arkisto:

tammikuu 2015

Galaksit räjähtää!

_MG_0125 kopio

Tiedän, tiedän: galaksit on niin 2013. Mutta minkäs sille mahtaa, jos universumi kiinnostaa. Näin joskus Monkissa käydessäni sykähdyttävän avaruuskuvioisen aamutakin, mutta jätin sen kiltisti rekille roikkumaan.

Ja tilulilulii, nythän se löytyi kirpputorilta uudenveroisena kuukausia myöhemmin. Ja mustat aukot ihmetyttävät ihanuudellaan edelleen. Voin kietoutua aamusta toiseen äiti avaruuden syleilevään äärettömyyteen.

_MG_0130 kopio _MG_0133 kopio

Kaikki tähtisumu, planeetat ja muu! Kyllä näyttää kivalta ja tuntuu ylevältä. Juhlistakoon takki myös sitä, että uusia planeettoja on taas löydetty, peräti kahdeksan kappaletta. Niillä saattaa olla elämää, ovat omasta tähdestään niin leppoisalla etäisyydellä. Ovat vain meidän möllykästä niin kaukana, ettei tutkimus taida edistyä kovin vilkkaasti.

Tämä vuosi alkaa upeasti uuden aamutakin myötä. Odottavan aika ei olekaan niin pitkä. Ainakaan jos vertaa valovuoteen.

Kauniita unia.

-Henriikka

Kuinka kangeta itsensä takaisin elämään?

_MG_2051 kopio

Tänään alkoi työt loman jälkeen, enkä muista koska olisi ollut yhtä hankala kammeta itsensä ylös sängystä. 06:30, time to get up tiger! Torkku kävi ja jännästi ylhäällä oltiin vasta hetkeä yli seitsemän. Meinasin lannistua jo siinä vaiheessa, kun en osannut käyttää uuden herätyskellon torkkua.

Raitiovaunussa oli tunnelmaa yhtä paljon ja vähän kuin aina. En muistanut ottaa kahvia matkaan ja kassikin painoi kuin suurimmat syntini. Toisaalta kuulun kyllä sellaisten nolojen maanantai-fiilistelijöiden porukkaan. Jotka jakavat oh no monday again -kuvia, joissa porukka on silmät ummessa ja suut mutrulla, ja koirat ovat lysähtäneet kuonot kahvikuppiin. Ja sitten päivitellään, kuinka kauheita maanantait ovatkaan, vaikka oikeasti salaa fiilistellään sitä nuhjuista melankoliaa ja kuinka voi juoda väsyksissään kaakaota ja pukea itsensä kokovartalosukkaan.

_MG_2097 kopio

Mutta äkkiä sen huomasi, että kaikkihan rullaa. Mitä pidempi loma, sen hankalampi on töihin palata, mutta loppujen lopuksi se ei ole niin kovin ihmeellistä. Sitä istuu työpöytänsä ääreen, alkaa purkaa saapuneita sähköposteja, tekee tutun to do -listan priorisointijärjestyksessä ja aloittaa hoitamaan asioita rasti ruutuun -meiningillä yksi kerrallaan. Suht samanlaistahan se on lomallakin.

Sitä paitsi mitä se sellainen elämä on, jota elettäisiin vain lomalla? Lähinnä turhaa. Jotenkin parempi muokata työstään ja kaikista maanantaistakin vähintään kelvollisia. Vaikka sitten sillä nurinkurisella maanantai-fiilistelyllä.

(Ai miten nämä kuvat liittyvät mihinkään? Ei mitenkään. Kunhan laitoin.)

– Henriikka

takki/Twist & Tango, kengät/Bianco, viittapaita, housut, korvikset & vyö/second hand

Loman päätteeksi Tallinnaan

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Joskus perinteitä syntyy nopeastikin. Tällainen pikatahdilla syntynyt perinne on meidän perheen naisjoukon tammikuinen päiväretki Viroon, Tallinnaan. Tämä oli toinen laatuaan, ja tulevaisuus näyttää jatkuuko perinne yhä vielä.

Länsisatamasta starttasi parin tunnin kestoinen laivamatka eilen klo 07.30. Aamupalabuffet oli joululoman unirytmiin tottuneelle kolmikolle suuri ilonaihe, riitti kun ehti raahautua paattiin, syöminen hoitui laineilla keinuen. Muutenkin pidän Tallinnan helppoudesta. Lapsuuden muistissa oleva piraattitaivas on muuttunut kauniiksi ja monipuolikseksi kaupungiksi, jossa kyllä riittää nähtävää. Useamman päivän visiitti on ollut taas harkinnassa, mutta päiväretket ovat usein edullisia ja kivoja piristeitä, joihin ei tarvita kummoista harkinta-aikaa. Kun jaksaa lähteä varhain, ehtii pääkaupunkilainen jo kahdeksaksi kotiin ja silti aikaa perillä kaupungissa jää yli seitsemän tuntia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suunnittelussa pääsimme helpolla, sillä nykyisin kurkkaan usein muihin blogeihin, kun haluan matkavinkkejä. Muistin Jennin käyneen juuri Tallinnassa ja etsin joulukuiset kirjoitukset Tallinnasta ja sen shoppailuvinkeistä.

Merkkasimme muutamat määränpäät karttaan, otimme satamasta kauimmaiseen taksin ja lähdimme kävelemään sieltä mukulakivikatuja sikin sokin seuraavaa määränpäätä kohti.

Viihdyimme aluksi pitkään Telliskiven alueella, paikassa nimeltä ”Loomelinnak”, joka on luovien alojen toimijoiden yhteenliittymä. Eri rakennuksista löytää kahviloita, putiikkeja, gallerioita ja toimistoja. Tämä oli mukava aamupalapaikka ja pienten kauppojen tarjonta miellytti. Toinen huippualue löytyy Kalamajan alueella, jossa ovat esimerkiksi Eesti Disaini Maja ja kahvila Kohvik Moon. Tälle alueelle emme kuitenkaan itse tällä kertaa ehtineet.

Vaikka hinnat ovat nousseet vuosikymmenten saatossa aika lailla, ei hintataso vedä vertoja Suomelle. Tuntuukin mukavalta tehdä ostoksia ja syödä ja kahvitella mukavasti astetta edullisemmin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA   OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koska Venäjällä joulua vietetään vasta alkuvuodesta, saimme nauttia vielä venäläisturisteja varten jätetyn joulutorin antimista. Kummasti se joulu kyllästyttää heti tammikuussa, eikä joulutorin hälinässä jaksanut pyöriä pitkään. Valitettavasti myös venäläisturistit ovat luultavasti kotioloissaan taloustilannettaan suremassa Viron shoppailureissun sijaan.

Olin tehnyt päätöksen ostaa alennuksesta kauniita joulukoristeita ensi vuotta varten, sillä täyshintaiset jäävät aina ostamatta. Tuntui kuitenkin, ettei jouluasioita osannut edes arvioida enää, kun tammikuu oli jo koittanut.

Visiitinarvoisia paikkoja ovat myös vanhankaupungin alueella suloinen pikkukauppa Oma Asi ja hämmentävästi vilkkaan kaupungin reunalle jäävä suloinen teekauppa. Parasta oli kuitenkin yhdessäolo ja sinne tänne talsiminen, siitäkin huolimatta että pakkanen oli aikamoinen ja pitkät kalsarit jätetty kotiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ehkä ensi vuonna uudestaan? Yön yli kestävä matka houkuttelisi, ei pidä haikailla aina kaukomaille, joskus tuttu naapuri riittää.

Huomenna 2,5-viikkoisen loman jälkeen takaisin töihin. Vaikea hahmottaa. Pelastakoon kirkasvalolamppuherätyskelloni minut ja pakottakoon arkeen.

– Henriikka

Ps. Samujin Samu-Jussi jätti ajatuksiaan design-ostoksiin pettymistä ja reklamaatiota käsittelevään kirjoitukseen. Käy lukemassa täältä.

Minä ja pipo Tallinnassa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Täällä minttulakkinen sieni hei!

