Arkisto: maaliskuu 2015

Voi kuoma kysäsepä!

Onko Kysy!-kirjoitukset vähän 2011? Ehkä 2012? Minusta sopivasta myös 2015, joten ajattelin nyt julkaista sellaisen. Viimeksi annoin teidän horista, jorista ja kysellä kummia syyskuussa pari vuotta sitten, jonka seurauksena jengi sai tietää esimerkiksi pidänkö delfiineistä ja olenko jo täysin pro longboardauksessa. Myös salaiset hyveet kiinnostivat, ja olenko pessyt hiuksiani sadevesiämpärissä…

Kolme vuotta sitten

Eksyin tänään selailemaan vanhoja kuvia. Vanhoja ja ihan hassuja kuvia. Kuvat on napattu askartelun ja maalailun lomasta, luultavasti keväällä 2012, kun pidimme Annan kanssa taidekerhoa. Anna halusi Taideteolliseen korkeakouluun ja oli kuullut, että edellisvuoden pääsykokeissa piti maalata vesiväreillä. Niinpä hän kerta toisensa jälkeen maalasi appelsiinia posliinilautasella. Minä olin juuri aloittanut…

PING Helsinki ja viikonlopun rippeet

Viikonloppu meni hujauksessa. Sain Idan torstaina parin yön yökyläreissulle ja Tampere-Helsinki-kuulumisia vaihtaessa meni jo ensimmäinen ilta. Perjantai meni tapahtuman parissa Virossa, lauantai ja sunnuntai rennosti haahuten koto-Helsingissä. Viikonloppu oli tällä viikolla päivää pidempi, sillä otin perjantaiksi töistä vapaapäivän osallistuakseni PING Helsinki -tapahtumaan, josta eilen jo mainitsin. Sisältömarkkinoinnin vaikuttajat ja tekijät yhteen…

Laatusuunnittelua Virosta: Lilli Jahilo

Kipaisin eilen Virossa (kyllä, taas). Syy siihen löytyi PING Helsinki -tapahtumasta, joka toi sisällöntuottajat ja yritykset yhteen. Itse osallistuin päivään sisällöntuottajan roolissa, bloggaaja kun olen. Ehkä mielenkiintoisin anti tapahtumassa oli sisällöntuottajille järjestetyt, muutaman tunnin mittaiset kierrokset Tallinnaan. Kierroksia oli useassa eri teemassa, mutta itse hyppäsin mukaan muotikierrokselle. Yritin pohtia ennakkoon,…

Lappuhaalariliisa

Täs on onni, eikö juu? Ihan katsos olla vaan, muina  miehinä  naisina lappuhaalareissa. Aamulla järkytyin luettuani uutisen, jossa kerrottiin suomalaisia pörssiyhtiöitä johtavan useammin Juha kuin nainen. Naisten yhteenlasketun poppoon ohi kiilaavat myös Heikit, Matit, Pekat, Jarit ja Karit, kuin myös Mikat, Timot, Artot, Jukat ja Vesat. Suomessa on isojen yritysten johdossa enemmän miehiä, joilla on…

Karhunpoika

Eilen nousi kuume. Olin töissä ja päättänyt mennä duunipäivän jälkeen treeneihin ja siskon kanssa juoksemaan. Taistelin kuumeen tuntua vastaan. Vastahan olin tammikuun lopussa pienessä kuumeessa, en yksinkertaisesti voisi taas olla! Olen elännyt terveellisemmin kuin koskaan, paastonnut sokerista ja liikkunut paljon. Olen juonut jopa muutaman vihersmoothien! Miettinyt ruokavaliota ja levännyt kunnolla….

Ja sit ma lähdi gäbälämäge

Aina naurattaa Virossa: keksiä itse vironkielisiä lauseita (ks. otsikko). Lauantain parasta antia oli esimerkiksi seuraava: ”Mul on kohmistuvad käpäläd, kun ei ole käpälähuppud.” (Käteni ovat kylmät, koska ei ole hanskoja) Keskeisenä vinkkinä Viron kielen opetteluun on ottaa g- ja d-kirjaimet haltuun ja viljellä niitä sopimattomissa paikoissa. Toinen mestarin ja amatöörin…

Gluteenittomasti Tallinnassa: Kivi Paper Käärid

Kun menimme naimisiin kesällä 2011, häissämme oli sellainen perinteinen osallistava leikki, jossa vieraat saivat antaa meille lupauksia tulevaan. Joku lupasi leipoa mustikkapiirakkaa, joku kutoa villasukat, joku antoi tulevaisuuteen lastenhoitovuoroja. Näistä lupauksista arvottiin osa toteutettavaksi. Yksi arpaonnen nostattama lappunen piti sisällään lupauksen ystäviltämme: he veisivät meidät minilomalle Tallinnaan. Pian lupauksesta on…

Mikä ei kuulu joukkoon?

Tässä olisi teille pari pientä perjantaipähkinää purtavaksi. Oikein vastanneille glitteriä ja glooriaa! Tehtävä 1: Mikä kuvista ei kuulu joukkoon? Tehtävä 2: Tunnista perjantaihymy. Ei muuta tällä haavaa. Se olisi tervetuloa viikonloppua! Adios adios. -Henriikka

Kana orrella

”Hei, pitäiskö koittaa jotain uutta? Etten aina pönöttäisi kuvissa niin perinteisesti.” ”Joo, anna mennä vaan.” ”Mä voisin vaikka hypätä ketterästi tuohon betonireunalle. Erittäin hyvä idea.” Joskus hyvätkin ideat ovat tuomittuja tuhoon. Kerrassaan typerältähän tuo orrella keikkuminen näyttää. Halusin mageilla Palmrothin popoillani ja täydellisellä kameralaukullani, mutta jäävät kyllä noiden klovniliikkeiden varjoon….

Sporalla vai tsygällä?

Rakastan istua raitiovaunussa, sekä uusissa että vanhoissa. Vanhoissa, etenkin niissä vanhemmissa ja korkeissa, on ihan oma tunnelmansa. Kellertävän kelmeä valaistus ja kolisevat vaunut. Uudet ratikat on varta vasten valmistettu Helsinkiin ja niihin pääseminen on aikamoista arpapeliä. Ei sillä että kyytiin hyppääminen olisi jotenkin haasteellista, mutta niitä kun kulkee vielä korvin…

Kodin kauniit ja käytännölliset

Alkuvuoden olen keskittynyt kaikkeen turhaan (hassua, että edelleen ajattelee juuri aloittaneensa tämän vuoden, vaikka mennään jo yli maaliskuun puolivälin). Helmikuussa jaoin kuvia omista turhista, kauniista tavaroistani, maaliskuun puolella laitoin lukijoiden kuvia jakoon. On minulla kuitenkin myös kauniita mutta silti tuikitärkeitä tavaroita. Niissä piileekin arjen eliksiiri: kun korvaat ruman tiskirätin pari pykälää…

Värittömät kulmakarvat, kyllä vai ei?

Luonnonvaalea, luonnonhaalea. Minulla on kasvonpiirteiden sijasta tabula rasa, tyhjä taulu (Tabula rasa (latinaa), suom. tyhjä taulu on käsitys, jonka mukaan ihminen syntyy ”pää täysin tyhjänä”, ja ihmisen identiteetti rakentuu täysin syntymän jälkeisten kokemuksien pohjalta. -Wikipedia). Tiedän, ettei sillä ehkä vaaleita piirteitä tarkoiteta, vaan aivan muuta, mutta joskus tuntuu kuin se olisi kirjoitettu ulkomuodostani. Luonnolliset kulmakarvani näkyvät…

Aivojen irtiotto

Sunnuntai, sunnuntai. Talvikauden viimeinen laskupäivä Messilässä, toimivilla tykkilumilla, kelpo seurassa. Nyt istun koneen ääreessä ystäväni liian iso trikoinen poolopaita päällä ja kuuntelen Spotifystä fiilismusiikkia. Mainoksetkaan eivät lannista, paitsi vähän. Etenkin Canesten Kombi. Sam Smith soi ja antaa elämänohjeita. Aina toisinaan pitää nostaa kädet näppiksiltä ja nostaa ne ylös ilmaan heilumaan. Etenkin…

Nahkatakkikelit (hihihi)

Ne ovat täällä taas: nahkatakkikelit. Keskiviikko 11.3. oli ensimmäinen päivä, jolloin viittasin kintaalla talvelle ja puin päälleni talvitakin sijaan mustan nahkarotsin. Sain parahimman takinretaleen Jannelta lahjaksi viime keväänä, kun olin saanut opinnäytetyöni valmiiksi. Viime vuonna moiset säät alkoivat vasta maaliskuun lopussa (pelottavaa, että sen voi tarkistaa viime vuoden arkistoista), joten…

Aamut Arabian

Olen aamujen suhteen oudolla tavalla mustasukkainen. En sinänsä kenellekään, mutta haluaisin kahmia kaikki aamumomentit itselleni. Minusta tuntuu, että jos missaan auringonnousun, olen jo jättänyt monta hyvää valon hetkeä käyttämättä. Että ne ovat valuneet hukkaan, vaikka ne olisivat olleet siinä ihan otettavissa ja käytettävissä. En halua nukkua silloin, kun vaihtoehtona on valvoa…

Tervetuloa takaisin Kiasma!

yhteistyössä Kiasma ja Suomen Blogimedia A-a-a-aauuuu! Kiasma on palannut puolen vuoden remppalomaltaan takaisin kansaa ilahduttamaan. Huomenna ensimmäistä päivää auki oleva Robert Mapplethorpen näyttely on vakuuttava aloitus uudistuneelle Kiasmalle. Kävin katsastamassa uudet tilat ja näyttelyn eilen ennakkoon ja tuuttaan nyt teille innostunutta kuva- ja tekstisisältöä aiheeseen liittyen. Olenhan minä jo Kiasmaa ehtinyt…

Itku pitkästä ilosta, pieru kauan naurusta

Siinä se nyt on, rakas orkideani. Juuri kun kuukausi takaperin leijuin, että kerrankin onnistuu kukkien kasvatus ja elossapito. Kell’ onni on, se onnen kätkeköön. Ylpeys käy lankeemuksen edellä. Olisi pitänyt muistaa. Olisi pitänyt pysyä nöyränä ja keskittyä siihen, että kasvi pysyy virkeänä ja elinvoimaisena. Ahkeruus on onnen äiti, sillä on vara vaivassakin. Ei…

Sushia metsän keskellä

Kuinka moni ottaa mökkireissulleen mukaan sushimatot, riisit ja etikat ja aloittaa rullien vääntämisen keskellä metsää? Ilmeisesti ystäväporukkani kuuluu näihin hupsuihin. Siellä sitten paloiteltiin lohet, kurkut ja avokadot ja väännettiin juuri sopivaa riisiä ja rullailtiin menemään. Riisiä reunoille asti ja hapsottavat leväkulmat kunnolla paikoilleen. Ja om nom nom, onko parempaa? Kun…

Ohjattua kehonhuoltoa kotona (ja lukijoille ilmainen Yoogaia-kokeilujakso)

yhteistyössä Suomen Blogimedia ja Yoogaia Tekisikö mieli joogata, tehdä Pilatesta tai rentoutumisharjoituksia, mutta salille lähteminen on hankalaa? Tai vaihtoehtoisesti erillisten kehonhuoltotuntien aikatauluttaminen tuntuu haastavalta? Ehkä raha on este? (haha, tulipa tahattomasti mainosmainen alku) Tunnistan itseni vahvasti. Käyn treenamassa salilla muutaman kerran viikossa, mutta punttailun jälkeen ei tee mieli jäädä venyttelemään…

Onni ja autuus on päästä viikonlopuksi mökille

Täällä sitä vaan ollaan, Tampereen korvessa. Joskus parasta on viheltää pilliin ja ottaa elämä aikalisälle, pakata auto kavereita ja ruokaa täyteen ja huristaa metsään. Jos siellä metsässä vielä on asumiskelpoinen mökki, niin ei mene suotta liian eräilyksi. Kurjet vähän kiljuu (ovatkohan edes kurkia?), ja kahvipannu porisee sopivin väliajoin. Joku uhkarohkea…

Mieskarkkei, nutturoit ja kirjoi

Ihan kuulkaas torstain alkuyön kunniaksi haluan vain varmistaa, ettei keneltäkään ole menneet nämä Instagramin aarteet ohitse? Nämä kaksi tiliä vasta tuovatkin arkeeni sisältöä. Tarjolla on reilusti karvaa ja kunnolla kirjallisuutta, ei mitään turhia hömppäinstaajia, vaan akateemista, tutkivaa kuvajournalismia. Ilmiöitä, melkeinpä, futurismia. Kutsukaa mua tulevaisuudentutkijaksi. MAN BUN MONDAY (@manbunmonday) Nutturapäiset miehet,…

Akvarellikorttien tekoa työpajassa

Kerroin eilen en niin iloisesta tiistaipäivästäni. Paljastin kuitenkin tälläkin harmaalla pilvenmöhkäleellä olleen hopeareunus. Nihkeän työpäivän jälkeen hyppäsin nimittäin bussilla kohti Helsingin keskustaan (jossa käyn nykyään ihanan harvoin) ja päivällisen jälkeen kauneimpaan paperikauppaan, jossa olen kuuna päivänä käynyt. Papershop Helsingissä aloitti eilen työpajansa, ja olin ilmoittaunut mukaan Jennin kaveriksi. Teemana olivat akvarellikortit ja…

Ketutat minua tiistai

Tänään olen herännyt kiukkuisesti, kääriytynyt tiukempaakin tiukemmin leopardikuvioiseen aamutakkiin ja vetänyt villasukat jalkaan, jotta varpaat olisivat visusti turvassa. Olen syönyt aamupalan, jossa oli ainakin Suomen oloihin verrattuna yllättävän kypsää mangoa. Muuta en muista. Ainiin! Tyrnishotin join keltaisesta espressokupistani, niinkuin joka aamu. Kannoin roskat katokseen. Siirtelin naapurien roskia jäteasiasta toiseen. Ei…

Alkaneen kevään kirppislöytöjä

Kyllä ottaa päähän, etten ole enää sellainen kierrättäjäkirppismimmi niin kuin vanhoina hyvinä aikoina (sanotaanko noin vuosi tai kaksi sitten). Nimenomaan ottaa päähän se, etten enää keskity niin paljon tähän hienoon asiaan kuin elämän antaminen vanhoille, hyljätyille esineille, huonekaluille, astioille tai vaatteille. Toisaalta, olen vapautunut aika lailla myös sellaisesta turhasta kirppiskirpputorikamasta….

Lukijoiden rakkaat turhakkeet

Maaliskuussa mennään jo, buddies! Muistan lapsena talven turhauttamana ajatelleeni, että maaliskuussa alkaa kevät. Silloin riitti lumikinoksia vielä helmikuun jälkeenkin, mutta nyt todella tuntuu siltä. Maaliskuun alun kunniaksi lykätään jakoon lukijoiden lähettämiä kuvia ihanista, mutta täysin turhista tavaroista. Omien turhien härpäkkeiden inspiroimana pyysin teitä laittamaan virtuaaliteitä kuvia omista turhakkeistanne ja tarinoista niiden…