Bloggaajan mies

img_0399_

Janne tässä moi. Tulin vähän avautumaan eräästä asiasta. Kun neljä vuotta sitten sanoin ”tahdon”, en ainoastaan mennyt naimisiin, vaan suostuin myös rooliin johon olen saanut nyt totuttautua: olen bloggaajan mies. Tai itse asiassa en tiennyt asiasta vielä alttarilla, sillä Henriikka aloitti bloginsa kaksi viikkoa häiden jälkeen. Taktisesti.

Siinä on monta puolta. Monien blogistien puolisot varmasti valitsevat pysyä kameran takana tai kokonaan ulkona blogisisällöstä. Minulle mukana pysyminen suhteellisen aktiivisena on ollut alusta asti luontevaa. On tässä hommassa silti puolensa, joista tässä muutama.

img_0374_

Bloggaajan miehenä oleminen on hyvin kehittävää. Kameran käytön lisäksi olen oikeasti oppinut näiden vuosien aikana paljon, esimerkiksi kestävästä muodista, some-uskottavasta valokuva-asettelusta ja raaka-ruoasta. En voi väittää, että kaikki tämä uusi tieto päässäni olisi aina sitä kaikkein tarpeellisinta, muttei missää nimessä hyödytöntäkään. Ja sitten kun lasketaan vielä kärsivällisyyden hurja lisääntyminen, ovat hyödyt ilmeisiä.

Bloggaajan miehenä oleminen on myös paikoin todella ärsyttävää. Se ärsyttää iltaisin kun toivoisi vaimon olevan kiinnostunut enemmän minun kuin tietokoneensa seurasta. Se ärsyttää aamuisin kun olen Henriikan lähtiessä töihin henkisesti valmistautunut jäämään kalsareissa sohvalle, mutta täysin varoittamatta lähdön hetkellä kuuluu pyynnöksi naamioitu käsky: voisitko tulla vielä ulos ottamaan asukuvat. Ei muuta kuin pakkaseen.

MG_1016-copy-2

Bloggaajan miehenä oleminen on tietysti todella mukavaa. Etenkin silloin kun vaimo tuo kutsutilaisuuksista kotiin ruisleipää, nappikuulokkeet, dödöä tai kipukoukun. Tai silloin kun pääsee itse mukaan jännittäviin paikkoihin, joissa on yleensä kaiken lisäksi nätit tarjoilut. Tai silloin kun muistaa, että hänhän saa tästä oikeastaan myös palkkaa. Joista puolet on lain mukaan minun.

Ennen kaikkea bloggaajan miehenä oleminen saa ylpeäksi. On ollut hieno seurata vierestä, kun rakas harrastus on osittain muuttunut rakkaaksi työksi, joka oikeasti kiinnostaa jotakuta. Teitä lukijoita on jo niin paljon. Se on upeaa. Jokainen positiivinen kommentti, kutsu ja tunnustus on kova juttu. Ja tietysti myös se, että Henriikka on tässä touhussa myös kehittynyt itse niin pitkälle.

IMG_9989-kopio

Minulle tämä rooli, jossa olen sekä Henriikalla töissä ja hänen tärkein tukijoukkonsa, on varsin ok. Olen tottunut siihen, että juhla ja arki osittain dokumentoidaan ja julkaistaan. Kaikesta tästä on tullut luontainen osa elämää. Ja onneksi se on kuitenkin aika pieni osa sitä niin sanottua oikeaa elämää.

Ymmärrän silti kyllä, ettei tämä rooli ole kaikille mieluisaa. Jos nyt luet tätä, olet nainen ja bloggaat, ymmärrä miestäsi, vaikka hän ei ihan aina jaksaisikaan (voisin kyllä perustaa bloggaajien miehille ilmaisen tukipuhelimen).

– Janne

Kategoriat: elämä, janne 11 kommenttia

Bloggaajan mies

11 kommenttia

  • Myös bloggaajan mies sanoo:

    Hah haa, pystyn samaistumaan, varsinkin tuo asukuvajuttu kolahti. Onneks teillä ei ole vielä lapsia. Silloin homma menee niin, että muuten kaikilla olis hauskaa mennä ja tehdä jotain mukavaa, mutta äiti pakottaa vielä valokuvaan ja sit lopulta kellään ei ole kivaa :)

    • Mahtijanne sanoo:

      Vastaaminen vähän venyy, mutta kuitenkin: huh tota aikaa odotellessa. Pitää varmaan opettaa muksut heti kuvaamaan… Toivottavasti kuitenkin pärjäätte!

  • Pieni Lintu sanoo:

    Niin ja varmasti kaikki bloggaajien miehet sekä lapset ymmärtävät että herkkuihin ja leivonnaisiin ei kosketa ennen kuin ne on valokuvattu. :D

    • Mahtijanne sanoo:

      No juu! Tämä on tullut kyllä opittua. Myös visuaalinen (tai ainakin sinnepäin) asettelu lautaselle!

  • Anniina sanoo:

    Nämä ”vierailevien tähtien” tekstit on ollut todella mukavaa luettavaa! :)

  • Taru sanoo:

    Ilmainen tukipuhelin vois olla kova juttu. Mulla on syyni miksen pyydä miestä valokuvaamaan mua; se on niin käsi. Sillä ei ole silmää ollenkaan ja vaikka kuinka laitan kameran asetukset niinku haluan ja pyydän mistä ja miten kuva otetaan, niin ei, ei. Mutta olen asian kanssa fine, kaikki ei voi olla täydellistä. Kameralle etsiskelen tällä hetkellä uutta ständiä. Mies on ihana ja kaikessa muussa mukana! Kiva, että myös teillä, vaikka joutuukin pakkasessa räpsii kuvia :D

    • Mahtijanne sanoo:

      Moi! Ehkä tärkeintä onkin, että vaikkei mies olekaan täydellinen kameran kanssa, se on kuitenkin muuten ihan kiva ;) Ja ehkä kuvauskin kehittyy ajan kanssa. Kärsivällisyyttä!

  • Amanda sanoo:

    ”Tai silloin kun muistaa, että hänhän saa tästä oikeastaan myös palkkaa. Joista puolet on lain mukaan minun.” HAAAHAHA!!! Nauran tosi harvoin oikeesti ääneen, mutta nyt niin kävi. Tosin kyllä muutenkin teksti kokonaisuudessaan oli kivan kompakti ja huomaa, että bloggaajan miehelläkin kynä pysyy kädessä (tai varmaankin sormi näppäimistöllä).

    • Mahtijanne sanoo:

      Moi! Vastaan myöhässä, mutta tästä palautteesta olen kiitollinen :) Kynä pysyy kädessä silloin tällöin. Tosin ironista, että nauroit ääneen juuri sille lauseelle, jonka jälkimmäisen puoliskon keksi Henriikka tekstiä lukiessaan hahahaha! Eli kyllä tuo toinen tuntuu silti olevan vielä vähän nokkelampi tekstinikkari.

Vastaa käyttäjälle Mahtijanne Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *