Kun vanhingossa laulaa ääneen

IMG_3512 (kopio)

Olen alkanut laulaa vahingossa paljon ääneen. Kuljen kadulla ja laulan ääneen, istun töissä ja laulan ääneen. Päästelen outoja nuotteja ja välillä ihan kokonaisia lauseitakin lauluista. Ne ovat varmaan nämä alkavat pakkaset ja kellojen kääntö, jotka ovat saaneet minut vähän tolaltani.

Istun juuri kahvilassa. Lauloin vahingossa erään suositun kipaleen korkeimmat nuotit ääneen (i’m covering my ears like a kid… lalalalala…). Täysin tahattomasti, huomattavan nolosti. Vastapäätä istunut poika ei aivan ymmärtänyt jutun juonta. Hän maireasti hymyillen vastaanotti ilmoille päässeet säveleni osoituksena siitä, että tässä pöydässä saa laulaa aivan vapaasti. Nyt hän laulaa kovaa ja epävireisesti ja nyökyttää päätään kuin olisi koko ajan kaikkien kanssa samaa mieltä. Yritä tässä nyt tehdä töitä. Omapa oli vikani, pissin omiin eväisiin (pahinta on ehkä se, että hän tulkitsee. Kulmat kurtussa ja rakkaudentuska sydämessä).

IMG_3552 (kopio) IMG_3556 (kopio)

Tässä kaupungissa taitaa yhdellä sun toisella olla kellojen siirrosta mieli muualla ja sydän syrjällään. Helsingissä tuulee ja ohikulkijat senkun hytisevät. Toiset laulavat, toiset eivät. Toiset tahallisesti, toiset tahattomasti.

Aika on laulaa ja aika olla vaiti. Aika on hytistä ja aika on nauttia lämmöstä. Aika on ärsyyntyä vastapäisestä, aika itse muita häiritä. Aika on siteerata Pyhää kirjaa, aika on hävetä tekstejään ja istua hiljaa. Aika on lopettaa ajoissa tai vetää överit ja poistua talosta.

– Henriikka

Ps. Nyt vastapäinen kaveri aloitti tanssin. Kädet ilmaan ja sitä rataa. Meikämandoliini nousee ja poistuu nyt.

18 kommenttia

  1. Missä kahviloissa sä oikeen hengaat. Mäkin tahon laulavia ja tanssivia vastapäätäkahvittelijoita.

    Vastaa
  2. Avatar Nimetön 27.10.2014

    Tulipa hyvä mieli näistä jutuista. Kiitos!

    Vastaa
  3. Avatar Naava 27.10.2014

    Miulle käy aina niin et jossain bussissa huomaanki et oho, nyt tuli lauleskeltua ääneen..ja toinen yleinen on se kadulla käveleminen ja sitten alkaa nauramaan omille ajatuksilleen :D Täällä pikkukaupungissa ei katota hyvällä ja se on harmi! Ei laulut ja naurut pahaa tee.

    Vastaa
  4. Avatar Eve 27.10.2014

    :DDD Tää maanantai oli jo valmiiks aika hyvä, mutta nyt tästä tuli suorastaan loistava maanantai! Kiitos! :D

    Vastaa
  5. Avatar Helmi 27.10.2014

    Eikä, kuulostaapa se lauleskelemaan ja tanssimaan intoutunut poika liikuttavalta. :D Ihana tarina! Mä intoudun joskus tanssahtelemaan kun kuljen kadulla napit korvissa, musiikki vaan vie mukanaan. Yleensä kumminkin vaan hymyilen itse itsekseni omille ajatuksilleni ja yleiselle fiilikselle, ja se tuntuu kiinnittävän enemmän ihmisten huomiota kuin se satunnainen tanssahtelu aina joskus. Ihan kuin olisi outo näky, että joku arkena kulkee kadulla ja uskaltaa hymyillä. :)

    Vastaa
  6. Avatar roosaliina 27.10.2014

    superhyvä juttu. oot niin hauska.

    Vastaa
  7. Avatar Nimetön 27.10.2014

    Oot vaan niin loistava!!!

    Vastaa
  8. Avatar Lintu 27.10.2014

    Hahah! Loistavaa etten ole ainoa joka lauleskelee yksin. Töissä puuhaan jotain ja samalla saatan kiekua oikein tunteella jonkun biisin tahdissa ja asiakkaat kattoo että mitä häh. Hymyilen takaisin oikein leveästi :)

    Vastaa
  9. Avatar mademoisellesaara 29.10.2014

    :DDDDDDDDD eih
    voiko tommosta oikeesti tapahtua kuin kirjoissa

    Vastaa
  10. Henriikka Henriikka 20.11.2014

    No tämä tapaus oli Kampin Johto Cafeessa. Ei siis mikään sympaattisin kotokahvila.

    Vastaa
  11. Henriikka Henriikka 20.11.2014

    Hih khih hih. Ole hyvä. Minuakin naurattaa myös näin jälkikäteen.

    Vastaa
  12. Henriikka Henriikka 20.11.2014

    Hahah, toisaalta ääneen laulaminen on ihmisille niin yleistä, että siihen osaa suhtautua aika rennosti ainakin täällä Helsingissä. Harmi, jos pikkukaupungissa on niuhompaa.

    Vastaa
  13. Henriikka Henriikka 20.11.2014

    Ole hyvä. Hahaha tämä oli niin huvittava juttu!

    Vastaa
  14. Henriikka Henriikka 20.11.2014

    Poika ajatteli, että kerrankin on vapautunutta seuraa, että nyt voi irrotella. Ja minä vaan avaudun blogissa haha.

    Sen kyllä myönnän, että vaikka rakastan hymyileviä ihmisiä, niin sellaisen vastaantullessa aika usein mietin, onko mulla huulipunat levinnyt tai vetoketju auki.

    Vastaa
  15. Henriikka Henriikka 20.11.2014

    Tiedät keneltä juttuni tason perinyt.

    Vastaa
  16. Henriikka Henriikka 20.11.2014

    Onneksi töissä on vähän niinkuin ”kotikenttäetu”. Sitä voi tehdä mitä vaan ja asiakkaat saa sopeutua (hahah, ehkä se ei todellisuudessa ole aivan näin). Hymyily on ainakin ihan oikein.

    Vastaa
  17. Henriikka Henriikka 20.11.2014

    Mä mietin sitä itsekin siinä kaiken keskellä. Mutta niin vaan kävi ja naurattaa edelleen.

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.