Aamut Arabian

_MG_0307 kopio

Olen aamujen suhteen oudolla tavalla mustasukkainen. En sinänsä kenellekään, mutta haluaisin kahmia kaikki aamumomentit itselleni. Minusta tuntuu, että jos missaan auringonnousun, olen jo jättänyt monta hyvää valon hetkeä käyttämättä. Että ne ovat valuneet hukkaan, vaikka ne olisivat olleet siinä ihan otettavissa ja käytettävissä. En halua nukkua silloin, kun vaihtoehtona on valvoa valoisissa usva-aamuissa.

Arkisin herätyskelloni soi lähes aina kuudelta tai vartin yli. Olen onnistunut vähentämään torkutustustani akselille 0–30 min (Se on ihan kohtalaisesti, älkää mollatko. Tsemppiprojekti jatkuu edelleen. Masennuin kun Sleep as android -sovellusta ei saa iPhoneen). Eilen kömmin sängystä ylös puoli seitsemän maissa ja järkytyin. Pihalla oli jo valoisaa. Koin heti morkkista siitä, etten ollut saanut elää kaikkia valoisia hetkiä. Etten ollut ehtinyt elää enemmän.

Siispä tänään heräsin viideltä. Lähinnä sen takia, että piti valmistella eräs presentaatio aamuyhdeksäksi. Samalla tuli kuitenkin napattua talteen kaikki aurinkohippuset. Tosin tajusin myös, että aurinko oli eilen ehtinyt kivuta juuri ja juuri taivaanrantaan, enkä ollut menettänyt juuri mitään. Helpottunut huokaus.

_MG_0305 kopio_MG_0312 kopio_MG_0322 kopio

Mitähän minun unieni käy, kun kesä lähestyy? Jos yritän kauhoa kaiken päivänvalon taskuihini ja imeä itseeni kaikki minuutit aamuhämystä iltahämyyn saakka? Näinköhän uuvahdan jo huhtikuun puolivälissä.

Mutta katsokaa nyt miten kauniisti aurinko vaihtaa maisemaa. Mustasta maisemasta tulee sininen ja vaalenpunainen, sellainen yksisarvisten valtakunta. Lopulta lämmin ja vastaanottava, kun maisema kylveskelee valossa.

_MG_0313 kopio _MG_0317 kopio_MG_0310 kopio_MG_0319 kopio

Mutta koska myöskään hyviä perjantai-iltoja ei kannata jättää käyttämättä, olisi seuraavana vuorossa Muumit Rivieralla, mozzarella-pomelo-serranonkinkku-salaattia ja sopivan kokoinen sohvankolo.

Voi olla, että pitää vähän hellittää tästä elämän intoilusta. Nukkumisessakin on puolensa ja ne kaikki ovat hyviä.

– Henriikka

Kategoriat: elämä, Helsinki 6 kommenttia

Aamut Arabian

6 kommenttia

  • mildemar sanoo:

    tulipas tästä postauksesta sopivan jännittävä kesätulee-fiilis, kiitos tästä.

    • Henriikka sanoo:

      Kesä todella tulee. Se jännittää oikeasti. Enää en pysty heräämään ihan auringonnousun aikaan, mutta yritys on kova.

  • Ansku sanoo:

    Mä olen löytänyt aamujen ilon, ja onhan auringonnousussa ihana herätä :)

    http://www.peaceandstyle.fi

  • johki sanoo:

    Oi ihana teksti, siitä välittyi hyvin se odottavan ja toiveikkaan kihelmöivä tunnelma, jota tuntee vain aamuisin, erityisesti kevät-aamuisin. Mitä kauemmas teinivuodet ovat käyneet, sitä tiukemmin lajittelen itseni aamuihmiseksi.

    Itse herään arkiaamuisin seiskan hujakoilla ja tietyllä tapaa olen viimeisen viikon aikana ollut järkyttynyt siitä faktasta, että herätessäni aurinko pilkistelee jo verhon takaa antaumuksella. Pitää siirtää ensi maanantaista lähtien kelloa sinun tapaasi hieman aikaisemmaksi.

    Hämärä on ihanan raukea ja armollinen. Jos herää täyteen auringonpaisteeseen, ei tällainen hitaasti lämpiävä persoona ehdi sopeutua tilanteeseen, että lempeä yö onkin jo vaihtunut kirkkaaseen ja kaiken kerralla paljastavaan päivään.

    Viime yönä pistelin menemään melkein 12 tuntia univelkoja, herätessä ulkona näytti keskipäivältä ja keskikesältä. Missaan kyllä silloin tällöin aamun tunnit mieluusti, jos vaihtoehtona on maksimaalisen pitkät yöunet (ja tätä myötä mahdollisuus taas seuraavalla viikolla herätä pirteänä kukonlaulun aikaan) :)

    • Henriikka sanoo:

      Heippa Johki,

      ja kiitos aivan ihanasta kommentista. Tällaisia on aina ilo saada. Toivottavasti sä oot saanut aamuistasi kaiken irti, koska niistä oikeasti saa ja paljon. Nyt on jo sen verran valoisaa aamuisin, että pitää herätä kovin aikaisin, jos tahtoo nähdä parhaat palat. Mutta kyllä ne on sen arvoisia.

      Mukavaa keväänjatkoa sinulle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *