Arkisto: 2015

Onnea uuteen kotiin !

Olen kuitti. Täysi kuitti. Koko päivä meni muuttaessa ja kun viideltä istuimme Teollisuuskadun mäkkäriin muuttoporukan kiitosaterialle, tuntui helpottuneelta. Toisaalta jouduin tilaamaan kaksi suurta höyryävää teetä, sillä muuton vastaisena yönä nousi sopivasti kuume ja kurkkuni sijaan voisi yhtä lailla laittaa kaktuksen. Päänsärky yltyy ja paleltaa, mutta ainakin tavarat ovat nyt uudessa…

Pysähdyn johonkin odottamaan sinua

Olen lukenut joululomalla John Greenin kirjaa ”Arvoitus nimeltä Margo”. Kyseessä on nuortenkirja, jonka kohderyhmä on varmasti ikääni matalampi enkä siksi ladannut kirjalle suuria odotuksia. Greeniltä ilmestyi kuitenkin vuoden 2014 nuortenkirja ”Tähtiin kirjoitettu virhe”, mikä enteili vähintään keskinkertaista lukukokemusta. Lisäksi myös tästä uudesta kirjasta on ilmestynyt elokuva, jota tähdittää huippumalli Cara…

Pinkki uuden vuoden booli

Yhteistyössä Asennemedia & Platino Pink Moscato Mitä sitä nyt suotta enää joulusta! Tapaninpäivä oli ja meni, eiköhän kuusetkin ala olla jo lakastuneita. Keltaiset neulaset voi kerätä maasta makaamasta ja heittää ikkunasta takapihalle. Nyt puhutaan uudesta vuodesta! Pinkki karpalobooli 0,75 l Platino Pink Moscato -kuohuviiniä 1 litra karpalomehua 1 litra vichyä…

Tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään

Lempijoululauluni on Sylvian joululaulu, Topeliuksen vuonna 1853 kirjoittama runo. Itkettää jo nyt, kun mietin sen sanoja. Varpunen jouluaamuna on sekin hyvä vaan ei Sylvian vertainen. Tontturalleja en oikein jaksa, pitää olla tunnetta ja paatosta. Kirjoitettuna Sylvian sanoista saa vielä enemmän irti. Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan, joulu joutui…

Melukylän joulu ja riemuperhe

Joulupäivä on taittunut illaksi, ja auto huristaa kohti uutta määränpäätä. Ei jaksaisi enää istua autossa, olisi kiva päästä glögikupin ääreen, pehmeälle matolle pötköttämään. Joululomalle varatut kirjatkin ovat vielä lukematta. Joulunaluspäivät ja aatto menivät oman alkuperäisen perheen luona, nyt suuntaamme Jannen vanhempien kotia kohti. Joulunaika tuntuu aina niin pitkältä. Muutaman päivän…

Joka kerta suunnilleen samanlaisena

Terveisiä Kouvolan rauhasta. Sain juuri äsken viimeiset työtehtävät tehtyä täältä ja nyt nyt nyt vihdoin muutaman päivän lepoon. Vapaapäiviä en ole ottanut, mutta lomalta tuntuu silti. Pitkä viikonloppukin tuntuu pitkältä ja siihen kun lisää välipäivien toivottavasti leppoisan tahdin, niin hyvä tästä tulee. Koko perhe on jo valunut ympäri Suomen omilta…

Historian liikuttavin yhteistyötaho

Sain harmaan joulukuun keskelle sähköpostiviestin, jonka vuoksi itku nousi silmään ja sydämessä läikähti. Voi lukekaapa millaisen yllätysviestin sain jouluiloa rakentamaan: ”Hei Henriikka! Muistatko, kun kohta kolmisen vuotta sitten itsenäisyyspäivänä julkaisit NHL-retroreppu – postauksen ja mainitsit siinä samalla paikan mistä niitä saa. Meidän sähköpostimme täyttyivät kysymyksistä ja nyt kolmen vuoden päästä…

Vuoden vikat pikkujoulut ja ukulelesoolo

Voi, mikä rauhallinen sunnuntai. Tai tarkemmin sanottuna pääkopassa rauhallinen ja miljööltään kaikkea muuta. Muuttopäivä on aivan nurkan takana ja ennen karkaamista joulunviettoon pitäisi saada kaikki muuttolaatikoihin ja huusholli puhtaaksi. Tällaisena anti-pakkastalvena ei voi edes väittää, ettei ikkunoita pystynyt pestä. Mieli on kuitenkin levollinen, uusi vaihe elämässä on jo aivan korvilla….

Vuoden parasta baristaa metsästämässä

Yhteistyössä Coffee House Kun olin lukioikäinen, vietin suuren osan vapaa-ajastani Kouvolan Coffee Housessa. Luin kokeisiin, tapasin ystäviä, pelasin lautapelejä ja kirjoitin tuntitolkulla päiväkirjaa. Saatoin viruttaa samaa teepussia kuusi tuntia mukissani ja kirjoittaa. Lähdin usein siksi, etten kehdannut olla enää kauempaa. Myyjät olivat tuttuja ja minä se iloinen pellavapää, joka luki…

Enkelikutrinen poikaduo, kauniita ystäviä

Marraskuun lopulla tanssittiin yllätysjuhliani. Kirjoitin häkeltyneistä ajatuksistani jo aiemmin, mutta tänään loppumattoman, liian väsyttävän työpäivän jälkeen palasin yltiöonnellisiin kuviin. Istuin eilenkin iltaa ystäväporukan kanssa. Torstai valui puoleen yöhön ja kotimatkalla silmät jo tipahtelivat. Lauloimme joululauluja, puhuimme menneistä ja tulevista, ihmettelimme milloin meistä on tullut niin kovin viisaita. Ja miten vuodet…

Pari kivaa jouludrinkkiä

Tänään taisi olla vuoden viimeiset pikkujoulut. Voi tosin olla, että keksin vielä muutamat tähän viikon varrelle, mutta ainakin toistaiseksi viimeiset. Mutta tänään oli kivaa. Rentoa, lämminhenkistä, iloista. Ja aika kaunista. Ajattelin jakaa teille muutamat jouluiset, maailman yksinkertaisimmat drinkkiohjeet, jos joitakuita ei keskikalja kiinnosta. Nämä ovat jouluisen näköisiä ja makuisia. Koristeilla…

Kuinka paljon kengät muistavat?

Näet kuvissa suosikkikenkäni. Ruskeat, nahkaiset Jeesus-sandaalit. Tämä kenkäpari päihitti edellisen lemppariparini, joka oli 12-vuotiaana peruskoulun päättäjäisiin hankitut liekkikuvioiset sniikkerit. Silloin äiti antoi setelin käteen ja passitti kaupungille hankkimaan kauniit kengät kevätjuhliin. Palasin kotiin valkoiset sniikkerit jaloissani ja sain kuin sainkin luvan käyttää niitä juhlissa. ”Ainakin ne ovat itsesi näköiset”, totesi…

Joulujuhlayllätyksiä ystäville

Yhteistyössä Asennemedia ja Paulig Olen yllättänyt tänä viikonloppuna ystäviäni kolmesti. Perjantaina uskollinen juoksukaverini pääsi joulupommin kohteeksi ja tämän päivän aikana olen saanut yllättää kaksi ihanaa pariskuntaa. Sain käsiini muutaman Joulu Juhla -kahvipaketin. Sain tehdä niillä mitä halusin, kunhan taltioisin hetket kameralle. Päätin yllättää kahvilla ja joululahjalla muutaman lahjan ansainneen ystäväni….

Töihin Tuomaan Markkinoille

Kyllä oikea elämä on parasta. Sellainen aito, rehellinen elämä. Oikeiden ihmisten piirittämä, välillä tylsä ja välillä riemukas. Saimme viikonloppuvieraita Tampereelta ja vietin pitkästä aikaa parhaimman viikonlopun. Olin aika väsynyt, nuutunut itseni, mutta oikeiden ihmisten kanssa se ei haittaa. Sitä paitsi tässä typerän hektisessä maailmassa minunkin lähipiirini on aika uupunutta kansaa…

Muutto lähenee, neliöt vähenee

Mitä jos joutuu yhtäkkiä myymään kolmanneksen elämästään? Neliömäärästä tippuu kolmasosa pois ja 63 neliöitä onkin yhtäkkiä 43. Ensin sitä tosiaan luulee, että joutuu luopumaan osasta ”elämäänsä”. Aika äkkiä huomaa, että kyse on jostain aivan muusta: turhasta materiasta, nurkkiin kerääntyneestä tilpehööristä, turhista muistoista ja valtavasta määrästä sitä sun tätä. Lastenkokoiset, 135…

Isona muutan Lappiin

Viime päivät ovat olleet surkeita, kertakaikkisen surkeita. Sisällöltään ne ovat olleet yhtä kultaisia kuin kaikki muutkin päivät, mutta tuo sateen ja pimeyden määrä! Huh huh. Taistelen usein tuulimyllyjä vastaan, pimeitä päiviä ja pimeitä öitäkin vastaan, mutta voimani alkavat olla ehtyneet. Muutan Lappiin. Eikun ihan oikeasti, olen ensi kertaa miettinyt tosissani…

Maailman söpöimmät minitortut

yhteistyössä Asennemedia ja Dronningholm Gluteenittomat tähtitortut, well that’s new! En ollut vielä koskaan yrittänyt leipoa sellaisia itse ja nyt oli korkea aika. Ja koska nyt kerran sai valita kaiken, pienensin koonkin neljäsosaan. Normaalit tähtitortut ovat makuuni liian suuria kerralla hotkaistavaksi, joten päätinkin tehdä satsin coktail-kokoisia tähtiä. Ihan uudenlaisia torttuja. Tässä…

Onkohan minulla tunnelukkoja?

Lähipäivinä mieleni on vaellellut ja sielu heittelehtinyt. Parempi niin päin, sillä vaikka nämäkin ovat olleet varsin analyyttisia päiviä, niin sielunvaellus se vasta olisikin hard corea. Tuntuu, ettei ihmisen päähän voi edes mahtua näin paljon ajatuksia kuin minulla nyt on ollut. Tavallisesti nukkumaanmenoa edeltävä juttutuokiomme on maksimissaan seitsemän minuuttia, kun nyt…

Syysvaellus Nuuksioon (osa 2/2)

Vihdoin pääsen jatkamaan iloisen syysvaelluksen merkeissä. Pääsin ensimmäisessä kirjoituksessa tarinan siihen vaiheeseen, että kellahdimme nukkumaan siinä seitsemän maissa illalla. Liian luksusta ollakseen totta, että voi nukkua lähes 12 tuntia putkeen. Niin siinä kuitenkin kävi. Aamuvarhaisella kello herätti. Tiedä sitten, olisimmeko nukkuneet kellon tuplasti ympäri ilman sitä. Kaivauduin makuupussini uumenista, Bea…

Tasohyppelypeli

Lauantai-ajatuksia. Päällimmäisenä on kiitollisuus, niin kuin usein kun on lämpimän villatakin suojassa kotona kahvikuppi kädessä. Aamu alkoi 06:30, mutta torkutin vielä tunnin koska pystyin. Ja ei minua mikään pakottanut heräämään puoli kahdeksaltakaan, mutta olihan silloin jo korkea aika aloittaa hyvä päivä. Lähdin keskustaan kaverin kanssa aamulenkille ja ihailin raitiovaunun ikkunasta…

Jos et muuta muista niin paketoi kauniisti

Yhteistyössä Asennemedia ja Vallila Interior Olen jouluihminen. Olen lahjaihminen. En voi väittää, että lahjat tekisivät jouluni, mutta kyllä niillä on vahva merkitys. Lahjojen ja huomionosoitusten kautta voi sanoa paljon asioita, joita ei muuten pystyisi. Lahja osoittaa millaisena lahjan antaja näkee lahjan saajan tai antaa ainakin suuntaa siitä. Lahja kertoo lahjan…

Pienelle tytölle onnea!

Olen ollut tänään synttärityttönä. Sain herätessäni aamutakin päälle ja kruunun päähän. Lahjapaketeista paljastui villatakki ja elokuvalippuja, mutta kortti oli kirkkain kruunu kaikelle: ”Pienelle tytölle onnea!” Kuka ostaa ristiäiskortin tytölle, joka on päässyt jo neljännesvuosisataan? Täytän 25 vuotta. Se tuntuu aika vähältä. Toivottavasti elän vielä ainakin kolme neljännestä. Etsin eilen blogista…

Tanssia syyttä, tanssia vaan

Tulin äsken kotiin pitkän, pitkän päivän jälkeen. Oli tarkoitus alkaa sillä lailla sallitusti, sopivasti kiukuttelemaan. Tiedättehän, tömäkästi polkemaan jalkaa ja vaatimaan kuumaa kaakaota. Väittämään, että minun päiväni se on toden teolla ollut raskas, varmasti puolta raskaampi kuin sinun. Huokailemaan raskaasti ja pudistamaan päätään: ”Ei ei, nyt olen kyllä liian väsynyt…

13 kivaa marraskuulta

1. Nuuksion seikkailu Tästä olette kuulleet intoilua jo liikaakin. Minun ja Bean telttaretki Nuuksioon loka-marraskuun taitteessa enteili kaikkojen aikojen parasta marraskuuta. Ensimmäinen kirjoitus täällä, toinen osa tulossa tällä viikolla. 2. Fabula Kirjojen Netflix. Kuukausihinnalla kirjoja niin paljon kuin vain jaksaa lukea. Tästä kirjoitan enemmän myöhemmin, mutta jo tässä vaiheessa heitän…

Jouluradio soi taas!

Kaupallinen yhteistyö / yhteistyössä Jouluradio On taas se aika vuodesta: Jouluradio on aloittanut soittonsa! Tätä kirjoittaessani soi Michael Bublen Blue Christmas ja äsken meni tuntematon Paimenhuilun joululaulu. Kauden ensimmäisenä kajahti tuttuun tapaan ensimmäisen adventin hoosianna, tänä vuonna sanattomana, upeana jazz-vetona. Odotan vuoden ensimmäistä Last Christmassiä, vaikka se on korniuden huipentuma,…

Armas – Lounaaksi lähiruokaa

Käyn lähes joka päivä työpäivän keskellä toimiston ulkopuolella syömässä. Lounasseteli-etu on eduista ihanin ja lounashetket keitaita välillä hyvinkin hektisen työn keskellä. Samalla pystyy tutustumaan helposti Helsingin keskustan ruokatarjontaan, sillä siinä missä toiset kaipaavat vakiopaikkaa, käyn itse harvoin kahdesti viikossa samassa paikassa. Torstaina ja perjantaina kävin kuitenkin sattumalta nauttimassa lounaani samassa…

Täydelliset yllätysjuhlat

Elin eilen yhden elämäni häkellyttävimmistä hetkistä. Yllättäjä yllätettiin aivan totaalisesti. Olin menossa viettämään iltaa ystävieni kanssa. Olimme käyneet Jannen kanssa vähän tylsillä torstaikahveilla ja ilta tuntui jotenkin ankealta. Väsytti ja rasitti. Laahustin hiljalleen Kamppiin ystävän luokse ja soitin laiskasti summeria. Oven avauduttua alkoi kuulua synttärilaulu. Menin totaalisen jäihin enkä suostunut…

Koru kärsimättömyydestä

Kuvissa näette korun, joka kuvastaa kärsimättömyyttä. Joka kuvastaa minua. Joka on ärsyttävän todellinen muistutus piirteestäni, jonka mieluusti vaihtaisin lempeään kärsivällisyyteen. Minäpä kerron koko lyhyen tarinan korun takaa. Olin viime torstaina Suomen Blogimedian pikkujouluissa Cafe Köketissä. Meno oli iloinen ja juhlajoukkio hersyvän hyväntuulinen. Oli glögien tuunailua, ennustusta, hyvää ruokaa ja riittävästi…

Kesäöiden kaipuu

Selasin tänään viime kesän mökkikuvia läpi. On pitänyt kirjoittaa kalakilpailusta, karhujen katselusta ja muusta rennosta kesäilystä elokuusta lähtien, mutta materiaalia olisi niin paljon jaettavaksi, että se on aina jäänyt. Lisäksi miltei jokainen kuva pysäyttää minut. Jään miettimään kuvanottohetken tuntemuksia, ajatuksia ja elämäntilannetta. Makuja, tuoksuja, värejä. Kuvilla on uskomaton voima saada…

Tiptaptiptaptipetipe

”Sulla on uusi villapaita”, huomasi ystävä. ”Joo, niin on. Se on metsänvihreä, mun lempiväri!” vastasin innoissani ja lisäsin heti: ”niin ja kirkkaankeltainen myös.” Tuntui, että keltaiselle voi tulla paha mieli, jos unohdan toisen suosikkini ja hehkutan vain vihreää. Villapaita ei erikoisemmin imartele minua, ja olen muutenkin tainnut ottaa muutaman lisäkilon…

Syysvaellus Nuuksioon (osa 1/2)

Seikkailukerhon perinteinen syysvaellus suuntasi tänä vuonna ihan lähimaille, Nuuksion kansallispuistoon. Loka-marraskuun taitteen yön yli kestävä retki oli meille molemmille ensimmäinen vähän kylmemmillä keleillä tehty pyrähdys. Teille suurensuuri kiitos kaikista jaetuista vinkeistä, jotka takasivat erittäin onnistuneen keikan. Säiden Herralle kiitoksia siitä, että pakkasöillä ympäröity viikonloppu oli lauhkea kuin lammas. Eväistä jo…

Kun vaimo on myrsky ja mies silkkaa tyyntä

”Janneeeee… voitko sä tulla auttamaan mua yhdessä jutussa?” ”Joo, odota mä laitan eka tän mikrofonin pois.” ”Janneee! Tuu jo.” ”Noni, mitäs?” ”Mä oon nyt valinnut nämä mun ja Bean retkikuvat. Näitä on 74. Voidaanko käydä nämä yhdessä läpi ja sitten poistetaan huonot ja jaetaan jäljelle jääneet kahta postausta varten kansioihin?”…

Alkuni videobloggaajana: metsävideo

Metsävideo. Se kertoo kaiken olennaisen tästä filminpätkästä. Ajattelin aloittaa videoiden tekemisen. En tiedä mitä te olette siitä mieltä, mutta minä olen innoissani. Snapchatin kautta lyhyiden videoiden tekemisestä on tullut arkipäivää, mutta kaipaan jotain kokonaisempaa ja ehjempiä juttuja. Kymmenen sekuntia videot jättävät omalla tavallaan aika kylmäksi. Vaikka kuvien ja tekstien yhteistyö…

For old times’ sake

Soittimesta soi Emeli Sandé. Aina yhtä vaikea muistaa, että hän on syntynyt vasta vuonna 1987. Jotenkin omassa mielessäni hän on joku jo kauan elänyt legenda. Katson viime sunnuntaisia brunssikuvia, kauniita ystäviä sekä lämpimiä croissantteja ja sydämiä. Ystävä oli pitkään reissussa ja palasi nyt kotiin. Oli ihana tulla kylään niin kuin…

Elämäni ensimmäiset sitsit

Olin lauantaina elämäni ensimmäistä kertaa sitseillä ja vuosijuhlissa. Media ry täytti 44 vuotta, ja olin Jannen käsipuolessa avecin virkaa suorittamassa. Opiskellessani Jyväskylän yliopistossa ja Metropolia AMK:ssa onnistuin skippaamaan jok’ikiset sitsit ja sellaiset, joten uuden edessä oltiin. Mitä puetaan päälle? Kuinka koreasti käyttäydytään? Kuinka yleviä ovat nämä akateemiseen kulttuuriin kuuluvat etiketit?…

Miksi aina muulloin tekisi mieli ottaa päiväunet paitsi sairaslomalla?

Arjessa suurimpia haaveitani on käpertyä toimiston valkoiselle sohvalle ja ottaa pienet torkut. Vaipua työpäivän keskeltä omaan onnenmaahan ja palata sitten parinkymmenen minuutin päästä mukanaan köntti energiaa. Eilen iski kuume. Iski vain kuin salama kirkkaalta taivaalta. Oli brunssi ystävän kotona, ja jäseniä alkoi särkeä. Sitten alkoi päänsärky, sitten nousi kylmyys. Hyppäsin…

Lukijoiden kanssa iltakahvilla

yhteistyössä Moccamaster Harvoin viettää tiistai-iltaa yhtä monen uuden kahvi- ja ihmistuttavan kanssa kuin viime viikolla. Muistatte varmaan, kun kuukauden päivät takaperin kyselin kiinnostuneita kanssani juomaan kahvia? Sain arpoa kiinnostuneiden joukosta mukaani neljä, ja tiistaina uimme yhdessä syvälle kahvin ihmemaahan, kun Moccamasterin järjestämä cupping-koulutus järjestettiin. Tilannehan oli lähtökohtaisesti aika jännittävä. Minä,…

Kun kamera ei rakasta (osa 5)

Olin tiistaina muutaman lukijan kanssa Johan & Nyströmillä cupping-koulutuksessa. Katsoin tilaisuuden loputtua kameran satoa läpi ja järkytyin: mikä maaninen juoppo se tuossa ylimmässä kuvassa haistelee liimaa? Seuraavaksi lävähtää totuus tiskiin: tuolta minä todella näytän. Reality-chekkinä taas annos vähän vähemmän onnistuneita kuvia, joita kamerasta löytyy usein onnistuneita enemmän. Vääntyneitä jalkoja, väsyneitä…

En ole täällä enää pitkään

Kai kaikki tunteet liittyvät siihen, että tietää olevansa täällä enää hetken. Kaikkea tarkkailee vähän yksityiskohtaisemmin ja hetkiä tallentaa muistiin vähän useammin. Aamu-usvat parvekkeelta, musta meri ja ikävä kamalia kanadanhanhilaumoja. Me muutamme tammikuussa. Jätämme ajan Arabianrannassa ja suuntaamme katseet uuteen suuntaan. Se tuntuu oudolta, kivalta, jännittävältä ja odotetulta. Otan tämänkin asian…

Aitoa hamamia

Ei ole varmaan kaikkien ylistyskirjoitusten vuoksi päässyt unohtumaan, että olin syyskuussa Turkissa. Pääasiassa pyörimme purjeveneessä ja lenkkarit jalassa vaellusreitillä, mutta matkaohjelmaan mahtui myös muutama hätäinen kaupan ohitus. Nämä tilaisuudet oli käytettävä vikkelästi hyväkseen. Ehkä vähissä ostoshetkissä oli hyvätkin puolensa: joka puolella myytäviin hamam-tuotteisiin ei ehtinyt kyllästyä. Hamamhan tarkoittaa turkkilaista saunaa…

50 Shades of Pilates

Ehei, kuvassa ei ole erottiista laitteistoa tai keskiaikaisia kidutusvälineitä. Sen sijaan olin tänään ensimmäistä kertaa Pilates-tunnilla. Oma mielikuvani Pilateksesta on napakasti tiivistettynä ”epähengellinen jooga”. Olen ajatellut sen olevan joogaa ilman hengellisiä ja henkisejä aspekteja. Olen ehkä pohtinut Pilatekseen kuuluvan venyttelyt ja pitkät, hartaat hengitykset, mutta muuta en ole tiennyt. Ja…

Isän tyttö

Sain isältä ja isän isältä hymyni. Meni yli 20 vuotta huomata se. Ylähampaat näkyvät leveästi, mutta alahampaat jäävät piiloon. Sain isältä kaipuuni seikkailuihin. Suunta on eteenpäin ja uusiin asioihin. Isä oli ehtinyt jo kiertää moottipyörällä Euroopan ja rekalla Venäjän, ennen kuin minua edes harkittiin. Nyt vajaa 60-vuotias isä on lähdössä…

Keltaista kahvia, vihreitä sydämiä

On marraskuu ja ulkona on syyskuu. Pitäisi olla kaamos, mutta onkin väriä ja lämpöä enkä ole siitä lainkaan pahoillani. Olen isänpäiväretkellä kehäkolmosen ulkopuolella. Olen kiitollinen siitä, että tänä syksynä olemme oikeasti jaksaneet tehdä asioita viikonloppuisin. Kotiin jääminen on aina se rentouttavin vaihtoehto, mutta usein lyhytkin reissu siirtää ajatuksia omasta elämästä…

Et ajattele väärin

Tapasin työskennellä muutamia vuosia kuvataidealalla. Ensin ajauduin viikonlopputöihin opiskelujen oheen mintunvihreään puutaloon galleristiksi, jossa jatkoin työharjoittelijana ja myöhemmin virkaatekevänä toiminnanjohtajana (kuulostaa hienommalta kuin olikaan, vaikka hienoa se toki oli). Toiseen työharjoitteluun ajauduin Kuvataideakatemiaan, jossa jatkoin myös kolmanteen harjoitteluun. Sen jälkeen jäin tuntityöläiseksi, jonka jälkeen kokoaikaiseksi työntekijäksi noin vuoden päiviksi. Sielläkin…

Mitä metsässä syötiin?

Kuvasin viikonlopun telttaretkelle lähtiessäni eväämme. Olin uhannut leipoa kakkua, ottaa mukaan pullonpohjat punaviiniä ja harkita kaikkia mukaanotettavia ruokia tarkkaan. Toisin kävi: heitimme perjantaina keskiyöllä rinkkoihimme sitä sun tätä kaapista löytynyttä ja hyödynsin tuotetesteihin saadut erikoisherkut. Bea kävi hakemassa kaupasta jotain nopeaa ja helposti syötävää. Tällaiseen settiin lopulta päädyimme: Froosh-smoothiet (tosin…

Kun pakahtuu niin että sattuu

Mietin lähes joka aamu kuuden ja yhdeksän välissä pakahtumista. Matkaan töihin erinäisin kulkuneuvoihin tai jalkapatikalla, vaivun omiin kerroksiini ja tarkkailen ympäristöä. Ajattelen valehtelematta neljänä viidestä arkiaamusta, että maailma on ihan liian hieno. Kahtena viidestä arkiaamusta ajattelen, että pakahtuminen voi hyvin olla syy menehtymiselleni. Tuntuu, että usvat, auringonnousut ja -laskut, harmaat aamut…

Postikorttituulella

Käyn aina toisinaan työasioilla postissa enkä voi vastustaa niitä. Tuntuu, että posteissa on niin paljon nostalgiaa, ja vaikka näin ei ehkä saisi postin lakon aikaan sanoa, niin tuntuu, että posteissa on sellaista hyvällä tavalla pysähtynyttä ja vanhanaikaista. Kuin saisi ovesta sisään astuessaan päälleen kunnon annoksen nostalgiaa, menneitä vuosikymmeniä ja postisäkillisen…

En nähnyt metsää puilta

Seikkailukerho on palannut Helsinkiin, takaisin kotikoloihinsa. Dunkkasimme bussissa ja junassa niin pahasti savulta, metsältä ja muulta vastaavalta, että emme saaneet juurikaan nauttia seurasta. Mikä viikonloppu, mikä retki! Lämpötilat nousivat nollan yläpuolelle ja aurinkokin pilkahteli juuri niin kuin toivoimme. Löysimme oman poukaman yleisten reittien ulkopuolelta, jonne leiriydyimme. Vaikka tuuli riepotti myrskyn…

Olo on silti rauhallinen

Perjantai ja levollinen mieli. Monta asiaa jäi tekemättä, joita piti tällä viikolla ehtiä tehdä, mutta olo on silti rauhallinen. En ehtinyt laittaa kirpputorirompetta myyntiin nettikirppiksille, en leiponut kakkua telttaretkelle enkä saanut edes kaikki työjuttuja tehtyä, jotka olin listannut tehtäväksi tämän viikon aikana. Sen sijaan ostin nuotiopannun Partioaitasta, join monta kuppia…

Kaikkea ei voi saada

Viestittelin juuri ystävän kanssa. Läheisen ystävän, joka on ollut viime ajat aika kaukana arjestani. Ei karkoitettuna tai tahallisesti ulkona kuvioista, näkemiset ovat yksinkertaisesti vain elämänrytmien yhteensovittamisen hankaluuden vuoksi jääneet tavanomaista vähemmällä. ”Vaikka kaikki kalenterin täyttävät osatekijät ois mukavia, hyvinvointia edistäviä ja innostavia juttuja, on riski uupua”, hän kirjoitti ja jatkoi:…