Kaisun kameran edessä, kirsikkapuiden alla

_MG_1458 kopio

Keväällä kukki kirsikkapuut ja kerrankin ne on tallennettu muistikortille muistelua varten. Kaisu kuvasi toukokuussa minua vaaleanpunaisten oksien katveessa ja sain äsken muutaman kuvan nähtäväksi. Ensimmäinen reaktioni oli vau. Ei siksi, että olisin itse ollut niin lumoava, vaan koska kuvat olivat niin upeita. Ivana Helsingin mekko toimi vihreine sävyineen täydellisesti vaaleanpunaista vasten ja kuvat ovat kuin sadusta. Olen sen aina tiennyt, Kaisu osaa hommansa.

_MG_1431 kopio_MG_1466 kopio

Toinen reaktio oli sitten se itsekriittisyys. Sitä on tottunut olemaan sen yhden tietyn kameran ja kuvaajan edessä suurimman osan ajasta ja lähinnä omien neuvojensa varassa. Kun yhtäkkiä näkeekin jonkun toisen vision, niin hahmottaa itseään niin uudesta vinkkelistä.

Nyt varoituksen sana! Tämä on pinnallista puhetta. Esimerkiksi alakulma. Suurin osa ihmisistä ei tykkää tulla kuvatuksi alhaalta päin. Kun kuvaan muita, otan usein kuvia alavinkkelistä, mutta harvoin pyydän ottamaan kuvia itsestäni niin. Moni näistäkin kuvista on kuitenkin hieman alaviistosta ja sehän näyttää toimivan! Pitäisi laajentaa omaa ajatteluaan mukavuusalueiden ulkopuolelle. Toinen huomiotaherättänyt asia on pötköys. Olen lyhyt ihminen, edestä päin katsottuna aikamoinen pötkö tiukoissa vaatteissa. Sivusta päin huomattavan paljon vähemmän. Näihin kuviin on tallentunut juuri se kuvakulma, jota itse kartan.

Olenko hoopo? Onko mieleni jotenkin vääristynyt? Pitäisikö päästä pötkötraumoista?

_MG_1360 kopio

Tämä maailma on kyllä yhtä ulkonäköpainetta. Olen yleensä aika hyvä kiertämään paineet ja ottamaan lunkisti, mutta sudenkuopat ne on minullakin. Ja sen mikä itse näkee rumaksi, voi hyvinkin olla toisen mielestä kaunista tai päinvastoin. Tämä maailma haluaa ihmiset still-kuviksi. Taistelkaamme sitä vastaan ja keskitytään mieluummin kirsikankukkiin kuin ulkonäköpuutoksiin (jotka harvoin todellisuudessa ovat puutoksia).

Kiitos Kaisu, hyvää duunia. Sun kuvattavana oli hyvä olla ja kuvista tuli upeita. Kiitos Petralle meikistä, joka toivottavasti korostaa enemmän hyviä puoliani kuin piilottaa vikojani.

– Henriikka

Kuvat: Kaisu Jouppi

Kategoriat: muoti, oma tyyli, valokuvat 22 kommenttia

Kaisun kameran edessä, kirsikkapuiden alla

22 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *