Arkisto: helmikuu 2015

Päivittäinen ihonpuhdistus Mádaralla

yhteistyössä Mádara Tämä on parhaita yhteistyöjuttujani kautta historian. Olen Mádaran kova fani ja lähiaikoina tietoisesti pyrkinyt korvaamaan entisen, niin kovin synteettisen kosmetiikkahyllyni luonnonkosmetiikkatuottein (toisin kuin luonnonkosmetiikkatuotteissa, synteettisessä kosmetiikassa käytetään keinotekoisia aineita). Sana ”luonnollinen” on jo sanana niin hyvä ja kuvaava. Ollaan alkulähteillä, luonnon ääressä. Ja siellä minäkin haluan olla kosmetiikkapurkkieni kanssa. Olenhan…

Musiikkiuutisia: Kaksi kovaa kokoonpanoa

Minulla on paljon taitavia musiikkoystäviä. Jostain syystä elämä vain on sattunut tipauttumaan polulleni kivoja kavereita, jolla on myös laulun, soiton tai joku muu musiikillinen lahja. Lähiviikkoina olen ollut heistä erityisen ylpeä, sillä parinkin toverin orkesteri on julkaissut jotain uniikkia koko maailmalle ja kumpainenkin kaiken lisäksi debyyttinsä. Älytöntä duunia tyypit, jatkakaa. Keep…

Tajunnanvirran hopeaa

Olin tänään Image-lehden kirjoittamiskurssilla. Olisi pitänyt oppia aloittamaan ja lopettamaan ja keksimään vielä naseva kirjoituksen keskikohtakin. En ole vielä oppinut, mutta harjoittelen. Kehotettiin kirjoittamaan rehellisesti. Totta. Kehotettin kirjoittamaan tosin lause, jonka tietää. Tällä hetkellä se on ”minua paleltaa”, nimittäin tärisen fleecekankaisen leopardiaamutakkini alla kuin kinokseen pyllähtänyt. Mutta yleisesti ajatellen mielestäni…

Kourallinen bloggaajia Tampereella

Voi veljet, miten en jaksaisi alkuunkaan istua tässä tietokoneella. En jaksaisi yhtään. Haluaisin painaa läppärin kannen alas, juosta oikopäätä petiin, kääriytyä peittomereen ja nukahtaa käärölle. Jos nyt kuitenkin hetken malttaisin, laittaisin jakoon näitä Tampere-kuvia viimeviikonloppuisesta tapahtumasta. Sitten salamana kääröksi, ettäs tiedätte. Idan ja Majn houstaama old school bloggaajamiitti oli hyvän…

2 x ilomieli

Mitä kertoo kuvattavista, jos ylläolevat kaksi kuvaa ovat koko kuvashetken onnistuneimmat otokset? Varmaan ainakin sen, että he todella nauttivat toisensa seurasta ja että naurua ja iloa riittää. Tai ehkä sen, että toinen haluaa suojella toisen suloja ja heti seuraavassa hetkessä kuristaa maanisesti hekottaen. Arvaapa itse vaihtoehdoista. Tarkoitus oli saada seesteisiä,…

Rokaten Treella

Tampereella oli vielä lunta jäljellä (tai vähintään loskaa). Kangasalla vielä sitäkin enemmän, kunnon kasoja ja valkea lumipeite. Ei mitään kuivaa puuterilunta vaan keväistä ja litimärkää, mutta lumesta voidaan joka tapauksessa puhua. Helsingissä ei enää lunta näy ja onkin kiva käydä heittämässä heipat talvelle useammassa paikassa. Minä vähän luulen, ettei lunta…

WRITE BOOKS NOT BLOGS

Huomenta kuomat (en tiedä, miksi kutsun teitä aina kuomiksi. Jotenkin en oikein välitä kutsua teitä muruiksi tai muilla liian intiimeillä nimillä. ”Lukija” taas kuulostaa aivan liian tekniseltä ja siltä, etten itse saisi vuorovaikutuksellisesti mitään takaisin. Kuoma siis olkoon käytössä tästäkin edespäin. Joskin esimerkiksi ”toveri” on eri hyvä myös) ja terveisiä…

Manse calling!

Aamulehtikin sen tietää, mihin sitä ollaan tänään matkalla. Pääsen taas pitkästä aikaa Tampereelle (pitkästä ja pitkästä, jouluna oltiin) ja osallistun ensimmäistä kertaa siellä järjestettävään bloggaajatapahtumaan. 10 bloggaajaa haahuilee Mansessa Idan ja Majn houstaamana, luullakseni huippuretki. Tiedän, ettei kaikilla teistä ole varmastikaan kiinnostusta sille, missä bloggaajat milloinkin pyörivät (itse asiassa en ole…

Kolibreja ja muita siivekkäitä

Eilisissä brunssikuvissa näkyi uusi mekko, jota ajattelin vilauttaa hivenen kauluksia enemmän näiden kuvien myötä. Jannelta joululahjaksi saatu Poola Katarynan lintumekko on uusia suosikkeja. Kengännauhamainen vyönaru herättää hilpeyttä itsessänikin, mutta vaaleanpunainen yksityiskohta toimii violettia vasten. Kokeilin kyseistä mekkoa ennen joulua Kaapelitehtaan joulumarkkinoilla, ja ystäväni huudahti minut nähdessään: ”Haluisin mennä sun kanssa…

Asiaa brunsseista (+ Cafe Fannyn gluteeniton brunssi)

Brunssit, elämän keidashetket. Miten ne voivatkin tuntua niin paljon hienommilta kuin aamiaiset ja lounaat? Brunssipaikkoja on Helsingissä niin lukuisia, että tahdon mieluummin kiertää kaikki kuin löytää vakiopöydän ja -herkut. En ole koskaan käynyt samassa brunssipaikassa kahdesti yhtä paikkaa lukuunottamatta: Arabianrannan Dylan tarjoilee niin monipuolisen ja hinta-laatusuhteeltaan huipun brunssin, että tähän meidän…

Nyhtösoijapitsaa ja riemukasta Ravintolapäivää

Eilen sitä taas vietettiin, Ravintolapäivää. Lempikansankarnevaalini kukoisti talvikuukaudesta huolimatta, tuhannet ravintolat ripottautuivat ympäri maita ja mantereita. Helsingissä suurin osa tipahti Kallioon ja keskustan alueelle, mutta myös ytimen ympärillä riitti ravintoa. Ja mikä auringonpaiste! Eihän eilisen kaltaista kevätpäivää voi tuhlata. Lauantain ystävänpäivän kunniaksi olimme jo pakanneet kangaskassiin kaakaot ja vaahtokarkit, mutta…

Penkkaripupu

Tällä viikolla vietettiin penkkareita, penkinpainajaisia ja wanhojen tansseja. Tuntuu, että omalla kohdallani näistä tapahtumista olisi valovuosi, vaikka totuus on, ettei tapahtumista ole kulunut edes kymmentä vuotta. Kaivoin viikon kunniaksi arkistoista penkkarikuviani ja hymyilin leveästi. Näin tällä viikolla sekä wanhoja että penkkariseurueita. Oman empiirisen kokemukseni perusteella voin kertoa pitäneeni hyvin paljon enemmän…

Jenny from the Block

Väitän olevani aika sinut itseni kanssa ja etenkin kameran kanssa. Olen tottunut näiden vaatehommien myötä olemaan niin paljon kuvattavana, että tietokoneen ruudulta on tullut nähtyä itsestä jos jonkinmoista kuvaa. En ole mallinpituinen, -levyinen saati -oloinen (jos heidät näin tökerösti niputtaa), mutta kameran edessä kekkuloin useita kertoja viikossa. Silti se fakta toisinaan…

Ennenaikainen ystävänpäivä

Jos ystävä kertoo lähtevänsä koko loppuvuodeksi maailmalle, ei sitä sovi pistää hanttiin. Ei sovi kiukutella ja hokea, etten pärjää niin pitkään ilman. Ei kannata syyllistää ja ladella latteuksia siitä, kuinka tiet sitten kuitenkin eroavat kaikkien erossaoltujen kuukausien jälkeen. Ei pidä anella tai vollottaa, ei tihrustaa pieniä tai suurempiakaan kyyneleitä. Ei…

Ystävänpäivän surkeat suunnitelmat

Ystävänpäivä on ihan mahtava päivä, mutta ignoraan sen joka vuosi kaikesta innokkuudesta huolimatta. Unohdan, skippaan kiireeltä, en piittaa riittävästi. Yritän keksiä spesiaalia, vannon lähettäväni lahjoja ja sitten vain istun kotona ja kaivan nenää. Tai teen ehkä jotain pientä ja sievää, mutten koskaan mitään mielikuvitusteni yllätysten ja ystävänpäiväideoiden kaltaista. Toissavuonna lähetin…

Minä kaipaan eskimoystävää

Eilen tuuli ja pakasti. Pienikokoisimmat lähtivät puhurin mukana lentoon, ja vahingossa kädestä livenneen nenäliinan perässä oli turha juosta. Meinasi takkinikin ottaa tuulta purjeisiin niin, että olisin näyttänyt Hemulilta Muumipeikossa ja Pyrstötähdessä. Eilen tuntui, että kaikki oli jään peitossa. Liukastelin itsekin meren ääreen, hiukset sotkussa ja hampaat hymyssä. Eivät olleet nuo…

Twitter haltuun @henriikkasi

Siellä minä nyt vihdoin olen, Twitterissä.  Olen pitkään seurannut Twitterin menoa duunista käsin, työpaikkojen tileiltä. Olen näinkin pitkään ollut itse liittymättä juttuun mukaan. Sairaslomat ovat kuitenkin antoisaa aikaa: joskus neljä vuotta sitten perustin blogin ollessani vatsataudissa anoppilassa, nyt viikon flunssailun jälkeen oli Twitter-ajatus kypsynyt valmiiksi. Siinä missä Facebookiin nostan uusimmat…

Luuseri puutarhuri

Syntymäpäiviäni vietettiin taas kerran 2. joulukuuta. Sain lahjaksi orkidean. Kauhistuin pelosta. Tuijotin lahjan antajaa silmät pyöreinä kuin jääkiekot: ”Tiedäthän sinä miten surkea olen kasvien kanssa. Olen tappanut jopa kaktuksia, rahapuista puhumattakaan.” Hän totesi nauraen, että siinä olisi minulle haastetta, niistähän pidän. Katsoin kukkaa kauhuissani, olin kuullut orkidean olevan vaikea. Luin…

Armoton torttukateus

Minulla on torttuannoskateus. Tänään juhlitaan sitä Runebergiä, jonka ansioita tai kasvonpiirteitä on hankala muistaa, mutta leivonnaisia ei (kaikki kunnia olkoon siis sittenkin Runebergin vaimon). Eikä minulla ole ainoatakaan torttua. Unohdin sen päivän olevan tänään, sillä olen leiponut jo kuukauden päivät. Torttuerät tavoittivat siis satunnaiset viikonpäivät, vaan eivät tätä suurta juhlaa….

30 pencen valaskortti maailmalta

Sain tänään postikortin maailmalta. Ihan oikean kortin (kamalaa, että nykyään korttiakin pitää sanoa ”oikeaksi”, ihan kuin se ei olisi sitä jo automaattisesti). Minulla ei ole hajuakaan, keneltä sen sain. Enkä oikeastaan tahdo tietääkään. Hetken arvailin ja totesin, että se ilahduttaa silti yhtä paljon. Avasin ruskean kirjekuoren paperiveitsellä olettaen, että saisin…

Täysin turhaa ja aivan ihanaa

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on esitellä taloutemme turhimpia tavaroita. Olen viime päivinä käynyt läpi laatikostoja ja kirjahyllyjä ja yrittänyt puhdistaa kotia (lue: sielua) kaikesta turhasta omaisuudesta. Voi kuinka hyvältä tuntuukaan pinota paperinkeräykseen vanhoja luentomuistiinpanoja ja myydä vähälle käytölle jääneet vaatteet naapurin mukaville naisille. Turhan ja turhan välillä on kuitenkin vissi ero….

Mummojen suosiossa

Minä rakastan mummoja ja pappoja. Jos joku tuosta yleistyksestä mielensä pahoittaa, niin minä kyllä tuhahdan ja olen piittaamaton. Mutta pappahattuiset ukit ja mummukorkkikiharaiset mummit, kyllä minä niistä niin välitän. Ja arvaattekos, mummot ovat lähiaikoina myös alkaneet pitää minusta erityisen paljon. Syy siihen on selvä ja yksinkertainen: vihreä villakangastakkini. Jostain syystä…

Lounastaukoa ilahduttamaan: salaatti lasipurkkiin

Joskus parempi päivä syntyy ihan pienelläkin asialla. Tuntuu, että netin myötä näitä asioita ja ideoita tulee esiin joka päivä enemmän ja enemmän. Harva idea kuitenkaan enää sytyttää oikein kunnolla, ideoita kun löytyy nykyisin joka lähtöön. Eilen luin kuitenkin jonkun kekseliään artikkelin lasipurkkiin pakattavista salaateista, ja konseptihan on enemmän kuin briljantti!…