Minä olen normaali

025 (kopio)

Jännittää. Siinä minä nyt istun. Alusvaatteissa, isossa kauluspaidassa ja kahvikuppi tutusti kädessä. Valkoiset villasukat jalassa, Photoraman ikuistamana.

Onhan se nyt jännää kekkuloida tuolla tavalla kameran edessä. Joku voi katsoa ja ihmetellä, mitäs ihmeellistä näissä kuvissa nyt. Teinityttöjen perusvaatetuskin on kesäisin niukempaa kuin näiden kuvien asukokonaisuuteni. Minulle tämä on kuitenkin pitkän ja hartaan harkinnan tulos. En ole tottunut paljastaviin vaatteisiin ja olen pukeutumiseni rajojen suhteen tarkka. Mutta tiedättekö, näissä kuvauksissa oli hyvä olla. Minulla on päälläni aivan ihanat alusvaatteet, valokuvaaja ymmärsi huoleni ja rajani. Eikä hän vähätellyt varovaisuuttani, vaikka on kuvannut rohkeita pin up -tyttöjä, joiden rinnalla kuvani ovat pyhäkoulu-materiaalia.

024 (kopio) 034 (kopio)

Olen kulkenut pitkän ja paikoitellen hyvin kivisen tien kohti oman kropan hyväksyntää. Edelleen minulla on kriisini ja pohjahetkeni, mutta nykyään voin oikeastaan ihan hyvin. Viihdyn kehossani suurimman osan ajasta, minä jopa pidän siitä välillä. Olen lopenkyllästynyt inhoamaan itseäni, inhoamaan kroppaani. Ja yhtä kyllästynyt ja huolissani olen siitä, miten moni elää itseinhossa ja epävarmuudessa tämän hullun maailman keskellä.

Olen lyhyt, muodokas ja lihaksikas. Olen aina ollut ja valitettavasti suuren osan elämästäni olen viettänyt ajattelemalla, että siinä on jotain rumaa. Jo lapsena ihmettelin, miksi pohkeeni ja reiteni ovat puolta suuremmat kuin muilla pituisillani tytöillä. Äitini sanoi sitä lihakseksi (olen perinyt ruumiinrakenteeni häneltä), kehoitti olemaan ylpeä ja toisaalta otinkin onkeeni myös sitä ihailua mitä vanhemmiltani ja veljiltäni sain. Mutta oivoi surullisen mustavalkoinen ja herkkä teini-ikä. 15-vuotias Henriikka kuunteli järkyttyneenä, kun olimme pelaamassa rantalentistä ja rinnakkaisluokan poika tokaisi ohimennen näyttävän pelottavalta, kun minulla on niin suuret lihakset. Ja toinen kohtelias poika pohti, pitäisikö minun lopettaa urheilu, etteivät lihakseni enää kasvaisi. Tytöille ei kuulema sovi lihakset. Silloin pelasin koripalloa vähintään viidesti viikossa, juoksin, tanssin ja olin urheiluluokilla, eikä lihaksiani tai muotojani peittäneet omasta mielestäni riittävästi edes maailman suurimmat colleget. Toisaalta olin myös fiksu ja rohkea tyttö. Tajusin jo silloin, että typerät kommentit voisi jättää omaan arvoonsa ja jokainen on omana itsenään upea. Sitä paitsi sain myös hurraahuutoja, kun voitin 12-vuotiaana luokkalaisiani poikia kädenväännössä. Suuremmat traumat se on varmaan niihin poikiin jättänyt.

Tuntuuhan se hullulta mihin kaikkeen ihminen voi olla epätyytyväinen, ja joku varmasti pyörittelee silmiään lukiessaan tätä. Toisethan pumppaavat salilla rautaa kasvattaakseen hauista ja saadakseen muotoa reisiinsä. Mutta jokaisella on ulkonäkökriisinsä. Valitettavasti ne johtuvat usein persoonallisista piirteistä, joita ei osata nähdä vahvuuksina vaan päinvastoin ne pyritään peittämään. Eivätkä lihakset tai terveys ja hyvinvointi olleet yhtä lailla ”muodissa” kymmenen vuotta sitten. Vasta  viimeisen viiden vuoden aikana olen saanut kiinni siitä faktasta, että minä olen kaunis. Minä kelpaan. Minä olen normaali. Ja ne piirteet, jotka ovat minussa persoonallisia, eivät ole piilottamisen vaan pikemminkin korostamisen arvoisia. Ja ne pojat, joita lihakseni pelottavat, voivat hyvin pysyä sellaisen etäisyyden päässä, etteivät näe minua. Minäkään en mielelläni näe heitä.

029 (kopio)

 Ja miten ulkonäkökriisit liittyvät alusvaatteisiin? Ainakin omalla kohdallani todella paljon. Kun löysin lukioikäisenä Changeen ja löysin myyjän avustuksella ihan oikeasti oikeankokoiset ja kaiken lisäksi kauniit rintsikat, en enää tuntenut itseäni poikkeavaksi. Muistan sen huojentumisen tunteen, kun mietin, että täältä voin tästä lähin ostaa kaikki alusvaatteeni ja bikinini.

Ostan sieltä arkiset alusvaatteet, kuin myös pitsiunelmat. Häissäni käyttämäni alusvaatteeni ovat sieltä ja ehkä minut tulevaisuudessa haudataankin Changea päällä, jos mikään muu paikka ei vielä silloinkaan tarjoa valikoimaa, josta löytää tarvitsemansa myös tällaiset lyhyet, muodokkaat ja lihaksikkaat. Eli ihan tavalliset naiset.

– Henriikka

Kuvat: Photorama

Kategoriat: muoti, oma tyyli, yhteistyö 30 kommenttia

Minä olen normaali

30 kommenttia

  • Tavallinen, varmasti sitäkin. Mutta jumatsuikka miten kaunis.
    Ja noi jalat. Tiedän, oon hölissyt niistä ennenkin, mutta huhhei. Kolmoskuva on ihan järisyttävän upee – koska moro vaan noi jalat ja hymy. (Ja aika kuuma, tsihi.)

  • hanna sanoo:

    Tosi ihanasta postaus!
    Hyvästä aiheesta ja tuntui lukiessa et aidolla otteella kirjoitettu! :) oot myös niin kaunis!

  • Saara sanoo:

    Aivan upea kirjoitus. Todella upea sinä. En varmaan eläissäni, ole lukenut yhtä mahtavaa tekstiä – herkkää, asiantuntevaa, rohkaisevaa, ja no: upeaa!
    Siis huh, veti aivan sanattomaksi. Sinussa ja kirjoituksissasi, jos jossakin, on tervettä roolimallia muille, niin nuorille – kuin aikuisillekin! M-a-h-t-a-v-a-a-!

  • katja sanoo:

    Kunpa yläasteikäinen minäni olisi lukenut tämän postauksen. Se ei ole enää mahdollista, joten tyydyn toivomaan, että tämä postaus saavuttaisi mahdollisimman monta teini-ikäistä, ja miksei varttuneempaakin oman kropan kanssa painiskelevaa tyttöä (ja miksei poikaakin, onhan heilläkin ulkonäköpaineita yhtä lailla) ja että tällaisia postauksia näkisi blogimaailmassa vielä paljon useammin.

    Sekä tietysti toteamaan, että uskomattoman kaunis olet ja kuvat on kyllä ihan sinun näköisiä. :-)

  • R sanoo:

    OH, niin inspiroivaa ja ihanaa tekstiä, huh! sun hymy ja koko olemus ja SÄ olet niin kaunis !! :–)

  • Anniina sanoo:

    sairaan kauniita kuvia!! tosi onnistuneita ja sensuelleja. kieltämättä vähän silmät pyöri päässä lihaksikkuusongelmasta lukiessa, täällä päässä kun on ongelmana aina ollut lähinnä lihaksettomuus eli siis rimppakinttuisuus. varmaankin kummankin ”ongelma” on sellainen jota muut eivät ymmärrä.
    ja hei, ostin just ekaa kertaa changesta parit rintsikat. kuinka hyvältä voi tuntua istuvat liivit, kun kymmenen vuotta on käyttänyt semmoisia, jotka on vähän sinne päin. melkein hävettää, että otin vasta nyt asiakseni mennä kunnon liikkeeseen :D

  • vilmi sanoo:

    Hei, hyvä sä ja kiitos tästä! Tunnistan tosi paljon itteäni tästä kirjotuksesta ja ihanaa (sekä helpottavaa) kuulla, että joku muukin on käynyt läpi ihan samoja ajatuksia. Siitä saa aina vähän pontta oman ittensä hyväksymiseen :) Oon kuullu tosi paljon hyvää Changesta aiemminkin ja nyt oikeesti harmittaa, etten oo vaivatunut/uskaltautunut sinne ite – millon mihinkin opiskelijabudjetteihin vedoten… Ehkä nyt alkais olla jo korkea aika :) Ja kuvat on upeita, ei tartte jännittää!

  • Jutta sanoo:

    Olet todella rohkea kun menit noihin kuviin! Itse en suostuisi mistään hinnasta menemään kameran eteen… Liikaa photoshopattavaa :D

  • Ja aamen tälle! Kirjoitat niin tuttuja sanoja, että olisivat voineet olla omiani. Joskus sovituskopissaa on tulla itku, kun kaikki tälle hartioiden leveydelle mitoitetut vaatteet on suunniteltu 10 cm pidemmille. Ja sopivaa uimapukua on turha kuvitellakaan. 28 -vuotiaana sen onneksi jo jotenkin sulattaa ja ymmärtää, että kyse on normaalin variaatiosta, joka ei vain mahdu kaavanpiirtäjien käsityksiin. Siis ei rumasta, läskistä tai liian lihaksikkaasta, vaan muodokkaasta, vahvasta ja ryhdikkäästä. Lohduttavaa kuulla, että muillakin on samoja kokemuksia.

    Etenkin kun nämä(kin) kuvat ovat tosi kauniita ja täydellinen kontrasti sille sisäiselle epävarmuudelle, jota kuvaat. Luonnollisia ja luontevia. Rohkea olet!

    (ps. Täytynee käväistä tutustumassa changen valikoimaan, kun seuraavan kerran ehtii kaupunkiin.)

  • Ulla / 5kulma sanoo:

    Senkin upeus! Järisyttävän kauniit näistä tuli <3

  • T sanoo:

    Pointsit sulle!!! :) Kaunista on mutta eniten pointseja rohkeudesta!!

  • ärrä sanoo:

    I-HA-NA!!!!

  • Naava sanoo:

    Nyt tekisi mieli heti päästä kokeilemaan toimisiko Change minullekin. Kasvatat varmasti tällä jutullasi heidän asiakaskuntaa.

    Ja kyllä taas kreivin aikaan kirjoitit jotain tsemppaavaa kun juuri katsoin kroppaani itseinhon vallassa!
    Kiitos

  • Sanna sanoo:

    Hei,

    Olet todella upean näköinen ja jestas mitkä sääret, wow!! Nythän on niin trendikästä että naiset nimenomaan näyttävät myös lihaksikkailta. Crossfittaus tästä mainio esimerkki. Olet upea juuri sellaisena kuin olet!

    Sanna Tampereelta

  • satunnainen kommentoija sanoo:

    Hei! Olen lueskellut tekstejäsi jo aiemmin; löysin blogisi muistaakseni kun etsin kommentteja Tampereen kahviloista. Tämä teksti ilmeistyi itselle sen verran osuvaan aikaan, että pitää nyt ihan kommentoida – sen verran olen viime päivinä epävarmaillut omaa (ylä)kroppaani. Kiitos siis sulle rohkaisevista kirjoituksista ja hyvää ja siunattua loppusyksyä!

    P.S. Minäkin luullakseni löysin Changesta hääpuvun alle sopivat olkaimettomat rintsikat, vaikka luulin että se on mahdoton tehtävä…

  • nelly sanoo:

    aivan ihania klassisen kauniita kuvia susta! ♥ ja aivan loistava tekstikin!

    http://imnotyourboyfriend.blogspot.fi/

  • ida365 sanoo:

    Voi Henriikka! Tällaiset blogiyhteistyöt on ihan parhaita kolleegan silmissä; täydestä sydämestä tehty yhteistyö. Näkee että Change on sulle todellakin se juttu ja musta tuo sun tarinasi kaiken takaa oli ihan älyttömän kivasti kirjoitettu. Tuli sellainen olo että ehkä minäkin löydän Changesta upeat rintsikat, en kyllä ole koskaan kuullutkaan kuin kehuja.

    JA HUH MITEN KAUNIITA KUVIA! Nää on niin sun näköisiä vaikka ei kuitenkaan – tavallaan näissä on joku uusi puoli Henriikasta, kaunis ja herkkä, mutta oikealla tapaa itsevarma. Oot upea!

  • Paju sanoo:

    Ei hitsi vie nainen! Nyt vedit munkin, muodokkaat ja lyhyt jalat alta ;-) Aivan törkeän upeita kuvia! Siis niiii-in kaunis, en osaa muuta sanoa.

    Ja hei Change! Ystävät patistivat mut ostoksille, koska oon tähän asti käyttänyt A. täysin väärän kokoisia liivejä ja B. pilannut nekin pesemällä pesukoneessa. Changeen astuttuani kuppikoko nousi kolmella (tiesin näin käyvän, mutta silti se tuli yllätyksenä) ja sain tasan sen malliset liivit kuin kroppani vaati (luulin ennen että on ihan normaalia, jos liiveissä on nyrkinmentävä tyhjä rako). Aivan varmasti menen jatkossakin tähän erittäin asiantuntevaan ja asiakkaat hyvin vastaanottavaan liikkeeseen!

  • Marjut sanoo:

    Henriikka, olet todella kaunis ja wau mitä kuvia!
    Näkisivätpä kaikki ihmiset peilistä sen kauneuden, jonka muut heissä näkevät.
    Kunpa ihmiset tajuaisivat, että (läpällä heitetty) kommentti toisen ulkonäöstä voi vaivata lopun elämää. :(

  • iduska sanoo:

    Voi Henriikka, tää oli tosi ihanasti kirjoitettu teksti. Ja mitä kuvia! Kaunis oot.

  • S sanoo:

    oot vaan niin huikee

  • Kata sanoo:

    Näytät kaikkien oppikirjojen mukaiselta terveeltä naiselta :)
    Media vaikuttaa kyllä ihan käsittämättömästi siihen että kaikkien pitäis olla pitkiä ja pojankroppaisia.

    Itselläni on suurimmat ongelmat farkkujen kanssa, en kertakaikkiaan pysty ostaa aidosta joustamattomasta farkkukankaasta tehtyjä farkkuja vaikka olen ihan normaalipainoinen, koska jalkani levenevät niin voimakkaasti ylöspäin oikeastaan koko matkalta. Stretchaavat puolilegginssifarkut on ainoa vaihtoehto. Se vähän harmittaa välillä kun kaikki merkkifarkut on unelma vain.

  • Katariina sanoo:

    Voi Henriikka <3 Itse oon kans 158 (ja puol), lihakset peritty äidiltä ja oman kriisin takia jätin rakkaat harrastukset uinnin ja ratsastuksen 13-vuotiaana kun sain kuulla ettei pituutta enää tule. No, eihän ne lihakset mihinkään ole lähteneet ja tää antoi kyllä voimaa palata harrastusten pariin. Jos vaan ymmärtäisi vaatteita ostaessa, että niitä ei ole suunniteltu istumaan mulle, vaan jollekin keskivertonaismallille!
    Olikohan ennen vähemmän turhia kriisejä senkin vuoksi, että ompelijat tekivät vaatteeita omien mittojen mukaan..

    Pusu ja halaus, ihanaa marraskuuta :)

  • Iina sanoo:

    Hyvä kirjoitus ja hyvät kuvat! Pitääkin itse myös suunnata Changeen :-)
    Mihin käyttöön kuvat muuten otettiin eli nähdäänkö sut seuraavaks Kampin Changen näyteikkunakuvana? Just kävelin ohi ja siinä oli koko seinän kokoinen Britney Spears :D

  • iina sanoo:

    ääää en kestä kuinka kauniita kuvia!! aivan ihanan herkkä ja rauhallinen tunnelma josta tuntuu huokuvan itsevarmuus ja tyytyväisyys omaan itseensä. teksti on upeasti muotoiltu ja siitä saa paljon voimaa tämmöinen nuori kroppaansa hyväksymätön tyttö. sun kroppa on aivan julmetun hieno ja aion oppia pitämään omastanikin :) suuri hali <3

  • Sanni M sanoo:

    Mulla oli samanlaisia fiiliksiä varsinkin teini iän mylleryksissä. Harrastin sm-tasolla urheilua ja treenasin koko ajan. En ite oikein tiedostanut edes, miten ”hyvässä” kunnossa olinkaan eikä selluliitistä ollut tietoakaan. Kauheus ihanne oli sillon erilainen ja haaveilin vain laihduttavani samoihin mittoihin kun ”muut”. Nykyään on mukava käydä salille jne osittain, myös nykyisen hyvän itsetunnon takia!

  • Tiia sanoo:

    Sä vaan oot niiiiin upea!<3

  • Misorella sanoo:

    Wau, rohkea ja kaunis nainen! Kippis uskallukselle, kuville ja tarinan jakamiselle! :)

  • Henriikka sanoo:

    KIITOS.

    Kiitos teilla kaikille niin paljon. Täytyy sanoa, että täällä blogissani pyörii kyllä niin fiksua porukkaa, etten voisi olla enempää ylpeä. Niin kauniita sanoja, niin monia vertaistukikommentteja. Me ollaan kaikki normaaleita, kaikki hiton hyvännäköisiä. Ihan kaikki.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *