arkisto:

toukokuu 2015

Riemupaniikki ! !!

_MG_0216 kopio_MG_0299 kopio

Tässä näet kaksi kuvaa perjantailta valmistumisjuhlan jälkeisistä tunnelmista. En osaa sanoa, kumman kuvan fiilis sopii paremmin tähän hetkeen.

Takana on tiukka pakkaamisrundi, valmistelu ja asioiden armoton järjestely. Olen kirjoittanut 17 blogijuttua ajastetuiksi matkan ajalle ja siivonnut juhlatunnelmien jälkeiset sotkut pois taloudesta. Laskut on maksettu, läheiset informoitu ja kotiavaimet luovutettu sijaiselle. Erityiskiitos etenkin pikkusiskolle, joka pitää huolta siskostaan enkeli-henkivartija-sisäkkö-terapeutin lailla.

Edessä on kolmen viikon seikkailu. Tänään lähdemme yöjunalla Moskovaan, jossa vietämme muutaman päivän. Sieltä juna kuljettaa Irkutskiin, sieltä Ulan Udden kautta bussilla Mongoliaan, Ulan Batoriin. Ulan Batorista toivottamasti päädymme Pekingiin, ehkä jeepillä, ehkä junalla. Ehkä näemme Kiinan muurinkin. Lentokone viskaa meidät juhannuslauantaiksi takaisin kotiin. Huikkaan silloin itsestäni viimeistään ja kerron valmistujaisista ja kaikesta. Luultavasti instagramista löydätte matkakuvia aiemminkin.

Ajattelin ottaa Sinuhen haasteeksi, varoitteluista huolimatta. Mutta vain, jos löydän sen rautatieaseman läheisestä kirjakaupasta pokkariversiona. Jos sitä ei löydy, en ota matkaan ehkä kuin iloista, odottavaa ja lievästi jännittynyttä mieltä. Ja niin minä vain viheltelen matkallani. Tuijottelen kaikkea uutta ja kakkaan kiskoille.

Kevät on ollut vauhdikas. Kommentteihin on vastattu täällä blogin puolella aikamoisella viiveellä, mutta on sentään vastattu. En aio ottaa reissulle läppäriä mukaan lainkaan, pidän lomaa vähän kaikesta. Olen kuitenkin ajastanut artikkeleita lähes jokaiselle päivälle. Luvassa on myös juttuja Jannelta ja siskoltani, ei siis mitään maanantai-sisältöä. Jos en paljastaisi, niin ette edes huomaisi että olen kaukana poissa.

Mutta nyt on loma ja aikamoinen loma onkin. Riemupaniikki päällä. Mitähän tästäkin seuraa? Vähintään jotain uutta. Nauttikaa kesästä!

– Henriikka

Valmis kulttuurituottaja !

1 kopio

If we knew what it was we were doing, it would not be called research, would it?
– Albert Einstein

3 kopioIMG_4190 kopio 22 kopio

Hyvin valmistuttu. Olen nyt virallisesti kulttuurituottaja. On ollut upeimmat juhlat, olen onnesta ihmeissään.
Palaan vielä huomenna langoille, ennen kuin lähden Siperiaan seikkailemaan.

You don’t learn to walk by following rules. You learn by doing, and by falling over.
– Richard Branson

Rakkaudella,
Henriikka

Kuvat: Anni Porrasmäki

 

 

24h-ale: Mádaran luonnonkosmetiikkaa pilkkahinnoin!

yhteistyössä Mádara_MG_3799 kopio

Olen koko kevään kirjoittanut vähän väliä Mádarasta. Välillä yhteistyön puitteissa, välillä fiilistellen täysin ilman kaupallista aspektia. Samaan aikaan olen yrittänyt yhä tiiviimmin päästä luonnonkosmetiikan maailmaan ja löytää itselleni ne sopivimmat tuotteet.

Toisten löytäminen on tuskallisen hidasta, kun mikään ei tunnu toimivan. Deodorantit tuntuvat olevan toinen toistaan hankalampia. Toisista tököteistä tulee kuitenkin samantien suosikkeja. Mádaran syväkosteuttava voide on pelastanut niin monta angstista aamua tuntumallaan ja tuoksullaan.

Tänään kirjoitan kuitenkin tuotearvosteluiden sijasta lähestyvästä alennusmyynnistä Mádaran nettikaupassa: Huippusuosittu 24h-alennusmyynti alkaa tiistaina 2.6. kello 00:00 ja päättyy taas kello 24:00. Vuorokauden kestävän alennusmyynnin aikana kaikki tuotteet ovat nettikaupassa 40 prosentin alennuksessa. 

_MG_3747 kopio
_MG_3767 kopio

Vaikka Mádaran kosmetiikka onkin moneen muuhun luonnonkosmetiikkamerkkiin verratten edullinen, synteettisten kosmetiikkapurkkien hintoihin pyrkivien kannattaa ottaa tilanteesta vaari. Ja onhan se mukavaa, kun laatua saa kerrankin edullisesti, vaikka siitä olisikin aina valmis maksamaan.

Kuvissa näkyy muutama mukava tuote: virkistävä suihkusaippua, korjaava shampoo, puhdistusvaahto kasvoille ja Nooran kanssa yhteistyössä kehitetty pihlaja-monitoimivoide.

Tiistaina 2.6. siis tarkkoina! 40 prosentin alennukset ovat voimassa vain vuorokauden, lisäksi yli 50€:n ostokset toimitetaan ilman postikuluja. Yli 60€:n ostoksia tehneet saavat kaupan päälle SOS-tehokosteusvoiteen (50ml, arvo 32€). Ei pitäisi ainakaan jäädä tarjouksista kiinni.

Iloa viikonloppuun kaikille! Pidetään luonnonkosmetiikkalippua korkealla.

– Henriikka

Blogilista lopettaa: Kuinka seurata blogia?

MG_0181-kopio

Seuraa tylsä mutta informatiivinen kirjoitus. Ystävämme Blogilista.fi lopettaa kokonaan toukokuun loppuun. Ensi viikon maanantaista, 1.6. lähtien koko rumaa, mutta blogien seuraamiseen vallan kätevää sivua ei ole enää olemassa. Muistuttaisinpa vaan, että kannattaa vaihtaa seurantakanavaa ja hylätä Blogilista samantien. Minunkin blogillani on siellä ihan rutka määrä seuraajia, joiden kannattaisi aktivoitua ja hyvästellä legendaarinen saitti.

Muistutukseksi kaikille seuraa koonti tavoista pysyä perillä Aamukahvilla-blogin menossa:

BLOGLOVIN

Palveluun päivittyvät automaattisesti kaikki uudet artikkelit. Blogiseurantaan paras työkalu, sanon minä.
Seuraa blogiani Bloglovinin kautta TÄÄLTÄ.

FACEBOOK

Facebookiin heitän uusimpien kirjoitusten linkit, hassunhauskat statukset ja sydämen sulattavat eläinvideot.
Seuraa blogiani Facebookin kautta TÄÄLTÄ.

INSTAGRAM (@aamukahvilla)

Arjen hetkiä, behind the scenes -henkistä materiaalia.
Seuraa minua Instagramin kautta TÄÄLTÄ.

TWITTER (@henriikkasi)

Twitterissä kommentoin ja nostan kiinnostavia uutisia ja kirjoituksia esille.
Seuraa minua Twitterissä TÄÄLTÄ.

PINTEREST

Epämääräinen kuvatulva ja mielenmaisema.
Seuraa blogiani Pinterestissä TÄÄLTÄ.

Peace & Love.
– Henriikka

Avokadokaverit

felt-wool-sculpture-avocado-love-anna-dovgan-1

Maailmassa on vielä hyvyyttä”, ajattelin minä, kun näin nämä kaverukset. Syöksyn harvemmin kirjoittamaan tai jakamaan sisältöä samantien, mutta nyt se oli tehtävä. Jos näin yksinkertainen idea kutittaa näin paljon jalkapohjista ja vääntää kasvoille tiukan U:n muotoisen hymyn, niin se on kyllä laitettava kiertoon.

Pehmoavikset ovat ukrainalaisen Anna Dovganin käsialaa. En tiedä mikä hänet on laittanut muotoilemaan suloisia hedelmiä, mutta hän tekee sen prikulleen hyvin. Saman naisen hyppysissä on muodostunut muitakin pehmoisia veistoksia, mutta ei löydy avokadopariskunnan voittanutta.

felt-wool-sculpture-avocado-love-anna-dovgan-2felt-wool-sculpture-avocado-love-anna-dovgan-3

Katsokaa nyt, kuinka somat! Ehkä rakastuneet, ehkä ystävykset. Toinen toistaan niin mukavasti täydentävät. Ja mikä parasta, juuri oikea avokadon kypsyysaste, jossa kivi irtoaa halkaistaessa hyvin ja jää kuitenkin sopivan tiukasti toiseen puoliskoon kiinni.

Olen yrittänyt miettiä, olenko kivellinen vai reikäinen? Sydämetön vai sydämellinen? Kivisydäminen vai sieluton? En osaa päättää. Mutta olisi jo liian täydellistä, jos kivenkin paikkaa voisi vaihtaa puolikkaasta toiseen.

– Henriikka

Kuvat: Anna Dovgan

Unelmoin paljosta ja isosti

_MG_3821 kopio

Mistä huomaa kesän? Siitä, että kaupungin rumimmat, ahdistavimmat ja synkimmätkin paikat alkavat näyttäytyä romanttisina. Sörnäisten Kurvi tulvii rakkautta ja Piritorin penkit kutsuvat pussailemaan. Kampin kauppakeskuksen rullaportaissa laulattaa ja tekee mieli mennä halaamaan asematunnelin mormooneita.

Kesällä unelmat virtaavat vapaasti eikä haittaa, jos joku jää toteutumatta. Kukka sopii maljakkoon tai korvan taakse ja muutama tanssiaskel tilanteeseen kuin tilanteeseen. Pesulan jättimäisen laskun ottaa vastaan melkein hymyillen, vaikka pulittavatkin kohtuuttomasti muutaman pikkutakin kemiallisesta pesusta.

_MG_3846 kopio _MG_3890 kopio_MG_3825 kopio

Urheilin keväällä kovasti, mutta nyt en ole ehtinyt. Piti päästä kesäkuntoon, mutta tulikin kevätkunto, josta alkoi armoton alamäki. Ampparipampparimehujäät houkuttelevat enemmän kuin treeni, nachocheeseballsit ja kuppikakut juoksulenkkejä enemmän. Mutta en nyt jaksa liiemmin vatvoa asiaa, kyllä ne lenkit ja puntitkin tulevat sieltä sitten aikanaan. Rakastan sitä paitsi liikuntaa kuitenkin enemmän kuin ehkä koskaan ennen ja eikös se ole jo kesäkunnon merkki, vaikka kiloja pomppisi vyötäröllä enemmän kuin aiemmin?

Söin tänään lounaalla ja illan työpalaverissa niin paljon, että jouduin avaamaan tekonahkaisen hameeni vetoketjun. Muita nauratti kun nyhdin vetskaria alas. Ei kovin järkevää mättää sillä lailla, että napa pongahtaa pinkeänä ulos vatsasta. Huomiona, että näin kesän kynnyksellä en kuitenkaan toimi kovin rationaalisesti. Flirttailen kamerallekin kuin se jotain muka ymmärtäisi. Kuvaaja onneksi ymmärtää.

_MG_3883 kopio_MG_3832 kopio _MG_3893 kopio

Kaiuttimista tulee sopivan hiljaa Lake Jons ja pakko myöntää, että poijjaat osaa stemmansa ja hommansa. Kaikki tuntuu olevan kaoottisen valmistujais-reissu-suunnittelun keskellä kuitenkin ihan hyvin. Valmistujaismekkokin löysi sopivan ompelijan lyhentämistä varten (tai siis minä sen löysin, ei mekko) ja kenkiä ei varmaan tarvitsekaan hankkia. Rennompaa ilman.

Se on hienoa, että kirjoittamisen avulla voi huomata, miten hyvin kaikki oikeastaan on, vaikka tekemättömät asiat ovat juuri tuntuneet elämää ihmeellisemmiltä.

Hengitellen.

Rakkaudella,
Henriikka

verkkatakki/adidas, laukku/Lumi (saatu), kengät & hame/second hand

Kullatut matkamuistot

Voimakolmikko teki pyrähdyksen Tukholmassa toukokuun alussa. Oli eri hyvä äitienpäiväreissu: äiti kainalossa ja sisko toisessa. Matkakuviin ei välttämättä kannata palata heti matkan jälkeen, joskus muistojen verestämistä kannattaa hieman venyttää. Nyt parin viikon kuluttua reissun saa elää uudestaan.

Voin kertoa, että pillahdin melkein itkuun, kun katsoin kuvia minusta ja Roosaliinasta. Siinä on niin tärkeä tyyppi, että nyrkkiä silmään, jos kukaan koskaan satuttaa. Ja äiti sellainen supernainen, että huh huh. Ei ole Tukholmassakaan mitään vikaa. Kävelimme itsemme aivan uuvuksiin ja etenkin Östermalmin pikkukaupat saivat kovasti kehuja. Valitettavasti ostamamme Frozen Yogurt oli hyihyi yliesanssista, mutta muuten meni kelpoisasti.

Ylläoleva kuva oli viimeinen tippa, kun mietin vaaleita raitoja hiuksiin. Harmauttaan huutava tukka tarvitsee kevättä ja kesää. Kiitos eilisten vinkkien, löysin vallan potentiaalisia paikkoja. Ne oli kuitenkin varattu täyteen ja tajusin huippuvaihtoehdon löytyvän lähempää kuin muistinkaan. Kampausteni vakioloihtija (ks. kampaus 1 ja kampaus 2) Elina Yrjönkadun NAPS:ista laittaa keskiviikkona hiukseni kesäisiksi. Iloitsin suuresti, kun sain paniikkiviestien saattelemana ajan sovittua facebookissa.

Takaisin Ruotsiin: majoituksestamme vastasi Hotel Terminus aivan Tukholman ytimessä. Satuimme löytämään hyvän tarjouksen ja oli hauskaa pitkästä aikaa olla ”perinteisessä hotellissa” dormimajoituksen, sohvasurffauksen, vuokrakämpän tai hostellin sijaista. Onhan siinä puolensa, että voi herätä valmiiseen, runsaaseen aamiaispöytään ja aloittaa aamunsa pekonista pyöreänä.

Kaksi kovassa etsinnässä ollutta vaatekappaletta jäi löytämättä. Jämäkän beigen trenssini rinnalle etsimääni täydellistä, tummaa trenssitakkia ei vain löytynyt. Tuntien ja tuntien hapuilun jälkeenkään. Tai itse asiassa lopulta löysin sen ylivoimaisesti ihanimman ja olen joutunut katkerana toteamaan, että se on loppu kaikkialta: kaikista nettikaupoista ja molemmilta Suomen jälleenmyyjiltä. Jos joku onnistuu löytämään mustan tai tummansinisen Twist & Tangon Sharon Jacketin koossa 36, tarjoan kahvit ja kakutkin.

Toinen löytötoive oli Rainsin sadetakki. Haaveissa on ollut joko musta Long Jacket tai musta Parka Coat. Koot olivat loppu, enkä päässyt livenä näkemään kumpi passaisi paremmin. Mitä veikkaatte? Olin aina ajatellut Longia, mutta nyt kuvia katsellessa Parka kuumottelee kummasti.

Kreisit hiukset tuolla siskollani. Aivan upeat. Ja hyvä oli retki naapurimaahankin. Odotan jo kovasti uutta tyttöjen matkaa, vaikka sellaista ei tulevaisuudessa sovitusti siinnäkään.

Nyt lempeitä unia kaikille. Pidetään hyvistä muistoista huolta.

– Henriikka

Hiuksiin väriä?

8801d82e9e5751ee62e94eaf63122e43

En ole värjännyt hiuksia nyt kolmeen ja puoleen vuoteen. Olen halunnut oman värini takaisin, niin kuin lähes kaikki ovat lähivuosina tahtoneet.

Oma vaalea/maantienvärinen hius on mielestäni ihan kivannäköinen, mutta tuppaa harmaantumaan talvisaikaan aika lailla. Päällimmäiset hiukset ovat mukavan vaaleat, mutta aurinko ei ehdi kesän aikana kirkastaa alimmaisia kerroksia ja niskahiuksia. Pidän vaaleasta yleisilmeestä kuontalossani, joten hiusten väri kaipaisi ehkä kirkastusta.

Kysymys kuuluu: pitäisiköhän taas useamman vuoden värjäysnössöilyn jälkeen käydä laittamassa vähän väriä? Vaaleita raitoja varmaan. Jotain, mitä juuri kukaan ei huomaa, mutta mikä kuitenkin freesaisi hieman. Toisi eloa ja ilmettä.

7b32c16ef2f2c158658292b43828cce855b523562ce693349bfb45a9101dd88ftumblr_mzb31adIhQ1qdypqro1_1280tumblr_nnr405CoUo1s2tva9o1_1280tumblr_n0p2xpWL7W1qkpc62o1_1280

Toinen kysymys kuuluu: kuka Helsingin kampaajista osaa käsitellä vaaleita hiuksia? En todellakaan halua luonnollisen värini sekaan esimerkiksi mitään vihreään, keltaiseen tai violettiin taittavaa. Tai jotain täystärvelyä.

Hiusten värjäys voisi tuoda toivottua rakennetta superliukkaisiin hiuksiini. Värjäämättömät hiukseni eivät ota mielellään vastaan enää esimerkiksi kiharoita, ja kampauksetkin meinaavat lösähtää hetkessä.

Kevyelle raidoitukselle kyllä vai ei? Ehtisin vielä kipaista kampaajalle ensi viikolla ennen perjantain juhlia.

– Henriikka

Kuvat: Hello and Goodbye & Viciously

Ajatukset karkailee Siperiaan

_MG_3685 kopio

Näin tänään hyvää ystävää. Hän sanoi, että olen ollut blogikirjoitusteni kautta vähän vähemmän läsnä kuin yleensä. Se on varmaan tottakin. Ajatukseni seikkailevat jo idässä, Trans-Siperian junareitin varrella ja kaukana Kiinassa.

Äsken tulin kotiin, hiukset epämääräisellä nutturalla ja silmät ristissä. ”Kohta päästään lepäämään”, sanoin. Voi olla, että harvempi kutsuu kyseistä junamatkaa lepäilyksi, mutta ajattelin ottaa sen levon kannalta. Olen alkanut kovasti harkitsemaan Sinuhe Egyptiläistä. Joku heitti sen lukuvinkiksi, kun paljastin matkareitin, enkä saa tiiliskiveä mielestäni.

_MG_3698 kopio_MG_3704 kopio

Päässä risteilee tuhansia ajatuksia tulevasta seikkailusta ja toisaalta lyö täyttä tyhjää. On eräät valmistujaiset hoidettavana ennen starttia, enkä ole ehtinyt edes juhlamekkoa ostaa. Luotin Katri Niskaseen, mutta eilen kävin varman kokeilemassa ja totesin, että mekko näytti päälläni typerältä. Olisi pitänyt korjausompeluttaa eikä matkakassasta irtoa nyt korjaustöille lanttiakaan. Kenkiäkään ei ole, mutta voin juhlia avojaloin.

Haluaisin vaan heittää repun olalle ja lähteä. Ottaa Sinuhen kainaloon, viltin toiseen. Siinä se. Mutta luulen, että minun on keliaakikkona pakattava mukaan vähän varaevästä. Riisinuudelia ja tattarinäkkäriä, raakapatukoita ja muuta pieneen tilaan menevää, kevyttä superruokaa. Vinkkejä?

Itäinen pallonpuolisko houkuttelee. Se tuntuu huutavan kutsuhuutoaan, lähettävän savumerkkejään. Putin tulee uniin ja viittoo perille. Taputtaa päälaelle ja antaa palan halpaa juustoa.

_MG_3703 kopio_MG_3710 kopio

Olen minä täällä, vaikka vähän tavallista etäisempänä. Matka- ja juhlajärjestelyt vievät aikansa, ajatukset laukkaavat Venäjässä, Mongoliassa ja Kiinan muureilla. Pitäisi aloittaa maitohappobakteerit, muistaa tarkistaa vakuutukset ja aloittaa pakkaaminen. On outoa, että pakkaaminen kannattaa aloittaa sitä aiemmin, mitä vähemmän olet ottamassa tavaraa mukaan. Harkitseminen ei ole parhaita puoliani.

Kannattaako ottaa lenkkarit, tennarit vai sandaalit? Entä jos pitää valita kahdet näistä, mitkä kahdet? Mikä olisi riittävän pitävä deodorantti monen päivän suihkuttomuuteen? Mikä mekko ei rutistuisi liikaa rinkassa? Kuinka hienosti pitää pukeutua Moskovan balettiin?

Parempi käydä nukkumaan. Ajatuksenjuoksun vauhdista päätellen reissu lähestyy.

– Henriikka

Helsingin juhlaviikot: Huvila-teltta 20 vuotta!

Yhteistyössä Helsingin juhlaviikot_MG_3574 kopio

Mitä tulee mieleen Helsingin juhlaviikoista? Ehkä kesän ja syksyn taite, haikea ihana melankolia. Ehkä maailmanmusiikkia, sirkusta, tanssia, teatteria, kuvataidetta, elokuvia tai kaupunkitapahtumia. Ehkä iso juhlateltta, jonka suojissa voi nauttia konserteista. Iltahämyssä, loppukesän tunnelmissa. Silmät kiinni, ehkä salaa tanssien. Ehkä punaisena karjuen, rajusti joraten.

_MG_3663 kopio_MG_3516 kopio

Jollekin koko festivaali on varmasti tuntematon. Siksi kertaan vähän:

Helsingin juhlaviikot on Suomen suurin monitaidefestivaali, joka järjestetään vuosittain elo-syyskuun vaihteessa. Juhlaviikkojen tehtävänä on tarjota laajalle yleisölle ainutlaatuisia taide-elämyksiä.

Vuonna 2015 Helsingin juhlaviikot järjestetään 14.–30.8.2015 – Taiteiden yötä vietetään torstaina 20.8.2015. Viime vuonna festivaalilla oli yli 230 000 käyntiä.

_MG_3562 kopio_MG_3507 kopio

Huvila-teltta on ollut Helsingin ja juhlaviikkojen maamerkki jo 20 vuotta. Tänä vuonna vietetään siis synttäreitä. Huvilateltassa on tutustuttu uusiin artisteihin, käyty kuuntelemassa vanhoja suosikkeja, syöty ja juhlittu. Varmasti ennen kaikkea fiilistelty. Huvilassa esiintyneitä artisteja voi käydä muistelemassa osoitteessa juhlaviikkoarkisto.fi.

Juhlavuosi näkyy tulevilla festareilla huvila-teltan tarjonnassa spektaakkelimaisen kattauksen muodossa (liput Lippupalvelusta). Olen rustaillut paperikalenteriini jo selkeitä merkintöjä niiden iltojen kohdalle, kun olen juhlaviikkojen keikoilla kiinni. Kaikki keikkapoimintani ovat lähes täysin uusilta tutuilta. En ole kuunnellut muutamaa kappaletta enempää ketään heistä:

_MG_3545 kopio_MG_3626 kopio

Yasmine Hamdan (+Aavikko)
Ke 26.8. klo 19.00

Polttavan ajankohtainen, sitä hän on. Kysytty ja haluttu, niin elokuva- kuin musiikkipiireissäkin. Yasmine Hamdan on arabiankielisen musiikin maaginen sanansaattaja.

Tämä nainen on päättänyt uudistaa kokonaisen kielialueen perinteen, sekä musiikin että tekstin tasolla. Äärimmäisen tyylikäs, miltei minimalistinen tumma laulutyyli yhdistyy elektrobiittiin. Arabian kielen eri murteiden sekoittaminen puolestaan nostaa tekstit poliittisten tarkoitusperien yläpuolelle, rauhan sanomaksi.

Baobab Karavaani
To 27.8. klo 19.00

Haikea mielenmaisema on saattanut yhteen Tuure Kilpeläisen ja Kaihon Karavaanin sekä legendaarisen senegalilaisyhtyeen Orchestra Baobabin. Huvila-yleisö pääsee ensimmäisenä nauttimaan orkesterien yhteisesiintymisestä. Odotettavissa on pohjoisen ja etelän lämmin kohtaaminen, kotimaisten ja kaukaisten kaikujen merkeissä. Huvilasta starttaava kiertue jatkuu syksyn mittaan aina Köyliöön asti.

Orchestra Baobab on yksi Afrikan suurista musiikki-ikoneista. Jo vuonna 1970 perustettu senegalilainen yhtye on vienyt afrokaribialaista fuusiotaan maailmalle menestyksekkäästi parinkymmenen levyn verran.”

_MG_3567 kopio

Susanne Sundfør
Su 30.8. klo 19.00

Dramaattinen, elegantti, elokuvallinen, anteeksipyytelemätön, mukaansatempaava. Muun muassa tällaisin sanoin on kuvailtu Susanne Sundføriä, Norjan listaykköstä ja nuorta lahjakkuutta. Alle kolmikymppinen Sundfør on julkaissut jo kuusi albumia ja tehnyt yhteistyötä maanmiestensä Röyksoppin ja ranskalaisen M83:n kanssa.

Sundfør on siirtynyt nostalgisesta folkista tummanpuhuvaan poppiin ja jylhään elektroniseen musiikkiin: uusimmalla Ten Love Songs -levyllä Kate Bush kohtaa diskon. Sundfør ei arastele henkilökohtaisuutta eikä kiihkeyttä musiikissaan, ja hän on epäröimättä antanut feministisiä kannanottoja myös haastatteluissa.

_MG_3608 kopio

Jäätävän tasokasta settiä tulossa taas, sen huomaa jo kun plärää ohjelmaesitettä. Kiinalainen sirkus jää itseltäni väliin matkan vuoksi, sitä jään vähän nyyhkimään. Mutta sen lisäksi paketissa on onneksi esimerkiksi Art Goes Kapakkaa ja kosolti hyvää ruokaa. Pidän kovasti siitä, että tämän festarin konsertteihin tarjotaan usein kunnon ruokapakettia, esimerkiksi Ravintola Juuren herkkuja. Ruoka tekee lähes aina kaikesta astetta parempaa.

Viimeiseksi vinkiksi heitän Huvilan synttäritanssit. Jalalla koreasti ja japanisti! Synttärijuhlien kunniaksi talo tarjoaa kaikille kakkukahvit. Voisin kuvitella, että lukijoissani on juuri sopivan ilomielistä kansaa kunnon tansseihin. Sekahaku!

Elokuussa nähdään.

– Henriikka

Kaikkea muuta mistä tykkään

IMG_2677
Sain sunnuntaina FilmTownista viestiä. Irtokarkkitoiveita kyseli. Ajattelin laittaa muutamat ehdottomat lempparit paluuviestinä, niin en joutuisi pettymään. Mutta kieltämättä näin jälkikäteen viestin luettuani suhtautumiseni irtokarkkeihin vaikuttaa lievästi fanaattiselta.

Olen yrittänyt vähentää karkin syöntiä roimasti (ja olen siinä ihan hyvin onnistunutkin), mutta ilmeisesti kiintymykseni irttareihin on vielä aika roihuvaa. Minulla oli ennen tapana ostaa torstai- tai perjantai-iltana karkkipussi FilmTownista. Ei aivan joka viikko, mutta useasti. Kun osti kilon, sai leffan ilmaiseksi. Niinpä ostin yleensä kilon. Sunnuntai-iltana pussi oli tyhjä.

Koko hommassa ei ollut suuresti järkeä. Söin muuten terveellisesti, mutta irtokarkit himottelivat alituiseen. Nykyisin huomaan karkinsyönnin kostautuvan energinpuutteena, angstina ja aivosumuna seuraavana päivänä, joten olen vähentänyt ostokertoja.

Mutta ne kerrat, kun pääsen irtokarkkien ääreen. Ai että. Ne tuntuvat sitäkin paremmalta. Merkkarit, hedelmäkorvat, ranskalaiset ja amerikkalaiset pastillit, vadelmasalmiakkitimantit, omena- ja vatturuuvit, vaahtokarkit, naperot, apinanraivot, amazonit, sekopäät, lepakot, jauhikset, lakritsiaakkoset, vaahtosienet ja kaikki suklaapaperikarkit. Mmmmmmm.

Sanoistanikin saattaa pikkuisen paistaa läpi, että rakkauteni tosiaan vielä roihuaa.

– Henriikka

Ps. Ai miten Janne suoritui? Ei ollut jäätelönmuotoisia vaahtokarkkeja jäljellä ja joutui tarkistamaan mitä Ville Vallattomat ovat. Muuten eri hyvin. Yhdeksän plus.

Kuinka miehen saa siivoamaan?

_MG_1363 kopio_MG_1367 kopio

H: Janne, tuuppa tänne niin mä läksytän.
J: Houkutteleva tarjous, kiitos siitä.
–> Tulee makuu-/työhuoneeseen.
H: Tsekkaapa. Mitä ihmettä noi on?
–> Osoittaa valmiiksi hypättäviä housuja, tyhjiä muovipulloja, käytettyjä vaatteita ja epämääräisiä pinoja monistepapereita ja koulukirjoja joka puolella huonetta.
J: Joo, joo.
H: Et sä voi jättää kaikkea noin. (HUOM! kirjoittajan puolustus. Pinnani on pitkä. Kalsarikasat ovat kasvaneet päivä päivältä, viikko viikolta korkeammiksi)
J: Kyllä mä yritän.
H: Ethän yritä. Kyllä sä osaisit.
J: Mutta tietyt persoonallisuudenpiirteet vaan ajavat mua tiettyyn toimintaan.
H: Poista ne piirteet itsestäsi.
J: Joo, mä yritän.

_MG_1366 kopio

Ei ole yhteiselo aina pelkkää Netflixiä, tulppaaneja ja herttaisia lautapeli-iltoja.
Ei vaaleanpunaisia vaahtokarkkeja ja syleilyä ilta-auringossa.

Minun kannattaisi olla vähän enemmän lempeä ja vähän vähemmän tyranni, jos haluan sielunkumppanini pysyvän samassa taloudessa seuraavat vuosikymmenet. Sielunkumppani voisi taas joskus vaikka pikkuisen siivota enemmän kuin hänen luonnolleen olisi ominasta.

Armoa kaikkien viikkoon!

– Henriikka

Helsinki parhaimmillaan

_MG_2976 kopio

Lauantai 16.5.2015. Helsinki.

Puu-Vallilan pihakirpputori, Arabianrannan Katutaidefestivaali & Tokyon kevätmyyjäiset, Ravintolapäivä. 

Sellaista kaupunkikulttuuria, josta on helppo olla ylpeä. Parasta Helsinkiä.

_MG_2946 kopio_MG_2914 kopio
_MG_2906 kopio _MG_2919 kopio _MG_2920 kopio _MG_2935 kopio
_MG_2931 kopio
_MG_2925 kopio
_MG_2936 kopio _MG_2948 kopio_MG_2939 kopio _MG_2954 kopio _MG_2958 kopio _MG_2966 kopio _MG_2973 kopio _MG_2974 kopio _MG_2994 kopio_MG_2983 kopio _MG_2996 kopio _MG_2998 kopio _MG_3000 kopio _MG_3005 kopio _MG_3028 kopio _MG_3054 kopio_MG_3035 kopio _MG_3081 kopio_MG_3062 kopio _MG_3070 kopio _MG_3073 kopio _MG_3077 kopio_MG_3030 kopio_MG_3126 kopio
_MG_3142 kopio
_MG_3109 kopio _MG_3131 kopio

Eilinen toukokuun päivä oli parasta toukokuuta, vaikka en itse ollutkaan se kaikkein energisin. Vesimelonin muotoinen mehujää maistui ihanasti esanssimeloonilta. Se on maku, josta pidän, vaikka ei ehkä kannattaisi. Kotikulmat oli vallattu kansalaisten toimesta ja läheiseen kerrostaloon oli maalattu upea muraali, jossa kutosen ratikka kaartaa ja Vanhan kaupungin koski laskee mereen.

Kesäkuu on aivan nurkan takana. Kaksi viikkoa ja päivä, niin ollaan jo siellä saakka. Viikko ja neljä päivää, niin olen kesälomalla. Se tuntuu epätodelliselta, hienolta, oudolta. Loma menee Trassiperian reissulla, mutta minulle kesäkuuta tärkeämpää Suomi-aikaa ovatkin useampina vuosina olleet juuri touko- ja heinäkuu. Toukokuussa otetaan kesä vastaan karkeloiden ja ihmetellään maksimaalista valon määrää. Heinäkuussa kerätään jengi kasaan, jota ei olla nähty pitkään aikaan.

Olen yrittänyt kirjoittaa juttuja valmiiksi reissumme ajaksi. Haluaisin, että viidesti tai kuudesti viikossa olisi silti jotain luettavaa, vaikka minä haaveilenkin junassa. Mutta 18 artikkelin kirjoittaminen on kohtalaisen hidasta, niin kuin on myös mieleni sunnuntaisin. En ota paineita, sillä kesä on kesä.

Luulen, että olen kuunnellut tänä viikonloppuna uuden kesäkumibiisin jotain 40 kertaa. Se on tarttuva. Hauska. Kasmir ja SAARA koukuttavat. Ja aivopesevät, toivottavasti.

Rauhaa ja rakkautta,
Henriikka

 

Kevättä turbaanissa

_MG_3297 kopio

Lauantai. Vapaapäivä. Kömmin seitsemältä sängystä, heitin aamutakin päälle ja hiippailin sohvalle pötköttämään. Netflixistä Gossip Girl pyörimään (nyt se on tunnustettu) ja lauantailagaamista vajaan tunnin verran.

Kahdeksalta kahvinkeitto ja aamupala: paistettua kananmunaa ja tomaattia, parsakaalia, avokadoa ja siemeniä. Lasi smoothieta ja sitten sitä kahvia. Ettei menisi liian terveelliseksi, niin eiliseltä jääneitä amerikkalaisia pastilleja puoli pussillista.

Vaatteiden vaihto, vähän ripsiväriä. Likaiset hiukset ja turbaani päähän. Puu-Vallilan pihakirpputoria kurkkimaan, minkä jälkeen Arabian Katutaidefestivaalien katsastus.

_MG_3222 kopio_MG_3244 kopio

Keväinen Helsinki on innostava. Kaduilla vaelsi niin suuria laumoja ihmisiä, että mietin jääkö Ravintolapäivästä minulle mitään jäljelle. Joku myi jäätelöä pyörän päältä, joku yritti päästä laihdutuksen johdosta suuriksi jääneistä vaatteistaan eroon. Kansa oli iloista ja puheliasta. Musiikkiesityksiä riitti etenkin Arabianrannassa ja kevätkarkeloiden äänet kantautuivat pitkälle.

Janne käsikynkässä, Roosaliina toisessa. Helppo hymyillä likaisista hiuksista huolimatta.

_MG_3226 kopio _MG_3211 kopio

En tiedä miten näin mukava päivä voi näin väsyttää?
Olen rättinä kotona, liian isossa villapaidassa ja villasukat jalassa. Eikä kello ole edes kuutta.

Vapaapäivinä saa tehdä mitä huvittaa. Score.

– Henriikka

turbaani/KN Collection (saatu), huivi/Balmuir, laukku/& other stories, takki/Twist & Tango (saatu), farkut & kengät/second hand

Itsensä ylittämisestä, onnistumisen tunteesta

IMG_2620 kopio

Tänä helatorstaina ylitin itseni. Osallistuin Espoon Bodom-järven polkujuoksukisoihin, Bodom Trailille. Juostava matka oli vain 6 km, mutta metsässä kantoja ja kiviä väistellessä matkan raskaus on asvalttijuoksuun verrattuna huomattavasti kovempaa.

Maasto oli upeaa järvimaisemaa, metsää ja kalliota. Koska paineensietokykyni on tapahtuma- ja kilpailutilanteissa olematon, päätin lähteä kiertämään reitin rennosti hölkäten. Huomasin kuitenkin äkkiä päivän kunnon olevan hyvä, ja pinkit tossut kuljettivat vajaan vaahtosammuttimen mittaisia jalkojani kevyesti. Täysillä en rykinyt, mutta annoin mennä vauhdilla. Ensimmäistä kertaa elämässäni tuntui, että oikeasti osaan ehkä vähän juosta.

IMG_2611 kopio IMG_2624 kopio

(Yllä näette #suuntosalomonteam:in epäileviä, epätoivoisia katseita ennen kilpaa)

Lopullinen aikani oli 45 minuuttia ja 51 sekuntia. Olin naisten 13. ja yhteissarjan 28. Mutta sillä ei sinänsä ole merkitystä vaan omalla olollani, joka suorituksen aikana ja sen jälkeen vallitsi. Kun lähdin liikkeelle lähtöviivalta ja olin juossut muutaman minuutin, tiesin että jaksan hyvin. Tiesin, että jalkani jaksavat eikä kuntoni petä.

En ole mikään huippujuoksija ja sitä suuremmalla syyllä tuntui hyvältä tuntea itsensä niin varmaksi. Sykkeeni heittelevät aina huikeissa lukemissa, mutta tiesin että jaksan maaliin suhteellisen kevyesti, kun pidän keskisykkeen 190 paikkeilla (te jotka ymmärrätte sykkeistä: tiedän, tämä on vähän outoa). Lopulta keskisyke olikin 187 ja maalissa sen verran energiaa jäljellä, että pystyi pomppimaan kuvia varten. Loppusuora meni hyvällä spurtilla ja maalissa yritin olla miettimättä, että olisin voinut kiitää ihan vielä pikkuisen kovempaa.

IMG_2619 kopioIMG_2622 kopio

Pelasin lapsena ja teininä kahdeksan vuotta koripalloa, enkä koko sen aikana saanut tunnetta, että tämän minä todella osaan. Suoraan sanottuna olin siinä lajissa aika huono.  Siinä harrastuksessa motivoi monet muut asiat, mutta tänään sain vahvasti kiinni siitä itsensä ylittämisen tunteesta, joka urheilussa monia kiehtoo.

Enkä haluaisi puhua vain urheilusta vaan ylipäänsä kaikesta. Onnistumisen tunteesta. Kun tuntuu, että jalat jaksavat juosta, että kehitystä on tapahtunut kovan treenin jälkeen. Tai kun monen vuoden viulun soittamisen jälkeen tunnet instrumentin ja tiedät, että osaat. Tai kun kuvataiteilija ottaa haltuun uuden tekniikan tai tanssija tekee ensimmäisen kolmoispiruettinsa täysin varmana siitä, että se tulee onnistumaan.

Eivätkä nämä asiat rajoitu vain konkreettiseen tekemiseen vaan yhtä lailla esimerkiksi tunneälyyn tai perhe- ja työelämään. Että saa kokemuksen siitä, että homma on hallussa. Tämän minä osaan, tähän minulla on taidot ja varmuus.

Se tunne kantaa pitkään. Eikä siinä tunteessa tarvita sitä, että olisi jossain paras tai edes lähellä huippua. Riittää, että on ylittänyt omat rimansa ja seisoo tukevasti omilla jaloillaan. Sitä tunneta minä tänään tuuletin.

– Henriikka

Voimakolmikko musikaaliristeilyllä

Matka toteutettu yhteistyössä Tallink Silja Linen kanssa

Aloitin eilen kirjoittaa viime viikonloppuisesta Tukholman risteilystä. Valitsin ja käsittelin kuvia reilu kaksi ja puoli tuntia, kunnes silmät alkoivat lupsua kiinni. Kello näytti yhdeksää ja ajattelin ottaa pienet nokoset ennen tekstin kirjoittamista. Pienet näpsit varmasti piristäisivät.

Siitä kerältä sängynpäästä Janne sitten löysi minut tuntia myöhemmin. Turha edes yrittää patistaa ylös, koisin onnellisesti kymmenen tuntia aamuun saakka. Pahoittelut siis viivästyksestä, tässä tulee risteilykuvia.

Viikonloppuinen Tukholman reissu taittui siis kahdella ”musikaalialuksella” (lahjakortti matkaan saatu Tallink Siljalta). Menomatkalla Serenadella näimme Famen ja tulomatkan Symphonylla esitettiin legendaarinen Saturday Night Fever. Silja Line on siis tuonut West End -musikaalit laivoihinsa ja niistä voi nauttia maksutta laivamatkan yhteydessä.

Täytyy sanoa, että olin äärimmäisen iloinen, että matkamme ajaksi estradilla oli musikaaleja. Laivojen tanssi- ja bändishowt jää usein suosiolla väliin, mutta nämä puolentoista tunnin spektaakkelit olivat näkemisen arvoisia. Saturday Night Fever oli paikoitellen raskas, sillä puheosuuksia oli paljon ja näytteleminen agressiivista. Fame tempaisi kuitenkin mukaansa oikein kunnolla. En olisi halunnut esityksen loppuvan ollenkaan. Kevyt juoni, huumori ja laadukkaat tanssi- ja laulukohtaukset sopivat tilaan napisti. Mikäs sitä kahvia siemaillessa ja showta katsoessa.

Illallisbuffet on koko ajan vähenevässä määrin laivamatkojen kohokohta (tai no, sitä ei tarvitse sekä meno- että paluumatkalla…). Sen sijaan olen tykännyt viime aikoina laivamatkoillani istua illallisen ääreen laivan muihin ravintoloihin. Italialaishenkinen Tavolata on sopivan helppo ja monipuolinen, mutkaton. Palvelu on ollut aina erittäin hyvää ja ruoka vastannut odotuksia. Jälkkärit tarjoillaan kauniisti ja kolmen ruokalajin menun hinta ei nouse paljon buffetpöytää korkeammaksi.

Menomatkan sumukin hälveni ennen auringonlaskua ja saimme tuijottaa tyyntä merta ja värikästä taivasta. Äitin ja Roosaliinan kanssa reissatessamme ei naurulta vältytä. Kuvia katsoessani tuntui, että alan jo hiljalleen kyllästyä naurukuviin. Teimmekö laivalla mitään muuta kuin hekotimme? Tyhjännauraminen kunniaan. Onneksi seasta löytyi myös muutama seesteinen tyhjään tuijotus.

Niin kuin olen ennenkin kertonut, on sopivan virikkeetön laivamatkailu minusta oikein mukavaa. Kerran, pari vuoteen astun mielelläni laivaan ja kellun länsi- tai etelänaapuriin. Makaan laiskana lahnana hytissä ja nukun laivan tasaisessa hyrinässä kuin pieni vauva. Syön hyvin ja kauhistelen kavereita, jotka ovat pleksit jo lähtöportilla. Pöyristelen 13-vuotiaiden bilemimmien lyhyitä paljettihameita ja tunnen itseni satavuotiaaksi. Laitan pari euroa pelikoneeseen ja häviän kaikki. Vannon, että ostan tästä lähin vain ässäarpoja. Niitä, joista voittaa. Kiertelen tax freeta ja ostan vadelmaveneitä tai bilareita, oikein rempseällä mielellä pullon rommia. Tupsuttelen hajuvesiä ja vertailen hintoja mantereen vastaaviin.

Toivon kovasti, että musikaaleja ynnätään risteilijäaluksiin tulevaisuudessakin. Footloose, Grease, Dirty Dancing… Haluan tietysti nähdä ne kaikki. Salaa haluaisin esiintyäkin niissä kaikissa, mutta tarkemmin ajateltuna laivaesiintyjän elämä ei kuitenkaan ole se syvin haaveeni. Jos pysyy suurimman osan ajasta maissa, voi nauttia kunnolla näistä parin päivän irtiotoista. Kulttuuriristeilyt ovat tervetullut lisä ainaisen baarihumpan ja karaoken keskelle.

Jos ei heilaa helatorstaina, niin ehkä helluntaina. Mukavaa pyhää kaikille!

– Henriikka

Tukholman tuliaisia

_MG_2859 kopio3 kopio

Ruotsista ei tultu kotiin tyhjin käsin. Pyrin kyllä hillitsemään ja onnistuin kohtalaisesti, mutta muutamia juttuja kannoin kassissa kyynervarrella Arabianrantaan. Harkinnassa oli rennompi trenssitakki ja Rainsin sadetakki, vaan kauppaanpa jäivät molemmat.

Löysin kyllä oivan trenssin, mutta koot olivat loppu. Olen yrittänyt plärätä kaikki nettikaupat, mutta tuloksetta. Voin kyllä odottaa takkiasian kanssa ainakin ensi syksyyn, ei tässä olla jänöjussin selässä.

1 kopio2 kopio

– Kippo, kirkasta ja vaaleanpunaista lasia, Design Torget, n.15€
– Fazerin vanha karkkirasia, Emmaus Vintage, n.2€
– Kristallikippo, Emmaus Vintage, n.8€
– Le Specsin aurinkolasit, n.60€
– Ultrakevyet aterinsetit Siperian reissulle, Sea to Summit, n.16€/kpl
– 2 x vihko, Vila, n.2€/kpl
– Awesome-printti, Vila, n.3€

_MG_2854 kopio

Kertyihän niitä kuitenkin. Purkkien keräily on alkanut joitain vuosia sitten, kun huomasin voivani piilottaa niihin kaiken pikkutavaran. Voi tosin olla, että joudun pian piilottamaan purkkejani, kun pikkutavaroille löytyy jo paikat.

Vaan nytpä pakenen nukkumaan. Huomenna olisi aamutreenit kuudelta Hietalahden uimarannalla. Älkää kysykö miksi (kerron silti: lupauduin jossain tuntemattomissa huuruissa kaverin haastamana viiden viikon treenihaasteeseen).

Vaan pyrinpä parhaani mukaan huijaamaan itseäni. Kun aamulla hyppään pyörän selkään, aion ajatella: ”Today is the best day ever.

– Henriikka

 

i did it

_MG_2816 kopio

Joskus sitä saa etanapostia juuri ratkaisevalla hetkellä, saa sopivia sanoja hetkeen joihin niistä oikeasti tarvitsee. Sellaisella hetkellä, kun tuntuu ettei itseluottamus hivo taivaita. Tai kun tuntuu, ettei omanarvontunnosta ole hetkellisesti kuin rippeet jäljellä.

Tuntuu hyvältä saada etanapostia henkilöltä, jonka tietää rakastavan vanhaa, kunnon postilaitosta. Ja jonka tietää oikeasti ajatelleen sitä mitä kirjoittaa. Joka oikeasti tuntee ja joka pystyy oikeasti sanomaan suoraan, muttei tarkoita pahaa.

Sellainen kortti pistää itkettämään, vaikka se tuntuukin vähän hassulta.

_MG_2769 kopio _MG_2825 kopio
_MG_2777 kopio
_MG_2790 kopio

Pieni rapu huutamassa kallion päällä: ”YOU DID IT”. Ja tiedättekö, pakko yhtyä sanoihin. Tämä oli tsemppikortti uudesta työpaikasta ja siitä, että ylitin itseni. Kortin lähettäjä oli minusta niin ylpeä, että meinasi haljeta pieniksi palasiksi. Niin ylpeä, että meinasi räjähtää tomuna ilmaan.

Ja arvaatteko lähettäjän?

Se olin tietysti minä itse.

Joskus kukaan muu ei osaa sanoa asioita yhtä suoraan.

– Henriikka

Stokiksen friidu

Kotiin päin matkalla, laiva huristaa ja musikaaliristeilyn toinen musikaali, Saturday Night Fever, nähty. Tax Freesta parit tuliaiset ja siinä se. Jätän mieluusti karaoket, lavatanssit ja laivadiskon väliin ja painan pään tyynyyn. Nukun laivassa aina hyvin. Tuntuu, että paatin hyrinä tuudittaa uneen kuin pienen vauvan. Pää solahtaa muhkuraiseen tyynyyn mukavasti.

Tänään otettiin haltuun Södermalmin pikkukatuja. Aurinko paistoi niin lämpimästi, että trenssissä tuli liian kuuma eikä sisätiloihin tehnyt mennä. Skippasimme kulttuurikohteet ja ihailimme pihakirppiksiä ja terassilla nauttivia ruotsalaisia.

Ruotsalaisilla naisilla on sniikkerit tai nahkanilkkurit ja paljaat nilkat. Nenällä istuu aurinkolasit ja trenssi on rennosti auki. Tukka on vaalea tai vaaleaksi värjätty. Luullakseni solahdin hyvin joukkoon, vaikka hiukseni eivät ole aivan tarpeeksi vaaleat eikä paljaat nilkatkaan vilahtaneet. Uudet aurinkolasit sentään hankin Östermalmin kivasta putiikista nimeltä Solo.

Ruotsalaisia miehiä en muistanut vilkuilla. Heistä en osaa tällä kertaa kertoa mitään. Aurinko paistoi ja pidin silmäni tiukasti kesämaisemassa. Tukholmassa eletään säätiloilta kolme viikkoa etuajassa. Kuin olisi saanut pienen aikamatkan toukokuun loppuun.

Nyt niitä makeita laivaunia. Muistakaa onnitella huomenna äitiä.

– Henriikka

takki/Filippa K, kengät/Vagabond, farkut/Tiger of Sweden, paita & laukku/second hand

Sumutorven turvin

Olen istunut tässä kirjoittamassa jo jonkin aikaa. Jäin nimittäin kiinni otsikkoon, vaikka yleensä kirjoitan sen aina viimeiseksi. Mietin voinko kirjoittaa ”Sumutorven turvin tarvon”, koska se kuulosti niin hauskalta. Tulin kuitenkin tulokseen, että en voi väittää laivamatkaa omaksi tarpomisekseni. Jäin kelaamaan, jos joku muu sana rimmaisi torven- ja turvin-sanojen kanssa. Keksin ainoastaan Jari Tervon.

Jari Tervon torven turvin tarvon. Siinäpä teille visuaalisen mielikuvan kehittämisen juurta.

Olen Ruotsissa, kauniissa pääkaupungissa. Olemme viettämässä minilomaa musikaaliristeilijällä, mukana matkassa ovat sisko ja äiti. Tulimme aamulla sinivalkoisella laivalla ja Helsingistä lähdettyämme sumutorvea tosiaan tarvittiin. Katsoimme laivan ikkunasta ulos, emmekä nähneet mitään. Äiti väitti, ettei laivan ikkunoita vain ole pesty ja siksi niistä ei näe lävitse. Väitin vastaan muistellen, että niin surkeaa huolto- ja siivouspalvelua en ole nähnyt edes saastaisimilla ryyppyristeilijöillä.

Nousimme laivan kannelle, emmekä oikeasti nähneet laivan viertä pidemmälle. Kaikkialla hohti vain harmaansininen sumu. Neonoranssi takkini loisti kaiken keskellä ja sumuhiukkaset kastelivat hiukset nopeasti.

Illaksi kirkastui ja näimme vaikuttavan auringonlaskun. Aamulla avasimme silmät kahdeksan aikaan ja aurinko nousi poutataivaalle. Tukholmassa on puut vaaleanivhreänä ja tarkeni lähes ilman takkia.

Huomenna ehkä Fotografiska Museum ja Södermalmin kuppiloita. Illalla takaisin laivaan ja sumuisiin aatoksiin.

Nyt kauniita unia, Jari Tervon kuvia.

– Henriikka