Karhunpoika

Purchase this image at http://www.stocksy.com/67926

Eilen nousi kuume. Olin töissä ja päättänyt mennä duunipäivän jälkeen treeneihin ja siskon kanssa juoksemaan. Taistelin kuumeen tuntua vastaan. Vastahan olin tammikuun lopussa pienessä kuumeessa, en yksinkertaisesti voisi taas olla! Olen elännyt terveellisemmin kuin koskaan, paastonnut sokerista ja liikkunut paljon. Olen juonut jopa muutaman vihersmoothien! Miettinyt ruokavaliota ja levännyt kunnolla.

Kun nuha yltyi, peruin vastahakoisesti juoksulenkin. Puoli kuudelta töistä lähtiessäni hoipertelin työkaverin luokse, joka kokeili otsaani ja totesi sen olevan tosi lämmin. Pyöräilin kotiin, skippasin pitkin hampain treenitkin. Kaivauduin sohvaan villaviltin alle ja mutisin tuohtuneena. Sisko tuli meille, teki ruokaa ja valitsi leffan. Siinä sitten aikana purnasin, kunnes tyydyin kohtalooni. Kun äiti soitti, kerroin että menen jo aamulla töihin ja sain vastaani kunnon hyökkäyksen. Ei kuulemma pidä mennä kipeänä töihin, se on kaikilta pois. Muistin sanoneeni joskus niin itsekin. Tosin muille, en itselleni.

Aina kun sairastun, minusta tuntuu että olen heikko yksilö. Sellainen joka sortuu elon tiellä. Tiedän tämän olevan täynnä potaskaa, silti ajatus hiipii mieleeni. Kaikkina muina vuoden päivinä olen valmis ottamaan vastaan kaikki lahjat ja hellyydenosoitukset, mutta sairaana en kaipaa apua tai neuvoa keneltäkään. En haluaisi luovuttaa sairaudelle, en haluaisi jättää mitään välistä sen vuoksi. Ajattelen, että mielen voimalla voin kääntää kuumeen laskuun ja nenän valumasta. Vaan kroppani taitaa olla minua viisaampi. Ehkä täyslevolle löytyy sijansa tällaisen höyrypään luota vain silloin, kun kroppa vetää itsensä tilttiin. Nyt sitten köllitään hetki.

Yksi ilta ja yksi päivä toivon mukaan riittää. Ajattelin jo huomenna ottaa vauhtia arjesta ja polkea töiden ja muun maailman pariin. Jos sitä muistaisi kuitenkin kuunnella yhä tarkemmin kroppaa. Ja äitiä. Ne yleensä tietävät.

– Henriikka

Kuva: Stocksy

Kategoriat: elämä 10 kommenttia

Karhunpoika

10 kommenttia

  • mermeri sanoo:

    Ihana Henriikka. Ei olis voinut parempaan saumaan tää postaus tulla. Mulla hiipii ihan tuo sama heikkouden ajatus päähän joka kerta kun sairastun, tänäänkin. Vaikka yrittää ajatella että on täysin normaalia ja inhimillistä sairastaa, niin aina tuntuu silti olevan niitä ihmisiä jotka eivät kertakaikkiaan koskaan sairastu, ja se pistää katkeraksi. :D Tuo on myös tuttua, että yrittää ”taistella” ja psyykata itseään, lingota vihersupermehuja minkä kerkeää, haha… Tsemppiä meille!

    • Henriikka sanoo:

      Kiitos ihanista tsempeistä! Ne auttoivat varmasti paranemaan. Ja kiitos muutenkin ihanasta kommentista. Pitäisi ehkä opetella olemaan vähän armollisempi itselleen tällaisissa tilanteissa.

  • toinen sairastaja sanoo:

    Mäki tänään päädyin skippaa kaiken mahdollisen flunssan ja lämpöilyn tieltä. Oikeestaan kipeenä olemisessa on se hyvä, et kerranki on hyvä syy vaan olla ja maata sohvalla peiton alla koko päivä. Aina pitä yrittää löytää pilvestä se hopeareuna! Paranemisii sinne <3

    • Henriikka sanoo:

      Kiitos kovasti näin jälkikäteen<3

      Pienenä oli ihan parasta, kun sai jäädä kotiin katsomaan Riku Rikas -elokuvia eikä tarvinnut tehdä mitään. Nykyään en oikein osaa nauttia siitä samalla tavalla, kun poden huonoa omaatuntoa. Pitäisi kyllä oikeasti opetella.

  • ida365 sanoo:

    Voi beibi, toivottavasti on nopea tauti. <3 lepää, se auttaa eniten, eli ei töihin huomenna ;-*

    • Henriikka sanoo:

      Hei beibi, kiitos näin miljoona vuotta myöhässä. Mä luulen, että kun toivotuksilla oli merkitystä! Nyt porskutetaan taas täydellä vauhdilla eteenpäin.

  • Kuutamolla sanoo:

    Voi kuule, nauti siitä! Mulla meni monta vuotta niin, että kuljin muutaman kuukauden täyttä höyryä ja sitten olin viikon 39 asteen kuumeessa. Neljä kertaa vuodessa, melko säännöllisesti. Sitte ne jotenki keveni, ei oo ollu kunnon kuumetta (ilmeisesti aloin nukkua 1-2 h enemmän yössä), ja on vähän ikävä niitä aikoja. Kuumeessa on kerrankin hyvä syy nukkua, nukkua, nukkua, nukkua, lukea ja levätä ja ai että mä ainakin oon nauttinu niistä! :D Mahataudit, flunssat ym. inhottavat ei oo yhtään rentouttavia, mutta semmonen 38 pilkku jotain on just ihana :)

    (tietysti jos oppis lepäämään muulloinki, ei tarvis oottaa kuumeen nousua ku kuuta nousevaa… Mutta se on niin vaikeeta! Voisitko kirjottaa semmosen suuren lepovinkkipostauksen? :D)

    • Henriikka sanoo:

      Huhhuh, 39 asteen kuumeet on kyllä pahoja. Mutta sellaisissa tilanteissa pakostakin vähän rauhoittuu ja saa levättyä. On niissä siis jotakin hyvääkin.

      Haha, suuri lepovinkkipostaus kuulostaa hyvältä haasteelta. Ehkäpä, ehkäpä joku päivä.

      Kiitos kivasta kommentista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *