Kerroin eilen en niin iloisesta tiistaipäivästäni. Paljastin kuitenkin tälläkin harmaalla pilvenmöhkäleellä olleen hopeareunus. Nihkeän työpäivän jälkeen hyppäsin nimittäin bussilla kohti Helsingin keskustaan (jossa käyn nykyään ihanan harvoin) ja päivällisen jälkeen kauneimpaan paperikauppaan, jossa olen kuuna päivänä käynyt.

Papershop Helsingissä aloitti eilen työpajansa, ja olin ilmoittaunut mukaan Jennin kaveriksi. Teemana olivat akvarellikortit ja vesivärimaalaus. Parituntinen paja maksoi 22 euroa, mielestäni ihan kohtuullinen hinta. Osallistujia oli otettu mukaan noin kymmenen ja mahtuipa joukkoon myös toinen tuttu, Elsa.

Reilu kaksituntisen aikana käsiteltiin eri tekniikoita ja kokeiltiin niitä käytännössä. Ohjaajana toimi Taideteollisessa Taidekasvatusta opiskeleva, osaava, mukava mimmi, joka ymmärsi hyvin tällaisen amatöörin lähtötason.

Minähän teen töitä kuvataiteen parissa ja siksi olen öljymaalausten ja kipsiveistosten ympäröimänä arjessa. Kuvataidekoulu on inspiroiva työympäristö, mutta olen huomannut sen kuihduttavan myös omaa aktiivisuutta itse tekemisen saralla. Kun näkee uuden sukupolven lupauksia ja oikeasti erityisen lahjakkaita taiteilijoita, jää oma sivellin usein purkkiin kuivumaan.

Haluaisin ajatella taiteen tekemisen kuuluvan myös niille, jotka eivät tähtää huipulle, jotka eivät halua siitä ammattia tai jotka eivät ole siinä spesiaalilahjakkaita. Niin kuin minulle. Tiedän kyllä olevani visuaalinen ja että minulla on ihan hyvä lähtötaso askartelulle ja maalailulle. En kuitenkaan ole mitenkään poikkeuksellinen, mutta nautin käsillä tekemisestä. Miksenpä siis taiteilisi, jos se tekee minut onnellisemmaksi? Vaikka tavoitteeni asian suhteen olisivat äärimmäisen matalat ja vaikka kaikki eivät tekeleitäni taiteeksi kutsuisikaan.

Samankaltaisia ajatuksia oli myös Jennillä. Ja siksi kalenterissa on jo uusi aika akvarelleille. Ja ehkä hyvälle teelle ja herkuille.

Tässä taiteilussa on kuitenkin haasteensa: yritän pitää suorituspaineet poissa. Menen usein liian vauhdilla kaikkeen, haluan kehittyä ja tehdä täysillä. Haluaisin kuitenkin säästää piirtämisen ja maalaamisen ja muun kokeilevan väsäilyn rauhoittavana, rentouttavana, enkä minään super-challengena.

Sopii yrittää. Oottakaa vaan, huomenna on vimpan päälle taidetarvikkeet ostettu ja suollan tukka putkella taidetta.

– Henriikka

Kuvat: Jenni / Pupulandia