Filmin valtava voima

Ei meinaa lähteä. Ei sitten millään. Miten minusta onkin tullut kaikkien näiden riemuvuosien jälkeen maanantai-nihkeilijä, vaikka se porukka on ottanut pannuun kautta linjan. Torkutin 45 minuuttia. Tiedän, typerää. Työpäivä sentään kunnialla ohi, vaikka siihen suoritukseen kaivattiinkin muutama iso appelsiini ja kahvimukillinen, sekä puoli pussia sipsiä kahvitilan pöydältä. Miksi joku tuo työpaikalle sipsiä? Olivat vielä juustonmakuisia kierrekoukeroita, joista ei saa edes pitää kuin salaa.

Lyhytfilmeistä saa voimaa. Minulla on jotain suosikkipätkiä, joita katselemalla maanantai tuntuu jo melkein keskiviikolta. Yhdet suosikeistani ovat Saint Vacantin, kotimaisen kenkämerkin mallisto-teasereita. Vaikka en kohderyhmään kuulukaan, pystyn oivasti ohittamaan kenkäpuolen ja keskittymään tunnelmaan.

Tässä oli kolme upeaa videonpätkää. Napatkaa kiinni tunnelmista.

Minulla on usein tapana päättää tällaiset mökötyshenkiset kenkkupäivitykset sellaiseen rasittavaan ilontuulahdukseen. Hilipati hei, kyllähän tämä maailma loppujen lopuksi onkin ihana ja valloittava. Nyt lähden lenkille, ostan pikkuisen suklaapatukan ja elämä hymyilee jälleen. 

Tällä kertaa en kuitenkaan tee sitä virhettä, totean kuitenkin, että lievästä kiukusta huolimatta aion käydä tänään salilla pyörähtämässä ja tehdä jotain, jos jaksan. Lisäksi leivon 18 kappaletta gluteenittomia Runebergin torttuja. Ja syön ehkä kaikki itse, jos jaksan.

Tsemppiä kaikille maanantaimöröille!

– Henriikka

Kategoriat: taide 4 kommenttia

Filmin valtava voima

4 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *