Sairas

Viime kevääni joulusta kesään saakka toi uuden asian mukanaan. Olen kirjoittanut eläneeni tietyllä tavalla rankkaa aikaa. Nyt kun tutkimukset ovat vihdoin loppuneet, kirjoitan teille asiasta joka tämän aiheutti: sairastuin keliakiaan. Tarkemmin sanottuna ihokeliakiaan. Tämä elämänmuutos on tuonut paljon uutta ajateltavaa ja läpikäytävää ja väkisinkin vaikuttaa ruokatottumuksiin vahvasti koko loppuelämän ajan.

IMG_1169_2 (kopio)

Kaikki alkoi joululomalla, kun kyynärpäihin ja polviin alkoi ilmestyä outoa ihottuma. En ole juuri koskaan kärsinyt iho-ongelmista tavallisia murrosiän ja satunnaisia muita vaiheita lukuun ottamatta, ja siksi tämä ihottuma tuntui heti vieraalta. Epäilin ensiksi pesuaineita, pölyä ja vaatemateriaaleja. Olimme vaihtaneet uudet pellavalakanat vuoteeseen ja mietin, olisinko pellavalle allerginen. Myös villa tuntui epämukavalta päällä, vaikka edellisinä talvina olin käyttänyt villapaitoja usein ja villasukkia paljaissa jaloissa päivittäin.

Meni muutama kuukausi, ihottuma pysyi polvien ja kyynärpäiden ”ulkosyrjällä” (ei taipeissa). Lisäksi läiskiä ilmaantui hartioihin. Läiskät olivat vaihtelevan kokoisia, joskus ihan pieniä, joskus peukalonpään kokoisia. Ihottuma kutisi ja läiskät olivat lähes aina nestettä täynnä (pahoittelut, tiedän että saattaa oksettaa. Saattaa kuitenkin tulevaisuudessa auttaa jotain vastaavassa tilanteessa olevaa).

IMG_1153 (kopio)

Helmikuun taitteessa ihottuma ilmaantui kasvoihin ja hakeuduin lääkäriin. Yllättävät, täysin ilman tiedettyä syytä ilmaantuneet iho-ongelmat olivat henkisesti raskaita ja mieli oli maassa. Olin ollut itselleni Google-lääkärinä ja jutellut myös lääkäri-ystävän kanssa vaihtoehdoista. Oireet viittasivat löyhästi iho-keliakiaan. En ollut koskaan kuullut kyseisestä sairaudesta ja varovasti ehdotin sitä myös lääkärille. Lääkäri ehdotti aknea ja stressiä, mutta vaadin pääsyä ihotautilääkärille. Pitkin hampain lääkäri laittoi minut verikokeisiin ja iholääkärille epäilevin saatesanoin (toki myös ymmärrettävää, sillä tässä yhteiskunnassa varmasti riittää Google-lääkäreitä).

Ihotautilääkäri iski taas akne-kortin pöytään, mutta koska tunnen ihoni suht hyvin, pystyin kumoamaan ehdotuksen. Verikokeet viittasivat keliakiaan ja ihostani suostuttiin lopulta ottamaan koepala. Elettiin alkukesää. Koepalasta ilmeni parin kuukauden jälkeen selkeä keliakia.

IMG_1088_2 (kopio)

Aluksi olin täysin hämmentynyt koko tilanteesta. Olen aina ollut terve ja ilman allergioita. Olen vetänyt pitkää viivaa, kun lomakkeissa on kysytty pitkäaikaissairauksia ja olen lapsesta asti pystynyt syömään kaikkea. Lisäksi olen pitänyt kaikesta, eikä nirsoilu ole kuulunut kohdalleni kuin muutaman pinaattikeittolautasellisen verran. Nyt olisin koko loppuelämän ”erilainen, vaikea”, enkä koskaan terve. En ollut pitänyt ”pakollista nirsoilua” vaihtoehtona omassa elämässäni.

Alun järkyttymisen jälkeen aloin käydä läpi ajatustyötä. Helpointa oli hyväksyä viljattomuus omaan ruokavalioon. Keliakiahan tarkoittaa vain ohran, vehnän, rukiin ja joissain tapauksissa kauran jättämistä pois ruokavaliosta. Oma ruokavalioni oli jo ennen sairautta suhteellisen vähän gluteenillinen. Pakon edessä tehty elämänmuutos toisi terveellisyyttä ruokatottumuksiin. Nykyään Suomen kaupoista löytyy hyvin korvaavia tuotteita eikä gluteenitonta ruokavaliota noudattava jää todellakaan nälkäiseksi.

IMG_1103 (kopio)

Vaikeinta oli ja on ehdottomasti kokemus siitä, että on muille vaikea. Että joutuu vaatimaan, kyselemään, kieltäytymään ja huomauttamaan. Että on pakko varmistaa juhlissa, onko juustokakun pohja gluteeniton ja onko kastike suurustettu vehnällä vai maissilla. Että joutuu kieltäytymään työpaikan kakkukahvien mansikkakakusta ja kirjoittamaan häihin ilmoittautumisen yhteydessä ruokavaliokseen gluteenittoman. Tunne siitä, että muut joutuvat näkemään enemmän vaivaa tai maksamaan vuokseni enemmän, on sietämätön. Vaikka kyse on sairaudesta, ei valinnasta, tuntuu oma erityisruokavalio vaikeuttavan myös muiden elämää. Ei voida tilata kaveriporukalla perhepitsaa, koska minä en voi syödä sitä. En voi, vaikka haluaisin. En voi edes vähän. Toisaalta tekisi mieli olla kertomatta, toisaalta on myös epäkohteliaista aina kieltäytyä.

Toiseksi suurin ongelma on matkustus. Suomessa ja muissa pohjoismaissa sairaus on suhteellisen yleinen ja tuotteita on saatavilla. Heti näiden maiden ulkopuolella asia kuitenkin hankaloituu ja minähän rakastan matkustaa. Huomasin kesällä Latviassa, ettei juuri kukaan tiedä mitä ”gluten free” tarkoittaa. Ja Latvia on vielä suhteellisen lähellä Suomea. ”No wheat” voi hyvinkin tarkoittaa ”only a little bit wheat”. On vaikeaa olla varma ja on vaikea vaatia gluteenitonta. Omat leivät messiin ja reissuun. Onhan se vähän tylsää, toisaalta terveys on tärkein.

IMG_1115 (kopio)

Gluteenittomasta ruokavaliosta on tullut näinä päivinä aikamoinen trendi. Moni noudattaa viljatonta ruokavaliota vapaasta tahdostaan. Trendi tuo hyvät ja huonot puolensa mukanaan. Toisaalta gluteenittoman ruokavalion suosion mukana tulevat laajemmat tuotevalikoimat, selkeämmät merkinnät pakkauksiin ja ravintoloiden menuihin. Helsingistä löytyy jopa gluteeniton kahvila ja pian koko ravintolakin. Tämä on tietysti hienoa.

Toisaalta trendi tuo mukanaan luulon, että keliakiaa sairastava ”voi vähän maistaa”. Olimme ravintolassa muutama viikko sitten ja viereisessä pöydässä istui työporukka. Eräs ei saanut muiden kanssa samaa alkuruokaa ja hän kysyi tarjoilijalta, voisiko saada sellaisen. Tarjoilija kysyi ihmeissään, että eikö asiakas ollut ilmoittanut ruokavaliokseen gluteenittoman. Asiakas sanoi, että alkuruoka näyttää niin hyvältä, että kyllä hän kuitenkin voisi ottaa. Ei se ole niin justiinsa. Voin sanoa nyt ihottumasta kärsineenä (ja vieläkin kärsivänä), että kyllä se on niin justiinsa. On vissi ero olla vapaaehtoisesti gluteeniton kuin keliakiaa sairastava.

IMG_1232 (kopio)

Hyvä puoli on, että vatsalaukun tähystyksessä selvisi, ettei suolistoni ole lainkaan vaurioitunut. Usein ihokeliakiaa sairastava sairastaa myös ”normaalia” suolistokeliakiaa. Pääsen kuitenkin pelkillä iho-ongelmilla, joiden pitäisi kadota täysin vuoden sisällä ruokavaliomuutoksen myötä.

Mitä jään kaipaamaan eniten? Croissantteja, Pantteri-karkkeja, jälkiuuniruisleipää, jäätelöä jossa on kakkusattumia, uuniohrapuuroa ja Kouvolan Lakritsia (Olen Kouvolasta kotoisin ja äitini toi palkkapäivänä aina lakupussin kotiin, kun olin lapsi. Lakupalat olivat niin tuoreita, että niistä pystyi muovailemaan mustia lumiukkoja. Ei, gluteeniton lakritsi ei ole sama).

Toisaalta olen intohimoinen leipoja ja joudun opettelemaan paljon täysin alusta. Opin juuri keväällä täydellisen Tarte Tatinin ja lakritsi-sitruunatäytekakun. Nyt täytyy aloittaa treenaamaan uusilla raaka-aineilla, uusista lähtökohdista.

Eniten jään ikävöimään helppoutta. Että ruoan suhteen voin aina sanoa: ”mulle käy kaikki”.

IMG_1073_2 (kopio)

Mitäs tällä on teille väliä? Ei luultavasti paljon mitään. Halusin vain kirjoittaa ja kertoa toivoen, että joku saisi tästä lisää tietoa tai apua tilanteeseensa. Blogissa tämä tulee näkymään välillä julkaistavina gluteenittomina resepteinä (jotka luonnollisesti sopivat kaikille), ehkä muutamina kirjoituksina aiheeseen liittyen. Ei ole tarkoitus nostaa ruokavaliota tarjottimelle tai rakentaa identiteettiä sairauden varaan. Ja kyllä, tiedän että maailmassa on vakavampiakin asioita, enkä pyri saamaan teille tunnetta, että olen syvissä maailman tuskissa. Tämä on vain uutta ja terveyden edessä kuitenkin vakavaa, vaikkei akuuttia tai hoidettuna kuolemanvakavaa.

Elämä heittää joskus eteen uusia haasteita syystä tai toisesta. Mennään niiden kanssa eteenpäin, hiljalleen hyväksyen, sopivalla tahdilla sopeutuen. Rauhallista sunnuntai-iltaa kaikille.

– Henriikka

Kategoriat: elämä, random, ruoka ja juoma 49 kommenttia

Sairas

49 kommenttia

  • Nimetön sanoo:

    Voi sinua ihanainen <3 Koita jaksaa!! Ikinä en oo lukenu näin pysäyttävää ja silmiä avaavaa teksii aiheesta. Nyt tiiän miltä muista tuntuu. Tän vois käyttää mihin vaan just sairastuneiden keliaakikoiden vertaistukijuttuun! Se, että joku osaa pukee tunteet sanoiks.. Onneks ite leipomalla saa tehtyy vaikka mitä ja sulla jos jollain on kykyjä ja luovuutta siihen ;)

  • tinttiti sanoo:

    Kiitos että jaoit diagnoosisi. Suvussani on todella paljon keliakiaa ja minultakin on kyseisen taudin varalta otettu useasti verikokeita, kun vatsani vaivasi aiemmin usein. Sukulaisten myötä olen oppinut leipomaan gluteenitonta ja erityisesti mummini on loistava siinä. Hän on 86-vuotias ja leipoo kaikki leivät ja pullat itse itselleen. On ollut hyvä huomata ettei gluteeniton ruokavalio olekaan ”kuolemantuomio”, ilman ruisleipää ja vehnäpullaa voikin elää. Enää en siis pelkää että minulla todetaan keliakia, vaan jos se parantaisi kaikki vaivani, toivon sitä.

    On varmasti helpottavaa kun sait vihdoin jonkin konkreettisen syyn vaivoillesi ja nyt tiedät miten toimia jotta vaivasi helpottavat. Toivotan sinulle kaikkea hyvää ja tsemppiä uuteen ruokavalioon! Odotan jo innolla reseptejä.

    Ps. Nykyään kun keliakia on jotenkin yleistynyt, en usko että ruokavaliosi takia olet kenellekkään vaivaksi. Jos ei jaksa itse leipoa, ostaa kaupasta :)

  • Lilli-Marjukka sanoo:

    Meiltä löytyy varmaan Kouvolan eniten gluteenittomia leipomuksia suoltava ei-keliaakikko keittiö. Koska lähipiiriin kuuluu puolenkymmnentä keliaakikkoa, on gluteenittomuus meillä ihan normaali asia. (Pari tuntia sitten väänsin omenapiirakan kokeilumielessä perunajauhoista, voit kysyä veljeltäsi oliko lopputulos toimiva!)

    Jos tarvitset hyväksi havaittuja gluteenittomia leipä-, piirakka- tai kakkureseptejä, niin täältä niitä saa pyytämällä :)

    Ps. Täytekakku on muuten 100 kertaa parempaa gluteenittomana! En edes muista milloin olisin viimeksi vaivautunut leipomaan täyskäriä ”normaaleista” jauhoista!

  • Naava sanoo:

    Tsemppiä ja haleja sinne! Kiva myös että jaoit tämän meidän kanssa, tuntuu että nyt voi tukea siuta :)

  • ida sanoo:

    Höh onpa oikeasti ikävä tilanne. Tsemppiä hurjasti sinulle!!

  • tuutikki sanoo:

    Hei! Voin täysillä samaistua tuohon ”vaikeana olemiseen”! Olen ollut lihaton nyt kymmenisen vuotta ja pahinta koko ruokavaliossa on se, että on ”nirso” ja aiheuttaa muille ylimääräistä vaivaa. Tai niin sen itse koen. Ulkona syödessä kanssaruokalijat eivät viitsi ottaa lihaa, kun kuvittelevat sen ällöttävän minua. Muistamaton isoäiti laittaa lihapataa ja voi sitä häpeän määrää kun pitää kieltäytyä ja samalla saada toinenkin kiusaantuneeksi. Onneksi ihmiset ovat kuitenkin ymmärtäväisiä ja luulen, että tunne muiden vaivaannuttamisesta on oman pääni sisällä.

  • Matte sanoo:

    Tsemppiä, laktoosi-intolerantikkona ja ärtyneen suolen oireyhtymää sairastavana ymmärrän täysin miltä tuntuu olla muiden riesana – asun vieläpä ulkomailla (Skotlannissa) ja vaikka normaali gluteeni ruista lukuunottamatta sopii ihan hyvin (mutta gluteenittomat vaiheet on käyty läpi), punainen liha sekä kovat rasvat aiheuttavat mahanpuruja, maidosta puhumattakaan. Pitää aina tiukasti syynätä ettei kaupan tuotteissa ole maitoa, että saako kahvilassa soijamaitovaihtoehdon, onko valmiscroissanttitaikinassa käytetty voita vai öljyä jos sunnuntaiaamuna tuntuu juhlavalta ja kyllä sydän itkee kun poikaystävä ja kaverit tilaavat pizzaa perjantai-iltana. Itse kun ei voi ellei itse tee eikä aina vain jaksa tuntitolkulla vääntää keittiössä.

    Mutta ei onneksi ole maailmanloppu, koko ajan kasvaa tietoisuus laktoosi-intoleranssista ja keliakiasta ja tuotteet kehittyvät parempaan päin :) Ja ainakin täytyy elää ja syödä terveellisesti, omalla kohdallani tiukka ruokavalio tukee hyvin liikuntaharrastuksia. Onneksi jokaisella pilvellä on kultareunus! Ja onneksi tulee aika että omatkin lähimmäisesi ovat kaikki tietoisia gluteenittomuudestasi eikä se tule olemaan kenellekään ongelma. Huonompi omatuntohan siinä on kokilla jos vieras joutuu sairaalaan illallisen päätteeksi. Tsemppihali Skotlannista, kyllä se siitä, kyllä me pärjätään!

  • Sra sanoo:

    Paljon tsemppiä sulle ja kiitos kun jaoit kokemuksesi. Itselläni on vaikeahko atooppinen ihottuma ja välillä se on kyllä todella raskasta. Tällaiset kirjoitukset, vaikka meillä ei samaa tautia olekaan, lohduttavat kummasti.

    Hyvä että uskalsit vaatia asianmukaista hoitoa. On varmasti raskasta, kun saa tietää että sairastaa parantumatonta tautia, vaikka se ei mitään todella vakavaa olisikaan. Nyt toivottavasti pahin on ohi(matkustamista lukuun ottamatta), kun on saanut diagnoosin ja voi alkaa rakentaa elämää sen pohjalta.

    Iloa syksyyn ja kiitos kivasta blogista! :)

  • Ruska sanoo:

    Minä olen opetellut vilja-allergisten sukulaisten vuoksi leipomaan gluteenittomia juttuja ja voin todeta että ei ole onneksi vaikeaa ollenkaan :) todella monia leivonnaisia voi tehdä korvaamalla vehnäjauhot gluteenittomalla jauhoseoksella. Ja kun ekan kerran tein täytekakun pohjan perunajauhoista, en ole enää muuhun vaihtanut vaikka ei tarvitsisi sillä kertaa olla gluteenitonta. Se on kuohkea ja paljon parempi kuin peruspohja! :)
    Tsemppiä asian hyväksymiseen ja uusien toimintatapojen opetteluun!!

  • Aino sanoo:

    Eräällä ystävälläni oli parisen vuotta sitten kummallisia oireita ja lääkäri epäili jos jonkinlaista sairautta, mm. reumaa ja keliakiaa. Ihmeteltiin sitten yhdessä ja erikseen, että miten ihmeessä voi kaksi noin erilaista sairautta yhdistää samoihin oireisiin. Olin tosi hämilläni, kun ystäväni sanoi ”No mieluummin reuma kun keliakia.” Teki mieli vastata, että ”Ootsä ihan hullu?” Onneksi en vastannut ihan niin.

    Tämä teksti sai kyllä silmät aukeamaan, huhhuh. Ei se ole mikään ”vaan keliakia.” Varsinkin kun muutos tulee ihan puun takaa ja on niin ehdoton.

    Nämä sun ajatukset oli kaikki niin upeita. Riittää pohdittavaa vähäksi aikaa meillekin, joilla terveydentila ja ruokavalio ainakin toistaiseksi pysyvät ennallaan.

    Jahei, sä olet niiiin sen ruokavaliosi toisille aiheuttaman pienen lisävaivan arvoinen. Ja enemmänkin.

    Yksi toinen ystävä laulaa aina (siis ihan totta, joka tilanteessa….) Juha Tapiota: ”Tulkoon mitä vaan, jotenkin selvitään kyllä.” Ja mä olen ottanut sen aina tiukoissa ja vähemmän tiukoissa paikoissa elämänohjeekseni. Saat lainata. On hyväksi havaittu ;)

  • Laura sanoo:

    Voimia muutokseen ja uuden opetteluun..! Tuttua on. Hyvin mielenkiintoista minusta on se, että laktoosittomuutta pidetään nykyään ihan normaalina ja se otetaan aika automaattisesti huomioon, mutta gluteenittomuutta täytyy lähes poikkeuksetta erikseen pyytää ja perustella.
    Meillä ollaan eletty gluteenittomina noin vuoden päivät. Alun haasteista selvittyä siitä on tullut ihan normia :) leipominen on jopa hauskempaa, kun on uusia haasteita. Töissä/juhlissa/yleisötilaisuuksissa/jne joutuu tietysti aina kyselemään ja varmistelemaan, mutta niinhän muutkin allergikot. Siihenkin tottuu.
    Eikä sun tarvitse loputtomasti ajatella, että olet sairas. Kehosi on yksilö, kaikille ei samat aineet sovi.
    Joku itseäni viisaampi kertoi taannoin, että maaperän köyhtymisen vuoksi viljojen gluteenipitoisuus on viimeisen 30 vuoden aikana nelinkertaistunut. Ei siis ihme, että viljojen sietämisen hankaluus yleistyy kaiken aikaa. Et ole yksin tämän(kään) asian kanssa! Halauksia ja hyviä viboja,
    L

  • SC sanoo:

    Hyvin kirjoitettu, Henriikka. Keliaakikkona sydämeni oikein sykähti kun bongasin tekstisi alkusanat facebook-feedistäni.

    Keliakia on välillä maailman paskin juttu juuri kuvailemiesi tilanteiden vuoksi (vihaan niin paljon olla se hankala tyyppi, jolle pitää tehdä erikoisjärjestelyjä ja jonka asioita voivotellaan yhdessä!!), mutta pidemmän päälle siitä tulee vain osa elämää. Leipäosastoa ei vain enää ole olemassa, katseesi ohittaa kauppakeskuksissa automaattisesti Arnoldsin ja pullatiskillä et tsekkaile munkkeja vaan menet aina automaattisesti kurkkimaan olisiko siellä jotain omituisen, pienen ja kuivakan näköistä (varma merkki gluteenittomuudesta! :D). Jännintä keliakiassa ehkä onkin se, miten pienestä G-merkitystä piirakkapalasta voi tulla onnelliseksi, jos sen löytää valmiina vitriinistä. Paskat valtavista wienereistä ja kakkujen kiiltävistä koristeista, kattokaa tää on gluteenitonta! Ja poikaystävät/kaverit/perheenjäsenet iloitsee kanssasi ja ehkä nauraa hieman sun ilolle.

    Reissaaminen keliakian kanss on nykyään PALJON helpompaa kuin ennen, esim. facebookin keliakiaryhmistä voi kysellä vinkkejä eri kaupunkien syömispaikkoihin ja monista maista löytyy jo ne gluteenittomat tuotteet ihan marketeistakin :) Myöskin nyt karppaamisen ja gluteenipelon kulta-aikana ruokavalion hämmästely on huomattavasti vähentynyt.

    Haluaisin kirjoittaa tähän romaanin, mutta totean nyt vain laimeasti että tsemppiä, kyllä se siitä :) Ihan oikeasti.

    p.s. Ruisleipäikävä ei muuten ikinä sitten häviä, mutta hyvällä tattarileivällä saa melko hyvän placebo-efektin ruisleivän himoihin :)

  • Nimetön sanoo:

    Moi Henriikka,

    ja iso kiitos tekstistäsi. Keliakian kanssa elämäni helpottaa päivä päivältä etenkin kun muistat, ettet ole asian kanssa yksin.

    Keliakiaryhmiä löytyy tosiaankin Facebookista hurjan paljon ja yksi niistä on meidän Keliakianuorten ryhmä, jossa hieno tekstisikin jaettiin. Liity mukaan, sieltä löytyy mm. paljon asiaa matkailusta keliakian kanssa! Et nimittäin ole ainut keliaakikko, jota matkakärpänen on puraissut pahemman kerran.. ;)

    Mira

  • MS sanoo:

    Kohtalotoveri täällä, hep! :-) Tosin ihan ”normi” keliaakikko.

    Itsekin olen kauhistellen kuullut kommentteja, kuten ”onneksi lapsellani ei ollut keliakia vaan (tauti) X, eihän sen keliakian kanssa jaksaisi elää!” Myönnettäköön, että itsellekin alkutaival oli melko raskas, mutta olen esimerkiksi selvinnyt pian diagnoosin jälkeen vaihtojaksosta ulkomailla ongelmitta, eikä sen jälkeen kotimaan haasteet tunnu missään. En enää koe itseäni parantumattomasti sairaaksi, vaan olen todella kiitollinen, että keliakia löytyi ajoissa ja se sai minut laittamaan ruokavalioni kuntoon. Olin syönyt muutenkin aivan turhaan keksejä, muroja, leipiä, pizzoja – teki vain hyvää, että silmät aukesivat tuon turhan energian suhteen.

    Koen, että kun itse hyväksyy tilanteensa, siitä voi kertoa muillekin hyväksyvään ja positiiviseen sävyyn ja sillä tavalla pehmentää sairauden leimaa. Ihmiset ovat kovin kiinnostuneita taudinkuvasta ja ruokavaliosta, ja olen huomannut todella innostunutta asennetta; uusissakin ystäväpiireissä keliaakikko on otettu ihanasti huomioon.

    Kuten sinullakin, myös minulla oli ja on toisinaan vieläkin vahva tunne siitä, että on kauhea taakka suuremmassa porukassa ja etenkin juhlissa ja matkustellessa. Tilanteelle ei kuitenkaan voi mitään, ja yritän vain ajatella, että jos omalla ystävällä olisi sama ominaisuus, kohtelisin häntä varmasti ymmärtäen ja tukien. Siten muutkin varmasti sinun tilanteesi kokevat ja kohtaavat, joten sitä ei kannata turhaan murehtia :-)

    Tsemppiä gluteenittomaan arkeen – se on itselläni ainakin se kovin haaste: mitä ja mistä saa sopivaa ruokaa silloin kun on kovin nälkä ja kiire päällä, oli se sitten aamupala, työpaikkalounas, illallinen tai aamuöinen snägärihimo.

  • suikkis sanoo:

    Anteeksi, mutta tulin iloiseksi tästä postauksesta. En siksi, että sä oot saanut saman riesan mikä mulla on (tiedän niin tunteen, kun joutuu kieltäytymään kaikesta ja muita häiritsee se enemmän kuin sua itseä…). Mutta tulin iloiseksi kun jaat tätä tietoa. Suunnattoman tärkeää tietoa. Mulla itellä ei oo ihokeliakiaa vaan se tavallinen… Ja suunnattomasti ärsyttää kun joissain paikoissa ei ymmärretä, että viljaa ei saa olla ollenkaan, ei murustakaan. Kaikki sukulaiset ja ystävät oppi tosi nopeasti ja on tosi kilttejä, mutta ravintolat… Luotto on mennyt kokkeihin, alansa ammattilaisiin lukemattomien huolimattomuusvirheitten takia. En ole hankala huvikseen, en vain halua tuhota suolta ja vatsalaukkuani.

    Lohdutuksena voin sanoa, että makuaisti yleensä tottuu gluteenittomuuteen. Kuuden vuoden jälkeen ruisleipä maistui kamalalle (maistoin sitä suussa mutta sylkäsin pois ja huuhdoin suun hyvin…) ja gluteenittomat herkut on ihan yhtä hyviä. Itsetehtyjä leivoksia yms. moni ei usko gluteenittomiksi.

    Tsemppiä :)

  • Nora sanoo:

    Hei! Todella hyvä kirjoitus! Itselläni on ollut keliakia nyt about seitsemän vuoden ajan (ei ihokeliakia) ja voin sanoa, että keliakian kanssa pärjää kyllä! Tsemppiä kaiken uuden edessä! Kirjotin omaan blogiini keliakiaviikon kunniaksi sairastumisestani keliakiaan, ne muistot ovat vielä hyvin mielessä. Älä yhtään tunne syyllisyyttä ”erilaisuudesta”, kyllä ne läheisetkin siihen aikanaan tottuvat, ja kuten sanoit, terveys ennen kaikkea!

  • riswe sanoo:

    Itse olen ollut lähes koko ikäni keliaakikko, oon 22v ja mulla todettiin se 2 vuotiaana. En osaa kuvitella miltä tuntuu kun vanhempana todetaan keliakia ja en tiedä miltä maistuu esim ruisleipä tai muut viljatuotteet.

    Nykyään on todella helppoa löytää gluteenitonta ruokaa verrattuna omaan lapsuuteen milloin olo vaan yks gluteeniton makaronipaketti ja gluteeniton leipä. Nykyään saa hirveän paljon kaikkea esim. Hakaniemen kauppahallissa keliapuoti ja kaupoissa on laajat valikoimat.

    Itse olen ensimmäisen kerran maistanut lihistä 19vuotiaana ja berliininmunkkia 22 vuotiaana. Kaverit ja sukulaiset aina nauraa (hyvällä tavalla) kun löydän jotain uutta ja iloitsen siitä kun pääsen maistamaan tai jos löytävät jotain uutuuksia niin ostavat niitä :). Kaikki on suhtautunut tosi myönteisesti mun keliakiaa eikä siinä oo yleensä ollu mitään ongelmia, välillä tulee vastaan niitä et etkö vois muka ees vähän maistaa.

    Matkalle otan aina mukaan kielikeskuksen missä selitetään mikä on keliakia ja mitä ei saa missään nimessä olla ruoassa niitä löytyy keliakialiiton sivuilta ja facessa on keliakia ryhmiä mistä löytää kaikkia kivoja vinkkejä. Tsemppiä! :)

    • riswe sanoo:

      Ainiin ja piti lisätä et oon normikeliaakikko joka reagoi todella voimakkaasti gluteeniin

  • K sanoo:

    Patonkilassa asuva iho- ja suolistokeliakiaa sairastava täällä o-hoi! Ranskaan muutettua kauppojen ruokahyllyillä ei tunnettu gluten free tuotteita ja niiden metsästäminen oli hullua touhua bio-kauppoja kiertäen. Monesti tarjottiin myös dieettiosastoa avuksi ;) Nykyään valinnanvaraa on ihan jees, Suomessa silti tuntuu, että menisi valinnan vaikeudesta pyörälle. Ulkomailla paras on olla juuri yllä mainittu passi mukana, mutta myös tutustua etukäteen maan perinneruokiin ja sitten vain rohkeasti varmistaa vielä henkilökunnalta. Täällä Ranskassa muunmuassa suolainen crepe lätty tehdään tattariin perinteisesti ja makea vehnään! Kivasti on henkilökunta yleinsä suhtautunut, kun asiaa olen vielä varmistellut :) Olin sairastuessa 19 ja kiukuttelin vastaan pitkään. Ilmeisesti sairaus oli puhjennut jo ala- yläasteen taitteessa, mutta sitä ei oltu diagnosoitu oikein, joten mulla suolisto oli lopullisen diagnoosin teossa jo aika hajalla. Kuten kerroit, on ihan eri asia hieman maistaa vapaaehtoisen ruokavalion vuoksi kuin kieltäytyä kokonaan sairauden vuoksi. Pikku hiljaa alkaa ruokavalio kuitenkin jäädä selkärankaan ja harmitus väistyä juuri lakujen ja muiden osalta, usko vaan :)

  • Petra sanoo:

    Hienoo tekstiä keliakiasta! Ite oon sairastanut kahdesta kymmenestä ikävuodestani keliakiaa yhdeksäntoista vuotta, joten se on tuttua hommaa. Sen kanssa pärjää, ihan varmasti.

  • Daphnion sanoo:

    Olen ollut nyt kolmisen vuotta luontaisesti gluteenittomalla ruokavaliolla. Oireet alkoivat samalla lailla kuin laktoosi-intoleranssin puhjettua (2008)..ramppasin koko ajan vessassa ja lisäksi mahani pömpötti huomattavasti. Lääkärit eivät oikein keksineet mikä vialla ja käskivät pitää ruokapäiväkirjaa.

    Äkkiä sen sieltä huomasi. Kun söi viljoja, oli olo kamala. Olin lukenut hiivan aiheuttavan samanlaisia oireita, joten kokeilin onko sillä vaikutusta eikä onneksi ollut.

    Lääkärissä vaan pudisteltiin päätä, että viljoja ei pysty erikseen testaamaan. Olin usean kuukauden ilman viljoja ja olo parani. Silloin marssin lääkäriin vaatimaan keliakin tutkimista. Sain kaksi kuukautta aikaa syödä viljoja niin paljon kun jaksaa, jotta mahdolliset suolivauriot olisivat nähtävillä. Söin ja olin tuskissani koko tuon ajan. Kun kamala koepalan otto oli suoritettu, ei keliakiaa löytynyt.

    Mitään muutakaan diagnoosia en saanut. Onko se vilja-allergiaa vai vaan yliherkkyyttä gluteenille?! Vieraille ihmisille puhun vilja-allergiasta, jotta ymmärtäisivät miksi en syö ”normaalisti”. Olen onnellinen, ettei keliakiaa löytynyt, sillä voin elää kontaminaation suhteen vapaasti. Pieni määrä gluteenia ei minua tapa, vaikkakin joskus saa todella kipeäksi.

  • sannero sanoo:

    Pahinta lienee juuri tuo miten kokee tekevänsä kaikesta muille. Paras ystäväni sairastyi reilu vuosi sitten maitoallergiaan ja kalliimmaksihan se tulee ja melkeinpä mikään ei kelpaa sellaisenaan. Samaisen tytön kämppäkaveri paljastui sekä keliaakikoksi että maitoallergikoksi ja sitä kautta on opeteltu meidän porukassa kaikki tekemään uusiksi. Kaverinäkökulmasta voin kertoa, kertaakaan en ole ajatellut että tekeepä tuo tästä vaikeaa, vaan olen ottanut tämän hauskana haasteena (ja välillä itkenyt myötätuntokyyneliä kun kaveri ei voi syödä suklaata). Usko pois, nopeasti siihen tutut tottuvat ja kaikesta selviää kunhan on kekseliäs ja peloton. Keitimme kesällä kavereiden jopa kermaliköörit itse mantelimaidosta että saatiin Baileys-kakku leivottua :D

    Tsemppiä keliakian kanssa, sulla on onneks niin mahtava asenne että kyllä sä selviät :)

  • RipRap sanoo:

    Tiedän tunteen. Vuoden kestäneiden tutkimusten jälkeen diagnoosini on vilja-allergia. Tiettyjä ruokia, kuten ruisleipää on ikävä, mutta silti en palaisi takaisin koska ruokavalio muutoksen jälkeen ei ole ollut kertaakaan paha olo.
    Tsemppiä. Luolalaboratorio Blogista löytyy hyviä leipä ohjeita viljattomaan leivontaan.

  • mia sanoo:

    Kurja kuulla sun sairaudesta. Mutta lupaan, että ihan mukavaa elämää voit elää ilman gluteeniakin!

    Mä voin syödä viljoja ilman sen kummempia oireita, mutta oon ihan huvikseen viime aikoina alkanut korvaamaan niitä – lähinnä siksi, että olen tylsistynyt aina syömään samoja juttuja. Onpa ollut kiva huomata, että aina kun ruokavaliosta poistaa jotain, tulee tilalle vaan uusia ja mielenkiintosia asioita. Kaurapuuro (rakkauteni) on saanut kilpailijan kvinoasta, vehnäpastan tilalle on tullut riisinuudelit jne. Tulee käytettyä enemmän kasviksia kuin koskaan ennen. Leipominen yms on superhelppoa ilman perinteistä vehnää.

    Kumoan kaiken edelläsanomani toteamalla, että perseestähän se joka tapauksessa on, että ruokavalioon tulee aikuisiällä totaalimuutos. Mutta kyllähän sä siitä selviät, en epäile.

    Kiitos tästä blogista. Luen ihan kamalasti blogeja ja sinä olet ainoa ”vieras” ihminen, jonka kirjoituksia olen ikinä kommentoinut. Tämä nyt vaan on erikoisin ja ihmeellisin blogi, johon olen törmännyt. Lukisin, vaikka olisit täplikäs kuin leopardi. Tsemppiä.

  • Petra sanoo:

    Samaistun noihin ”vaikeuden” tunteisiin. Musta tuntuu välillä, että on vaan paljon helpompaa jos jätän kokonaan syömättä.. mulla ei ole keliakiaa, vaan suolistosairaus, minkä takia tää ”vaikeuden” tunne on erityisen voimakas – keliaakikko voi suoraan sanoa että ei viljoja kiitos, jos mä lähtisin listaamaan kaikkia ruoka-aineita joita suolistoni ei siedä, olisi se lista loputon. :I

  • Emmi sanoo:

    Itsekin intohimoisena matkustajana ja keliaakikkona on pakko sanoa, että oletko varma ettet pysty reissun päällä syömään paikallisia viljatuotteita? Diagnoosin saatuani matkustelin aluksi kassillinen ruokaa mukanani kunnes kerran nälissäni söin ulkomailla palan kaverin pizzasta ilman mitään oireita. Tämän myötä uskaltauduin loman loppupuolella jo syömään leipää yms. Suomessa lääkärini valisti minua kertomalla että allergia koskee nimenomaan kotimaisia viljoja. En toki kehota menemään Italiaan viikoksi syömään pastaa ja pizzaa, ja kaikki on yksilöllistä, mutta ehkä tämä ei ole sinunkaan kohdalla täysin poissuljettu ajatus. Tsemppiä Henriikka! :)

    • Maiju sanoo:

      Pakko sanoa, että keliaakikko ei saa syödä grammaakaan gluteenia. Ei edes ulkomailla. Oireitahan ei välttämättä tule, mutta tulee sisäisiä vaurioita. Niiden korjaantuminen kestää puoli vuotta – vuoden.
      Kotimaiset ja ulkomaiset viljat on keliakiassa ihan samassa juttu. Sillä ei ole väliä. Siis ei grammaakaan. Keliakialiitonkin teemana on nyt, että Pakko olla sairaan tarkka ja se koskee myös ulkomaita.

      • Nimetön sanoo:

        Komppaan Maijua,

        keliakiassa täytyy olla tosiaan sairaan tarkka vaikkei näkyviä oireita tulisikaan. Allergiat voivat olla eri juttu, niistä en osaa sen tarkemmin sanoa.

  • Ripa sanoo:

    Hienoa että kirjoitit tuntemuksistasi!! Kuulostaa niin tutulta, itselläni todettiin keliakia aivan yllättäen, aikalailla kaks vuotta sitten. Onhan tässä jo jotenkin tottunut mutta sitten on tätä että kaikki eivät aina muista sitä, joten se tarjoiluista kysely ym niin sanottu vaivaksi olo pistää edelleen vähän noloksi, vaikka ei pitäisi.
    Ei voi muuta sanoa kuin että kyllä sen kanssa elää ja hyvä puoli on että se on hoidettavissa oikealla ruokavaliolla. Jään innolla odottamaan reseptejä ym:)

  • Maria sanoo:

    Kiitos rehellisistä mielepiteistä!
    Täällä ilmoittautuu kanssa yksi ”vaikea” tapaus, tosin keliakian sijaan se maitoproteiini.. Ei uskoisi kuinka monessa paketissa lukee jo se ”laktoositon” mutta oikeasti tuote onkin kokonaan maidoton.
    Tsemppiä vaan kovasti! Serkkuni joka on maidoton ja viljaton (vilja yliherkkyys) on kehitellyt maissista, kookoksesta ja vaikka mistä todella maistuvia herkkuja.
    Joten toivottavasti otat uudet reseptit ilolla vastaan.. Tekemällä oppii ja löytää ne omat suosikkinsa! :)

  • Maiju sanoo:

    Musta tuntuu, että mun eka keliakiavuosi oli vaikein. Kun mä olen kauhea kahvilafriikki, niin en ollut tottunut siihen, että kahviloissa mulle saatettiin myydä ei oota. Nykyään onneksi tiedän, että mihin suuntaan. Nyt tiedän, että mitä tuotteita kannattaa ostaa. Annan sulle todella hyvän hapanleipävinkin. Jos vastaan tulee EilaMarin Hertta hapanleipää (voi löytyä Hakaniemen hallin keliapuodista, niin osta heti). Se on taivaallisen hyvä hapanleipä. Muitakin olen maistanut, mutta ei maistu. Tuo maistuu. Voin luvata.

  • Heinihei sanoo:

    Joskus näen unta patongista ja ranskanleivästä! Täällä siis myös yksi ihokeliaakikko :) VINKKI: Kouvolasta saa gluteenitonta pitsaa Bellasta ja Lehtorestasta ;) Ulkomailla kannattaa suunnistaa ruokakauppojen hyllyille tai joissakin maissa apteekkiin, keliakialiitosta saa lisää tietoa hyvistä ruokapaikoista. Melkein kaikkea voi nykyään tehdä gluteenittomana, mutta siitä joutuu vähän maksamaan ekstraa..

  • camilla sanoo:

    Onneksi kirjoitit asiasta. Nyt yhä useampi tietää ja ymmärtää asiaa vähän paremmin. :) Moni tuskin on ajatellut koskaan sitä sairaan kannalta. Eihän se mitenkään helppoa ole, eikä kyllä halpaakaan, mutta varmasti terveyden arvoista! ♥

    Monesti ihokeliakia ja psori sekoitetaan..
    Itselläni on lievä psori – näin lääkäri epäilee, mutta satavarmuutta asiasta ei ole, koska mitään testejä ei ole koskaan tehty – joka ilmestyy kuivina punoittavina, kutiavina läikkinä milloin tykkää ja minne tykkää. Sen voi ”terveelle” ihmiselle kuulemma laukaista mm. tulehdus, leikkaus tai stressi. Myös ruoka-aineet saattavat vaikuttaa, mutta edes lääkäreillä ei ole antaa varmaa tietoa miten sitä estää. Ainut neuvo jonka sain oli ”älä stressaa”. :D

  • nnu sanoo:

    Enpäs ole moisesta ennen kuullut. Hyvä, että kirjoitit aiheesta!

    Mun mielestä ei oo yhtään raskasta tai ärsyttävää kokkailla eri ruokia allergisille. Miehelläni oli monta allergiaa, kun alettiin seurustella ja opettelin tekemään kaikki ruuat&leivonnaiset allergioiden mukaan. Myöhemmin suurin osa allergioista laimeni niin paljon, että samat ruuat kävi koko poppoolle. Ja meikän piti sitten alkaa opetella leipomaan taas ihan normaalisti :D

    Mutta siis allergiathan on sellasia, ettei niille kukaan mitään voi ja niitä tuntuu nykyään olevan melkein kaikilla. Joten ei kannata ajatella, että olet nyt jotenkin hankala, kun sulla on allergia.

    Oon kyllä samoilla linjoilla näistä ruokavaliointoilijoista, joita ei pidä sekottaa oikeesti allergisiin ihmisiin. Se on just tosi rasittavaa, että ensin sanotaan syövänsä vain tätä ja tätä, ja sitten yhtäkkiä voidaankin syödä sitä mitä muut.

    Tsemppiä uuden ruokavalion suhteen! =)

    ps. mahdoinkohan olla yksi näistä palautepostauksen voittajista. Ilmoitit laittavas mailia voittajille, ainakaan mä en oo mitään mailia saanut.

  • Laura sanoo:

    Mä oon ollut nyt tiukasti luontaisesti gluteenittomalla ruokavaliolla puolitoista vuotta pahan atooppisen ihottuman takia (olen ollut sen takia sairaalahoidossakin). Keliakiaa mulla ei ole diagnosoitu, joskin testi on tosin edessä (heti kun uskallan ottaa vehnän takaisin ruokavaliooni pariksi kuukaudeksi, jotta tulos on todenmukainen). Keliakiaruokavalio kuitenkin auttaa oireisiini, enkä enää uskaltaisi maistaa muruakaan kotimaisia viljoja.

    Mun arkeen gluteenittomuus on tuonut paljon hyvää: Aluksi ahdisti, kun jouduin karsimaan ruokavaliosta ison osan kokonaan pois. Sittemmin olen kuitenkin oppinut nauttimaan siitä, että saan ja osaan tehdä ruokani ja leipomukseni itse, ja niistä tulee oikeasti paljon parempia kuin mistään kaupan leivistä (osittain tosin varmaan siksi että niiden tietää olevan itse tehtyjä). Itse tekemällä saa parasta, olen sitä mieltä.

    Oon löytänyt ja kokeillut reseptejä ja keksinyt, miten tehdä superhyvää näkkäriä (siemennäkkärin ohje Risenta-maissijauhopussin kyljessä), rapean pitsapohjan (tattaripitsan ohje Myllyn Parhaan sivuilla, lisää pohjataikinaan vielä juustoraastetta ja kananmuna ja siirrä se leivinpaperin avulla suoraan tulikuumalle pellille), pehmeitä aitokaurasämpylöitä (lisää taikinaan kaurapuuroa, kaurajauhoa, kananmuna ja vähän juustoraastetta) ja jopa juurella kohotettua tehtyä hapanta tattarileipää, jota sukulaiseni luulivat sokkotestissä ruisleiväksi (hae juuren ainekset Hakaniemen Keliapuodista, Eilamarin näkkäri tai keskiviikkoisin ja perjantaisin myytävä tuore hapanleipä sopii, ja käytä reikäleivän ohjetta täältä: http://www.virtasalmenviljatuote.fi/reseptivihko.pdf).

    Se, että ruokavaliotaan joutuu miettimään ajatuksella, on oikeasti hyvä. On myös jotenkin rauhoittavaa tietää, mitä laittaa suuhunsa – samalla välttyy lisäaineilta ja käsitellyiltä ruoilta ja ruoka-aineilta. Nykyään tuntuu, ettei sitä oikeastaan ole joutunut tinkimään mistään, vaan pikemminkin on oppinut uusia taitoja saanut paljon onnistumisen elämyksiä. Ja ajan myötä sitä myös unohtaa, miltä vehnäpullat ja -kakut maistuvat, eikä niitä sitten enää kaipaakaan. Ruokavalio saa vain ikään kuin erilaisen kehyksen kuin aiemmin, eikä sen ulkopuolelle enää haikaile.

    Ulkona ei tule syötyä yhtä usein kuin aiemmin, mutta silloin kun syön, tiedän, mistä saa oikeasti hyvää gluteenitonta ruokaa, ja sovin kahvit, brunssit ja illalliset sellaisiin paikkoihin. Kannattaa käydä ainakin Sandron brunssilla (se gluteeniton leipä on taivaallista), Kuppi & Muffinissa ja toki kaikissa raakaruokapaikoissa. Ja jos olutta kaipaa, Alkosta saa Green’s-merkkistä IPA-olutta, joka on luontaisesti gluteenitonta ja oikeasti hyvää. Ja jos Tampereella käyt, niin Pyynikin kahvilasta saa myös gluteenittomia sokerimunkkeja, jotka oli niin hyviä, että aloin epäillä, ovatko ne gluteenittomia lainkaan.

  • Emma sanoo:

    Heippa! Ja tsemppiä sulle ruokavaliomuutoksen kanssa. Itse olen lapsesta asti ollut allergioiden takia luontaisesti gluteenittomalla, maidottomalla ja kananmunattomalla ruokavaliolla. Välillä itseään naurattaa kaikista eniten se, että kahvitteluvieraana joutuu viemään itse omat pullat mukana, juhliin mennessä kaivaa vaivihkaa laukusta eväsrasian ja hotellin aamiaiselle ottaa varmuuden vuoksi omat leivät mukaan. Nykyään löytyy toisaalta todella hyvin kaikkia gluteenittomia tuotteita melkein mistä vain. Mutta tuntuuhan se siltä, että on muille vaikea. On aina pakko päästä lukemaan tuoteselosteet melkein kaikesta mitä syöt, mutta tietämys lisääntyy jatkuvasti ja se jos mikä on vain hyvä asia.

    Tsemppiä ja jaksamista sulle tosi paljon asian kanssa, on varmasti haastavaa alkaa muuttamaan ruokailutottumuksia kun on koko ikänsä voinut syödä kaikkea :/

  • Paju sanoo:

    Voi Henriikka, harmittaa tosi paljon sun puolesta. Meitä on onneksi moneen junaan ja tähän postaukseen tulleesta informaatio- ja myötätuntomäärästä ei voi kuin kiittää. Kyllä tästäkin selvitään – jos ei yksin niin ainakin yhdessä :-)

    Vuonna 2010 sairastuin mitä luultavimmin ärtyneen suolen oireyhtymään (koska keliakia-koe ei ollut positiivinen – tosin näytepalaa ei ole otettu, joka voisi olla kyllä ihan aiheellinen), mikä on erittäin yleinen, vieläpä naisilla kaksi kertaa yleisempi kuin miehillä. Mahaani koskee viljatuotteet, maitotuotteista (erittäin pahan laktoosi-intoleranssin vuoksi) nyt puhumattakaan. Välillä tuntuu etten voi pistää suuhuni juuri mitään. Jos en välitä mitä syön, kärsin oireista samantien.

    Siitä syystä olenkin siirtynyt hiljalleen gluteenittomiin tuotteisiin ja olen huomannut vatsani toiminnan muuttuneen täydellisesti parempaan suuntaan. Maitotuotteitakaan en syö juustoa lukuunottamatta enää ollenkaan.

    Onneksi gluteenittomia vaihtoehtoja löytyy nykyään paljon, eikä nälkäiseksi todellakaan jää. Pientä närkästystä tunnen kuitenkin tuotteiden hintoja kohtaan ja seuraava askel olisikin alkaa opettelemaan leipomaan leipäni itse.

    Nautiskelen parhaillaan gluteenitonta aamupuuroa ja kahvia soijamaidolla. Eikä tunnu missään! Jes!

  • Voi jukra. Keliakia on harmillinen vaiva, mutta todistetusti sen kanssa oppii elämään. En itse sairasta keliakiaa, eikä minulla ole tuosta ihokeliakiasta kokemusta, mutta ns. ”normaalia” keliakiaa lähipiiristäni löytyy senkin edestä. Molemmilla vanhemmillani on keliakia, heidän molempien siskoilla sekä puolisoni äidillä. Siispä, tuoteselosteet on totuttu täälläkin lukemaan tarkkaan sekä reseptit tarpeen tullen miettimään uudelleen. Onneksi valikoima on nykyään jo melkoisen hyvä, kuten itsekin totesit. Ja monet leipomukset voi aika helposti muuttaa gluteenittomiksi ilman, että maku kärsii laisinkaan. Muistan, kun isäni sairastui (varmaankin noin 15v. sitten?), oli valikoimat vielä aika kehnoja ja tietysti muutenkin uuteen tilanteeseen opettelu vei aikaa. Muistan myös jopa koomisia tilanteita ulkomaanreissuilta, kun ravintolan keittiössä monta kokkia pyöritteli päätään lukiessaan infolappua, jonka olimme printanneet keliakialiiton sivuilta heidän omalla kielellään. Asia oli ilmeisesti vielä varsin vieras heille. Onneksi tilanne alkaa olla jo jokseenkin parempi ja ajan kanssa oppii vähintäänkin varautumaan tilanteisiin.

    En tiedä onko tämä sulle jo tuttu herkku, mutta meidän perheessä on hurahdettu ihan totaalisesti superhyvään siemennäkkäriin:
    http://lauranteehetki.blogspot.fi/2014/05/nakkileipa-siemenista.html
    (näitä on muuten helppo pakata vaikkapa matkalle mukaan ;))

    Tsemppiä hurjasti uuteen tilanteeseen sopeutumiseen!

  • Emmi sanoo:

    innokkaalle leipojalle aika iso juttu, mutta onneksi nykyään kiinnostus gluteenitonta ruokavaliota kohtaan on noussut ja samalla myös reseptien määrä!

    tässä sinulle yksi herkullinen resepti: http://sokerileipurinkotona.blogspot.fi/2014/09/gluteenittomat-browniet.html

    jos kaipaat jäätelöä, jossa on kakkusattumia niin sekoita tuota jätskisi sekaan ;)

  • Abi sanoo:

    Muista hakea Kelalta korvausta gluteenittoman ruokavalion aiheuttamista kustannuksista.

    T: Terveystiedon kirja

  • Annika sanoo:

    Hyvä postaus!

    Mä olen diagnosoinut itselläni vehnä allergian/vehnäyliherkkyyden. Mulla oireet ovat atooppisen ihottuman näköinen ihottuma kasvoissa, varsinkin silmien ympärillä, suun ympärillä, olkapäissä ja käsitaipeissa ja lisäksi turvonnet silmät aamuisin, jos on tullut syötyä jotakin mikä sisältää vehnää. Myös haavaumat nänneissä jotka märkii ikävästi, siis todella inhottavaa! Myös vatsa saattoi mennä aivan sekaisin esim pastan tai leivän nauttimisen jälkeen.

    Mulla iho alkoi oirehtia viime jouluna. Luulin aluksi ihottuman johtuvan kosmetiikasta tai pesuaineista, joten vaihdoin tuotteita parabeenittomiin ja hajustettomiin tuotteisiin ja olin ilman kosmettiikkaa, mutta en huomannut mitään merkkejä parempaan suuntaan ihossani. Ensin kävin ihotautilääkärillä ja lääkäri diagnosoi mulle atooppisen ihottuman ja antoi kasan reseptejä erilaisiin rasvoihin ja antibiootit (??). No hain rasvat mutta en kuitenkaan niitä pahemmin viitsinyt käyttää ja söin antibioottikuurin mutta se ei auttanut. Mietin, että ei tämmöistä kauheaa ihottumaa voi noin vain tulla yhtäkkiä. Ihottuma jatkui ja paheni ja se alkoi leviämään silmien ympäriltä poskille. Olo oli ihan hirveä ja itketti katsoa peiliin, ei tehnyt mieli lähteä ihmisten ilmoille, kaikki rasvat kirvelivät silmissä kun iho oli ihan punoittava ja rikki.

    Jossain vaiheessa aloin kiinnittämään huomiota siihen mitä söin. Jätin hetkeksi ruokavaliostani pois viljat ja maitotuotteet. Iho alkoi pikkuhiljaa parantumaan ja tajusin, että vehnä on syy tähän mun ihottumaan. Kävin myös allergiatesteissä mutta kaikki testit ovat näyttäneet negaa! No mutta kuitenkin, olen nyt ollut luontaisesti gluteenittomalla ruokavaliolla ja iho voi todella hyvin. Mutta nyt olen myös huomannut, että liian voimakkaasti maustetut ruuat aiheuttavat myös punoitusta ja haavaumia nänneihin, ei kiva.

    Olen jättänyt ruokavaliostani pois mm. siiderit, bisset, pullat ym. leivokset, karkit, sipsit (varsinkin maustetut koska sisältävät vehnää). Tuntuu, että saan pienistäkin määristä vehnää oireita. Esim jotkut tuotteet jotka ovat gluteenittomia ja sopivat keliaakikoille eivät välttämättä sovi mulle koska niissä saattaa olla vehnäproteiinia. Olo on hyvä ja myös iho mutta on kyllä ollut todella vaikeaa olla tämmöisellä ruokavaliolla. Tuntuu, että mitään ei voi syödä, löysin jopa raejuustosta (KESO) vehnää. Tekisi vaan mieli marssia kahvilaan ja tilata se helvetin pulla, mutta kun ei viitsi kärsiä :(.

    Olen alkanut vihaamaan ravintolassa käymistä ja matkustamista koska syömisestä on tullut niin vaikeaa. Olin juuri Marokossa ja siellä ”gluteeniton” oli ihan tuntematon käsite. Olen oppinut pitämään nyt omaita eväitä mukana jos siellä kavereiden bileissä ei voi syödäkkään mitään ja jos baari-illan jälkeen iskee nälkä.

    Tulipas pitkä kirjotus! No joo elämä jatkuu ja tän kanssa on vaan nyt elettävä. Jostain luin, että vehnä-allergia saataa myös hävitä iän myötä, mutta tiedä sitten. Tsemppiä sinne ja hyvää syksyä!

  • A sanoo:

    Kauhean hyvä kirjoitus, itse olen kamppaillut samanlaiseten fiilisten kanssa. Itse tykkään paljon Pirjon kaurasämpylöistä, (Maistikas tuoteperhe), suosittelenkin katsomaan jos niitä löytyis lähistöltä. Onneksi aikamonet hienommat leivonnaiset on tehty aikoinaan juurikin ilman vehnää, tai tällä ajatuksella itse lohduttaudun.

  • Mönkkeli sanoo:

    Kiitos ^_^. Kiitos oikeasti että jaoit tämän, olen itse reilusti käsitellylle vehnälle (kaikki vaalea ja muka täysjyvä) yliherkkä (tiedän ei ole sama asia, mutta haluan sen silti kertoa). Saan vehnästä järkyttäviä vatsanväänteitä ja ilmavaivoja, pahintahan tässä on että se johtuu vain joistakin vehnätuotteista. Kauraa voin syödä normaalisti. Dignoosia ei siis ole ja joudun tekemään silti samaa kuin sinä. Täytyy sanoa, että Barcelonan reissulla tuli munakas tutuksi. Hyvää se oli, mutta inhottavaa oli kävellä kaikkein niiden ihanien leipomoiden ohi, kuola valuen. Läheisestä kaupasta vaan hakemaan hedelmiä, ei ole vain sama asia. Meitä on siis muitakin, ja uusista resepteistä olisi hyötyä. Eritoten miten ihmeessä käyttää kookosjauhoja, manteli ja maissijauhoja ns. normaalileivontaan (raakajutut on lähtökohtasesti opiskelijalle vaan liian kalliita :/ . Tsemppiä! Jatketaan sinnikkäästi selittämistä ja kieltäytymistä.

  • Henriikka sanoo:

    HEI KUOMAT.

    Kiitos aivan ihanista ja kannustavista kommenteista. Näillä mennään vielä pitkälle. Ja sitten tänne voi aina palata, jos tulee huonon mielen hetkiä.

    Onneksi kyse on kuitenkin loppupeleissä aika pienestä asiasta. Enkä varmastikaan olisi ikinä elämäni aikana tutustunut ruokiin, joita nyt oon päässyt maistelemaan ja ihastelemaan. Kivaa päästä kokeilemaan uusia reseptejä, vaikka ne välillä voikin olla hankalia.

    Tsemppiä kaikille, jotka taistelee samojen asioiden kanssa. Ollaan vahvoja, eikä jäädä murehtimaan, vaikka piirakka murenisikin joskus lattialle! (Itselleni on kävi niin pari viikkoa sitten, mutta sieltä noustiin taas.)

    • Henriikka sanoo:

      Ja pahoittelut, etten käy kaikille vastaamaan erikseen. Mutta tietäkää, miten paljon tuki ja sanat oikeasti merkitsivät. Vaikka ollaankin loppujen lopuksi aika pienen asian äärellä, niin muutoksen kanssa tarvitsee aina vertaistukea. KIITOS.

  • Nikka sanoo:

    Hei Henriikka, vaikka olenkin jo ”vanhempi tati”, lueskellen aina silloin talloin elamaniloa ja positivisuutta taynna olevaa blogiasi ja satuin nyt lukemaan taman ihokeliakiastasi kertovan bloggauksen. Onneksi sulla sairaus loydettiin noin varhaisessa vaiheessa, joten uskon, etta dieetilla paaaset nopeasti hyvaan kuntoon ja toivottavasti oireettomaksikin! Tietysti, ruokatottumkset muuttuu koko loppuelamaksi. Monilla menee tosi pitkaan ennekuin oikea diagnoosi loytyy ja jos voin sua lohduttaa, monen muun kommentoijan tavoin, maailmassa on uskomattoman paljon ruoka-aineintoleransseista&-allergioista potevia ihmisia. Itse olen vauvaiasta sairastanut erittain pahaa allergiaa, atopiaa (ollin varmaan nuoruudessani yksi Suomen pahimmista atoopikoista…ainakin mita tuli sairaaloissa viettyihin aikamaariin) ja myohemmin myos astmaa. Naista syista olen vaihtanut maatakin, kun halusian parjata vahemmalla laakemaaralla. Monista allergioista johtuen ruokavalioni on varsin rajoitettu ja anafylaksiavaaran (7. anafylaktista shokkia,1 sydamenpysahdyksellakin) kuljen 2:n adrenaliinipiikin kanssa kasilaukussa takia. Eli tapauksessani ”tippakin (jos se on maitotippa) voi tappaa”, eli kuten varmaan jo kasitit, ulkona syominen on kaytannossa mahdotonta, jo pelkan kontaminaatiovaaran takia. Mutta siita huolimatta syon hyvin ja myos matkustan…..ja olen viela hengissa, ehka joskus tosi nalissani, mutta kun sitten syon otan sen nalankin takaisin…;-). Ja positiivisena asiana voin todeta, etta ruokavalioni on monessa suhteessa ainakin aika terveellinen seka lisaaineeton (ja voin vaikuttaa sen terveellisyyteen lisaa valitsemalla biologista) ! Koska rakastan hyvaa ruokaa, valmistan myos hyvaa taysin ”dairy free, egg free, gluten free, nut free etc.”-ruokaa. Pyyntojen jalkeen, aloin julkaisemaan naita resepteja blogissani myos muille ruoasta pitaville ”kanssakarsijoille ja olen loytanyt monia ihmisia, jotka ovat samassa tilanteessa. Joten ala turhaan huolehdi…kun yksi ovi suljetaan, toinen ovi aukeaa…eli tulet loytamaan mahtavia aineksia, joiden olemassaolosta tod.nak. et muuten olisi edes tiennyt mitaan ja onneksi Suomessa loytyy todella paljon puhtaita vaihtoehtotuotteita (itse asun ulkomailla ja noita ”kiellettyja jaamia” on lahes joka paikassa, joten tarvikkeiden hankkiminen on monesti vaikeaa) ja yleensa voit luottaa ”Ainekset”- ltloon (Joudun kirjoittamaan jatkuvasti meileja tuottajille, huolimatta vallitsevasta elintarvikelaista, jonka mukaan allergeenit ja mahd. kontaminaatioot pitaisi ilmoittaa.) Suomessa asiat on hyvin tassa suhteessa!).
    Se mika minua eniten kosketti kirjoituksessasi on nimenomaan tuo kokemus siitä, että oma sairaus on muille vaikea! Juuri niinkuin sanoit…” Että joutuu vaatimaan, kyselemään, kieltäytymään ja huomauttamaan” ja ”Että on pakko varmistaa…” ja ” Että joutuu kieltäytymään”. Tunne nimenomaan siitä, että oma ”erityisruokavalio” vaikeuttaa myös muiden elämää, se on kaikkein vaikeinta myos omasta mielestani. Meilla perhe joutuu kaymaan ulkona pizzalla, koska saan reaktion myos ilmassa olevista ”maidon proteiinin particelleista” (en voisi ajatellakaan navettassa vierailua!) ja mun miehen taytyy myos kaytannossa kieltaytya maitotuotteiden syomisesta, ainakin kun olen ”lahimaastossa”, jne….muuten voidaan joutua menemaan vauhdilla sairaalaan! Onneksi han ymmartaa asian, mutta muille monesti on vaikeaa… Tunnen itseni varsin monesti ”ikavaksi nalkuttajaksi” joutuessani sukulaisiltakin kysymaan moneen kertaan, etta ”hei, eihan tassa nyt ole vain mitaan maidon proteiinia sisaltavaa, tai kananmunaa tai gluteenia, tai pahkinoita, tai sita tai tata tai tuota” tai ”Eihan samalla kauhalla/ottimella ole vain koskettu johokin muuhun joka sis. noita aineksia”, vaikka kyse on omasta hengesta! Ja kaikki muuttuu viela vaikeammaksi kun monesti ei ymmarreta, ettei todellakaan voi syoda ”edes vahan” tai vaikka ainetta olisi ”vain tilkka”, tai kuten monesti itse saan kuulla ”joo, tuote on laktoositon” (joka nostaa mulla todella ”karvat pystyyn”, silla eihan maidon proteiini mihinkaan lahde laktoosittomista tuotteista, toinen on sokeri ja toinen proteiini!). Joten, jos pystyt olemaamaan vapaa siita, mita mahdollisesti muut tuntevat tai ajattelevat, elat paremmin kun paaset alkuun uusien ruokatottumuksiesti kanssa. Tsemppia sylin taydelta ja yrita muistaa, ettet ole ”vaikea tai nirso nalkuttaja” vaan kyse on sinun hyvinvoinnistasi, joka on myos sinun oikeutesi!

    • Henriikka sanoo:

      Vau miten hienoa ja rohkaisevaa tekstiä. Kiitos! Tosi hyviä pointteja. Mä otan näistä onkeeni vielä pitkään.

      Terveisiä sinne maailman kolkkaan. Kiitos ihan tosi paljon.

  • keliaakikko sanoo:

    Kun sairastaa keliakiaa niin pitää muistaa noudattaa täydellistä gluteenitonta ruokavaliota sillä keliakian liitännäissairautena voi tulla osteoporoosi joka ensin aiheuttaa sen että luut haurastuvat jolloin luut alkavat menemään poikki aiheuttaen sen että joutuu rullatuoliin.

    Osteoporoosi aiheuttaa jatkuvia kovia poikki ja kovan lääkityksen.

    Muista että olut sisältää gluteiinia joten olut ei sovi keliaakikoille.

    Jos olutta kaipaat niin vihreä / keltainen Laitilan Kukko olut on gluteenitonta ks. pullon etiketissä on gluteenittoman tunnus.

  • Amanda sanoo:

    Löysin googlen kautta tän vanhan tekstisi, ja on pakko sanoa että oli tietyllä tavalla ihanan helpottava lukea tätä! Minulla ollaan mitä todennäköisemmin diagnosoimassa ihokeliakiaa ja tuntuu ettei siitä löydy tietoa oikein mistään, enkä tunne itse ketään sitä sairastavaa. Oli jotenkin ihana kuulla, että on kuitenkin muitakin jotka käyvät ja ovat käyneet samoja asioita läpi, ja samalla myös kiva kuulla mm. tuosta gluteenittomasta kahvilasta, sain vähän uskoa siihen, ettei kaikki tulekaan ehkä olemaan ruokavalion kanssa niin vaikeaa kuin olin kuvitellut. Jos luet tämän, niin kysyisin vielä että millaista tuo vatsalaukun tähystys oli? Olen mielessäni maalaillut kaikenmaailman kauhukuvia ihmisten kokemusten perusteella siitä ja pelottaa ihan hirveästi jo etukäteen!

Vastaa käyttäjälle camilla Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *