Olen aamuihminen: simahdan kympiltä, parhaina päivinä jaksan puoleen yöhön. Olen juuri se nappula, joka laittoi mukulana lastenleirillä kellon kuudelta soimaan, että olisi enemmän aikaa leirillä. Kävin lukioaikoina vähintään kahdesti viikossa aamu-uinnilla ja olin aina ainoa alle 70-vuotias, ellen saanut äitiä houkuteltua kaveriksi. Mutta mutta, tässä ollaan nyt ison ongelman äärellä. Minusta on tullut aamutorkku, vaikken edes ole illan virkku.
Miten saatte itsenne ylös sängystä? Siis ihan oikeasti. Olen viime vuoden torkuttanut aivan mahdottomia määriä, toisinaan puoli, parhaimmillaan puolitoista tuntia. Saatan torkuttaa vuorotellen puhelimella, vuorottelen herätyskellolla. Pääni on juuri herättyäni aivan sumussa, enkä ymmärrä kirkkaasti aamujen ihanuutta. En pääse ykkösellä jalkeille, vaikka tiedän rakastavani aamuhetkiä. En pysty kokoamaan itseäni kellon soidessa, enkä pysty takomaan päähän sitä tietoa, että pidän maailmasta taas heti, kun olen jalkeilla.
Torkuttajilta puuttuu itsekuri, pohtii professori. Mutta miten ihmeessä saan itseni kuriin?
Olen yrittänyt huijata itseäni. Olen lyönyt itseni kanssa kaikenlaisia vetoja, joiden pääpotit ovat jääneet saavuttamatta. Olen siirtänyt puhelimen kauas sängystä, olen varannut ihanaa aamupalaa odottamaan. Olen jättänyt puhelimen sängyn viereen, jotta heti aamulla luetut tekstarit saisivat silmät ja mielen virkoamaan. Olen laittanut sängyn viereen villasukat ja pehmoisen aamutakin, jotta päivään nouseminen olisi mahdollisimman pehmeää ja lämpöistä. Sain joululahjaksi kirkasvalolamppu-herätyskellon, joka tekee asiasta lempeämpää, mutta ei auta loppuun saakka. Ei, ei, ei. Olen tuomittu epäonnistumaan. Saatan muutamana aamuna onnistua, sitten taas retkahdan turhaan torkkuun.
Haastavinta on, että saatan olla heräämisen jälkeen lyhyen hetken hyvin kiukkuinen ja ailahteleva. Jos Janne yrittää maanitella minua nousemaan, hän saattaa saada nyrkistä silmään. Verbaalinen tykitys ei kuitenkaan katoa unenpöpperössäkään, viimeksi uninen vaimo oli sopertanut: ”Kiitos hedelmällisestä yhteistyöstä, mutta ei kiitos.”
Parhaiten onnistunut kauteni oli viime syksy, jolloin lupasin jokaisesta torkusta 10 euroa hyväntekeväisyyteen. Muutaman aamun pystyin huijaamaan itseäni ajattelemalla, että rahat menevät hyvään tarkoitukseen. Ja niinhän ne toki menivätkin, mutta pidemmän päälle kukkaro keveni huolestuttavasti. Lopetin torkuttamisen melkein pariksi kuukaudeksi. Mutta kuinkas kävikään? Sitten ajattelin parantuneeni tästä ihanasta synnistä ja lankesin taas. Kirottua.
Täytyisi varmaan aloittaa HC-versio, jossa jokaisesta torkusta pitää lahjoittaa kymppi jollekin inhoamalleen järjestölle. Kun joutuisi kilauttamaan rahat ihmiskaupan hyväksi, loppuisi torkutus lyhyeen. Jostain luin, että vastaavia herätyskelloja olisi jo olemassa. Kun painat torkkua, kello lähettää tililtäsi rahat valitsemallesi järjestölle. En kuitenkaan luota itseeni aivan riittävästi. En halua laittaa penniäkään kehnoille puljuille.
Taas kerran vaadin hartaasti apua. Mikä auttaa pääsemään peitto- ja tyynykasan uumenista ylös? Millä keinoin voisin saada aamuihmisyyteni kukoistamaan levelillä 2.0? Haluaisin niin päästä eroon maailman turhimmista aamuhetkistä, joissa eri kellot soivat muutaman minuutin välein ja jolloin luulen torkusta johtuvan hetkittäisen ilontunteen kantavan herkullista hedelmää.
– Henriikka
Ps. Ei, en voi hankkia koiraa, joka hyppää aamuisin nuolemaan naamaa.
Ja ei, myöskään aamuviideltä herääviä lapsia ei ole nyt vatsassa kasvamassa.
”kiitos hedelmällisestä yhteistyöstä” AHIHIII! Feel you.
Joo. Ja tuo se oli tylsä kommentti verrattuna sellaiseen verbaaliseen ilotulitukseen jota tämä uninen nainen saa toisinaan aikaan.
Mites ois semmonen kello joka lähtee liikkeelle kun alkaa soida? Lattialle vaan ja suunta ulos makkarista :D Nimimerkillä olen harkinnut..
Mikä ihme se sellainen on?! Ai lähtee liikkeelle ihan konkreettisesti? Onko sillä jalat? Apua.
Itsellä on käytössä Sleep as android -niminen sovellus, johon voi määrittää erilaisia tehtäviä jotka on pakko suorittaa ennenkuin herätys sammuu ja sallittujen torkkujen määrän ja pituudenkin voi valita jo illalla. Itse olen ihan samanlainen sen suhteen, että herätyskellon soidessa en kerta kaikkiaan muista että hyvää elämää voi viettää hereilläkin, mutta kun puhelin pakottaa ravistamaan itseään 3000 kertaa tai pirinä ei lopu, niin ensimmäisen minuutin ravistelun jälkeen alan olla aina jo sen verran hereillä että ymmärrän oman parhaani. Sovelluksessa on myös mahdollista asettaa herätys sammumaan esimerkiksi vasta kun kameralla lukee tietyn viivakoodin – näin ollen esim. hammasharjatuubin viivakoodille asti raahauduttua on isompi vaiva mennä takaisin sänkyyn kuin aloittaa aamutoimet. Halutessaan voi myös pakottaa itseään laskemaan heräämään mm. laskemalla yhtälöitä tai etsimällä lammaslaumasta nukkuvia yksilöitä:D Monien mielestä nämä kuulostavat turhan radikaaleilta toimenpiteiltä mutta itselle osoittautunut ainoaksi toimivaksi keinoksi. Sitä paitsi kun huomaa arjen luistavan huomattavasti paremmin niin siitä ärsyttävästä ravistuspakosta tulee vähän kuin sellainen ystävä, joka sanoo asiat kaunistelematta silloinkin kun niitä ei haluaisi niin kuulla ja sellaiset ystäväthän ovat korvaamattomia.
Kyseinen sovellus tarjoaa myös miljoona muuta työkalua parempiin uniin ja omaan makuuni se on jopa melko sekava, mutta jokaista valveunitoimintoahan ei ole pakko käyttää. Oletan että muille käyttöjärjestelmille on omat vastaavansa ja jokaisen makuun löytyy sopiva. Jos saisin valita yhden sovelluksen, josta en enää luopuisi, valinta olisi helppo. Tsemppiä aamuihin!
Wau kuulostaa mielenkiintoiselta, en ole aiemmin kuullutkaan. Pakko ottaa varmaan tämä ase käyttöön, koska olen lipsunut tänä talvena pahaksi torkuttajaksi :/
”Kiitos hedelmällisestä yhteistyöstä, mutta ei kiitos.” XD Naurusta ei meinaa tulla loppua..
Hyödyllinen blogiteksti. Seuraan mielenkiinnolla millaisia vinkkejä tulee :) Olen itsekin miettinyt tuota kirkasvalolamppua, mutta tullut siihen tulokseen, ettei siitä välttämättä ole itselle hyötyä pitkällä tähtäimellä
Mikä se tuollainen sovellus on? Aion etsiä sen heti käsiini. Apua, toivottavasti se ei maksa maltaita.
Mä en ole kyllä aivan varma, onko musta aamuisin ymmärtämään jotain kehotuksia. Voi jummi näen mielessäni itseni ravistamassa puhelintani itku kurkussa.
Tiesinhän, että teiltä löytyy vaikka mitä vinkkejä.
Voi ei! Tunnistan niin itseni tästä. Oon aina herännyt pirteenä uuteen päivän ja nukkunut viikonloppuisin pitkään – jopa ysiin. Nyt tänä syksynä ja talvena peiton alta on ollut ihan mahdotonta kaivautua. Pirteä päivänsäde -tee ei auta, vitamiinit ei auta, aikaisin nukkumaan meno ei auta, mikään ei auta. Lopulta oon vaan todennut, että jostain syystä kroppa tarvinnee talviunet tänä vuonna ja ehkä kevään ensi säteiden tullessa takaisin, loskan kadotessa ja lintujen laulun palatessa herään taas uudelleen niin kuin ennen.
Toivottavasti aamuilo löytyy taas!
Jopa ysiin, kuulostaa tutulta. Se on aina ollut mun maksimi. Apua? Mikä meihin on tullut, entiset aktiiviset kansalaiset? Enkai vain aio liittyä niihin ihmisiin, joiden joka toinen lause on: ”synnyin väärään maahan”, eivätkä he kuitenkaan muuta?
Aamuiloa tänne ja sassiin! Ja sinnekin Emmi.
Mielestäni kuulostaa vähän siltä, että elämänrytmisi on liian kiireistä/hektistä/suorituskeskeistä/touhukasta/tms., mikä sitten näkyy nukkumistottumustesi muuttumisena. Uni maistuu ja maistuu. Normaalit yöunet eivät enää riitäkään, kun kroppa ja mieli kaipaavat lepoa, taukoa, aikaa – tilaa hengittää, hengähtää. Tällaisissa tilanteissa on monesti kaksi puolta: Tekemäsi asiat ovat mukavia ja mielenkiintoisia, niistä ei malttaisi luopua eikä ne sinänsä aiheuta stressiä. Samaan aikaan jokin osa sinusta kaipaa tietynlaista tekemättömyyttä, lepoa ja aikaa olla vain. Oman kokemukseni mukaan tällaisissa levollisissa ajanjaksoissa pystyy nauttimaan jopa tiskaamisesta ja muista kotitöistä, ja ehtii kuunnella itseään: ”Mitä minulle kuuluu? Miten voin?” On tärkeää pysähtyä lepäämään ja kuulostelemaan omaa sydäntään viimeistään silloin, kun kroppa on sanomassa yhteistyösopimustaan irti.
Taidat olla aivan oikeassa. Ehkä sanoitkin ne asiat ääneen, joita en itse kehdannut myöntää tai kirjoittaa auki. Tosi hyvin kirjoitettu kaiken kaikkiaan. On ehkä aika harjoittaa vähän itsetutkiskelua ja priorisointia…
Siis mä olen prikuulleen samanlainen. Nuorena olin todellakin heti pystyssä kun kello soi ja olin heti valmis aamupuuhiin ja ei kun menoksi. Nyt on mennyt jo varmaan pari vuotta, että aamuherääminen ja sängystä ylös nouseminen on mulle todella todella haastavaa ja takkuisia. Rakastan kiireettömiä aamuja, mutta siltikään en saa itseäni ajoissa ylös. Torkku saattaa soida vielä viimeisen kerran tunninkin päästä varsinaisesta herätyksestä. Mies aina toitottaa, että miksen laita kelloa soimaan ensimmäisen kerran vasta silloin kun pitää viimeistään oikeasti herätä? Mä taas ajattelen asian niin, että sittenhän mä vasta myöhässä olisinkin joka paikasta.
Tänään tapahtui pitkästä aikaa poikkeus ja nousin kellon soidessa toista kertaa 07:10 ja täytyy sanoa, että tämä aamu on ollut ihana. Ehdin juoda rauhassa aamukahvit kotona ja katsoin boksilta yhden ohjelmankin pois. Lisää näitä mutta saamaa mietin, että miten hemmetissä?
Nimenomaan takkuista. Mikä siinä onkin niin vaikeaa? Ja kun kyse ei ole siitä, etteikö siitä aamusta nauttisi heti pari minuuttia heräämisen jälkeen. Ainoa ongelma on se sängystä itsensä kampeaminen.
Ja minähän laitan kellon niin aikaisin, etten tunnin torkutuksestakaan huolimatta joudu tinkimään rauhallisesta, pitkästä aamusta ja aamupalasta. Mutta olisihan se nyt järkevämpää nukkua se viimeinen tunti ihan kunnolla.
luulis että olis olemassa jotain herätyskellosovelluksia, joissa ei kertakaikkiaan oo mitään torkkunappia. mä en ite torkuta oikeestaan ikinä (enkä nykyses puhelimes edes tiiä miten se tapahtuis), niin vertaistukea en voi antaa.
Niin luulisi ja onhan niitä. Kyllähän minunkin puhelimessa saa torkkuominaisuuden pois. Mutta pelkään niin kovasti, että painan sen ainoan herätyksen pois päältä ja nukun päiväni ohitsen, etten uskalla.
Oh, you lucky! Pidä toi!
Ootko miettinyt kirkasvalolamppuja? Ne on vähän kalliita mutta varmasti hintansa arvoisia :)
Kannattaa myös jättää sokeri (siis myös hedelmäsokeri) vähemmälle, varsinkin illasta. Se sekoittaa usein hormooneja ja sitä myöten unta. Itse kanssa välttelen muutenkin iltaisin kovin raskasta syömistä, koska sitten herää virkeämpänä. Ja varsinkin nälkä ajaa kyllä sängystä ylös :D
Jäin myös kiinni tuohon herätysvalo/kirkasvalolamppukohtaan. Olen ollut siinä uskossa, etteivät herätyslamput ole kirkasvalolamppuja ja ilmeisesti ihan syystäkin. Suosittelen kyllä kirkasvalolamppua, itselläni se auttoi talviaamuihin. Tänä talvena se on tosin jäänyt hyllylle, kun vaahtosammuttimen kokoinen ihmisherätyskello on hoitanut ylös kampeamiset.
OHO! Olenpas minä tietämätön. Se herätyskello ei tosiaan olekaan kirkasvaloa antava, vaan ihan jotain tavallista valoa.
Ehkä siis pitäisi tosiaan ostaa myös kirkasvalolamppu. Lumetta tai ei, ei haittaa, jos toimii.
Myös sokerikommentti oli erihyvä vinkki. Tiedänhän minä senkin, mutta pitää kyllä muistaa ihan kunnolla tuokin tosi asia, kun tästä heräämisestä on näin vaikeaa tullut.
Kiitos vinkeistä siis.
Joulukuu oli minulle aikaa jolloin en tahtonut nousta sängystä millään. Heräsin 12 ja kävin nukkumaan 12. Päivät jäivät lyhyiksi kun aurinko laski jo kolmen jälkeen.
Nyt tammikuussa olen virkeämpi. Syytä joulukuun horkkaa sokerista. Söin koko joulukuun niin paljon herkkuja että koko kroppa oli tokkurassa. En nytkään elä sokerittomasti mutta päivittäiseen käyttöön se ei sovi.
Sokeri, sokeri… se pikkuinen kiusankappale. Niin ihana ja kamala yhtä aikaa. Pitää kyllä keskittyä tuohon sokeri-asiaan ihan toden teolla. Musta tuntuu, että mulla juuri joulunaika meni huomattavan paljon helpommin ja nyt tammikuu toi heräämisen vaikeuden ja sokeriähkyt.
Mulla on ollut koko elämäni aivan täysin sama ongelma, koska rakastan nukkumista vaan niin paljon. Eikä tunnu, että pärjäisin vähemmillä kuin 10-12 tunnin yöunilla. Toki pääsen ylös, jos on ihan pakko, mutta jos on mahdollisuuksia torkkua tai olla laittamatta ollenkaan herätystä niin välillä onnistuisin nukkumaan vaikka kuinka kauan :DD Ennätys taitaa olla 24h vai oisko jopa enemmän….
10-12 tuntia yössä vie kyllä jo koko vuorokaudesta aikamoisen potin. Ootko kokeillut miettiä, jos vain heräät väärään aikaan unien vaiheita? Tai jos nukut jopa liikaa? Toisaalta, uskoisin sinun kyllä kokemuksella tietävän mikä on itsellesi parasta. 24 h on jo uskomaton. Siis ihan sekopäistä :—D
En nyt vinkkejä osaa sanoa mutta pakko kommentoida tota vauvakoira asiaa. Ei oo paljo koirasta ainakaa apua, koska ainakin kaikki meidän koirat on ollut niin aamu-unisia että nousevat ihan viimisenä. Nykyinen koira vaihtaa herätyskellon soimisen jälkeen nukkumapaikkaa ja kuorsaa siellä niin pitkään kun vaan annetaan :D Ja vauvoista. Mun mies torkuttaa joka aamu vaikka kotoa löytyy kaksi pientä lasta. (Ja vaikka torkutus usein herättää vauvankin). Mutta tsemppiä! :)
Hahaha, teillä ei ole niitä kuuluisia herätyskellokoiria sitten. Eikä vaahtosammutinkaan pakota nousemaan. Mies ottaa rennosti kaikesta huolimatta, siinä on hyvät ja huonot puolensa.
Auttaisiko jos toisessa huoneessa olevan radion ajastaisi menemään päälle joskus varttia ennen kun pitäisi herätä. Itse ainakin havahdun ääneen jossain määrin, kuitenkin saa olla vielä vähän uninen. Mun mielestä on myös paljon kivempi herätä siihen, että joku toinen herättää nätisti, eikä tarvitse kuunnella tippaakaan herätyskellon vaativaa ääntä. :)
Mä vähän pelkään, että se olisi liikaa häiriöksi myös naapureille, kerrostalossa kun asutaan. Meiltä myös puuttuu tuollainen herätyskello.
Ideana tämä oli kyllä hyvä. Oikeasti, voisi toimia kohdallani oikein hyvin. Jos ne naapurit ei niin suuttuisikaan, vaikka 06.30 pärähtää soimaan aamushow?
Joku aiempi kommentoija jo ehdotti että ehkä sun elämäsi on liian hektistä ja mäkin luulen, että voi olla että sulla on vaan joku vaihe, ettei normaalit 7-8h yöunet riitä ja jo yksinkertaisesti se että nukkuisi vähän enemmän/ niin pitkään kun väsyttää (edes joinain päivinä viikossa) todennäköisesti auttaisi jo aika paljon.
Mulla itselläni on mennyt kehitys just päinvastaiseen suuntaan eli oon kehittynyt ikuisesta torkuttajasta ja aamumyöhästelijästä ihmiseksi, joka sammuttaa kellon ensimmäisellä soitolla ja nousee ylös… Tai oikeastaan herään nykyään yleensä jo ennen kuin kello edes soi. Tärkein taustatekijä on varmasti ollut järkevän unirytmin opetteleminen ja tarpeeksi nukkuminen. Mulla kyllä toimii sekin, että heti herätessä mietin miten paljon ihanampi aamusta tulee jos en joudu kiireessä juoksentelemaan ympäriinsä. Ja käytän torkkua oikeastaan vain jos sen voi laittaa vähintään puoleksi tunniksi, niin että siitä on oikeasti hyötyä ja huomaa nukkuneensa vähän enemmän.
Mutta joo, kieltämättä edelleen joutuu joskus vähän huijaamaan itseään että pääsee ylös, syön usein aamupalaa sängyssä koska you know, mukavampi nousta ylös ajatuksella että ihan kohta saa mennä takaisin sänkyyn, joten keitän sitten puuroa ja menen peiton alle syömään ja siinä ruokaillessa sitten yleensä virkistyy sen verran että saa tsempattua itsensä suihkuun.
Minullahan ongelma ei olekaan se, että joutuisin tunninkaan torkutuksen jälkeen kiirehtimään yhtään. Ei, ei. Laitan kellon niin aikaisin, etten joudu tinkimään ihanasta, vähintään tunnin kestoisesta aamustani. Mutta onhan tämä nyt kaikkinensa typerää.
Oi jospa omakin kehitykseni olisi mennyt noin päin, vaan ei. Mutta sulla oli kyllä hyviä pointteja. Mä viikonloppuna laitan liian herkästi aikaisen herätyksen, että ehtii tekemään kaikkea ihanaa. Joskus pitäisi ehkä vaan ladata akut kunnolla täyteen.
Siis mulla on juuri sama heräämisongelma! En ymmärrä miten voi olla niin vaikeaa, on kirkasvalolamput ja koitan mennä ajoissa nukkumaan, kahdeksan tunnin unet eivät vaan tunnu riittävän… Viime yönä jopa näin unta, että en muka ollut huomannut, että oli toukokuu ja hain innoissani varastosta kaikki kesähepenet! Ei kyllä yhtään sitten aamulla kiinnostanut nousta, kun katsoin ikkunasta ulos :D
Ihan uskomattoman vaikeaa. Koskaan mikään ikinä ei ole vaatinut minulta näin paljon itsehillintää, en yksinkertaisesti kykene tähän hommaan. Voi nyt otan kyllä itseäni niskasta kiinni ja hoidan tämän homman kotiin. Haluan torkuttomuuden osaksi arkea loppuelämäksi.
Hei! Hyvä teksti ja varmasti moni löytää siitä samaistumuspintaa. En ole lukenut kaikkia aikaisempia kommentteja, joten tässä voi tulla toistoa. Mieleeni tuli, että nukkumiseen liittyy useita eri vaiheita ja tavallisesti kokonainen unisykli, jossa olet käynyt kaikki vaiheet läpi, kestää noin 1,5h ja yössä unisyklit toistuvat. Se sattuuko herätyksesi mihin unen vaiheeseen, vaikuttaa olotilaasi. Kesken syvän unen olo on usein ärtyisä eikä niin pirteä kuin kevyen unen aikana. Oletko koittanut asettaa herätyksen arvioidun unisyklin lopulle? Poikaystäväni on käyttänyt erästä puhelinsovellusta, joka tunnistaa univaiheesi ja alkaa itsestään soida, kun olet kevyessä unenvaiheessa. Puhelin laitetaan patjan/petarin alle ja sovellus tuottaa tietoa unen vaiheista liikkumisesi mukaan. Meillä tämä on auttanut, mutta toki vireystilaan vaikuttaa monia muitakin tekijöitä.
Kiitos monipuolisista ja elämänmakuisista kirjoituksistasi:)
Vau, kaikkea ne keksii. Onko tuollainen sovellus ihan oikeasti? Hajoisikohan puhelin painostani? Täytyy ehkä yrittää. Voisitkohan mitenkään tarkistaa tämän sovelluksen nimeä poikaystävältäsi?
Kiitos hyvästä vinkistä. Tätä täytyy kokeilla.
Sleep as android sovelluksessa on myös tämä toiminto, oon kokenut tän tosi hyödylliseks! :)
Sitä ei saa iPhoneen :—-(
Sleep Cycle on iPhoneen ja vissiin vähän samankaltainen. (en ole vielä kerinnyt testaamaan)
Adjustable on toinen unisovellus minkä latasin (tätäkään en oo kerinnyt testaan – en uskalla testata tollaista ekan kerran jos ei toimikkaan) ja on kai sellainen, että pitää tehdä jotain tehtäviä ennen kun se herätys loppuu.
Thanks Rouselinii! Näistä tosiaan on apua iPhone omistajalle.