Iki-ihanaa

daa6ddce32c04eb74149d88d1aa092fa

Ajattelin kasata reissujutun ja kuvia Amsterdamista, Maastrichtista ja Hollannista, mutta pentele en jaksa! Haluan kirjoittaa mieluummin hattaroista ja huvipuistoista, kauniista kengistä ja tyylikkäästi kuluneista nahkalaukuista. Jostain kevyestä, mutta tärkeästä.

Luukku-blogin Aino-kirjoituksessa pyydettiin pari viikkoa sitten minua kertomaan yksinkertaisesta, pienestä iki-ihanasta asiasta. Tämä on täydellinen ajoitus sille! Ajattelin kuitenkin kertoa useammasta.

Iki-ihania asioita:

– Kun etanakirjeen postimerkki on jäänyt leimaamatta, ja kirjekuoren voi käyttää merkkeineen uudestaan. Voi olla, että postissa eletään suhteellisen kehnoja aikoja, sillä tuntuu että nykyisin tätä tapahtuu huomattavan usein. Lapsuudessa leimaamaton postimerkki oli jättipotti.

– Kun joku kosmetiikkapurnukka loppuu. Rakastan sitä tunneta, kun shampoopurkista ei yksinkertaisesti saa enää tulemaan mitään tai kun hammastahnatuubi on rullattu niin pieneksi kuin mahdollista, mutta tahnaa ei saa enää edes väkivalloin ulos. Tuntuu uuden alulta, kun saa seuraavan kerran korkata uuden pullon tai tuubin.

– Lentokoneruoka. Jos muovin määrää ei huomioida, rakastan lentokoneruokaa. Niitä huvittavia jälkiruokakakkuja ja lämmintä ruokaa yläilmoissa. Lounas tai päivällinen on aina yllätys, enkä ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, keillä on huonoja kokemuksia lentsikkamuonasta.

– Jouluvalot. Sisällä, ulkona, rappukäytävässä, kirjahyllyssä, verhoissa, keittiössä, olohuoneessa, vessassa… Kuka voisi selvitä talvesta ilman jouluvaloja?

– Päästä rankkasateesta sisälle turvaan. Voittamaton tunne.

– Minimozzarellapallot. Ne ovat kauppareissujen epämääräisten mielihalujen top 5 -listallani. Sorrun ostamaan niitä neljänä viidestä kerrasta, kun ne yhtäkkiä muistuvat mieleeni Arabian ostoskeskuksessa.

– Postikorttien ostaminen. Kun ne ovat sellaisissa pyörivissä telineissä ja niitä voi plärätä ja katsoa vaikka kuinka pitkään ja lopulta kantaa mahdollisesti muutaman osuvan kassalle. Sujautus pieneen paperipussiin ja siinä se. Sitten voi käyttää sen leimaamatta jääneen postimerkin, kun muistaa ystävää kortilla. Ympyrän kaari sulkeutuu.

Mielessä on vaikka mitä lempeitä arjen asioista, mutta tässä oli muutama. Joulun lähestyessä yksi parhaista jutuista on suunnitella jouluisia kahveja kanelicappucinon ääreen jouluostosten lomassa. Ja vaikka en muuten ketjukahviloista niin perusta, niin Robert’s Coffeet on kyllä oletuksena jouluisia vihreine väreineen. Jopa niin jouluisia, että Citykäytävän Robertissa soi ”Last Christmas” joskus viime kesäkussa. Elämän pieniä iloja.

Iki-ihana lälly-Henriikka kuittaa
(ja palaa huomenna taas johonkin astetta raffimpaan)

Kuva: Etsy

HUOM! BLOGI SIIRTYY 1.12. LÄHTIEN OSOITTEESEEN WWW.AAMUKAHVILLA.FI

Kategoriat: elämä 4 kommenttia

Iki-ihanaa

4 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *