Trans-Siperia 3: Kolisevan junan kiskoilla

_MG_0115 kopio

Kun kulki usean päivän ajan junalla, ajantaju hävisi. Omasta punkasta muodostui pieni pesä, josta seuraili ohikiitäviä maisemia ja kyliä ja syventyi kirjoihin. Avoimesta ikkunasta pieksi pientä tuulenpuuskaa. Ei ollut mihinkään kiire eikä mikään velvoittanut. Nukahtaa sai kun siltä tuntui ja aktivoitua taas kun koki tarpeelliseksi. Välillä joku paikallinen istui sängylläsi, ihan noin vaan lupaa kysymättä. Ensijärkytyksen jälkeen tajusimme, että niin se homma toimii. Sittemmin valtasimme itsekin monien mummojen jalkopäitä.

Samalla aika kuitenkin kiihtyi valtavan nopeasti. Tunteja saattoi kulua sekunneissa ja kumma kyllä, neljän yön jälkeen oli sellainen tunne kuin ei olisi vielä ehtinyt kyllästyä ihan tarpeeksi. Rupesimme puolitosissaan jo harkitsemaan saman reissun tekemistä Vladivostokiin asti yhtä kyytiä vain ihanan kyllästymisen tunteen takia (kyllästyminen taitaa olla aika tärkeä fiilis hektiseen elämään tottuneelle…). Toisaalta tunnen kyllä itseni. Sain jo lapsena ajan kulumaan vaikka minkälaisissa olosuhteissa omassa mielikuvitusmaailmassani. Tylsyyden tunne taitaa olla itselleni aika vieras.

(Huomio ylläolevasta kuvasta: kuka on katsonut New Girliä? Kuvan pappahan on aivan kuin Nickin puistobestis Tran). Kuvittelimme, kuinka käymme samalla lailla jakamassa hänelle huoliamme eikä hän ymmärrä puheestamme mitään.)

_MG_0167 2 kopio _MG_0142 kopio _MG_0131 kopio _MG_0130 2 kopio _MG_0122 2 kopio_MG_0062 2 kopio
_MG_0074 kopio _MG_0117 kopio _MG_0115 2 kopio

Kolmesta neljään kertaan päivässä juna jarrutti suuremmalle asemalle. Jos oli vaipunut horrokseen, nämä stopit tarjosivat hyvää taukoa lepäämiseen väsyneelle matkustajalle. Myös ihan tavallinen asemalla käyskentely teki hyvää maatessa jumittuneelle selälle. Käytännössä poikkeuksetta kävimme lunastamassa asemalaiturin kioskeilta jäätelötötteröt ja täydennystä vesivarastoihin. Tutuksi tuli Venäjän spesiaali, vaniljajäätelötikku. Mielettömän kokoinen puikkojäätelö pelkkää tylsää valkoista. Jotenkin reissussa sekin maistui ihanalta.

Asemalaitureita täyttivät matkustajien lisäksi joka kerta myös paikallisia ruokia, tarvikkeita ja lahjoja myyvät babushkat. Pörröisiä nalleja emme ostaneet, mutta rohkeudesta riippuen saatoimme tarkistaa, mitä syötävää heillä oli myynnissä. Yhtenä iltapäivänä ostin kokonaisen tuntemattoman kalan, toisena päivänä junassa nukkuville ystäville tuliaisiksi piiraita, joiden sisältö oli täysin sika säkissä. Varmasti todella eriskummallisiakin makuja olisi voinut päästä maistamaan, jos olisi ollut oikea rohkelikko. Hinnat eivät päätä huimanneet, joskaan hintataso ei myöskään ole aivan maan tasalla. Jäätelöpuikko oli laiturin kioskista euron verran, kaalipiiras ehkä 50 snt. Suurin taloudellinen panostukseni taisi olla maailman rumimmat, mutta junassa oleskeluun maailman kätevimmät vaalenapunaiset suihkusandaalit. Maksoivat peräti femman.

_MG_0112 2 kopio _MG_0101 2 kopio_MG_0151 kopio_MG_0145 kopio
_MG_0155 kopio _MG_0100 kopio _MG_0091 2 kopio _MG_0080 2 kopio _MG_0077 2 kopio _MG_0073 kopio _MG_0063 kopio _MG_0073 2 kopio

Toinen päiviä rytmittävä tekijä oli ruoka ja yhteiset teehetket. Ruokailu nyt ei suoranaisesti ollut mitään luksusta, mutta yhdessä syöminen oli leppoisaa ja miljöö sai kaiken tuntumaan ylevältä.

Koska samovaari tarjosi uumenistaan kiehuvaa vettä, suurin osa matkustajista tuntui syövän joka kioskilla myytäviä nuudeli-aterioita. Mekin olimme kantaneet tätä herkkua mukanamme koto-Suomesta, ja kun lautaselle lisäsi vielä Moskovasta ostettua tonnikalaa, oli menu lähes gourmeeta. Muita olennaisia ravinnonlähteitä olivat lämmin kuppi -keitot sekä edellä mainittujen asemamummojen myymät mitä kummallisemmat piirakat, suolakalat ja lihamöykyt. Jonkin verran niitä maistelimme, mutta aivan kaikkea ei kyllä uskaltanut suuhunsa pistää. Jäätelöä ja karkkikasoja sen sijaan upposi muutamakin päivässä.

_MG_0055 kopio _MG_0051 kopio _MG_0037 kopio _MG_0029 kopio _MG_0019 kopio _MG_0005 kopio_MG_0001 kopio _MG_0191 2 kopio _MG_0193 2 kopio

Kolmantena päivänä meille vihjattiin, että lähes aina asemarakennuksen etupuolelta löytyy jonkinlainen minimarketti. Todennäköisesti kokeneet junamatkustajat eivät laiturikioskien anteihin koskeneetkaan, sillä ruokakaupat olivat kyllä selvästi halvempia. Niitä kannattaa hyödyntää, mikäli pysähdyksissä ollaan sen parikymmentä minuuttia tai enemmän. Kolmantena iltanamme pysähdymme Novosibirskin suurkaupungissa jopa 50 minuutiksi. Se tiesi yöjuoksua valaistuille kaduille suuren supermarketin toivossa. Se löytyi ja ruokavarannot täytettiin, vaikka vähän pelotti aikataulun vuoksi. Palatessamme kelloon jäi kuitenkin vielä ruhtinaalliset kymmenen minuuttia. Ei siis ollut kiire eikä mikään!

_MG_0203 2 kopio _MG_0208 2 kopio _MG_0214 2 kopio _MG_0225 2 kopio _MG_0229 2 kopio _MG_0236 2 kopio _MG_0188 2 kopio _MG_0185 2 kopio

Ainuttakaan muuta ulkomaalaista emme tällä neljän päivän matkalla tavanneet. Venäläisten englannin kielitaito ei ollut kummoinen, joten sosialisointi rajoittui omaan pieneen porukkaamme. Muutama poikkeus junassa oli.

Alkumatkasta vain muutaman tunnin ajan saimme jopa suomenkielistä keskusteluseuraa. Venäjänkarjalasta lähtöisin oleva nainen ja Helsingissä muutaman vuoden opiskellut tyttärensä olivat matkalla sukulaisten juhliin. Etenkin Juuso oli aivan liekeissä keskustelemassa slaavilaisista toimintatavoista ja heidän poliittisista näkemyksistään suomea puhuvien paikallisten kanssa.

Yhden iltapäivän ajan kanssamme matkusti pohjoisvenäjältä kotoisin oleva Tsingis (oikeasti!), jonka kanssa vähän keskustelimme junista, venäjästä ja Putinista. Melko pian kävi kuitenkin ilmi, että kaveri piti enemmän itsetunaamansa auton esittelemisestä. Kovat subbarit siinä näytti ainakin iPhonevideoiden perusteella olevan: ”Tsekatkaa kuinka paljon konepelti tärisee!” Hahah. Hauskoja muistoja jäi partasuisesta naistenmiehestä kaikesta huolimatta.

_MG_0261 2 kopio _MG_0264 2 kopio _MG_0273 2 kopio _MG_0288 2 kopio

Huh, vihdoin sain valmiiksi. Kirjoitin tätä eilen neljä tuntia kuvan muokkauksineen kaikkineen. Lopulta kaadoin väsyneenä vichyt näppikselle ja hajotin koko koneen. Oli se palvellut jo kohta 7 vuotta ja aivan räjähdyspisteessä. Konevanhuksen hautaamisen jälkeen kaaduin väsyneenä sänkyyn ja päätin jatkaa aamulla. Aamuaivot, parhaat aivot. Ja tänään herätessäni elättelen vielä toiveita, että hiustenkuivaajan tehokas käyttöni olisi kuitenkin pelastanut maccini. Kyllä se ainakin käynnistyi.

