Kaikkea muuta mistä tykkään

IMG_2677
Sain sunnuntaina FilmTownista viestiä. Irtokarkkitoiveita kyseli. Ajattelin laittaa muutamat ehdottomat lempparit paluuviestinä, niin en joutuisi pettymään. Mutta kieltämättä näin jälkikäteen viestin luettuani suhtautumiseni irtokarkkeihin vaikuttaa lievästi fanaattiselta.

Olen yrittänyt vähentää karkin syöntiä roimasti (ja olen siinä ihan hyvin onnistunutkin), mutta ilmeisesti kiintymykseni irttareihin on vielä aika roihuvaa. Minulla oli ennen tapana ostaa torstai- tai perjantai-iltana karkkipussi FilmTownista. Ei aivan joka viikko, mutta useasti. Kun osti kilon, sai leffan ilmaiseksi. Niinpä ostin yleensä kilon. Sunnuntai-iltana pussi oli tyhjä.

Koko hommassa ei ollut suuresti järkeä. Söin muuten terveellisesti, mutta irtokarkit himottelivat alituiseen. Nykyisin huomaan karkinsyönnin kostautuvan energinpuutteena, angstina ja aivosumuna seuraavana päivänä, joten olen vähentänyt ostokertoja.

Mutta ne kerrat, kun pääsen irtokarkkien ääreen. Ai että. Ne tuntuvat sitäkin paremmalta. Merkkarit, hedelmäkorvat, ranskalaiset ja amerikkalaiset pastillit, vadelmasalmiakkitimantit, omena- ja vatturuuvit, vaahtokarkit, naperot, apinanraivot, amazonit, sekopäät, lepakot, jauhikset, lakritsiaakkoset, vaahtosienet ja kaikki suklaapaperikarkit. Mmmmmmm.

Sanoistanikin saattaa pikkuisen paistaa läpi, että rakkauteni tosiaan vielä roihuaa.

– Henriikka

Ps. Ai miten Janne suoritui? Ei ollut jäätelönmuotoisia vaahtokarkkeja jäljellä ja joutui tarkistamaan mitä Ville Vallattomat ovat. Muuten eri hyvin. Yhdeksän plus.

Kategoriat: elämä 14 kommenttia

Kaikkea muuta mistä tykkään

14 kommenttia

  • Mahtijanne sanoo:

    Oon tyytyväinen kun karkkipussista löytyy:
    1. Kirpeitä hedelmä-, salmiakki- ja colapääkalloja.
    2. Mustapunaisia peace-lätkiä.

    Kaikki muu on plussaa.

  • Helmi sanoo:

    Heh, täälläkin on havaittavissa lievää irttarifanaattisuutta. Tai vähintään suurta jumittumista niihin tiettyihin uimiin, kun on aina vaan ne tietyt karkit jotka kelpaa (pussin koostumus on yleensä hyvin punamusta + muutama suklaa), joskus ehkä tulee joku uusi lemppari ja joskus johonkin vanhaan kyllästyy. Mutta toisaalta, kun syö riittävän harvoin, ei ehdi kyllästyäkkään. En ylipäätänsä pysty syömään kovin paljoa karkkia kerralla, puolenkin kilon pussi saattaa kestää monta päivää. Ja nää karkkimaut eivät yhtään mee yksiin mun miehen kanssa, kuten ei herkkumaku yleensä muutoinkaan – tai siis mun herkut ehkä kelpaisivat hänelle, mutta ei päinvastoin.

    Mun tän hetkinen suurin heikkous olis Gloetan salmiakki center, jota oli jossain vaiheessa aika mukavasti kaikissa kaupoissa sellaisina putkilopatukoina, mutta ei ole enää. Oon vaan vaan normia ja jotain minttua, plääh. Mutta esitin erityistoivomuksen lähi-Saleen (kun niillä on tapana ottaa vastaan sellaisia) ja pidän nyt peukut pystyssä sen suhteen..!

    • Henriikka sanoo:

      Hehee, ihan parasta, kun löytyy muitakin irttarifiilistelijöitä.

      Toivottavasti lähi-Sale on toteuttanut toiveesi. Mä en olekaan noita edes maistanut. Pitääpä lisätä to do -listalle, kuulostaa nimittäin oikein hyvältä. Niin kuin minun mielestäni lähes kaikki, mikä karkkihyllyiltä löytyy.

      Kiitos Helmi kivasta kommentista.

  • Perhonen sanoo:

    Oma irtokarkki-filosifiani on se, että otan pussiin kaikkia haluamiani karkkeja, mutta vain ihan muutaman kappaleen verran – ei kauhallista kerralla. Ylesin määrä on 1-2kpl ja varmoja lemppareita max. 5kpl. Näin saan monipuolisen ja herkullisen pussin, jonka koko ei kuitenkaan huitele siellä monessa sadassa grammassa. Säästää rahaa, turhia kaloreja ja saa parhaan irttaripussin!

    • Henriikka sanoo:

      Toi on kyllä aika hyvä taktiikka, koska useimmiten ne pari karkkia samaa sorttia riittää aivan mainiosti. Harmittavan harvoin osaan kuitenkin miettiä niin pitkälle karkkikaupassa ollessani…

  • Ankkuli sanoo:

    Saman ongelman kanssa kamppailija ilmoittautuu! :| Lemppareita on myöskin filmtownin tai makuunin irtokarkit, ja se valikoima! Vaikka kaikkia lemppareitaan yrittäis napata vaan pari tsibaletta niin kilo tulee helposti täyteen! Mutta eihän yks kutakin riitä mihkään. Jos ostaa jonkun pikkupussin nii vihasekshan siitä vaan tulee. Itellä sokerihimot on niin vahvat ettei kontrollia vaan ole, jos antaa itselleen viikosta yhden karkkipäivän niin sitten sitä raahataan se kilon säkki kotiin ja mussutetaan sitä vielä kahen päivän päästäkin. Ja sitte aletaan oottelemaan seuraavaa karkkipäivää. Mun on pitäny siis luopua koko karkeista :(

    • Henriikka sanoo:

      Kilo täyttyy aivan liian nopeasti, siinä olen täysin samaa mieltä. Karkkiostoksilla tarvitaan malttia ja se on välillä hankalaa, kun tykkää irttareista niin kovasti. Karkinsyönnin vähentäminen on kyllä auttanut mulla – ei enää tee yhtä paljon mieli kuin sillon, kun meni jättipussi viikossa.

      Ja huh, karkeista kokonaan luopuminen kuulostaa rankalta. Tsemppiä siihen!

  • MairaK sanoo:

    Oi että kuinka kaipaankaan irtokarkkeja! Olen joutunut jättämään irtokarkkilaarit omaan rauhaansa keliakiadiagnoosin jälkeen :( Irtonameissa on niin suuri kontaminaatiovaara, kun samoilla kauhoilla kauhotaan kaikkia gluteenia sisältäviä nameja sekä keliaakikolle sopivia karkkeja. Toivottavasti en ole täysi ilonpilaaja tällä kommentillani. Ottaa itseä vaan niin päähän kun ei saa vaan mennä Makuuniin ja kauhoa mukaansa sitä kilon pussillista! :D

    • Henriikka sanoo:

      Mulla ravitsemusterapeutti sanoi, että riski on minimaalinen, jos peittää kauhan muovipussilla ja kauhoo aina laatikon takaosasta niin, ettei kontaminaatiovaaraa juuri ole. Tiedä sitä mikä sitten on oikein.

  • Idieh sanoo:

    No mitä ne Ville Vallattomat on?
    Pitääkin lisätä irttarit ”mitä syön ensimmäisen viikon Suomessa” listalle!

    • Henriikka sanoo:

      Ne on niitä pieniä värikkäitä palleroita. Punaisia, vihreitä ja keltaisia. Omnomnom.

      Irttarit syöntilistalla kuulostaa erittäin hyvältä idealta. Onkohan ne muuten täällä Suomessa isompi juttu kuin jossain muissa maissa? En muista nähneeni irtokarkkeja samalla tavalla ruokakaupoissa esimerkiksi muissa Euroopan maissa.

  • Mymmeli sanoo:

    En tiedä mistä se johtuu, mutta aina kun kuulen Haloo Helsingin Kuussa tuulee-biisin, niin sä tulet mun mieleen! En tiedä miksi, mutta joku siinä on. :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *