arkisto:

huhtikuu 2015

Koko perhe surffisimulaattorissa

_MG_1075 kopio

Pääsiäinen oli ja meni, vaan vasta nyt pääsen jakamaan teille erään herkkuhetken pyhiltä. Vietimme viikonloppulomaa perheeni luona ja tapana on ollut, että päämme menoksi on saatettu järjestää vaikka mitä: joskus vaellusta, joskus pilkkikisaa.

Tänä vuonna tuli käsky ottaa uima-asu mukaan. Ajattelin heti vuokrattua savusaunaa järven rannalta tai vaihtoehtoisesti jotain kotitekoista extreme-triathlonia. Yllätys oli kuitenkin aikamoinen: Surffisimulaattori ja tekoaallot! Mitä ihmettä? En tiennyt edes sellaisten olemassaolosta.

_MG_0993 kopio _MG_1004 kopio

Surffialtaat löytyivät Kotkan kainalosta, Sirius Sport Resortissa. Samassa paikassa on myös lentosimulaattori, mutta sen hinta oli niin huima, että olisi jäänyt pääsiäismunat, mämmit ja lampaat syömättä. Surffitunti kustansi opiskelijalta muistaakseni vajaa 20 euroa, normaalihintaiselta 25. Emme olleet varanneet allasta yksityiskäyttöön, mutta eipä mukana olleista kahdesta pikkupojasta ollut lainkaan harmia.

Mukana oli koko ajan opastajat, jotka kertoivat mitä pitää tehdä ja miten. Mitään helppoa touhua tämä koneellinen lainelautailu ei ollut, mutta tunnissa pääsimme kaikki jo hyvin jaloillemme. Roosaliina kurvaili jo kuin vanha tekijä, itse heitin tuurilla kolmekuuskymppisen.

_MG_1072 kopio
_MG_1031 kopio_MG_1085 kopio

Ylläolevassa kuvassa Janne alkoi olla jo vähän huolissaan, sen verran tiiviisti pidin katsekontaktia surffiopeen. Sieltä se kosii alavasemmalta, kun ei muutakaan keinoa keksi. Päästin irti narusta ja paiskauduin aaltojen mukana ylätasanteelle.

Laji kun laji, niin oppiminen tuntuu kyllä hienolta. Tunnin kestoisen surffisession aikana oli kymmenesti kaatumisia ja pärskimisiä, mutta muutaman katu-uskottavan käännöksen kun sai laudalla tehtyä ilman tukinarua, niin hymyilytti leveästi. Isoveljet tietysti pilkkasivat hiphop-ajoilta jäänyttä ”superrentoa” surffiasentoani, mutta en ottanut naljailua kuuleviin korviini vaan jatkoin rentoa menoa.

_MG_1115 kopio_MG_1087 kopio
_MG_1106 kopio
_MG_1151 kopio

On kyllä aivan huikeaa jengiä tämä perhekuntani. Myös sairaslevon vuoksi kameran taakse joutunut toinen isoveikka. Siinä ne nyt killistelevät ja ensi pääsiäisestä tulee taas astetta tämänvuotistakin legendaarisempi.

– Henriikka

Auta Nepalia: Lahjoitathan?

5c6b2e983c6bcf69fe92b096c2824374
Nepalin maanjäristyksen todelliset tuhot ja sen vaikutukset ovat vasta paljastumassa.
Nepalin viranomaiset ja avustusjärjestöt ovat varoittaneet, että kulkutaudit alkavat pian levitä, jos vedenjakelua ja jätehuoltoa ei pian saada kuntoon. Unicefin tietojen mukaan taas lähes miljoonaa lasta kärsii vakavasti maanjäristyksen seurauksista. Suurin huoli on nimeomaan puhtaan veden ja ruoan riittävyys. Virallinen uhriluku nousi eilen 3 200:n, tänään se on noussut tuhannella, lähiviikkoina joudutaan kuulemaan varmasti kasvavista luvuista. Moniin kyliin ei ole vieläkään saatu yhteyttä, sillä maanjäristys on katkaissut tietoyhteyksiä ja maanvyörymät teitä.
Autetaanhan? Mieluiten heti. On turha lukea tätä ja miettiä, että ehtiihän sitä tässä lähipäivinä. Suosittelen tarttumaan toimeen nyt. Jättämään vaikka yhden aikakauslehden tai kahvin ostamatta, syödä viikon vaikka vähän kehnommin. Laittamaan euron, kympin tai satasen sitä oikeasti tarvitseville. Meillä on myös bloggaajien kanssa oma lipas ja keräystavoite. Laitoin äsken oman lahjoitukseni lippaaseen. Kyllähän se kirpaisi, kun olis muka niin paljon muutakin, mutta yhtään en kadu.
Helpoimmalla pääset, kun lähetät tekstiviestin ”SPR” numeroon 16499 ja lahjoitat Punaiselle Ristille 15 €. Jos haluat lahjoittaa eri summan, tai maksaa nettipankin kautta, voit tehdä sen nopeasti ja helposti alla olevaa lipasta klikkaamalla tai täällä.
 Meitä tarvitaan. Kaikkia.
– Henriikka
Ps. Bloggaja/Someaktiivi. Lue täältä kuinka voit auttaa.

Kuva: Fotografias

PechaKucha: kun haluaa tietää kaikesta sopivan vähän

_MG_2084 kopio

Minulla on salainen pahe: haluan mieluummin tietää monesta asiasta vähän kuin yhdestä tai parista paljon. Haluan mieluummin kerätä kasapäin kaikenlaista tietoa kaikenmoisista asioista kuin kehittyä ammattilaiseksi yhdessäkään. Tiedän tiedän, sellaista on tämä nykyajan nuoriso. Mihinkään ei keskitytä, kaikkeen kyllästytään hetkessä ja yrittämään lähdetään ennen todellista tietotaitoa. Mutta kyllä, sellainen minä vain olen.

Luonteelleni loistava tapahtuma on löytynyt Helsinki Design Weekin järjestämistä PechaKucha -illoista. Päädyimme paikan päälle Helsingin yliopiston juhlasaliin taas viime torstaina. Nauroin, ärsyynnyin ja mietiskelin.

_MG_2081 kopio
_MG_2115 kopio_MG_2078 kopio

20 kuvaa 20 sekunnissa. Siinä tiivistetysti PechaKucha-presentoimisen idea. Ympäri maailmaa tunnettu konsepti tuulettaa pölyttyneet käsitykset kuivasta puhetilaisuudesta. Puhujina on joka kerta poikkitieteellinen kattaus luovan alan ja tiedemaailman tekijöitä. Ajatuksia, oivalluksia ja visioita. Joskus ihan nappiin, joskus täysin penkin alle. Joskus prikulleen kellotettuna, joskus liirumlaarum ihan liian pitkään.

Olen osallistunut Helsingin PechaKucha Night -tapahtumiin nyt kolme kertaa. Puheet on kahdessa erässä ja välissä on viinintarjoilu. Ensimmäisellä kerralla olin yksin ja päätin, että tulen tapahtumaan siitä lähtien aina yksin. Haastan itseni tutustumaan uusiin ihmisiin ja keplottelen kepeästi itseni viinittelyn lomassa uusien ihmisten suosioon. Vaan enpä jaksanut ensimmäisen kerran jälkeen. Ensimmäinenkin oli vähän tuskainen. Kaveri kainaloon ja nauttimaan mukavasta illasta, turha pinnistellä kun jotenkin muutenkin ollaan uuden tiedon äärellä.

_MG_2106 kopio
_MG_2113 kopio

Torstaina opin palvelumuotoilusta, kaupunkien ja lähiöiden käyttöönotosta, Legojen kuvauksesta, väkivallan ja uskonnon suhteesta, bio-jostain (en ymmärtänyt mitään) ja muutamasta muustakin aiheesta. Ensi kerralla opin taas jotain.

Mummona kokoan PechaKuchista saamastani tiedosta kirjan, joka myy loppuun muutamassa sekuntissa. Tai sitten ensimmäinen painoskin jää kirjakauppoihin roikkumaan ja loppujen lopuksi huoltoasemien kirja-outletit myyvät sitä parin killingin hintaan.

– Henriikka

Lungi kuin sunnuntaiaamu

_MG_2270 kopio

Nukuttu on, sydämen kyllyydestä, ja vielä menisi helposti tuplat lisää. Parempi oli kuitenkin pyrähtää heti aamusta hereille ja hilautua kelposeuraan. Meillä on sellainen hyvä rentokerho, johon kuuluu lisäkseni Janne ja siskoni Roosaliina. Rentokerho voi tavata koska vain, missä vain ja eritoten millaisella tuulella vain.

Tänään satoi, mutta meininki oli hyvä. Istuimme Kluuvikadun Fazerissa ja mietimme, miten outo paikan akustiikka onkaan. Pohdimme myös, onko lettu-sanalla englanninkielistä vastiketta, sillä crepsit on kuitenkin vähän eri juttu ja kuinka monta raitapaitaa sisareni omistaa.

_MG_2249 kopio
_MG_2305 kopio_MG_2329 kopio_MG_2223 kopio_MG_2245 kopio

Rentokerhossa kettuillaan sopivasti ja palautetaan maan pinnalle, jos pyrkii liikaa leijumaan. Lempeää naljailua osakseen sai tänään Roosaliina, joka paljasti juovansa kahvin kermalla, jos sitä on tarjolla. Itse avauduin panikoiden käsivarteen yllättäen kasvanutta pattia ja kerho lohdutti kertoen, että tilastojen valossa se tuskin on syövän alku.

Kaiken aikaa satoi ja kadut olivat kaikuvan tyhjiä. Muutama hassu ihminen vaelsi Henkkamaukkaan tai Stockmannille, turisteja lähinnä. Kahvilat taas olivat piripintaan täynnä eikä aamukahveissa ja -kakuissa säästelty. Herttoniemen ja Tapanilan kyläjuhlat ja pihakirpputorit joutuvat varmaan pettymään vähäiseen kävijämäärään, mutta ainakin kahvilayrittäjät kiittävät.

_MG_2299 kopio_MG_2327 kopio_MG_2275 kopio_MG_2262 kopio_MG_2292 kopio

Viimeisessä kuvassa on teille vähän vinkkusilmää sunnuntai-iltaan. Kyllähän nämä sadepäivätkin jaksaa, kun silmissä siintää pitkät kesäillat, kuohuvat ja juhannustanssit.

Nyt lenkille ankeaan, harmaaseen luontoon. Sadetta päin.

– Henriikka

Päivän kolme tärkeintä

_MG_1948 kopio

Lauantai. Pitäisi kai olla vihreäpunaisessa kuplassa krebaamassa, mutta minä olen nukahtamisen partaalla kotona. Toisaalta pääni kylllä nuokkuu kuin pahimmassa moshpitissä, joten kai tämä on melkein jo kreisibailaamista. Suloinen kummityttö on kylässä, mutta ei meinaa saada unta, kun tamperelaisena suree Tapparan kohtaloa. Taitaa onneksi olla Ilveksen tyttöjä enemmän, joten vähän myös vahingonilo kaihertaa pikkuista sydäntä. Tiukkaa taistoa oli, mutta Oululle rehdit onnentoivotukset.

Miksi ihmeessä kirjoitan jääkiekosta?

_MG_1927 kopio
_MG_1871 kopio
_MG_1849 kopio

Oikeastaan pystyn tällä hetkellä miettimään vain unta. Kuinka pääsen sukeltamaan ihaniin lakanoihin ja anastamaan univelat takaisin, jota riiviöherättäjäni minulle viime yönä kerrytti (ks. uusin instakuva).

Olen huomannut, että oman sänkyni ajattelemisesta on tullut minulle ansa. Jos kaveri kysyy kiinnostavalle klubikeikalle tai keskustaan kahvittelemaan, en voi sekuntiakaan kelata maailman parasta petiäni, tai kieltäydyn samantien kohteliaasti. Tuuletetut, kauniit petivaatteet ja makkari valkoiset pellavaverhot, mmmmm. Kunnon unet on taivas maan päällä.

_MG_1910 kopio

Jääkiekon ja nukkumisen rinnalle voisin kolmanneksi aiheeksi nostaa muuttamisen. Muutimme tänään ystäviämme maailman suloisimpaan, linnunpöntön näköiseen taloon. Kasasin kolme tuntia pöytää. Muuttohommat turhauttaa etukäteen ja palkitsee jälkikäteen. Muutto on aina sellainen projekti, jossa näkee työn tulokset heti, ja yhteishenki on parhaimmillaan ihan katossa. Siltä tuntui tänäänkin ja nyt voi hyvillä mielin uneksia unista.

Nyt paloittelen hunajamelonin ja nappaan suuhuni muutaman amerikkalaisen pastillin.
Iloista lauantaita.

– Henriikka

bomber/adidas StellaSport, farkut/Tiger of Sweden, aurinkolasit/Mahonki, kengät ja paita/second hand

Suojaa ihosi kevätauringolta: Mádaran kasvoöljyt ja muut mukavat

yhteistyössä Mádara_MG_1871 kopio

Se olisi kaverit pikkuhiljaa ihan kunnolla kevät ja sen jälkeen kesäkin. Terassit aukeaa, linnut laulaa ja piknikillä tarkenee lyhyissä sortseissa. Tekee mieli heittää villakangastakki ullakolle loppuelämäksi ja juosta tukka ja trenssi hulmuten aurinkoisia katuja. Aurinkolasit nenälle ja nurmelle iltaa istumaan.

Mutta muistuttaisinpa vaan, ihan yhtä lailla itseänikin, että kevätaurinko on petollinen. Harmaa talvi-iho on herkkä ja ohut, tottumaton auringon säteisiin. Alkukevään lumi tekee säteilystä moninkertaista, mutta yhtä lailla lumeton talvi on riskitekijä talviunestaan heräilevälle Suomi-iholle.

Kirjoitin helmikuun loppupuolella ihon puhdistuksesta Mádaran tuotteilla. Nyt olen yhteistyön puitteissa kokeillut myös kasvoöljyjä ja vartalotuotteita eheyttämään viiman ja pikkupakkasten vaurioittamaa ihoa. Kevät on aikaa jolloin palaudutaan ravinneköyhästä talvesta, ravitaan ihoa ja otetaan kesä vastaan oikein asein ja avosylin. Aurinkovahingot minimoidaan hoivaamalla hellästi kosteuttaen, virkistäen, suojaten.

_MG_1928 kopio_MG_1810 kopio _MG_1957 kopio

Kasvoöljyt

Nämä olivat ennakkoon itselleni vieraita tuotteita: Radiant Energy- ja Soothing Hydration -kasvoöljyt. Talven jälkeen ihoni huutaa vettä ja kosteutta pintakuivuen herkästi, kun taas toisaalta rasvoittuu jo aamupäivästä. Balanssi on ylipäänsä ollut se keskeinen puute, joka ihoani on kalvannut.

Aiemmin pelkäsin öljyjä ajatellen niiden rasvoittavan ihon lähmäiseksi, mutta useamman blogiarvion ja luetun lehtijutun jälkeen olen ottanut kasvoöljyt käyttöön. Nämä Madaran kyseiset ovat erittäin hyviä esimerkkejä laatuöljyistä. Öljy imeytyy nopeasti ja tuntuu iholla virkistävältä, eikä lainkaan tunkkaiselta. Soothing Hydration sopii kuivimmallekin iholle ja luulen sen jäävän itselläni lähinnä talvikäyttöön. Radiant Energy taas on omalle iholleni sellainen vuoden ympäri käytettävä tuote.

Onhan tuossa öljyn koostumuksessa vähän opettelua, jos on tottunut käyttämään lähinnä voiteita ja seerumeita. Mutta siihen tottuu, ja kasvoöljyt sopivat reissussa ensihätään kuivien hiustenlatvojen hoitoon.

_MG_1856 kopio_MG_1903 kopio_MG_1939 kopio

Vartalotuotteet

Vartalotuotteista oli kokeiltavana kiinteyttävä vartaloöljy ja ravitseva vartalovoide. Tämän reilun kuukauden testijakson suurin oivallus oli kaikki öljyt, ja oivallus jatkuu kasvoöljyjen jälkeen myös varaltoöljyn muodossa. Ennen öljy kuului kosmetiikkatottumuksissani vain hiuksiin, nyt pääsin laajentamaan osaamistani myös tämän ulkopuolelle. Vaikka tätä vartaloöljyä suositellaan erityisesti raskaana oleville ja painonpudottajille, niin itse koen tämän olevan talvi-ihon hellimiseen vallan pätevä.

Vartalovoiteella sivelen kuivat kyyner- ja kantapäät, mutta pintakuiva iho kaipaa lisäkosteutta myös eritoten sääriin. Saa nähdä sopiiko tuote myös kesään ja pelastukseksi ihoon, jolle aurinko on kunnolla porottanut.

_MG_1832 kopio

Syväkosteutuksen ja perinpohjaisen hoitamisen lisäksi tarvitaan kuitenkin myös kunnolla suojaa. Voi kansalaiset, muistakaa suojella ihoanne. Hyvä meikkivoide tai muu suojaava tuote on kasvojen kannalta ehdoton, toinen erityishuomiota kaipaava ihoalue on kaula ja dekoltee. Siihen aurinko paistaa paljon, ja iho on herkkää ja suhteellisen ohutta.

Ja kun aurinko lävähtää kunnolla pilvien takaa, muistetaan aurinkosuojat.
Vitosen kertoimet voi unohtaa, silkkaa huijausta.

Feed your skin, people. Pidetään huolta.

– Henriikka

Naru

_MG_2066 kopio

Moi tässä Janne. Tää on ensimmäinen kerta kun kaappaan Henriikan blogin, mutta halusin kirjoittaa teille tänään yhdestä asiasta.

Mulla on hulvaton vaimo, elämä on välillä pelkkää nauramista. Huumorintaju välittyy paikoitellen tekstiinkin, mutta etenkin kasvokkaisessa keskustelussa tuo nainen on välillä liekeissä. Se menee välillä ikään kuin skannausmoodiin, jossa se etsii keskustelukumppaniltaan hyviä kommentteja, joihin voi iskeä läpällä. Tänään kun katsoin sen saamaa todella yksinkertaista rannekorua, keskustelu oli suurinpiirtein seuraava:

J: ”Mikäs se tämä on?”
H: ”Sain sen. Toi on joku 29€ arvonen koru”
J: ”HÄ, miten voi olla. Täähän on käytännössä vaan naru, jossa on sydän.”
H: ”Vähän niinkuin sä!”

Tosi kiva. Ja mä kun oon vielä yrittäny käydä salilla.

Kauniita unia.
– Janne

A little party never killed nobody

_MG_1467 kopio
_MG_1353 kopio
_MG_1356 kopio_MG_1387 kopio
_MG_1400 kopio_MG_1398 kopio
_MG_1350 kopio _MG_1416 kopio_MG_1368 kopio
_MG_1423 kopio_MG_1474 kopio_MG_1371 kopio_MG_1433 kopio_MG_1447 kopio_MG_1456 kopio_MG_1556 kopio_MG_1582 kopio_MG_1542 kopio_MG_1617 kopio

All these diamonds, trips around the world.
Don’t mean a thing if I ain’t your girl.
A little party never killed nobody.
So we gon’ dance until we drop, drop.

What do you think GoonRock?
Are you ready?

A little party never killed nobody.
So we gon’ dance until we drop, drop.
A little party never killed nobody.
Right here, right now’s all we got.

Fergie – A Little Party Never Killed Nobody

Anna kaikille ryysyille mahdollisuus

_MG_1020 kopio

Olen varmaan aiemminkin kirjoittanut, kuinka minulla on tapana antaa kaikille vaatteille viimeinen mahdollisuus. Se on sellainen tuomion päivä, jolloin otetaan luulot pois. Joku vaate on mietityttänyt ja pohdituttanut: ”Pitäisiköhän tämä myydä pois… ehkä tälle ei ole enää käyttöä…” Sellaiset vaatteet saavat vielä viimeisen kierroksen, jolloin jyvät erotetaan akanoista.

Usein päivän jälkeen on sellainen tunne, että yhteiselomme on tullut päätökseen. Vaate pestään ja laitetaan hyväksyvästi nyökäten kirppiskasaan. Toisinaan mahdollisuuksien päivä on kuitenkin tie ymmärrykseen: ”Tällä vaatteellahan on vielä tulevaisuutta. Tällä vaatteella taitaapi sittenkin olla sielu.” 

Ja sellaisen valaistuksen koin tämän yöpukua erehdyttävästi muistuttavan neulemekon kanssa.

_MG_1109 kopio
_MG_1030 kopio
_MG_1087 kopio_MG_1055 kopio

_MG_1096 kopio

Mutta kuulkaa, en nyt ehdi jäädä lörpöttelemään. Olin tänään unta koskevalla luennolla ja yritän aivopestynä pitää auvoisen onnellisista yöunistani kiinni. Lämpötila, tuuletus, puhtaus, rauha… avain onneen.

Tänään alkoi myös uusi työ, joka vetää uuden opettelun kautta energiatason näin iltaisin kovin alhaiseksi. Näinköhän olen perjantaina voimissani.

Mutta nyt lampaat, tulossa!

– Henriikka

mekko/second hand, hattu/Minimum, kengät/Vagabond, takki/Twist & Tango (saatu)

Jämäbrunssit

_MG_1620 kopio

Miten mahtava onkaan jämäbrunssien konsepti. Edellisillan juhlista jäänyt ruoka mielettömänä (tai joskus vähemmän mielettömänä) kattauksena tarjoiltuna yökylään jääneiden uusien ja vanhojen ystävien seurassa. Usein astiat ovat herttaisesti eriparia ja kaikkia ruokia ei riitä aivan kaikille. Mutta juhlien vuoksi lyhyiksi jääneiden yöunien jälkeen kelpaa kaikki, kunhan on kunnon kuppi kahvia ja sopivan rauhallista musiikkia.

Jäimme perjantaisten syntymäpäiväjuhlien jälkeen ystäviemme tykö Turkuun. Lauantaiaamuna raotin silmiäni kunnolla vasta yhdeksän aikaan, mikä on tällaiselle aamukukkujalle poikkeuksellisen myöhään. Aamupalapöydässä istui tuttujen ystävien lisäksi myös uusia ja viime kesältä vanhoja latvialaisia tuttuja. Aamu-englantini oli keskinkertaista, aamu-latviani olematonta.

_MG_1623 kopio
_MG_1633 kopio

Jämäbrunssit ovat sopivan hitaita, aina erilaisia ja kautta linjan armollisia. Vaikka minulle ei krapulankaltaisista olekaan tapana kärsiä, tuovat edellisyön tanssiaskeleet väsymystä mieleen ja painoa jalkoihin. Aamupalapöydässä voi istua useamman tunnin, olla hyvässä tasapainossa keskittynyt ja omissa haaveissa.

Jämäbrunsseilla saattaa kärventää kynttilässä vaahtokarkkeja, vaikka kuuleman mukaan se on epäterveellistä.

_MG_1631 kopio_MG_1630 kopio

Tämän aamuinen aamiainen oli huomattavasti suppeampi, mutta reilusti vähemmän väsynyt. Nyt on äänestetty ylpeydellä ja vaalikahvitkin kitattu.

Kesä tulee, pihabrunssit tulee. Niitä odotellessa.

– Henriikka

Pihakirppis- ja kyläjuhlakalenteri / Kevät 2015

IMG_1658-kopio

su 26.4.
Vanhan Herttoniemen pihakirppispäivä

Vanha Herttoniemi muuttuu sunnuntaina 26.4.2015 jo kuudetta kertaa suureksi pihakirpputoriksi. Myyntipöytiä nousee yli 120 omakoti-, rivi- ja kerrostalojen pihoille.

Kirppisalueen tulostettava kartta löytyy täältä.
Lisätietoa tapahtumasta täältä.

Mosa Herää – Tapanilan kyläjuhla

Tapanila herää keväällä talviunestaan Mosa herää -tapahtumassa. Ohjelmaa on monenmoista, musiikkia, leikkejä, makkaraa, puheita ja tuttuja ja tuntemattomia kyläläisiä. Pihoilla järjestetään kirpputoreja.

Lisää tapahtumasta täällä.

la 16.5.
Arabianrannan Katufestivaalit

Katufestivaali on kaupunkitapahtuma Hämeentien varrella Arabiassa, joka tarjoaa laajalla kirjolla taidetta, designia, musiikki- ja tanssiesityksiä, performansseja, kirppari- ja kierrätysmeininkiä, työpajoja yms. Kaikille avoin katutaide- ja kierrätystapahtuma on houkutellut jo seitsemän vuotta tuhansia taiteesta, kirppiksistä ja kierrätyksestä kiinnostuneita kävijöitä.

Lisätietoa tapahtumasta täältä.

Puu-Vallilan pihakirppis (huom! jatkuu su 17.5.)

Puu-Vallila on sympaattinen puutaloalue keskellä kaupungin sykettä. Alue on näkemisen arvoinen muutenkin, mutta tapahtumapäivänä pihat täyttyvät kaiken lisäksi vaaterekeistä, huonekaluista, astioista ynnä muusta.

Lisätietoa tapahtumasta täältä.

Huom! La 16.5. järjestetään myös Ravintolapäivä, maailman paras ruokafestivaali. Hyödynnä ympäri ämpäri kaupunkia nousevat ravintolat ja kahvilat. Lisätietoa tapahtumasta täältä.

la 23.5.
Siivouspäivä

Järjestyksessä viides Siivouspäivä muuttaa kaupungit ja naapurustot isoiksi kirpputoreiksi ja markkinoiksi. Kuka tahansa voi kaupata tavaroitaan kaduilla, pihoilla tai kodeissa.

Lisätietoa tapahtumasta täältä.

la 6.6.
Käpylän kyläjuhlat

Käpylän Kyläjuhlia juhlitaan Akseli Toivosen kentällä, keskellä Puu-Käpylää. Luvassa paljon hyvää musiikkia, lastenohjelmaa, Pohjolankadun Käpybasaari ja tietenkin uskomatonta kyläjuhlatunnelmaa.

Lisätietoa tapahtumasta täältä.

Kyläjuhla-aika on yhteisöllisyyttä kaipaavan ihmisen parasta aikaa. Suosittelen hyppäämään tuntemattomammankin bussilinjan kyydittäväksi ja suuntaamaan uusiin paikkoihin. Helsingin lämpimimmät katseet saadaan kyläjuhlilla ja kaupunginosatapahtumissa.

Unohdinko jonkun tapahtuman listalta? Kertokaahan kommenttipoksissa. Olisi mukava saada vinkkiä myös muiden kaupunkien vastaavista kevätjuhlista. Jätäpä vinkkisi ja puumerkkisi.

Tervetuloa ystävät ja kylänmiehet!

– Henriikka

Eteläamerikkalaiset synttärikekkerit

catherine-mcneil-photo-shoot9catherine-mcneil-photo-shoot2catherine-mcneil-photo-shoot10catherine-mcneil-by-mariano-vivanco-for-vogue-russia-march-2014-7catherine-mcneil-by-mariano-vivanco-for-vogue-russia-march-2014-9 catherine-mcneil-by-mariano-vivanco-for-vogue-russia-march-2014-11catherine-mcneil-photo-shoot3 catherine-mcneil-photo-shoot4 catherine-mcneil-photo-shoot5 catherine-mcneil-photo-shoot6catherine-mcneil-photo-shoot7catherine-mcneil-photo-shoot8catherine-mcneil-photo-shoot12

Autossa ollaan, keula kohti Turkua ja peräsin kohti Helsinkiä. Pari työnvaihdosta johtuvaa vapaapäivää kruunataan Suomen Turkusessa, jossa juhlitaan rakkahan ystävämme ikääntymistä. Voi veljet, miten mukavaa.

Mutta mitä ihmettä? Kaveri on laittanut juhlien hataraksi teemaksi Etelä-Amerikan. Mitäs minä siitä muka tiedän? Sitä paitsi minua ei saa narutettua mukaan teemaan ”puolitehoilla”. Se on kaikki tai ei mitään. Eli meidän tapauksessamme kaikki.

Takapenkki on täynnä Fidan mylläkkäpäiviltä haettua taminetta. Voi olla, että ne ovat autenttista EA-kamaa. Olemassa on kuitenkin myös vaihtoehto, että ne ovat jotain aivan muuta. Tuomio kuullaan tietysti vasta juhlissa. Jos näitä kuvia katsoo, niin meidän tyylimme on enemmän tuota autenttista mummojen päällä olevaa. Nämä Vogue-tyylit voi jättää suosiolla joillekin nuorikoille.

Kuvamateriaalia tulossa. Pysykää linjoilla! Ja nauttikaa viikonlopusta täysin siemauksin, olette hengähdyshetkenne ansainneet.

– Henriikka

Ps. Sunnuntaihin asti aikaa kysyä kysymyksiä ja vastata lukijatutkimukseen. Voin kertoa, että olen nauranut monien kommenteille raikuvasti ja myös liikutuksesta itkua pidätellen olen lukenut vastauksia. KIITOS.

Kuvat: Vogue Russia March 2014 / Catherine McNeil / Mariano Vivanco

Rantarunko 2015: kevään urheilukuulumisia

_MG_2036 kopio

Urheiluasiaa! Uusin villitykseni on polkujuoksu. Tarkemmin sanottuna juoksu mättäissä, metsissä ja mutelikoissa, kivien ja kantojen välissä.

Kirjoitin viime vuoden toiseksi viimeisenä päivänä jojoilevan urheilijan elämäntyylistäni. Sain korvaattoman hyviä vinkkejä aiheeseen liittyen ja ilokseni voin todeta: motivaatio on ollut luonani jo usean kuukauden ajan. Lähestulkoon niistä hetkistä, kun noita kommentteja luin.

Oivalsin alkuvuodesta useamman asian koskien urheilutavoitteitani ja -toiveitani:
1) Olen taitokeskeinen. Haluan oppia urheillessa uusia taitoja tai kehittää olemassaolevia.
2) Olen seurallinen urheilija. Treenitoverit saavat minusta irti parhaimmat tulokset ja isoimman ilon (vaikka toisinaan tahdonkin paeta luontoon ihan yksikseni).
3) Voin vallan hyvin jojoilla. Jojoilun on kuitenkin keskityttävä urheilulajien vilkkaaseen vaihteluun. Tärkeintä onkin, ettei jojoilu perustu kahtiajakoon paljon urheilua/ei urheilua lainkaan.
4) Kaipaan tavoitteita ja itseni voittamista. Haluan kilpailla itseäni vastaan täysillä. Tarvitsen kuitenkin syklejä, joiden aikana voin miettiä tiettyä tavoitetta.

_MG_2089 kopio_MG_2097 kopio

Alkuvuoden kävin totuttuun tapaan ”perinteisellä salilla”, missä olin aloittanut elämäni ensimmäistä kertaa saliharjoittelun viime syksynä. Ilmoittauduin kuitenkin ystäväni kanssa jo tammikuun lopulla TFW Helsingin Cocovi-haasteeseen, kahden kuukauden treenikauteen, joka tähtää erityisesti treeniin, mutta myös elämän kokonaisvaltaisemman hyvinvoinnin kehittämiseen. Haaste starttasi maaliskuussa, mutta kirjoitan siitä myöhemmin erikseen.

Saman ystäväni kanssa lanseerasin samoihin aikoihin projektin ”Rantarunko 2015”, jonka humoristisen pinnallisen nimen taakse kätkeytyy tarve saada itsensä liikkeelle ja kroppa voimaan hyvin ja onnellisesti. Kovasti olemme nauraneet, kun olemme karjuneet tsempiksi treeneissä tuota termiä toisillemme.

Mutta hiljalleen kevään mittaan olen palannut myös juoksupoluille. Ja nimenomaan poluille, sillä keväästä syksyyn kestävä projekti on ottaa haltuun maasto- eli polkujuoksu. Viime keväänä rullailin asvaltteja pitkin adidasheimon kanssa, tänä vuonna olen mukana Suunton ja Salomonin juoksuporukassa (#suuntosalomonteam), joka tähtää lokakuussa järjestettävään Vaarojen Martoniin. En suinkaan aio juosta kokonaista matkaa, vaan keskityn Kolin kansallismaisemiin ja osallistun lyhyelle 15 km reitille. Uskon maaston muovaavan tuostakin matkasta ihan tarpeeksi rankan tällaiselle tallaajalle.

Nyt muutaman viikon juoksutreenien jälkeen alkaa taas syke tasaantua ja askel löytyä. Luontoihmisenä metsä-aspekti tuo hommaan aivan uuden ulottuvuuden, vaikka kuvissa harponkin autotiellä.

_MG_2122 kopio

Tänään kävin kokeilemassa Sats Elixian spesiaalisti Tough Viking -esteratakilpailua varten kehittämää ryhmäliikuntatuntia, jossa roikuttiin, kiipeiltiin ja spurtattiin. Se sopi itselleni kuin sormi pyllyyn (haha repesin, että tämä tosiaan oli intuitio-sanonta), sillä tämän kevään tavoitteeni on ollut kehittää ketteryyttäni. Syyskuussa järjestettävä kilpailukin on alkanut kutkuttamaan. Viime vuonna intoni laantui sadasta nollaan, kun ystäväni kertoi etten tule pärjäämään.

Viides urheiluoivallukseni tältä keväältä on ollut kaikessa arvattavuudessaan mullistava. Sen ymmärtäminen saa minut muistuttamaan yhtä enemmän äitiäni, mutta enää en taistele vastaan.

5) Rakastan urheilua, vaikka yritän koko ajan vängätä itselleni vastaan. Mutta näin se vain on. Eikä rakkauteni urheiluun tarvitse vähentää rakkauttani designiin, tyyliin ja vaatteisiin, kulttuuriin, taiteeseen, matkustukseen, ihmisiin, elämään tai mihinkään muuhunkaan. Saan rakastaa kaikkea.

-Henriikka

Ps. Viime keväänä adidasheimossa sain juoksuporukalta lempinimen ”Pikku-Gaselli”. Tänään sain kuulla tämänvuotisen ryhmäni ristimänimen ”Taskuraketti”. En ymmärrä mistä näitä epäuskottavia nimiä oikein sikiää?

Change is good

f0e9ec0c795d690d0f04a3170186f289

”You don’t have to see the whole staircase, just take the first step.” 

Eilen oli viimeinen työpäiväni tutussa ja turvallisessa työpaikassani. Niin kuin moni teistä tietää, tämä työpaikka oli Taideyliopiston Kuvataideakatemia, missä tein opiskelun ohessa duunia kaksi kevättä harjoittelijana, jonka jälkeen jäin ”viralliseksi” työntekijäksi tuottajan nimikkeellä syksystä 2013 lähtien.

Ennen pääsiäistä päätin ottaa pelottavaltakin tuntuvan askeleen ja vaihtaa venettä. Eilen pakkasin työpisteeni viimeiset kamppeeni reppuun. Palautin avaimet, puhelimen ja läppärin, jätin automaattisen vastausviestin sähköposteja lähettäville ja saksin dramaattisesti luottokorttini palasiksi. Sitten pyöräilin kotiin.

Tuntui vähän siltä kuin olisi muuttanut ensi kerran omilleen, pois vanhempien luota. Vaikka olenkin tehnyt töitä jo niin pitkään kuin se lain edesssä sallitaan, tämä oli ensimmäinen täyspäiväinen työni. En voi sanoin kuvailla sitä henkilökohtaisen ammatillisen kasvun määrää, jota tuon laitoksen seinien sisällä tapahtui. Minut heitettiin kylmiin vesiin ja pärskin pintaan. Sain kokea luottamusta, sain paljon vastuuta ja sopivasti haasteita. Sain tutustua upeisiin ihmisiin, nauraa kollegoiden kanssa kahvipöydässä.

Voisin olla toki kertomatta tällaisesta elämänmuutoksesta, mutta kyllä te sen kuitenkin huomaisitte. Muutokset aistii aina. Ja hyvähän se on, etten jätä teitä vanhan tiedon varaan. Jatkan tulevaisuudessa yhä vahvemmin viestinnän parissa, päivätyöt jatkuvat siis blogin kirjoittamisen rinnalla, mutta tätä en aio nyt vielä sen enempää avata. Vaan vakuuttaa, että usein muutos tekee hyvää. Vaikka olisikin viihtynyt, vaikka olisikin ollut mukavuusalueella.

”I have already lost touch with a couple of people I used to be.
-Joan Didion

Toivotaan, että tästä paatinvaihdosta seuraa hyvää ja lisää hyvää. Toukokuussa valmistun kaiken lisäksi kulttuurituottajaksi, joten eletään muutosten kuukausia. Antaa tulla haasteita, noustaan pärskien pinnalle. Kirkasta tulevaisuutta kaikille !

– Henriikka

 Kuva: blog.freepeople.com

Nissan Sunny 1990

_MG_1261 kopio

”Tämä Nissan on Sunny.”
”Ai, onks se mun ny?”

Yltä voit lukea isäpappani hauskimman vitsin. On se kuultukin, arviolta kolmesataa kertaa. Ja naurua päälle.

Kuvista voit nähdä Nissanin vuodelta 1990. Se on ukkini vanha ja minulle niin kovin rakas. En ole mikään uskomaton autokuski, mutta tuota harmaata kaunotarta ajan samettisesti.

_MG_1199 kopio _MG_1182 kopio  _MG_1259 kopio

Maailma olisi parempi paikka, jos kaikki ajaisivat 90-luvun Nissaneita. Ja kaikki käyttäisivät samanlaisia silmälaseja kuin Stig.

Nämä väitteet on täysin keksittyjä, mutta kun mietin sellaista maailmaa, tulee mukava ja lämmin olo. Napoleon Dynamitet kansoittaisivat kadut ja kuppilat, teillä kiitäisi kauniita Japanin rautoja.

Maailma olisi parempi paikka, jos kaikki käyttäisivät turvavyötä. Ja kypärää.

_MG_1207 kopio _MG_1254 kopio

Ajoin ajokorttini kyseisellä autolla. Ajoin myös liukkaan kelin ajon samalla rakkaalla Nissellä. En ollut huomaavinaankaan, kun kiiltävien naapurikaarojen nolot kuskit hihittelivät. Heitin käsijarrukäännöstä kuin viimeistä päivää ja Sunny kehräsi. Vinkkasin ajo-opettajalle silmää ja poistuin kuninkaana paikalta. Liftaajia riitti.

_MG_1252 kopio_MG_1174 kopio

Niin kauan kuin Nissanissa pihisee, olen varannut rattivuoron tai pelkääjän paikan. Joskus voin hyväksyä takapenkinkin. Ostin takkinikin penkkien päälliskankaan mukaan.

– Henriikka

takki/Twist & Tango, farkut/Tiger of Sweden, ruutumekko/Minimum, lasit & kengät/second hand

Helppo gluteeniton siemennäkkäri

_MG_0834 kopio

Lempeää iltaa soturit. Sunnuntaita pukkaa ja varmasti osalla porukkaa myös haikeutta viikonlopun päättymisestä. Lohduksi sureville ja evääksi ensi viikkoon laitan jakoon herkullisen ja superhelpon siemennäkkärin ohjeen. Jos oikein vikkelästi kiiruhdatte kauppaan, saatte leivän uuniin vielä tämän illan iloksi.

Kymmenen minuutin valmistusaika menee nopeasti, mutta uunissa näkkärilevy viihtyy vajaan tunnin. Leipää odotellessa voi laittaa valkoviinin tai vichyn kylmään ja valmistaa herkkusalaatin. Keväisessä salaatissa on herneenpalkoja, parsakaalia ja kvinoaa, lisäksi kurkkua, tomaattia ja fetaa. Siinä missä salaatista ja siemenistä otetaan terveelliset ainekset talteen, sopii leivän päällä vähän herkutella: Oivariinia sopiva sipaisu mmm.

Tällaisen leipälevyllisen kumoaa vatsaan helposti parissa päivässä. Kaloreita siemenissä toki on reilusti, mutta nimenomaan hyviä rasvoja. Viljattomasti elävät voivat rauhassa nauttia näkkäristä ja yllätysvieraille näkkärilevy valmistuu helposti.

_MG_0853 kopio

Gluteeniton siemennäkkileipä

valmistus: noin 10 min
paisto: noin 1 h

2 dl maissijauho
3/4 dl auringonkukansiemen
0,5 dl pellavansiemen
0,5 dl seesaminsiemen
0,5 dl kurpitsansiemen
2,5 dl kiehuva vesi
0,5 dl öljy
sormisuolaa

1. Laita uuni lämpiämään noin 150 asteeseen.
2. Sekoita keskenään siemenet ja jauhot.
3. Kaada sekaan kiehuva vesi ja öljy ja sekoita tasaiseksi massaksi.
4. Kaada massa pellille leivinpaperin päälle.
5. Laita käsi muovipussiin ja taputtele taikina ohueksi levyksi (peittää lähes koko pellin).
6. Sirottele sormisuola taikinan pinnalle (jos unohtuu, voi ripotella vasta valmiin leivän päälle).
7. Paista uunissa noin 45–60 min, riippuen siitä miten pehmeää näkkäriä toivot.
8. Jäähdytä tahtoessasi ja syö.

_MG_0851 kopio
_MG_0844 kopio

Tämän samaisen siemennäkkärin eri variaatioita pyöri interwebissä vuosi sitten mieletön määrä. Itse en tarttunut syöttiin silloin, mutta nyt muistin kaivaa idean jostain muistin kätköistä käyttöön. Minulle on tapana jättää asiat ja ideat hautumaan joksikin aikaa ja kokeilla niitä vasta pahimman trendipölyn laskeuduttua. Ei kestänyt kauan, kun jo löysin hittinäkkärin ohjeen useammaltakin sivulta. Näinköhän muualla tehdään vielä leipää viikottain, niin kuin minä nyt meidän kohdalla uumoilen?

Ruotsalainen bussi puksuttaa kohti Arlandaa. Yhdeksän lennolla ehdimme kotiin juuri keskiyöksi. Sitten päätä tyynyyn, unta palloon ja levänneenä uuteen viikkoon.

Puss och kram.

– Henriikka

Minnen från Skövde

IMG_1776

Hej alla och häslingar från Skövde. Onnen kaupungissa ollaan ja yritetään olla muistamatta, että huomenna lähdetään kotiin päin.

Tuntuu kuin ei olisi koskaan lähdettykään. Kaikki tuntuu niin kotoisalta, on niin mysigt ja isäntäperheen koira Tiger juoksi heti saavuttuamme hälsaamaan. Heilutti häntää iloisesi ja unohti saman tien kuluneet viisi vuotta. Katti on yhtä ovela kuin ennenkin, lymyilee jossain piilossaan eikä näyttäydy kuin pienillä huomionkeruu-rundeilla.

heeheee kopioIMG_1796 kopioIMG_2067 kopioIMG_2051 kopio
IMG_9959 kopioIMG_0195 kopio

Kun pääsee takaisin nostalgiseen miljööseen, muistaa paljon asioita joita ei Suomessa olisi muistanut edes kunnon pohdinnalla. Keskustan Cafe Galeriessa tarjotaan nykyisin parempaa kahvia (Johan & Nyström!), mutta vanhat seinät muistuttavat monista kiperistä kysymyksistä, joita alle 20-vuotiaan meikämannen päässä pyöri.  Luulin silloin minusta tulevan äidinkielenopettaja. Opiskelupaikka odotti Jyväskylän yliopistossa, ja muistan kirjoittaneeni päiväkirjaan, etten ole kyllä varma onko se tosissaan minun tulevaisuuteni.

IMG_2573
IMG_2648
IMG_2850
IMG_2977

Janne muutti Skövdeen vasta uuden vuoden aattona. Vietin joulun pikkusiskon kanssa, joka saapui lentäen Suomesta, koska oli vielä liian nuori tulemaan yksin laivalla. Molemmilla oli lyhyet letit ja paljon hymyä. Pidimme suursiivouksen, että saamme sympaattisen kellarihuoneeni puhtaaksi. Jouluaattona päätimme kaikkia ruotsalaisia sääntöjä vastaan laittaa saunan kunnolla kuumalle, ja superlöylyjen jälkeen kiuas paloi melkein karrelle. Onnistuimme vierailuviikon aikana rikkomaan mikron, pesukoneen ja kiukaan, emmekä uskaltaneet sen jälkeen koskea enää mihinkään. Saimme toki kaiken anteeksi, vaikka häpeän määrä oli mittaamaton.

Päätimme myös kultturelleina ihmisinä sivistää itseämme urkukonsertilla. 45 minuutin jälkeen yhteisnyökkäyksellä hiivimme ulos kirkosta ja totesimme ulkopuolella pohjattoman tylsyyden olevan juuri sen konsertin kaltaista. Sen sijaan kävelimme vaatekauppaan ja ostimme identtiset karvalakit. Tekokarvaa, juu juu.
IMG_9535 kopio IMG_9571 kopioIMG_0034 kopio IMG_9661 kopioIMG_9689 kopio IMG_9723 kopio IMG_9734 kopioIMG_1878 kopioIMG_9815 kopioIMG_9927 kopioIMG_7089IMG_1925 kopiojag kopio

Ne viikot meni nopeasti ja niin on mennyt nämä vuodetkin. Ei tullut minusta äidinkielenopettajaa, vaan enpä tiedä edelleenkään mikä tulee. Nyt tuntuu, että olin silloin paljon järkevämpi kuin nyt. Samat kiperät kysymykset löytyvät edelleen päästä, vaikka vanha päiväkirja onkin jo täynnä ja arkistoitu.

– Henriikka

Nostalgiapöllyissä: Kauan sitten Ruotsissa

IMG_2553

Olipa kerran vuosi 2009, jolloin asuin Etiopiassa, Addis Abebassa kolmen kuukauden ajan. Afrikan tantereen jälkeen kaipasin lisää matkustusta ja eloa ulkomailla, mutta vähän tutummilla vesillä. Muutin Vänernin ja Vätternin väliin Skövdeen. Kuukauden siellä oltuani silloinen poikaystäväni sai tarpeekseen alati reissaavasta tyttöystävästä. Olin puolivuotisesta seurusteluajasta hurvitellut yli puolet maailmalla. Hän muutti perässäni Ruotsiin. Asuimme Skövdessä autuaan turvallista ja onnellista elämää kolmen yltäkylläisen kuukauden ajan, sopivan tietämättöminä mitä Suomessa tapahtuu tai mitä seuraavalla viikolla olisi luvassa. Kevään jälkeen oli kuitenkin pakko tulla Suomeen kesätöihin hankkimaan taskurahaa ja opiskelupaikkoja.

IMG_2536IMG_2525

Silloisesta poikaystävästä tuli muutamaa kuukautta myöhemmin kihlattuni ja siitä muutaman hetken päästä aviomieheni. Hauskaa, että asuimme ensimmäistä kertaa samassa kaupungissa juuri Skövdessä. Teimme vapaaehtoistöitä suomalaisessa seurakunnassa niin mummokerhon kuin nuortenporukan kanssa ja pidimme viikoittaista, tunnin kestoista radio-ohjelmaa alueen suomalaisille. Meille studioon sai soittaa ja sekös oli hauskaa. Rupattelimme mukavia ja nauroimme kippurassa. Välillä soitimme J.Karjalaista ja välillä Sillanpäätä, muistutimme Suomi-seuran uuden vuoden tansseista ja selostimme paikallisuutisia.

Minulla oli mukavat Ruotsin vanhemmat, aikoinaan Suomesta sinne muuttaneet. Jannella oli muutaman talon päässä omat, myös ihanat ja työn perässä taannoin lähteneet. Volvon tehdas nousi jyhkeänä kaupungin keskeltä ja takasi sen, että alueella oli oma suomalaisyhteisö. Oli hyvä tunne, kun oli vanhemmat Skövdessä ja kotona Suomessa. Joka paikassa pidettiin huolta. Ruotsi-isäni laittoi minulle polkupyörän kuntoon ja huristin ympäri tuntematonta kaupunkia. Katselin kauniita kirkkoja, pysähdyin keskustaan juomaan ruotsalaista versiota glögistä ja ihmettelin keskustassa Bik Bokkia, joka ei ollut vielä silloin löytänyt tietään Suomeen.

Minulla oli punainen pipo ja rikotusti leikattu polkkatukka. Löysin nopeasti lempikahvilani, kirjoitin päiväkirjaa vielä ahkerammin kuin nyt kirjoitan blogia ja tein listoja niin monista asioista, että pää meni pyörälle: maailman parhaat ihmiset, kauneimmat puut, tahot joita et koskaan tahdo edustaa, persoonallisuudenpiirteet joista tahdot pysyä kaukana, eläimet jotka ovat suloisimpia vauvoina, sata suurinta unelmaa, kymmenen syytä mikset ole häähullu.

IMG_2472

Jannen kanssa suunniteltiin uhkarohkean varmoina tulevaisuutta ja käytiin retrohaalareissa pulkkamäessä. Skövdessä ei ole usein talvisin lunta ja olimme ottaneet vain kevyitä vaatteita mukaan. 2009-2010 talvi yllätti täysin koko kaupungin ja kahlasimme monta metriä korkeiden lumikinosten halki pulkka perässä, 80-luvun lainavaatteissa. Kyllä lainavanhempia nauratti.

Asuin ensi kertaa ilman vanhempia Addis Abebassa, jonka jälkeen Skövdessä. Ja oikeastaan molemmat näistäkin ajoista asuin supersuojeluksessa, lainavanhempien helmassa. Seuraava asuinpaikka Helsingissä, Sörkan Kurvissa olikin jotain aivan muuta.

IMG_2499

Kun lähdimme Skövdestä, ajattelimme tulevamme pian takaisin. Vaan eipä aikaa ole aina niin paljon kuin luulisi. Näimme Ruotsin vanhempia häissämme ja kesällä 2013 käväisimme reilillä syömässä Skövden kuuluisaa pitsaa ohikulkumatkallamme Göteborgiin. Parin tunnin pyrähdyksen lisäksi matkoja rakkauden kaupunkiin on kertynyt siis nolla kappaletta.

Vaan arvatkaapa mitä? Lentokone laskeutui pari tuntia sitten Tukholmaan ja nyt juna kiitää pitkin kuvottavan kauniita ruotsalaisraiteita. Hoi Skövde! Lainalapset ovat matkalla sinne.

– Henriikka

Jeesiä kaivataan: Vastaa lukijatutkimukseen ja voita!

_MG_0368 copy_MG_0392 copy

Hyvät kanssaeläjät, blogiani lukevat henkilöt. Kaipaisin teidän apuanne.

Teen ensimmäistä kertaa lukijatutkimusta blogistani ja toivoisin kovasti, että kävisitte vastaamassa siihen. Haluaisin tietää, millaisia ihmisiä siellä puolen ruutua on: mikä teitä kiinnostaa. Haluaisin ymmärtää paremmin, millaista sisältöä kaivataan ja minkä voi suosiolla jättää blogin ulkopuolelle. Samalla voin miettiä, millaisia yhteistyöehdotuksia kannattaa ottaa vastaan ja etenkin millaisia ei. Nämä asiat kun oikeasti vaativat tutkimusta ja harkintaa.

Tutkimus tehdään yhteistyössä Suomen Blogimedian kanssa ja kaikki vastaavat nimettömästi. Vastauksia ei voida identifioida yksittäisiin vastaajiin eikä henkilö- tai yhteystietoja kysytä. Vastaamiseen menee alle 5 min.

Arvon kaikkien vastanneiden kesken kuvissaolevat tuotepaketit:
– Tee- ja suklaasetin (Joco-muki, lemppariteetä ja raakasuklaata)
– Lumenen meikkisetin (sis. 10 tuotetta)

Kun olet vastannut kyselyyn, jätä tänne blogin kommenttipoksiin vapaavalintainen tervehdykseksi ja sähköpostiosoitteesi (ei näy muille), niin olet mukana arvonnassa. Voit toki osallistua kyselyyn, vaikket osallistuisi arvontaan.

Käy vastaamassa kyselyyn täällä:
https://digiumenterprise.com/answer/?sid=1297177&chk=AY59TFWQ

Suurkiitos kaikille vastaajille!
Jokainen vastaus auttaa tätä tietämätöntä muijaa mäessä.

-Henriikka

ps. Lumenen tuotteet ja yksi teepaketti saatu blogin kautta. Se tulee varmaan kertoa, vaikka pyytämättä ne tähän tarkoitukseen käytänkin. Läpinäkyvää bloggausta, hurraa.

EDIT: Palkinnot on arvottu ja voittajille ilmoitettu sähköpostitse. Kiitos niin vietävän paljon kaikille noin 700 vastaajalle.

Voittajana viikkoon: ROCKY

_MG_1380 copy

”Mua ei nyt huvittaisi olla näissä kuvissa.”
”Äläs nyt. Sulla on jäätävän hieno paita ja näytät just sopivasti mieheltä.” 

Lönnrotinkadun Fida, vanha salarakkaani, tarjoili second hand -antiaan pari viikkoa sitten, kun kävin nopealla pyrähdyksellä. Entinen kirppissekoilija selasi tällä kertaa löyhästi rekkejä ja astiahyllyjä. Työpaikkapukeutumisen myötä räikeimpiä retrohelyjä ja yllätysvaatteita ei voi virka-aikoina pitää, ja siksi vaatetus on väkisinkin löytänyt rauhallisempia raiteita.

Rocky-paita, kolme euroa! Todellakin otin. Tämänhän saa kätevästi bleiserin alle piiloon. Ja jos hikinen pää jääkin kurkistamaan kaulusten alta, niin Rocky tuo voitontahtoa työpalavereihin.

_MG_1414 copy
_MG_1469 copy

Lomapäivien jälkeinen työhönpaluu oli oikea nyrkkeilymatsi. Smoothieta sai aamulla kaataa kurkusta kaksin käsin, että sai silmänsä auki. Olin ostanut ensi kertaa elämässäni myös lisämagnesiumia elämänlaatua parantamaan ja vähentämään suonenvetoja. Luin purkin kyljestä, että neljä nappia pitäisi syödä. En millään jaksanut. Jätin iltaan. Suuhun suihkutettava D-vitamiini tuntui jo sellaiselta liikuntasuoritukselta, että tänään mennään sillä.

Vaan ylhäällä ollaan ja valmiina matsiin. Sopivasti miehennäköisenä, keväästä innoissaan ja tukka talven harmautta täynnä.

_MG_1403 copy

Täytyisi varmaan kietoutua johonkin lippuun ja vähän karjua kuin Rocky konsanaan. Sellainen Geri-asu voisi toimia hyvin kokoaikaisena lippuun kietoutumisena: kuin olisi voittaja koko ajan.

Tai jos Fidalta löytyisi vaikka Suomi-verkkarit. Näin ensihätään.

– Henriikka