Arkisto: kesäkuu 2015

Trans-Siperia 8: Uskomattoman kaunis Mongolia

Jos johonkin näistä teksteistä kannattaa keskittyä, niin tähän. Matkatarinat jatkuvat Venäjältä Mongoliaan. Kun saavuimme perille, Ulan Batorin linja-autoasema oli täynnä turistiopasta ja taksikuskia tarjoamassa majoituksia, kyytejä ja kiertomatkoja. Nämä tyypit tulivat oikeasti iholle, hyvä kun pääsi eteenpäin kulkemaan rinkkansa kanssa. Reissuhermostuminen hiipi luihin ja ytimiin, tuollaisissa tuntemattoman kulttuurin ruuhkapaikoissa on…

Trans-Siperia 7: Venäjän yli Mongoliaan

Baikalin rannoille olisi tehnyt mieli jäädä löllimään, mutta aika juoksi ja eteenpäin oli taas mentävä. Kuski kaahasi minibussillamme takaisin Irkutskiin painavalla kaasujalalla ja matkaan kului tunti vähemmän aikaa kuin tullessa. Perillä täydensimme ruokavarojamme ja vaelsimme kaupungin halki sen toisella puolella sijaitsevalle juna-asemalle. Juuso etsi mustaa mätiään vaan sitä ei hänelle…

Trans-Siperia 6: Olkhonin saarella

Baikalilla vietimme vain kaksi päivää. Niiden ajan majapaikkana Khuzhirin kylässä toimi Nikita’s homestead –niminen reissaajien majatalo. Hinta oli parikymppiä vuorokaudesta mukavasta huoneesta ja kahdesta ateriasta päivittäin. Lonely Planetin mukaan omistajapariskunnan panostus matkailijoihin on suurin syy tämän saaren kävijöiden suureen kasvuun. Ei ihme, paikka oli todella viihtyisä ja henkilökunta ystävällistä. Silti…

Trans-Siperia 5: Talviturkki jäi Baikal-järveen

Kukapa olisi uskonut, että tänä vuonna talviturkki tippuisi Baikal-järveen? Fiilistelin koko pitkän junamatkan, kuinka sitten kirmaisen Baikaliin kuin pieni gaselli konsanaan. Järkytys oli suuri, kun sain viime metreillä tietää, ettei lämpötila nouse koskaan yli viidentoista. Älytöntä huijausta koko universumi. Minun sivistykseni taso ei kuulu tähän asiaan mitenkään. En tietenkään jättänyt pulahtamatta,…

Trans-Siperia 4: Kohti Baikalia

Juna kaartoi Irkutskiin kahdeksalta sunnuntaiaamuna. Lähellä massivista Baikal-järveä sijaitsevaa suurkaupunkia kutsutaan Siperian Pariisiksi. Syy jäi tosin meille tuntemattomaksi, riemukaaria ei näkynyt eikä kukaan ylipäänsä tuntunut pitävän sitä aivan kedon kauneimpana kukkana. Osittain siksi, osin aikataulullisten syiden takia olimme päättäneet ohittaa kaupunkiturismin ja jatkaa samantien matkaa kohti Baikalin rantoja. Sitä paitsi…

Trans-Siperia 3: Kolisevan junan kiskoilla

Kun kulki usean päivän ajan junalla, ajantaju hävisi. Omasta punkasta muodostui pieni pesä, josta seuraili ohikiitäviä maisemia ja kyliä ja syventyi kirjoihin. Avoimesta ikkunasta pieksi pientä tuulenpuuskaa. Ei ollut mihinkään kiire eikä mikään velvoittanut. Nukahtaa sai kun siltä tuntui ja aktivoitua taas kun koki tarpeelliseksi. Välillä joku paikallinen istui sängylläsi,…

Trans-Siperia 2: Junamatka Moskovasta Irkutskiin

Moskovasta starttasi reissumme pisin yhtäkestoinen junarutistus: lähtö neljän yön ja 5200 kilometrin päähän Irkutskiin, Baikaljärven eteläpäähän. Näiden väliin mahtuu lukemattomia hehtaareja villiä luontoa ja muutama täysin tuntematon neuvostohenkinen miljoonakaupunki. Rakastin junassa oloa. En olisi halunnut sen millään loppuvan. Tavallinen päivälämpötila sisällä oli +33 astetta, mutta kun yläpetiin puski avonaisesta ikkunasta…

Trans-Siperia 1: Moskova

Trans-Siperian matkamme alkoi sunnuntaina, toukokuun viimeisenä päivänä. Edeltävä hektinen viikko oli ollut täynnä töitä ja valmisteluja viikonlopun valmistujaisiin. Kaiken lomassa hoidimme vielä viimeisiä matkavalmisteluita ja ostoksia. Sunnuntai-aamuun jäi ainoastaan pakkaaminen. Hermot kireänä kiskoimme rinkkoihin tavaraa ja yritimme muistaa välttämättömän. Samalla iski se fiilis, joka niin usein tulee ennen matkaan lähtemistä:…

Elämäni seikkailu: Kiitos Siperia

Siinä se matka nyt oli. Pitkään pohdittu, hetken harkittu Transsiperian junamatka Helsingistä aina Pekingiin saakka. Saavuimme eilen kahdeksan jälkeen Helsinki-Vantaan lentokentälle, juuri parahiksi kokemaan yöttömän yön ja juhannushumun. Olo on enemmän kuin epätodellinen. Kolme viikkoa meni hujauksessa, kun taas toisaalta tuntuu lähdöstä olevan pieni ikuisuus. Huomenna palaan töihin, mikä tuntuu…

Vastauksia kysymyksiin 3/3

Paras paikka kotona/Helsingissä/maailmalla? Paras paikka kotona on olohuoneen pyöreän pöydän ympärillä, kun on ystäviä kylässä. Helsingin parhaita löytyy liikaa: Pikkukoski, Johan & Nyströmin kahvila Katajanokalla, Puu-Vallila kaikkinensa… Maailmalla eniten kotonani olen ollut Kööpenhaminassa, mutta New Yorkista en olisi halunnut millään lähteä. Luonnonhelmassa on aina hyvä, Suomessa ja ulkomailla. Mikä on…

Kivoja ja vähän vähemmän kivoja

Roosaliina täällä taas hei. Tulisi toinen kirjoitus, ennen kuin Henriikka ja Janne palaavat maailmanmatkoiltaan. Henriikan ja Jannen koti Arabiassa on viimeisen parin vuoden aikana tullut minulle erityisen tutuksi. Paikka, jossa voi ottaa rennosti, vaihtaa farkut lököttäviin yöhousuihin ja hypätä sohvalle katsomaan Netflixin elokuvia (teemme kyllä välillä myös muitakin juttuja). Henriikan…

Bikinikesä 2015: mustaa verkkoa ja neonkorallia

Pidän pulikoimisesta ja tiettyyn rajaan asti auringonotostakin. Esteenä on vain eräs pulma: inhoan bikinien ostoa. Joka kerta sama ruljanssi: ei sopivan kokoisia, sopivan näköisiä, sopivan muotoisia, sopivan hintaisia… Ja hinnastakin voisi vielä tinkiä, jos kaikki muu olisi kohdallaan. Viime kesänä tajusin kuitenkin, että löydän sopivat bikinit aina Changesta. En tiedä, miksen…

Kuolaamani kamerareput

Janne tässä moi. Kirjoitin hetki sitten kamerakamoistamme ja totesin ohimennen kameralaukkumme olevan tarpeisiimme liian pieni. Kamera muutaman putken ja oheissälän kanssa ei sovi, saati jos mukaan ilmestyy joskus lisäputki(a) tai jos mukana haluaisi pitää muutakin tavaraa. Ongelma on se, että käytännöllisyyden lisäksi haluaisin kameralaukkuni tai -reppuni oikeasti näyttävän hyvältä. Vaikka olkalaukku…

Vastauksia kysymyksiin 2/3

Puhutko stadin slangia? En puhu. Joitain sanoja on tosin tarttunut, joista isoveljeni huomauttavat: tsygä, steissi, spora, hima, frendi… Kuinka vanha olet? 24 vuotta Mistä olet kotoisin? Kouvolasta, tuosta kauniista betonikaupungista. Keräiletkö jotain? Mitä? Jos keräilet, missä säilytät niitä? Olen keräillyt lähiaikoina kauniita pieniä rasioita, joihin voi säilöä kaikkea. En kyllä…

Harrastuksena mummoilu

Sain arvostelukappaleena käsiini pari viikkoa sitten hyvin hämmentävän kirjan. Otsikko kuului ”Mummoillen”. Katsoin hetken vähän kornia mutta suloista kantta ymmärtämättä, mistä kirjassa on kysymys. ”Henkisen mummon käsikirja” ei varmastikaan ole opus niille, jotka ovat tahtomattaan jäänet ilman jälkikasvua ja kokevat henkistä mummoutta. Takakansihan sen kertoi: ”Mummous ei ole sidottu ikään, lastenlasten…

Kimpale

Varoitus! Ei kannata kulkea kanssani, jos et halua ruskettua. Tässä takissa olen sellainen aurinkopaneeli, ettei kesämökille tarvitse muuta. Kesällä kuuluukin kilpailla auringon kanssa. Pyrkiä nauttimaan, rentoutumaan, loistamaan. Napata kaikki auringonenergia ja D-vitamiini ja paistatella päivää silloinkin, kun ei paista. Jos minuun kohdistaa suurennuslasin, pystyy käristämään paperiakin. Verestää hyvin muistia ala-asteen…

Elämäni taideteos: maailma seinällä

Siinä se on, seinällä. Elämäni taideteos. Jos ei matkakuumeen 75-prosenttista kasvua lasketa, en keksi mikä saisi minut kyllästymään siihen. Siinä on väriä, siinä on taitoa, siinä on maailma. Huh huh, miten taitavia ihmisiä voi olla olemassa ja miten iso ja käsittämätön on maapallo. Saimme teoksen pari viikkoa sitten, ja Janne…

Keraamisia koiria, mummon vanhoja viinilaseja

Koko kevään kirppiskierrosten outojen ostosten ykköspalkinto menee ylläoleville keraamisille koirille. Ne huutavat nimeäni (eivät todellakaan huuda) ja toinen on kaiken lisäksi suloisesti nenästä kulunut. Minä toivon, että minutkin napattaisiin huostaan, jos nenäni olisi puoliksi pudonnut. Leikin lapsena vanhemman serkkuni kanssa posliinieläimillä. Rakastin niitä. Odotin Kuhmon reissuja, jotta pääsen leikkimään pikkukoirilla…

Bloggaajan mies

Janne tässä moi. Tulin vähän avautumaan eräästä asiasta. Kun neljä vuotta sitten sanoin ”tahdon”, en ainoastaan mennyt naimisiin, vaan suostuin myös rooliin johon olen saanut nyt totuttautua: olen bloggaajan mies. Tai itse asiassa en tiennyt asiasta vielä alttarilla, sillä Henriikka aloitti bloginsa kaksi viikkoa häiden jälkeen. Taktisesti. Siinä on monta puolta. Monien blogistien…

Erilaiset samanlaiset siskokset

Roosaliina täällä! Henriikka pyysi minua vierailevaksi kirjoittajaksi kirjoittamaan haluamastani aiheesta ja otin haasteen vastaan. Mitähän tästä mahtaa tulla? Olisi se vähän suru, jos Henriikan palatessa Siperiasta kaikki lukijat olisivat kaikonneet vain minun kirjoitusten takia. Let’s see. Ajattelin pureutua meihin sisarparina… Ollaan Henriikan kanssa aikamoinen parivaljakko. Paita ja peppu, nenä ja…

Poolan kevät

Oli sitä odotettukin, nimittäin Poola Katarynan kevät-kesä 2015 -mallistoa. Jo useamman vuoden olen seuraillut tuon idearikkaan naisen tekemisiä ja miettinyt, kuinka kerta toisensa jälkeen tuutista voi tulla ulos jotain niin tunnistettavaa ja kuitenkin uutta. Poolan puiset lintukorvikset ovat jo melkein läpikulutetut täällä blogin puolella. Sen lisäksi raahustan usein lintukimonossa ja…

Janne kertoo: Kameroista ja kuvista 2.0

Janne tässä moi. Kirjoitin puolitoista vuotta sitten kamerakalustostamme, mutta nyt on päivityksen aika. Kameralaukkumme sisältö on nimittäin hiljalleen kehittynyt ja kehittynyt. Tahtoisin uskoa, että se on kehittynyt kuvaajan mukana. Taustatiedoksi kerrottakoon taas, että ilman tätä blogia en välttämättä olisi ikinä kiinnostunut valokuvauksesta. Asukuvanälkäinen Henriikka iski neljä vuotta sitten järjestelmäkameransa käteeni ja käski ottaa…

Vastauksia kysymyksiin 1/3

Missä opiskelet? Valmistuin toukokuun lopussa kulttuurituottajaksi Metropolia AMK:sta enkä siis tällä hetkellä opiskele mitään. Kulttuurituotannon opintojen lisäksi luin Jyväskylän yliopistossa suomen kielen, kirjallisuuden ja kasvatustieteiden perusopinnot. Mitä kaikkia vaihtoehtoja mietit sillon aikoinaan kun jouduit miettimään näitä? Lukion jälkeen hain ensimmäisenä vaihtoehtona liikuntatieteelliseen, sillä olin luullut koko elämäni haluavani liikunnanopettajaksi. Sen lisäksi…

Kahvimuistoja anoppilasta: Nyt etsitään Suomen vanhinta Moccamasteria!

yhteistyössä Moccamaster Veikkaisin suurimmalla osalla suomalaisista olevan jonkunlaisia nostalgisia muistoja Moccamastereista. Meidän lapsuudenkodissa ei kyseistä keitintä ollut, mutta monien kaverien vanhemmilta Masteri löytyi. Muistan ajatelleeni sen olevan erikoiskeitin, vähän paremman kahvin valmistaja. Ja sitähän se oikeastaan onkin. Itselleni ”läheisin” yli 10 vuotta vanha Moccamaster löytyy anoppilasta. Se on muistorikas keitin,…

Kesäkuun rallatuksia

Kesäkuu ja kesä! Hurraa. Lapsena koulut loppuivat näihin aikoihin ja kesäkuu tuntui oikeasti kesältä, oli sää mikä tahansa. Sitä otti pyörän alleen, sitoi tarakkaan uikkarit ja pyyhkeen ja polki Käyrälammen rantaan. Joskus satoi, joskus paistoi, mutta uiminen oli loman jälkeen kaikkein parasta kesässä. Kolmanneksi parasta oli, että kouluvuoden päättymisen kunniaksi…