Hulluna vihkoihin

IMG_8698 (kopio)

Päässäni viiraa. Rakastan vihkoja. Täydellisiä vihkoja. Voisin nimetä sen todelliseksi paheekseni, mutta en nimeä. Turha sitä on kerätä paheita, kun voi kerätä vihkoja.

Huomenna alkaa työt ja kävin läpi tyhjiä vihkojani. Kehittelen jokaiselle ostohetkelle jonkun pettämättömän suunnitelman, jotta voin kantaa paperikasan kansien välissä kassalle. Matkapäiväkirjaa, ruokapäiväkirjaa, vihkoa täydellisille listoille, reseptikirjaa, runokirjaa, treenipäivistä, leikekirjaa… ja näiden kaikkien rinnalla ovat ne ”projektivihkot”. Kehittelen päässäni monia projekteja, jotka ehdottavasti tarvitsevat oman vihkonsa käynnistyäkseen. ”Tähän vihkoon kerään materiaalia projektia A varten ja tämä on taas elinehto B:lle.” Pakko todeta, että parhaat projektit ovat alkaneet ihan ilman vihkoa.

Ja jos totta puhutaan, en päivätyössäni tarvitse vihkoja. Kasasin ne keittiönpöydälle vain selvittääkseni päätä ja palauttaakseni työkiemuroita takaisin aivoradoille. Vihkot tuovat työnteon kauniissa paketissa mieleen ja sitä minä toivon: loivaa liukumäkeä takaisin töihin.

IMG_8708 (kopio)IMG_8695 (kopio)

Minä tiedän, että meitä on niin monta. Vihkokaveria siis. Parhaita saa esimerkiksi Papershopista, Pinosta ja Rosebudin kaupoista. Ja kaikki museokaupat kannattaa syynätä tarkkaan. Sitten on Akateeminen kirjakauppa, jonne kannattaa suunnata Moleskinejä katsomaan.

Missä muualla? Oi missä?

Viimeinen lomapäivä oli hyvä. Tästä on hyvä jatkaa syksyn työrupeamaan kauniit vihkot salkussa.

– Henriikka

Kategoriat: ostokset 29 kommenttia

Hulluna vihkoihin

29 kommenttia

  • Astral sanoo:

    vihkot ovat parhautta, joitain kaikkein kauneimpia ei vain raaskisi ottaa käyttöön..

    • Henriikka sanoo:

      Tuo on totta. Vaikka olen tullut siihen tulokseen, että kauneimmat juuri kannattaakin ottaa käyttöön. Silloin niistä on eniten iloa, kun niitä oikeasti näkee.

  • eve sanoo:

    Sama pahe vaikkei paheeksi kannata luokitella :) ihana pyöräilyvihko!!

  • Pia sanoo:

    Sama juttu meikäläisellä.
    Nyt olen alkanut jakaa kaapissa maatuvia ihkuvihkoja tuliaisina. Että pääsevät ainakin hyvään kotiin.

    Uudessa vihkossa on samaa kuin syksyssä: uusi alku, kaikki on puhdasta ja vihdoin voin tehdä elämästäni täydellisen.

    Mun vihoissa pitää olla tyhjät, valkeat sivut. Ruudut ja viivat rajoittavat liikaa.

    • Henriikka sanoo:

      Hei, just noin! Puhtaat, valkoiset ja mielellään aika paksut sivut. Silloin ollaan täydellisyyden äärellä. Myös sellaiset voimapaperit sivut menee, olen valmis tinkimään valkoisuudesta.

      Oih. Uudet alut.

      Ps. Arvostan, että raaskit jakaa ihkuvihkoja. Vaikka en ehkä itse pystyisi samaan.

  • Bisous, Roosa sanoo:

    oi kyllä, vihot! ja museokaupat! ei niitä vaan voi vastustaa!

  • Aarnilintu sanoo:

    Ja kyllä, meitä on myös monta, jotka tänään loman jälkeen aloittavat työt – vihkojen kera tai ilman:)

  • Kuutamolla sanoo:

    Joo, niitä ihania vihkoja vaan kertyy ja kertyy (mitenhän ne nyt silleen vaan ilmaantuu?? :O ) mutta sitten ku tarvis johonki vihkoo, ni ”ää en mä voi tätä tähän ottaa, tää on niin nätti ja mulla on vaan yks tämmönen, entä jos keksin ens viikolla jonkun asian joka kuuluu täsmälleen tähän vihkoon, vähän sitte harmittaa?” tarviiko sanoo, etten ikinä oo keksiny? :D

    • Henriikka sanoo:

      Hahaha, mua naurattaa miten moni jakaa tän aivan saman tavan. Vieraskirjat on pahimpia, sellaisia ei koskaan käytä ja ovat kuitenkin niin söpöjä.

  • katja sanoo:

    katsoppa ebayn vihkotarjonta ;)

  • Marie sanoo:

    Hihihii, täällä kans yks vihkojen hamstraaja! :D

    Jaksamista arkeen. Täällä kans palattiin lomalta tänä aamuna töihin. Tuumin vain aamulla, että ”mikäs tässä on pyöräillessä?”

    • Henriikka sanoo:

      Niin, oikeastaan se työ ja sinne pyöräily on aika kivaa. Mutta jotenkin sitä vaan tavan vuoksi ahdistuu pienesti loman loputtua. Ja ma-ti-akseli oli kyllä kankeista kankein.

      • Marie sanoo:

        No kyllä, aika tuskainen alkuviikko ollut ja kun on noiden helteiden vuoksi nukkunutkin pari yötä niin huonosti. :( Ja kyllä ne aamuherätykset aina vaan on mulle yhtä tuskaa!

  • Mä en kerää vihkoja, mutta kerään muistikirjoja! Ne vasta ihania on, kovine kansineen. :D Aika monta on tyhjänä odottamassa sitä jotain, mutta monelle on käyttöä… tai ainakin on ollut yhden, kahden sivun verran!

    • Henriikka sanoo:

      Mä niputan ne samaan pinoon. Siis kutsun muistikirjojakin vihkoiksi. You know, kaapit-hyllyt, mukit-kupit. Termit ihan sekaisin. Mutta joo, tyhjiä on ja varmaan niitä ehtii kertyä vielä lisää.

  • supervain sanoo:

    Mulla kanssa kaapit väärällään. Mutta myös kyniä ja kaikkea muuta ns. toimistotavaraa joita on vaan _pakko_ ostaa. Viimeisin huippulöytö oli tuoksuvat tarrat. <3

    • Henriikka sanoo:

      Tuoksuvat tarrat kuulostavat kyllä aivan älyttömiltä turhakkeilta :—D Toimistotavara vaan koukuttaa. Itselläni oli joskus paljon pörrökyniä, mutta tulin järkiini.

  • s sanoo:

    ehdottomasti jokasyksyinen must have- ostos on kasa kauniita vihkoja. et ole yksin :-D

  • mari sanoo:

    Sama vika! Kerrään vihkoja ja ennen ostoa puolustellen miksi sen juuri tarvin. Yhen vihon ostin sitä varten että kirjotan koko kesän asiat tähän. Kesän jälkeen kattelin tyhää vihkoani ja aattelin että ehkä ens vuona…
    Kaupasa käyesä hiplaan aina jotaki vihkoa ja mietin että mitäs tähän vihkoon keräis..:D

    • Henriikka sanoo:

      ”koko kesän asiat” on aikamoisen hyvä (HUONO) tekosyy vihkon ostolle. Mutta kyllä, unelmien muistikirjoille ja vihkoille on nyökyteltävä.

  • Maireanna sanoo:

    Voi, olenkin syytellyt itseäni ihan turhaan vihkojen ostosta. Niillähän voi tehdä vaikka mitä! Siis.. aika pino niitä minullakin on :-)

  • Lian sanoo:

    Ale-hop ;) sieltä ihanat muistikirjat ja vihkot!

    • Henriikka sanoo:

      Jostain syystä palasin tähän postaukseen monen kuukauden jälkeen ja täällä odottaakin ihana kommentti! Vihkot nyt ja aina.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *