Trans-Siperia 1: Moskova

_MG_0012 kopio

Trans-Siperian matkamme alkoi sunnuntaina, toukokuun viimeisenä päivänä. Edeltävä hektinen viikko oli ollut täynnä töitä ja valmisteluja viikonlopun valmistujaisiin. Kaiken lomassa hoidimme vielä viimeisiä matkavalmisteluita ja ostoksia. Sunnuntai-aamuun jäi ainoastaan pakkaaminen. Hermot kireänä kiskoimme rinkkoihin tavaraa ja yritimme muistaa välttämättömän.

Samalla iski se fiilis, joka niin usein tulee ennen matkaan lähtemistä: kun niin moni muu asia on vaatinut huomiota, lähtö tulee kuin puun takaa. Ei auttanut kuin nostaa rinkat selkään ja ottaa suunnaksi Helsingin rautatieasema. Kotiovesta päästyä mieli alkoi relata. Sisko tuli ostamaan meille jäähyväispehmikset ja niin alkoi seikkailu. Ensimmäinen etappi oli Moskova.

_MG_0021 kopio_MG_0081 kopio_MG_0077 kopio

Kuljimme Jannen kanssa tavallisella lähijunalla Lahteen, jossa nappasimme mukaan myös matkakumppanimme Juuson ja Alinan. Hetkeä myöhemmin nousimme nelikkona venäläiseen yöjunaan. Täytyy myöntää, että kun odotimme jo tämän junan olevan suomalaisittain totuttua tasoa karumpi, oli yllätys melkoisen positiivinen. Hytti oli siisti ja tilava, sängyt mukavat ja pöydällä odotti neljä eväspussia. Venäläinen stuertti kohteli meitä ystävällisesti, vaikka kapula-englannin jälkeen kysymykset pitikin usein esittää käsimerkein.

Kouvolan kohdalla meitä kävi yllätyksenä tervehtimässä vielä vanhempani tuoden mukanaan eväitä ja lentosuukkoja. Mokomatkin vilkuttelijat. Tuntui turvalliselta nukahtaa raiteiden kolinaan. Onneksi nukun joka paikassa kuin tukki.

_MG_0054 kopio_MG_0064 kopio_MG_0119 kopio

Heräsimme Moskovasta kuukauden vaihteessa. Yö Tolstoin makuuhytissä oli ollut pehmeä lasku junamatkustamiseen, sillä puitteet olivat erinomaiset. Alun perin suunnitelmana oli jatkaa matkaa suoraan kohti Siperiaa, mutta lopulta totesimme Venäjän suunnattoman ja perinteikkään pääkaupungin olevan liian legendaarinen missattavaksi. Eihän sitä koskaan tiedä, kuinka kauan menee ennen kuin pääsee takaisin. Edessä oli kaksi yötä ja kolme päivää tsaarien, neuvostomonumenttien ja balsamoidun Leninin kotikaupungissa.

Meidät majoitti erittäin mukava pariskunta, jonka Alina ja Juuso olivat bonganneet sohvasurffauksen kautta. Vieraanvarainen Natalia on pietarilainen toimittaja ja karhumainen Maxim kotoisin syvältä Siperiasta. Nämä uudet tuttavuudet paitsi tarjosivat katon päittemme päälle, myös näyttivät hieman paikkoja ja osoittautuivat hyviksi keskustelukumppaneiksi. Juttu lensi niin viihteestä kuin politiikastakin, vaikka Maximilta ei englanti taittunutkaan kuin Google Translatorin kautta.

Pariskunta pyöritti myös mielenkiintoista firmaa nimeltä Hello Honey. Hunajabisnes vaikutti pyörivän hyvin ja saimme mukaamme koko matkan ajaksi makeaa aamupuuron päälle.

_MG_0363 kopio_MG_0356 kopio_MG_0402 kopio_MG_0037 kopio_MG_0041 kopio_MG_0039 kopio_MG_0066 kopio_MG_0090 kopio_MG_0076 kopio_MG_0128 kopio_MG_0009 kopio_MG_0329 kopio_MG_0139 kopio

Moskova on hyvin suuri, mutta liikkuminen on todella helppoa toimivan metroverkoston vuoksi. Metroasemat itsessään ovat melkoisia arkkitehtuurisia teoksia, sillä ainakin jokainen näkemämme oli suunnaton ja melkoisen koristeltu.

Kävimme toki myös Punaisella Torilla. Sen yhdellä sivulla kulkee koko äiti-Venäjän hallintokeskuksen, Kremlin muuri. Torin toisella laidalla seisoo upea Pyhän Vasilin eli St. Basilin katedraali, joka näyttää karamellikirkolta. Olettaakseni se on juuri se mieleenpainuvin nähtävyys.

Jos kuollut kommunistijohtaja olisi kiinnostanut, olisimme voineet käyttää aikaamme myös jonottaen Leninin mausoleumiin. Itse tyydyimme lukuisiin Lenin-patsaisiin, joita oli ripoteltu ympäri maata. Uskomatonta miten monta niitä edelleen on, vaikka varmasti tuhottujakin patsaita riittää.

_MG_0160 kopio_MG_0209 kopio_MG_0307 kopio_MG_0318 kopio_MG_0174 kopio_MG_0245 kopio_MG_0278 kopio_MG_0273 kopio_MG_0258 kopio
_MG_0248 kopio4 kopio3 kopio_MG_0444 kopio_MG_0435 kopio_MG_0427 kopio_MG_0421 kopio

Moskova on tunnettu oopperoistaan ja baleteistaan. Jo 1825 rakennettu Bolshoi-teatteri on näiden genrejen rakastajille ehdoton ykköspaikka, liput kannattaa kuitenkin varata ajoissa. Itse olimme valitettavan myöhässä, mutta baletinnälkäisinä suuntasimme Novaja Operaan katsomaan pähkinänsärkijää. Nälkä taisi kuitenkin olla hiipumaan päin, sillä nukuin puolet ajasta. Onneksi lippu oli vain kympin. En voi ymmärtää miten niin pääsi tapahtumaan, mutta pääni alkoi nuokkua samalla hetkellä, kun takapuoleni tupsahti pehmeään penkkiin.


_MG_0404 kopio_MG_0414 kopio_MG_0098 kopio_MG_0122 kopio_MG_0130 kopio_MG_0149 kopio

Jos kesä on kuuma ja päivät lämpimiä, kannattaa paikallisten tavoin viettää aikaa puistoissa. Niitä riittää, sillä ainakin Wikipedian mukaan jopa kolmannes Moskovan pinta-alasta on vihreää. Heti ensimmäisenä päivänä pyörimme leikkisässä ja aktiivisessa Gorkin puistossa. Paikka on hyvä perinteiselle puistokellimiselle, polkuveneille ja jäätelölle. Kirja kainaloon ja nurmelle pötköttämään.

VDNH:n puisto on sen sijaan oikea paikka etsiä sitä Neuvostoliiton perintöä. Koko suunnaton alue on aikanaan rakennettu toimimaan näyttelykeskuksena, joka esitteli Neuvostomahdin suuria saavutuksia. Tältä alueelta löytyy siis arkkitehtuuria kaikilta entisten neuvostotasavaltojen alueilta, muistomerkkejä kosmonauttien suurista saavutuksista sekä työn sankareita juhlivia patsaita. Kaikki tämä on puettu hyvin viihtyisään pakettiin. Pienuuden tunne hulahti läpi koko kropan, kun valtavassa puistossa nousi jättimäiset rakennukset ja suihkulähteet.

2 kopio_MG_0373 kopio_MG_0198 kopio_MG_0167 kopio

Moskova yllätti positiivisesti. Olen aina vähän pelännyt Venäjää. On nolo sanoa näin julkisesti, mutta se on ollut mielessäni sellainen itäinen, valtava, mystinen möllykkä. Ei sillä etteikö nämä kaikki kolme pitäisi paikkaansa, mutta nyt näin kaupungin aivan uudessa valossa.

Voisin hyvin ottaa Moskovan junan vain pitkää viikonloppureissua varten. Viisumin saa noin 80 eurolla muutamassa päivässä, oman kokemukseni mukaan näin suomalaisena suhteellisen helposti (matkalla kohdatut jenkit kertoivat, ettei heille tällä hetkellä irtoa viisumeita). Menolippu Moskovaan maksoi muistaakseni 80 euroa, mikä ei sekään ole suuri summa matkasta suurkaupunkiin. Meistä vain Alina puhuu vähän venäjää, joten se helpotti huomattavasti. Ilman kielitaitoakin kuitenkin pärjää, kun käyttää rohkeasti elekieltä.

Moskovasta hyppäsimme varsinaiseen tunnelmajunaan, mutta ne tarinat säästän huomiseksi. Kauniita unia, babushkojen kuvia.

-Henriikka

ps. Tuo tajuton nahkarinkka slaavilookkia tavoittelevan Juuson selässä on hänen itsensä tekemä. Älytöntä.

9 kommenttia

  1. Larha 23.6.2015

    Huh, mikä matkakuume nousee!
    Tai siis, me ollaan matkalla,mutta tullaan tuota samaa reittiä vastapalloon parin kuukauden päästä takaisin kotiin. Siperia kiehtoo ja Venäjä jännittää, kumma miten sitä kiertää maailmaa ja käy vaikka missä, mutta jättimäisestä naapurimaasta on niin kankeat ennakkoluulot.
    Oliko teillä joku kirja tms. matkareitin suunnittelun tukena vai vedittekö ihan vaan lonkalta? Me mietittiin pysähtyä myös Pietarissa ennen kotirajaa.

    Vastaa
    • Henriikka 17.7.2015

      Mullakin nousee uusi matkakuume aina, kun näihin kuviin ja maisemiin palaa.

      Ja hei, ihan huippua, että pääsette tulemaan tota reittiä takaisin tullessanne. Meillä oli matkassa sellainen yksi opus, jonka nimeä en tähän hätään saa mieleeni. Paljon vinkkejä saatiin kuitenkin myös googlettemalla ja tutuilta, jotka oli tehnyt samantapaisen reissun.

      Pietari ennen kotirajaa kuulostaa erihyvältä. Me ei tällä reissulla ehditty sinne piipahtamaan, mutta toivottavasti vielä tulevaisuudessa.

      Vastaa
  2. Ankkuli 24.6.2015

    Wow mikä rinkka, ja kuin päheet punaset Adidaslerit sun isäpapalla?? Varmaan vuos-pari on vierähtäny edellisestä kommentoinnista, oli vaan pakko päästä hehkuttaa noita kenkiä. Tärkeysjärjestys kohillaan vai miten.
    Mul on ain ollu samanlainen pieni pelko Venäjää kohtaan, ettei ikinä oo ollu minkäänlaista mielenkiintoo lähtee sinne lomareissulle. Tää postaus kyl ehkä vähän helpotti asiaa, puistohengailut on parasta lomalla ;P
    Hyvää kesän jatkoa Henriikka!

    Vastaa
    • Henriikka 17.7.2015

      Muahahaa, ihan paras kommentti. Oot aivan terässä pienen tauonkin jälkeen. Pitää välittää isäukkelille terveiset.

      Ainakin mulla Venäjän pelko oli tässä suhteessa aivan turhaa. Venäjä näytti mulle aivan uudet kasvonsa ja tykkäsin kyllä. Ihan uskomattomia maisemia ja mukavia ihmisiä.

      Mukavaa kesänjatkoa myös sinulle Ankkuli. Tuuhan taas heittämään hyvää kommenttia, kun ehdit.

      Vastaa
  3. AINO 10.7.2015

    Oih ja voih. Pakko kommentoida, että tämä oli taatusti mielenkiintoisin matkapostaussarja, johon olen koskaan ikuna törmännyt. Kiitos viitseliäisyydestä tehdä näin laajat postaukset! Hyvä mieli tuli, ja alkoi Siperiat ja Mongoliat kiinnostaa matkakohteena hippusen enemmän kuin aikaisemmin!

    Vastaa
    • Henriikka 17.7.2015

      VOU. No nyt ollaan kyllä isoissa saappaissa. Ihan huippua kuulla.

      Välillä alkoi usko loppua, että lukeekohan näitä enää kukaan vai olenko uuvuttanut kaikki näillä kilometrikertomuksillani. Ihana kuulla, että siellä kuitenkin on vielä ainakin jokunen mukana.

      Kiitos Aino.

      Vastaa
  4. […] Transsiperia kutsuu toista kertaa. Vuonna 2015 junailimme ystäväporukan kanssa Helsingistä Pekingiin, tällä kertaa päätepysäkkinä on Venäjän Vladivostok. Ja arvatkaa kenet kysyin mukaani […]

    Vastaa
  5. […] aasta ööhön: käytännönohjeet junamatkalle Trans-Siperia 1: Moskova Trans-Siperia 2: Junamatka Moskovasta Irkutskiin Trans-Siperia 3: Kolisevan junan kiskoilla […]

    Vastaa
  6. […] ja kun olet lukenut kesäkuussa taiteillun 11-osaisen matkakertomuksemme (alkaa tästä) tämä kirjoitus on varmasti osittain kertausta. Selvää on myös, että vastaavan reissun […]

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle AINO Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.