Ennenaikainen ystävänpäivä

_MG_1761 kopio

Jos ystävä kertoo lähtevänsä koko loppuvuodeksi maailmalle, ei sitä sovi pistää hanttiin. Ei sovi kiukutella ja hokea, etten pärjää niin pitkään ilman. Ei kannata syyllistää ja ladella latteuksia siitä, kuinka tiet sitten kuitenkin eroavat kaikkien erossaoltujen kuukausien jälkeen. Ei pidä anella tai vollottaa, ei tihrustaa pieniä tai suurempiakaan kyyneleitä. Ei kannata vaipua alhoon tai viillellä ruumiinosia, eikä hypätä korkealta tai matalaltakaan sillalta. Vaikka välillä tekisi mieli rutistaa ja vaatia jäämään.

Sen sijaan kannattaa viettää ennenaikaista ystävänpäivää, jos 14.2. menee jo matkalaukun pakkauksen huumassa. Kannattaa varata vaaleanpunaiset kukat, vaaleanpunaiset karkit ja vaaleanpunaista kuohuvaa (ja unohtaa etikettivirheet lasien kanssa, jos kyseessä on vain kympin skumppa, ja kristalli on niin ylevää). Kannattaa kilistellä, vaikka olisi keskiviikko. Korkki kannattaa poksauttaa auki näyttävästi ja jälkiruoaksi mutustaa maitokahvinmakuista jäätelöä.

_MG_1837 kopio_MG_1691 kopio
_MG_1643 kopio
_MG_1708 kopio_MG_1663 kopio

Kannattaa puhua yömyöhään, vaikka olisi keskiviikko ja aikainen herätys. Kannattaa nauttia kunnolla, kun vielä voi. Sitä sopii suunnitella karkaamista ystävän perään ja tehdä listaus siitä, millä kaikilla keinoilla yhteydenpito sujuu välillä Helsinki-Tansania-Helsinki-Botswana-Helsinki-Australia. Ja sitä kannattaa olla ihan tyytyväinen elämäänsä, vaikka tajuaa itse olevansa aina vain se ”Helsinki”.

Suosittelen keskustelemaan vielä kerran pojista ja joistain miehistäkin. Analyyttisesti, ilman hihitystä. Tai juuri päinvastoin, jos mieli tekee. Suositan kysymään neuvoa vielä kaikkiin askarruttaviin kysymyksiin, niihin tyhmiinkin, sillä hetkeen ei ole yhtä laadukasta keittiöpsykologiaa tarjolla.

_MG_1712 kopio_MG_1728 kopio_MG_1775 kopio

Luulen, että on paras valvoa vähän liian myöhään, jotta saa varastoon toisen läsnäoloa ja nasevia kommentteja niin paljon kuin loppuvuodelle tarvitsee. Kannattaa muistaa, että illalla hankittu väsymys tuntuu vasta seuraavana aamuna ja se on sitten tulevaisuuden ongelma. Eihän parhaita pyjamakekkereitä kannata koskaan jättää kesken, paras on odottaa pilkkua.

_MG_1770 kopio_MG_1768 kopio

Ja sitten jos oikein herkistyy, niin saa lievennetyin sanavalinnoin paljastaa, että pienesti saattaa tulla ikävä. Tai ehkä keskinkertaisesti. Tai että tulevien kuukausien aikana sen ikävän alle saattaa vaikka musertua.

Mutta sitten pitää taas muistaa, ettei sitä sovi ajatella omaa etuaan, jos ystävällä on seikkailujen ja unelmien vuosi käsillä. Sopiihan sitä muserruksen kynnyksellä lähteä perään.

– Henriikka

Huom! Ystävänpäiväkuohari on KWV Sparkling Rosé Dry (Alkosta)
Yhteistyössä Suomen Blogimedia ja Arvid Nordquist

Kategoriat: kaverit, yhteistyö 4 kommenttia

Ennenaikainen ystävänpäivä

4 kommenttia

  • Suvi sanoo:

    Voi kuinka ihanasti kirjoitettu, Henriikka!

    Monta ystävää oon itku silmässä lähettänyt maailmalle ja on mutkin joku sinne itku silmässä lähettänyt, hyvin pystyin samaistumaan sun ajatuksiin. Paras lause, minkä oon ikävän hetkellä kuullut:

    ”How lucky am I to have something that makes saying goodbye so hard.”

    • Henriikka sanoo:

      Ystävät kun tahtovat nykyisin niin usein mennä ja tulla, milloin muualle Suomeen, milloin kauas maailmalle.

      Kai ne on päästettävä ja sitten otettava ilolla vastaan, kun taas palaavat.

  • Heini sanoo:

    Tämä on niin ihana teksti. Ehkäpä yksi sun parhaimmista. Ja parhaimmathan voivat olla hyvin laaja joukko.

    • Henriikka sanoo:

      Heini, tiedätkö löysin tämän kommentin vasta nyt? Onpa se kaunis. Pidän sen mielessäni synkempiä päiviä varten. Kiitos.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *