Kuinka oppia rakastamaan juoksua?

Adidasheimo_O9Q6429_Photo_PasiSalminen_com kopio

Olen yrittänyt aloittaa kirjoittamisen vaikka kuinka monesti. Ei tästä tule mitään. Aihe, josta on niin paljon sanottavaa, mutta ei kuitenkaan yhtään mitään.

Jos vaikka aloitan kertomalla, että hain joskus pimeän viime talven heikkona hetkenä mukaan juoksukouluun. Olin seurannut saman promoporukan, adidasheimon, touhuja edellisen ja ensimmäisen juoksukoulun yhteydessä ja kiehutellut päässäni ajatusta hakemisesta. Olen entinen urheilija. Olen käynyt ylä- ja ala-asteeni liikuntaluokilla. Olen pelannut vajaa 10 vuotta koripalloa, harrastanut sekä joukkue- että telinevoimistelua yhtä kauan. Koris- ja voimistelu-urien jälkeen siirtynyt tanssin, etenkin hip hopin ja muiden street-lajien, pariin ja viihtynyt tanssin kanssa käsikkäin pitkälle vuoteen 2013. Luulin jopa pitkään, että tulevaisuuden ammattini on liikunnanopettaja. Hain liikuntatieteelliseen ja tankkasin ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa oikein olan takaa. Salilla en oppinut koskaan käymään, mutta juoksu kuului arkeen enemmän ja vähemmän sellaisena täyteurheiluna. Ei kuitenkaan koskaan minkäänlaisena nautinnon välineenä. Puuttui into, tekniikka, kiinnostus, kaikki.

Viime vuosien saatossa olin huomannut tippuneeni kauas urheilijoista. Jo lukioajoista lähtien sisällä oli kipinöinyt jonkunlainen kapina koko liikuntatouhua kohtaan. Fitness tuli korvista ulos ja verkkokalvoilla kimmelsi kuvat trikoohousuissa kulkevista elämäntapaurheilijoista, jotka eivät kajoa jäätelöön edes tuskahelteellä ja joiden lasissa kimmeltää aina lähdevesi. Huomaamattani olin alkanut yökötellä koko touhulle ja sille, että urheilusta puhuttaessa harvoin osattiin nähdä asiaa sellaisen ihmisen näkökulmasta, jonka elämäntapa on vähemmän liikkuvainen. Inhosin sanaa ”urheilu” ja tuntui, etten halunnut kuulua tähän belfie-porukkaan edes pikkurillin päällä.

Adidasheimo_5D38059_Photo_PasiSalminen_com kopio_5D33865_Photo_PasiSalminen_com kopio_5D33991_Photo_PasiSalminen_com kopio _5D34067_Photo_PasiSalminen_com kopio_5D34070_Photo_PasiSalminen_com kopio

Viime talven pimeinä iltoina kamelinselkä kuitenkin katkesi, kun huomasin kaipaavani energiaa. Tiesin, että fyysisistä voimanponnisteluista saa virtaa arkeen ja oli aika kaivautua kapinan alta todellisuuteen. Kyllä minussa vielä jossain liikkuja elää. Rustasin juoksukoululle hakemuksen, jossa kerroin kapinoinnistani ja halusta tarttua haasteeseen. Puolimaratoniin tähtäävä adidasheimo oli itselleni melkein liian kova tavoite. Vaikka olinkin juossut elämässäni paljon, en koskaan ollut kipaissut yli 10 km lenkkiä.

Ja niin useamman sadan hakemuksen joukosta ne valitsivat 30 hengen porukkaan myös minut. Tuo iloinen mutta paineita herättävä tammikuinen puhelinsoitto oli kuin jääkylmä vesisuihku naamalle. Nyt olisi vihdoin ryhdistäydyttävä. En tiedä miksi ne minut valitsivat. Ehkä siksi, että lopetin hakemukseni: ”Ja olen hirveän hauska.”

8.4.2014_adidas_heimo_core_kuva_Sami_Valikangas-125 kopio8.4.2014_adidas_heimo_core_kuva_Sami_Valikangas-114 kopio8.4.2014_adidas_heimo_core_kuva_Sami_Valikangas-5 kopio8.4.2014_adidas_heimo_core_kuva_Sami_Valikangas-4 kopio

Helmikuussa alkoivat treenit. Kerran viikossa yhteistreenit ja sen ohessa kulkeva omatoiminen harjoitusohjelma. Tuntuihan se silkalta hulluudelta tällaisella muikulle, joka ei ollut paljon nostanut takapuolta penkistään lähikuukausina. Olin yrittänyt ylläpitää kuntoa kaikenmoisilla haasteilla ja tavoitteilla, ja pohjakuntoa ja liikunnallisuutta oli luonnollisesti pohjalla, mutta aika nollista lähdettiin liikkeelle.

Pimeä Pirkkolan metsä ja ensimmäiset heimon yhteistreenit sai kyllä oksennuksen kurkkuun. Tähän projektiin ei lähdetty hymy huulilla, vaan treeni oli kunnon treeniä alusta lähtien. Näin jälkeen päin ajateltuna olisin voinut alkuun höllätä vähän enemmänkin. Mukana oli oikeita urheilijoita sen verran paljon, että kaikille yhteiseksi tehty ohjelma oli tällaiselle alemman keskitason ravaajalle liian kuormittava. Penikat ja polvet natisivat, mutta onneksi osasin myös huoltaa ja levätä.

Adidasheimo_5D38115_Photo_PasiSalminen_com kopioAdidasheimo_5D38241_Photo_PasiSalminen_com kopioAdidasheimo_O9Q6614_Photo_PasiSalminen_com kopioAdidasheimo_5D38296_Photo_PasiSalminen_com kopioAdidasheimo_5D38521_Photo_PasiSalminen_com kopio

Perinteisten juoksulenkkien rinnalla heimon kanssa venyteltiin, huollettiin ja puhuttiin paljon tekniikasta. Lisäksi kävimme Helsinki Coretrainersilla huoltamassa kroppaa coren avulla. Opin aivan älyttömästi ja sain korjattua juoksutekniikkaani suuresti. Olin aina vain juossut, nyt oikeasti juoksin. Innolla ja ilolla, vaikkakin joskus irvistyksen kanssa. Aina ei ollut hauskaa, usein ei kiinnostanut yhtään. Mutta kevättä kohden homma helpottui ja askel keveni.

Tuollainen juoksuporukka asettaa varmasti jollekkin tosi suuret paineet. Itse yritin alusta lähtien miettiä, ettei puolimaraton tai mitkään muut matkat ole omia tavoitteitani. Koin oman tavoitteen olevan siinä, että ylipäänsä lähden liikkelle, opin juoksusta ja tekniikasta ja saan kirmata nauttien Helsingin katuja. Tiesin heti, etten aio juosta kesäkuun alun 21 kilometriä verenmaku suussa vaan suht rennosti juosten. Nämä olivat itselleni hyviä tavoitteita, jotka pitivät vaikka ympärillä oli juoksun suhteen paljon kunnianhimoisempiakin urheilijoita.

_5D30461_Photo_PasiSalminen_com kopio_5D30386_Photo_PasiSalminen_com kopio_5D30465_Photo_PasiSalminen_com kopio

Alku uuden porukan kanssa tuntui kankealta ja jännittävältä. Talvella ensi kertoja nähdessämme mietin, miten ikinä tällainen lauma aikuisia voisi tutustua toisiinsa hikisinä hölkäten. En tuntenut entuudestaan ketään ja porukkaa yhdisti vain tämä projekti.

Mutta kuinkas kävikään. Parin kuukauden päästä tajusin, että hikisinä hölkkääminen on tutustuttanut nopeammin kuin mikään. Porukka hioutui ja yhteishenki oli upea. Melkein hävettää miettiä, millainen rippileiri-henkinen heimo meistä tuli. Sitä itkettiin, naurettiin ja oksenneltiin. Entuudestaan toisilleen vieraat tsemppasivat, kun ei meinannut jaksaa ja naurattivat, kun meinasi kiukuttaa.

10402536_10152041393021854_5313986311742904967_n10313611_10152134068717308_1376084015249023076_n kopioAdidasheimo_HHM2014_5D31775_Photo_PasiSalminen_com kopio Adidasheimo_HHM2014_5D31797_Photo_PasiSalminen_com kopio Adidasheimo_HHM2014_5D31836_Photo_PasiSalminen_com kopio Adidasheimo_HHM2014_MG_7330_Photo_PasiSalminen_com kopio14210407748_327ab91438_k

Toukokuussa juoksimme porukan naisten kanssa Naisten Kympin ja kesäkuussa koitti tavoiteltu Helsinki Half Marathon. Kymppi taittui muutaman minuutin alle tunnin ja puolikas muutaman minuutin yli kahden tunnin. Vasen polvi reistaili molempia kisoja ennen ja niiden aikana, mutta onnekseni pystyin juoksemaan.

Kympin aikana oli sellainen helle, että jalkojen sijaan teki mieli heiluttaa keskisormia. Juoksu oli tukalaa ja inhottavaa. Maalissa hymyilytti joka tapauksessa. Puolikas meni kevyesti, tasaisesti ja oikeasti aika leppoisasti. Juoksin koko matkan tasavauhtisesti kahden kaverin kanssa ja homma luisti. Maalissa tajusin, että olisin voinut juosta kovempaakin ja oikeastaan se oli erittäin hyvät tunne. Pelkäsin juoksevani itseni niin tuuttiin, että inhoan juoksua taas seuraavat kymmenen vuotta. Maalissa oli kuitenkin huojentunut ja uupuneen onnellinen olo. Polvet turposivat ja kipeytyivät, mutta lenkille teki mieli heti parin päivän päästä.

Adidasheimo_HHM2014_5D32028_Photo_PasiSalminen_com kopiouusAdidasheimo_HHM2014_5D32076_Photo_PasiSalminen_com kopio

 Matka oli toisaalta pitkä, toisaalta kuin muutaman päivän. Joiltain osin rankan kevään keskellä juoksukoulu tuntui valonpilkahdukselta jokaisena viikkona. Opin tuntemaan hienoja ihmisiä, sain muutaman hyvän ystävänkin. Opin tuntemaan kroppaani ja ennen kaikkea opin nauttimaan juoksusta.

Mitä opin itsestäni? En ole juoksutapahtumaihminen. Naisten kympit ja puolimaratonit eivät ole minua varten. En tarvitse suuria mainoskylttejä tai t-paitaa muistoksi juostusta matkasta. Ahdistun ihmispaljoudesta ja otan liiaksi paineita juoksutapahtumien tunnelmasta. Varmasti tulevaisuudessa tulen osallistumaan vielä joihinkin tapahtumiin, mutta minun on taottava itselleni päähän sopiva rentous, jotta en kerää tarpeettomia paineita ulkoisista syistä. Rakastan juoksua sen tuoman vapauden tunteen ja luonnon vuoksi. Tapahtumissa tuntuu, etten pysty keskittymään näihin kahteen lainkaan.

Toisaalta opin, etten halua olla pelkkä juoksija. Haluan liikkua (voi kyllä, vihdoin!), mutta haluan rinnalle muutakin. Ehkä tanssia, ehkä pallopelejä, salia, jotain? Kroppani, aivoni, persoonani ei ole kovin suopea silkalle juoksulle, joten tästä lähdin pyrin löytämään kultaisen keskitien juoksun ja muun välillä.

Kokemus oli hieno, korvaamaton. Ei pelkkä juoksukoulu, vaan jollain tavalla paljon enemmän. Itsestään löysi sisua, voimaa ja rohkeutta paljon enemmän kuin olisi ikinä voinut kuvitella. Se jos mikä on hienoa.

 – Henriikka, heimogaselli
(hyvää ystävääni lainatakseni: Runs like the wind. In her mind.)

Kuvat: Pasi Salminen / Adidas

Kategoriat: elämä, kaverit, urheilu 6 kommenttia

Kuinka oppia rakastamaan juoksua?

6 kommenttia

  • Upea kirjoitus Henriikka! Myös mulle juoksu on oli aiemmin pakkopullaa (juostiin enemmän mäkiä ja haettiin lentopalloon sitä räjähtävää voimaa), mutta viime vuonna päätin juoksevani puolimaratonin. Ja mähän treenasin ja juoksin.

    Eikä mikään oo koskaan tuntunut niin hyvältä kuin maaliviivan ylitys!

    Toivottavasti tää teksti saa muutkin aloittamaan yhden parhaimmista harrastuksista, joka alkuun on aina ihan hirveetä. Ennen kuin siihen jää koukkuun.

    • Henriikka sanoo:

      No mä muistan, kun me joskus varmaan vuoden lopulla tai ihan tämän vuoden alussa puhuttiin juoksuhaaveista ja siitä, miten se puolikas on kaukainen mutta todellinen haave.

      Hienoa, superhienoa. Onneksi olkoon myös itsellesi sinnikkyydestä. Suunta vain ylöspäin (kröh, paitsi nyt kesällä vähän himmaillen).

  • Salli sanoo:

    Hyvä kirjoitus :)
    En oo ite ikinä ollut mikään juoksija, mutta tänä kesänä yllytin itseni ja lähdin Extremerun tapahtumaan Ouluun! Juoksin yhden kierroksen eli 5km, ja oon siitä äärettömän ylpeä. Se oli mun pisin lenkki ja siihen kuului vielä hauskojen esteiden ylittämistä. Huumorilla mentiin ja tapahtuman henki oli tosi hyvä. Suosittelen tutustumaan extremerun.fi ja osallistumaan, jos vähänkin tekee mieli! :)

    • Henriikka sanoo:

      No hei, onpa upeaa! Mikä itsensä ylittäminen. Kannattaakin olla ylpeä. Sitä paitsi esteet on musta kyllä aivan parhaita, haaveilen itse tuosta Tough Vikingistä.

      Jos olen joskus Oulussa sopivaan aikaan, niin olen messissä.

  • Misorella sanoo:

    Se on niin totta, että treeniseuralla on iso tsemppaava merkitys! Yksin juoksemisessakin on omat puolensa, se on sitä ns. omaa aikaa nollata ajatuksia, leikitellä vauhdilla ja nauttia soittolistan annista. Huomaan kuitenkin usein kaipaavani lenkkiseuraa luomaan intoa silloin, kun se meinaa olla karkuteillä. Samalla saisi itsekin haastetta lenkkeihin kanssajuoksijan vauhdista ja tekniikoista, sillä yksinään taantuu helposti samoihin kuvioihin. Olen puolestasi onnellinen, että sait kehittyä ja kokea juoksun iloa kivassa seurassa! :)

    • Henriikka sanoo:

      Toi on kyllä ihan totta. Onhan ne lenkkikaverit aina vähän potkimassa pepulle siinä vieressä. Välillä on kiva mennä yksin, mutta kaikkein kivointa on mennä yhdessä muiden kanssa.

      Kiitos kivasta kommentista :-)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *