Kun vanhingossa laulaa ääneen

IMG_3512 (kopio)

Olen alkanut laulaa vahingossa paljon ääneen. Kuljen kadulla ja laulan ääneen, istun töissä ja laulan ääneen. Päästelen outoja nuotteja ja välillä ihan kokonaisia lauseitakin lauluista. Ne ovat varmaan nämä alkavat pakkaset ja kellojen kääntö, jotka ovat saaneet minut vähän tolaltani.

Istun juuri kahvilassa. Lauloin vahingossa erään suositun kipaleen korkeimmat nuotit ääneen (i’m covering my ears like a kid… lalalalala…). Täysin tahattomasti, huomattavan nolosti. Vastapäätä istunut poika ei aivan ymmärtänyt jutun juonta. Hän maireasti hymyillen vastaanotti ilmoille päässeet säveleni osoituksena siitä, että tässä pöydässä saa laulaa aivan vapaasti. Nyt hän laulaa kovaa ja epävireisesti ja nyökyttää päätään kuin olisi koko ajan kaikkien kanssa samaa mieltä. Yritä tässä nyt tehdä töitä. Omapa oli vikani, pissin omiin eväisiin (pahinta on ehkä se, että hän tulkitsee. Kulmat kurtussa ja rakkaudentuska sydämessä).

IMG_3552 (kopio)

IMG_3556 (kopio)

Tässä kaupungissa taitaa yhdellä sun toisella olla kellojen siirrosta mieli muualla ja sydän syrjällään. Helsingissä tuulee ja ohikulkijat senkun hytisevät. Toiset laulavat, toiset eivät. Toiset tahallisesti, toiset tahattomasti.

Aika on laulaa ja aika olla vaiti. Aika on hytistä ja aika on nauttia lämmöstä. Aika on ärsyyntyä vastapäisestä, aika itse muita häiritä. Aika on siteerata Pyhää kirjaa, aika on hävetä tekstejään ja istua hiljaa. Aika on lopettaa ajoissa tai vetää överit ja poistua talosta.

– Henriikka

Ps. Nyt vastapäinen kaveri aloitti tanssin. Kädet ilmaan ja sitä rataa. Meikämandoliini nousee ja poistuu nyt.

Kategoriat: elämä, Helsinki, oma tyyli 18 kommenttia

Kun vanhingossa laulaa ääneen

18 kommenttia

  • Missä kahviloissa sä oikeen hengaat. Mäkin tahon laulavia ja tanssivia vastapäätäkahvittelijoita.

  • Nimetön sanoo:

    Tulipa hyvä mieli näistä jutuista. Kiitos!

  • Naava sanoo:

    Miulle käy aina niin et jossain bussissa huomaanki et oho, nyt tuli lauleskeltua ääneen..ja toinen yleinen on se kadulla käveleminen ja sitten alkaa nauramaan omille ajatuksilleen :D Täällä pikkukaupungissa ei katota hyvällä ja se on harmi! Ei laulut ja naurut pahaa tee.

  • Eve sanoo:

    :DDD Tää maanantai oli jo valmiiks aika hyvä, mutta nyt tästä tuli suorastaan loistava maanantai! Kiitos! :D

  • Helmi sanoo:

    Eikä, kuulostaapa se lauleskelemaan ja tanssimaan intoutunut poika liikuttavalta. :D Ihana tarina! Mä intoudun joskus tanssahtelemaan kun kuljen kadulla napit korvissa, musiikki vaan vie mukanaan. Yleensä kumminkin vaan hymyilen itse itsekseni omille ajatuksilleni ja yleiselle fiilikselle, ja se tuntuu kiinnittävän enemmän ihmisten huomiota kuin se satunnainen tanssahtelu aina joskus. Ihan kuin olisi outo näky, että joku arkena kulkee kadulla ja uskaltaa hymyillä. :)

  • roosaliina sanoo:

    superhyvä juttu. oot niin hauska.

  • Nimetön sanoo:

    Oot vaan niin loistava!!!

  • Lintu sanoo:

    Hahah! Loistavaa etten ole ainoa joka lauleskelee yksin. Töissä puuhaan jotain ja samalla saatan kiekua oikein tunteella jonkun biisin tahdissa ja asiakkaat kattoo että mitä häh. Hymyilen takaisin oikein leveästi :)

  • :DDDDDDDDD eih
    voiko tommosta oikeesti tapahtua kuin kirjoissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *