvää musiikkia. Joka puolella on piknik-vilttejä ja iloista väkeä. Ei räkäilyä, ei kyräilyä, vaan hyvää meininkiä ja sitä hetkellisesti helpompaa elämää. En tiedä pitääkö tämä paikkaansa, mutta moni on kuvaillut Pori Jazzeja juuri tällaisiksi. Siksi päätin tämän vuoden festarimatkani suuntaavan sinne. Piknik-kori täyteen kirsikoita, kukkaseppele päähän ja Jamie Cullumia kuuntelemaan, Keliksen tahtiin tanssimaan. James Bluntin lammas-äänikin kiinnostaa.

En malta odottaa ensi viikonloppuun. Mulla on hyvää (ja hivenen tuntematonta) seuraa ja se tuttu kesäkihinä.
U-u-u-uu ensi viikkoon! Tulkaa moikkaamaan. Sormet ristissä toivon, että odotukseni palkitaan.

– Henriikka

Ps. Blogikirppis on ahdettu täyteen vaatetta!
Käypä kurkkaamassa, jos sullekin löytyisi jotain.

Kuva: Breakfasttoast.com

 

Smoothi ku itse samettimies

IMG_8130 (kopio)

Kävelimme keskiviikko-iltana Helsingin katuja kuin turistit konsanaan. Olen ennenkin kuuluttanut sen perään, että joskus avaa silmiä esittää tyhmempää kuin on. Hypätä hop-on-hop-off-bussiin ja nostaa katse kävellessä mukulakivistä katonrajaan. Arkkitehtuuri avautuu, mieli lepää ja tulee nähtyä asioita uudesta näkökulmasta. Jos näin helposti voi huijata itselleen uusia kokemuksia ja ajatuksia, ei mahdollisuutta kannata hukata.

IMG_8158 (kopio)IMG_8178 (kopio)IMG_8182 (kopio)

Käytin hyväkseni myös toisen mukavan mahdollisuuden: puin päälleni hääpäivänämme yhden lempimekoistani. Musta kellohameinen pikkumekko on huuto.netin löytöjä. Joku myi käsinommeltua, Samuji-henkistä mekkoa koossani hintaan 20 euroa. Ostin löydön samantien. Parasta mekossa on rajusti levenevä, vähän epälooginen helma ja sen päättelemättömyys. Mekko muuntuu juhlaan, mutta se ei näyttänyt kotikulmilla kävellessä liian pröystäilevältäkään.

Juhlavuutta vastaan heitin päähän kirkkaanpunaisen lätsän, josta tulikin asun kiintopiste. Uskollinen lätsä on ollut monen liian virallisen asun pelastaja.

IMG_8203 (kopio)IMG_8123 (kopio) IMG_8190 (kopio)IMG_8219 (kopio)

Mun amorin nuolet ei harhaile, mä vilautan vain parhaille.
Helsingin turisti kuittaa ja kysyy, iskikö asukokonaisuus?

Rentouttavaa, mahtavaa viikonloppua kaikille, etenkin festaririehujille. Olen vihdoin päättänyt, mille festareille minä tänä vuonna suunnistan tanssimaan. Jazz, jazz.

– Henriikka

mekko, lätsä / second hand, kengät /Bronx

Länsimaisen ihmisen ahdinko: suuria lomahuolia

leuka 2

Rakkaat kanssaeläjät. Tavoitin tänään länsimaisen ihmisen ahdingon huipun ja lomahuoleni äytyivät tuskallisiksi.
Kuinka selkeä rusketusraja voi tulla ihan ihkaomasta leuasta? Siinä se on tarkasti piirrettynä leuan alla, sharppi kolmio kuin hain evä.

Ja minä kun olen kävellyt vain ihanan auringon alla hyväntuulisena. Missä on onnellisen tallaajan palkka? Kiteytyykö kohtaloni tähän ultimaattisen noloon selfie-otokseen?

Jos nyt loppuun vielä nopeasti kuitenkin kerron, että oikeasti on ollut aika kivojakin hetkiä. Tänään Porvoossa koko pitkän päivän, vanhan kaupungin kupeessa syöden minttutoffeeta ja nauttien auringosta. Porvoo oli uusi ihastus, kotiseutumatkailun kermaa. Ilmeisesti pitäisi kuitenkin kulkea nokka pystyssä, niin olisi rajattomampaa rusketusta. Kartat siis mäkeen ja leuka kohti taivasta.

– Henriikka

Täydellinen tiimi jo kolme vuotta

1-1 2

Alkukesän aamuöiden
väreilevä helle kaupungin,
sankareiden töitä,
lähteä ja tulla takaisin.
Tehdä lauluja ja soittaa,
laiturilla laivaa odottaa,
ajatella hyvä voittaa
tai sängyn päädyn hellää narinaa.

Mutten mitään, en ketään
alla ikivanhan auringon,
en mitään, en ketään
enemmän kuin sua.

– Juha Tapio

Kolmas hääpäivä. En tohdi puhutella sitä sen nimityksellä, sillä en ole kuullut yhtä rumaa sanaa kuin ”nahkahäät”.
Mutta niin, olen onnellinen. Onnellinen ja välillä vähän hassu ja eksynyt, mutta silti vain aina oikean miehen rinnalla.
Kiitän Luojaani sinusta.

One more year? Tai ainakin pari. Sokerihäät kuulostaa niin suloiselta, että laitetaan nyt ainakin tuplat vielä.