Olin tänään äitin ja pikkusisaren kanssa Tallinnassa retkellä. Oli kerrassaan kylmää mutta mukavaa. Yhteen päivään mahtuu kymmeniä pikkuputiikkeja, pellavakankaita, virolaista käsityöosaamista, keramiikkaa, pari kuppia teetä ja ihanan halpa taksimatka. Yhteen suureen, mintunvihreään pipoon mahtuu ainakin yksi paleleva pää.

Tallinnasta postikorttikuvia huomenissa, sitä ennen suurensuuri kaakao ja purkkikermavaahtoa päälle. Herkuton tammikuu jätti minun pysäkkini välistä.

Puss och kram! Huomenna viimeistä lomapäivää ja tänä yönä täysikuu.

– Henriikka

Ps. Eilisen blogijutun keskustelu on ollut mahtavaa. Kiitos kaikille. Olen saanut paljon ajateltavaa asiasta ja varmasti moni muukin. Samujin vastausta odotellessa.

Kun design-ostokseen pettyy

_MG_0006 kopio

Lohkaisin kesän alennusmyynneistä ison osan palkastani Samujin klassikkovillapaitaan. Ovh:ltaan 250 euron villapaidan sai alkukesän alesta 175 euron hintaan. Se on aivan huikean paljon rahaa, en ole eläessäni käyttänyt niin paljon villapaitaan. Olin valmis laittamaan reilusti rahaa yhteen hyvään, kun vaihtoehtona olisi ollut ostaa viisi kehnompaa ja kehnoissa oloissa tehtyä. Tässä villapaidassa lukee ”Made in Finland”. Halusin kuitenkin syksyä ja talvea varten yhden siistin ja laadukkaan klassikon, joka kestäisi vuodesta toiseen.

Vaan eipä kestänyt. Villapaita nukkaantui selkeästi jo ensi käyttökerralla. Pelkään kertoa sen kaikille, sillä vaikka itseäni tämä ei horjuta kotimaisen designin tieltä, tiedän että joku voi ottaa tämän kirjoituksen tekosyynä pysyä ketjuliikkeiden ja halpahallien suurkuluttajana. Tarkoituksenani ei ole myöskään missään tapauksessa parjata Samujia, onhan se yksi lempimerkeistäni edelleen. Syynä kirjoitukselle on nostaa kissa pöydälle: eettisesti ja ekologisesti tehty ei välttämättä ole laadultaan huikeaa, Made in Finland -merkintä ei tuo automaattisesti mukanaan kaikkea hyvää ja myös design-ostokset voivat toisinaan olla pettymyksiä. Useimmiten ei, mutta valitettavasti toisinaan kyllä.

Monille tämä ”kissa” on itsestäänselvyys, mutta on niitäkin, joiden armollisuus satunnaisiin virheisiin loppuu, kun puhutaan arvokkaammista ja vastuullisemmin tehdyistä tuotteista.

_MG_0039 kopio

Ostin villapaidan kesällä, mutta otin sen ensi kerran käyttöön vasta syyskuussa. Huomasin nukkaantumisen jo ensimmäisellä käyttökerralla. Ajattelin, että se menee varmasti ohi parissa käyttökerrassa, kun paita ”tottuu” käyttöön ja pehmenee. Näissä asukuvissa paita on ensi kerran päällä ja nukka näkyy selkeästi. Joku silloin kommentoikin asiaa ja puolustelin, sillä nukka myös irtosi helposti nukkaharjalla.

Näissä kuvissa villapaitaa on käytetty vajaa 10 kertaa ja olen nukkaharjannut paitaa useasti. Villapaita nukkaantuu puolessa päivässä esimerkiksi kainalaloista ja paidan helmasta, jotka ovat hankauksessa esim. repun vuoksi. Olen tietysti superpettynyt, vaikka villapaita tuntuukin iholla aivan ihanalta. Haaveilin toimistokelpoisesta villapaidasta, nukkaantumisen takia se ei kuitenkaan sitä ole.

_MG_0036 kopio

En ole tietoinen oikeuksistani asiakkaana. Olisin voinut viedä villapaidan reklamaationa takaisin ensimmäisen käyttökerran jälkeen, vaikka silloinkin paidan ostosta olisi ollut useampi kuukausi. Uskoin kuitenkin nukkaantumisen tasoittuvan, kun pinnan pehmein villa on tottunut käyttöön. Nyt taitaa olla turha valittaa? Enkös minä ole itse ollut typerys, kun en tajunnut asiaa aikaisemmin? Ostosta kuitenkin on jo puoli vuotta. Onneksi ”tuhlaan” rahani niin paljon mieluummin Samujiin kuin ketjuliikkeen samanlaiseen tapaukseen.

Toisaalta myös designer haluaisi varmasti tietää, jos joku materiaalikombo toimii huonosti, jotta hän voi jatkojalostaa tuotteitaan yhä laadukkaammiksi. Materiaali on 40% villaa, 30% viskoosia, 20% polyamidia ja 10% cashmiria. Tällä hetkellä nettikaupassa näyttää olevan myynnissä samanmallista villapaitaa eri materiaaliyhdistelmällä (50% merinovilla, 50% alpakka). Ehkä siellä ollaan siis jo hoksattu materiaaliyhdistelmän toimimattomuus?

Vai onko minun villapaitani maanantaikappale ja muut kyseisen malliston paidat ovat olleet yhtä priimaa kuin Samuji yleensä? Kyllä minä designerina haluaisin tietää tällaisestä, joten miksen minä daiju asiakas ole avannut suutani aiemmin? (ja nyt kun avaan, en tee sitä kovin henkilökohtaisella tasolla)

_MG_0054 kopio

Onko joku teistä joutunut pettymään design-ostokseen, johon on laitettu rahaa ja mahdollisesti harkintaakin? Mitä tekisitte tapauksessani? Millaisia ajatuksia aihe herättää? Olisi niin hienoa saada keskustelu aiheestä viriämään.

Voisin yrittää saada Samujilta vastauksen tähän askarruttavaan asiaan, olisi mielenkiintoista saada heidän ajatuksiaan aiheesta postauksen tuloksena.

Tämä oli luultavasti ensimmäinen kerta, kun jouduin pettymään ostokseen, joka oli pitkän harkinnan ja reilun kukkaron tyhjentymisen tulos. Jatkan siis totutulla laatu korvaa määrän -mentaliteetilla.

– Henriikka

EDIT:

Samu-Jussi Koski /Samuji:

Hei,

ilman muuta haluan vastata reklamaatioosi.

Ensinnäkin on tosi ikävää kuulla, että olet pettynyt neuleen laatuun. Emme ole saaneet muita reklamaatioita kyseisestä tuotteesta, mutta jokainen palaute on meille arvokas. Samoin tietenkin jokainen asiakas.

Käsittelemme reklamaatiot aina tapauskohtaisesti myymälässämme, ja kuten tässä keskustelussa todettiinkin, tuotekehityksen kannalta valmistajan on tärkeää saada tietää, jos jokin materiaali ei kestä käytössä odotetulla tavalla. Kiitos siis siitä, että otit asian esiin.

Jos myymälähenkilökunta ei kykene tekemään ratkaisua heti, vialliseksi arveltu tuote siirtyy studiollemme tuotannon ihmisten tarkastettavaksi. Joskus tuote pesetetään tai korjautetaan, joskus se korvataan uudella vastaavalla tai kauppa perutaan ja rahat palautetaan.

Kuluttajasuojalakiin voi toki nojautua, mutta Samujin toimintaperiaatteisiin kuuluvat kiltteys ja reiluus muutenkin. Jos asiakas ei ole tyytyväinen, jotain tulee tehdä. Olethan yhteydessä Erottajan tai Pohjoisesplanadin myymäläämme, niin voimme tutkia, mistä tässä sinun tapauksessasi on kyse.

Pyrimme valitsemaan parhaat mahdolliset materiaalit kaikkiin tuotteisiimme, olipa kyseessä neule (lankojen osalta) tai ommeltavat tuotteet (kankaiden osalta). Lisäksi olemme yrittäneet löytää lukuisista tuotantopaikoista ne meille sopivimmat, joiden kanssa työskentely takaisi tuotteiden korkean laadun muttei nostaisi tuotteiden hintoja täysin mahdottomiksi. Palapeli on melkoinen.

Yleisesti neulelangoista voi todeta sen verran, että polyamidi yleensä vahvistaa ja lujittaa luonnonlaatuja, jotta ne eivät kuluisi niin nopeasti ja pitäisivät kutinsa. En ole oman urani aikana havainnut, että viskoosi johdonmukaisesti huonontaisi tuotteen kestävyyttä, monissa tapauksissa se on loistava vaihtoehto synteettisille kuiduille, esimerkiksi akryylille ja polyesterille, joita pyrimme välttämään.

Villa on materiaalina eräs suosikeistamme. Sen parhaimmat puolet – pehmeys, hengittävyys, lämpö, keveys – ovat kuitenkin seurausta samoista kuidun ominaisuuksista kuin sen huonoimmatkin puolet: esimerkiksi heikko hankauskestävyys ja herkkä nukkaantuminen.

Villaneuleista nousee käytössä lähes aina hiukan nukkaa. Ne vaativat huoltamista. Mitä pehmeämpi ja ilmavampi laatu on, sitä vähemmän hankausta se kestää. Kuidunpäät nousevat esiin, erityisesti jos kuitu on lyhyttä. Myös neulekuidun kehruu ja langaksi valmistus vaikuttavat asiaan.

Tiivis merinoneulos pysyy usein pitkään sileänä. Erityisen hyviä kokemuksia meillä on myös ohuesta silkki-kasmirsekoitteesta, joka meillä on ollut käytössä ensimmäisestä mallistostamme saakka.
Löyhät ja vähäkierteiset (eli ne kaikkein runsaimmat ja pehmoisimmat) langat taas ovat kaikkein herkimpiä.

Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton. Nukkaantunut villaneule kannattaa usein ensimmäiseksi pestä villanpesuaineella. Se hoitaa kuitua ja tiivistää sitä hiukan. Neuleen kuivuttua sen pinnassa olevat nypyt voi kammata pois villakammalla.

Myymälässämme on jaossa Care Instructions -lehtisiä, joissa on kerrottu erityishuomiota vaativien materiaalien kuten silkin, villan ja nahkatuotteiden ominaisuuksista, suojaamisesta ja huoltamisesta käyttöiän pidentämiseksi.

Kaikissa pulmatilanteissa kannattaa kuitenkin olla yhteydessä tuotteen myyjään tai valmistajaan. Teemme tätä työtä teitä varten.

Yst

Samu-Jussi Koski
Samuji

Elizabethtown

_MG_0178 kopio

Näin vuonna 2005 elokuvan nimeltä Elizabethtown. Luultavasti katsoin sen, koska ihailin Legolasia niin kovasti ja toista pääosaa esitti häntä kaukaisesti muistuttava Orlando Bloom.

Oli syy mikä tahansa, leffa vaikutti minuun syvästi. Näin jälkeen päin se vähän naurattaa, sillä minä toden teolla huokailin sille lentokonerakastumiselle, elokuvan yölliselle monen tunnin puhelulle ja suunnilleen kaikelle muullekin. Toisaalta, huokailisin varmaan yhtä lailla, jos elokuva ilmestyisi nyt kymmenen vuotta myöhemmin.

Eräs elokuvan yksityiskohta jäi kuitenkin eritoten mieleeni: punainen pipo. Sen näkemisestä saakka punaiset pipot ovat olleet itselleni lievä fetissi. Olen metsästänyt täydellistä punaista pipsaa ja joutunut jo useamman kerran pettymään. Ehkä kuvissa näkyvä, syksyllä ostettu kashmir-pipo on nyt se Elizabettown-pipo kymppivuoden kunniaksi?

_MG_0167 kopio_MG_0222 kopio_MG_0215 kopio

Punaista on myös käsissä, kun sujautin uudet joululahjaksi saadut nahkarukkaset käsiini. Kuvat eivät tee oikeutta kälyltä saadulle lahjalle, mutta käsineet ovat huippukauniit, nahkaiset ja ohuet.

Sininen ruutupaita jäi lumilautakypärän ja päällä olevan merimiestakin rinnalla ainoiksi joulun ale-ostoksiksi (no, olihan sitä jo siinäkin enemmän kuin tarpeeksi). Ruutupaita roikkui Dressmannin rekissä -70% alennuksessa ja ajattelin, että tuskin miehet loukkaantuvat, jos minä ostan yhden heidän paidoistaan. Farmari-/merimiestyylillä tammikuuhun.

_MG_0195 kopio _MG_0203 kopio

Mutta hei, vaateasioista urheiluun: kiitos kaikille urheiluvinkkejänsä jakaneille! Olen viettänyt aikaa kommenttien parissa ja jutellut asiasta monen tyypin kanssa. Olen tsekkaillut tarjontaa bootcampeista, tankotanssitunneista, akrobatiasta, seinäkiipeilystä ja vaikka mistä muusta.

Tästä lisää myöhemmin, olen vielä analyysivaiheessa. Joka tapauksessa olin tänään salilla ensi kertaa marraskuun alun jälkeen ja vaikka notkahdus kunnossa oli selkeä, istuessani treenin jälkeen saunassa fiilis oli erittäin hyvä.

Muutama lomapäivä jäljellä. Ehtii vaikka mitä.

– Henriikka

pipo/COS, ruutupaita/Dressmann, kengät/second hand, laukku & takki/& other stories, farkut/Levi’s, rukkaset & korvikset/joululahjoja

Uuden vuoden aprikointia (toiveita?)

ebd7da70fd50a203f4ab4ce7da6a61f8

 

Noniin, 1.1.2015. On se kummaa, että päivä on ihan samanlainen kun kaikki muutkin 364 päivää ja silti tuntuu ihan uudelta. Kuin koko viime vuosi olisi karistettu kirjaimina kirjansivuilta ja olisi tyhjä kirja täytettävänä.

Niin kuin eilen kirjoitin, en halua tehdä lupauksia. Kirjoitan mieluummin ylös tavoitteita. Kokosin perinteisellä kynä+paperi-menetelmällä ylös myös kuluneen vuoden 2014, niin sen plussat kuin miinuksetkin.

Syvimpiä salaisuuksia en laita julkisesti kaikkien ruodittavaksi, mutta oli mukava huomata, että aika arkiset asiat nousivat listan kärkeen: vaellus Repovedellä, synttäribrunssi, juhannus Latviassa, vanhat ja uudet ystävät, nostalgiaretki Serenaan, mökkeily Kuhmossa ja kevään juoksutreenit. Miinuslistalle pääsi kiire, kodin ruma muovimatto, epävarmuus ja että koen antaneeni liian vähän aikaa ja arvostusta ystävilleni. He kun ovat kaiken glorian ansainneet.

Mitä tavoitteita tulevalle vuodelle?

– Yllätän ystäviäni enemmän
– Kokeilen uusia urheilulajeja
– Juon reilummin vettä
– Siivoan ahkerammin
– Vietän enemmän aikaa ulkona ja luonnossa
– Olen läsnä

Ei mitään mahdottomuuksia, mutta toteutuessaan tavoitteet parantavat varmasti elämänlaatua. Ääneen lausutut, julkikirjoitetut tavoitteet toteutuvat huomattavan paljon useammin kuin omiin aivolohkoihin kaikessa hiljaisuudessa säilötyt ja varastoidut.

Toivoisin myös blogitavoitteita. Olisiko teillä tälle vuodelle laittaa juttuehdotuksia toteutettavaksi? Mistä olisi kiva lukea, mikä kiinnostaa? Voisin pitää teemaviikon, jolloin kirjoitan ainoastaan toivepostauksia. Jos olet jo aiemmin ehdottanut jotain, ehdota uudestaan. Tuplaten parempi.

Entä oletteko tehneet lupauksia tai tavoitteita?
Mielettömän hyvää tätä vuotta ihan kaikille.
Antakoon vuosi 2015 vain sellaisia myrskyjä, jotka tuntuvat jälkeen päin seikkailuilta.

– Henriikka

Kuva: Sarah Fisher