– Henriikka

Hääjuttuja: hääpotretrithäät, pumpulihäät, paperihäät
Kuva: Anna Äärelä

Kesäteatteria ja muuta romanttista

IMG_7757 (kopio)

Takaisin Lahteen ja kesäteatteriin. Teatteri on joka kesän must. Pitää olla kunnon eväät (mieluiten korissa), termarikahvia, kesäillan hämärä ja paksu viltti.

Onneksemme olemme saaneet lähes joka kesä nauttia kaiken lisäksi ystävien taidonnäytteistä, sillä sukuun on siunautunut lahjakasta teatterikansaa. Lauantain teatterishow oli Lahden Uuden Kesäteatterin ”Pieni lemmenleikki Messilässä. Nelihenkiseen näyttelijäkaartiin mahtui kaksi sukulaista: Minun kikkarapäinen kälyni ja Jannen lankomies, helpommin sanottuna Jannen sisko miehineen. Voi mitä lahjoja lavalla. Pieni tallirakennus täyttyi euroviisubiiseistä, puhtaasta laulusta ja meidän kahden hekotuksesta.

IMG_7736 (kopio)IMG_7694 (kopio)IMG_7655 (kopio)IMG_7718 (kopio)IMG_7751 (kopio)IMG_7771 (kopio)IMG_7658 (kopio)IMG_7759 (kopio)IMG_7690 (kopio)IMG_7722 (kopio)IMG_7714 (kopio)IMG_7759 (kopio) IMG_7792 (kopio) IMG_7843 (kopio)IMG_7837 (kopio)IMG_7813 (kopio)IMG_7896 (kopio)IMG_7866 (kopio)IMG_7847 (kopio)

Väsynyttä kesämenoa riitti pitkälle yöhön, kotiinpaluu-kuvat jo näittekin varaslähdöllä eilen. Kyllä kesäteatterissa on tunnelmaa. Sellaista suomalaista maalaisromantiikkaa: vieraat ovat puksuttaneet paikalla vanhoilla Nissaneillaan ja pihassa myydään grillimakkaraa ja pillimehua. Koko tilanteen voisi siirtää pari vuosikymmentä ajassa taakse päin, eikä kukaan huomaisi mitään.

Väsynyttä kesämenoa kaikille.

– Kesä-Henriikka

Nopeimmat junat

IMG_7911 (kopio)

Mikä kesä! Sydän pakahtuen kuljen päiviä eteenpäin. Ja mikä loma. Lauantaina hyrrätiin Lahteen ja tänään spontaanilla pyöräretkellä Oulunkylän rautakauppaan. Ensin saatiin surkeaa asiakaspalvelua, sitten hyvää ja humoristista. Teki mieli lyödä ensimmäistä miestä tuolilla naamaan. Mutta en sortunut, sillä olin ostanut muumilimua ja pari vanhaa autoa, ja kesä hymyili leveintä hymyään. Riisuin myös talviturkkini, sillä hyppäsimme pyöräretken alkajaisiksi läheiseen jokeen.

IMG_7923 (kopio) IMG_7961 (kopio)

Mutta kunnon kesähuurut saavutettiin eilen, kun kesäteatterireissun jälkeen istuimme Lahden juna-asemalla. Aurinko oli juuri laskenut ja odotimme väsyneiden festivaalivieraiden kanssa kotiin suuntaavaa junaa. Tuntui, ettei missään ole ketään, mutta kaikkialla on silti tunnelmaa. Olin ostanut matkaevääksi viinirypäleitä ja seitsemän erilaista suklaapatukkaa. Niillä pärjäsi pitkään tyytyväisenä.

En ole kokenut Suomi-lomaa moneen vuoteen. Viime vuonna olin kuukauden lomalla, mutta se kului Eurooppaa kiertäessä. Nyt olen hämilläni, mitä näillä parillakymmenellä päivällä voisi tehdä.

IMG_7928 (kopio) IMG_7940 (kopio)

Farkkusortsit ja paljaat sääret, kesä on täällä! Hulabaloo ja huomenna taas uimaan. Kiitollisin mielin lämmöstä, ystävistä ja matkaseurasta. Tänään meillä on illanistujaiset teemalla ”viiniä ja seurapelejä”.

– Henriikka

FREEDOM! FREEDOM!! FREEEDOM!

large-1

Totta vie käytän Yhdysvaltain kansallispäivänä tilaisuuden hyväkseni ja käytän tällaista kuvaa kuvaamaan päivää kahdessa merkityksessä. Ensimmäinen on se juhlapäivä ja toinen (se tärkeämpi) on lomani alku. Kyllä, kyllä, kyllä! Kolme viikkoa silkkaa vapautta! Mökkeilyä, reivejä, kirsikoita, mättäällä makaamista, katukorista, yöuinteja, kesäkukkia, patikointia villissä luonnossa ja kirmaamista kesälaitumilla. Nukkumista myöhään, heräämistä aikaisin, ystäviä käsipuolessa, juoksulenkkejä Kaivarissa, melankolista musiikkia, liian hyvää elämää.

Sain juuri hoidettua viimeisenä työtehtävänäni näyttelyn avajaiset ja se olikin hyvä kruunu kevään työkaudelle. Eläköön kuvataide. Nyt siirryn lomalle. En taiteesta (enkä blogista), vaan duunista. Kaikesta järjestelystä sopivaan kolmen viikon kaaokseen.

– Henriikka

Kuva: X