Reissusarja jatkuu Baikal-järven tunnelmilla. Toivottavasti jaksatte fiilistelyjä.

– Henriikka

Trans-Siperia 3: Kolisevan junan kiskoilla

16 kommenttia

  • Katja sanoo:

    Hahaa eikä, katoin bloglovinin pikkukuvasta tuota ekaa kuvaa ja minullekin tuli heti mieleen Nickin ystävä Tran! Tuo ilmehän on aivan identtinen, yhtä lempeä ja ymmärtävä.

  • julianna sanoo:

    Ihan mielettömän kuuloinen reissu! Ennen olen pitänyt Venäjää luotaantyöntävänä matkakohteena, mutta nyt kiinnostus pakostikin herää.

    Ja voi että, oikean elämän Tran! Itse olen ihan fanaattinen New Girl-fani joten tuon herran tapaaminen olisi ollut varmaan yksi reissuni kohokohdista :–D

    • Henriikka sanoo:

      Jep, sitä se olikin. Venäjä on oikeasti mielenkiintoinen ja harkitsemisen arvoinen matkakohde. Suosittelen. Ainakin me tykättii ihan erityisen paljon.

      Tran oli ihan paras!

  • Iiris sanoo:

    Heijjj! Saanko udella, paljonko maksoitte junalipuista? Ostitteko liput netistä Venäjän ”Vr:ltä” vai mistä? Huhhuh mikä tunnelma näissä kuvissa. Upeaa Henriikka!

    • Henriikka sanoo:

      Hello! Tästä on tulossa sitten vielä erillistä juttua, kun kokoan koko reissun yhdeksi vinkkipostaukseksi. Mutta rahastakin on siis tietysti tarkoitus puhua.

      Kiitos sinulle. Vaikka mietin, pitäiskö sanoa ”upeaa Janne”, joka näidenkin kuvien takana tietysti suurimmaksi osaksi on.

  • Marie sanoo:

    Voi Henriikka, näitä reissupostauksia lukisi vaikka kuinka ja paljon!

  • Jemina sanoo:

    Näitä juttuja on kyllä aivan mieletöntä lukea. En ikinä lähtisi tuon junan kyytiin, mutta se juuri tekee näistä teksteistä ja kuvista niin ainutlaatuisia. Joten kiitos.

    • Henriikka sanoo:

      Ole hyvä, Jemina. Tämä reissu oli ihan ainutlaatuinen. Aivan huippu. Kiva, jos saan näiden avulla annettua sitä fiilistä edes pikkuisen myös teille.

  • Eevastiina sanoo:

    Voi, miten ihana tunnelma näissä kuvissa! Mullakin on haaveena tämmöinen reissu joskus, kunhan vaan löytyisi sopiva matkaseura, joka sietää istumista ja junamatkailua ja jolla on tarpeeksi seikkailumieltä! Tuo kuulostaa niin unelmalta, että saisi vain lukea kirjoja rauhassa junassa ja katsella maisemia ja välillä totta kai sosialisoida kanssamatkustajien kanssa ;)
    Odotan jo innokkaasti seuraavaa osaa näistä matkapostauksista!

    • Henriikka sanoo:

      Toivottavasti löydät sopivaa matkaseuraa. Vaikka kyllähän se Siperia siellä odottaa, joten älä turhaan kiirehdi.

      Kiitos Eevastiina.

  • Matleena sanoo:

    Tää on kyllä aivan ihana reissupostaussarja! Joka päivä ihan innoissani käyn tsekkaamassa että kai nyt olis jo seuraava juttu julkastuna. Ihan tahdon nyt itsekin lähteä. Oih <3

    • Henriikka sanoo:

      Ihana kuulla tällaista palautetta. Välillä näitä kirjoittaessa mietti, että onkohan kaikki lukijat jo aivan täynnä näitä juttuja. Tällaiset kommentit piristävät sellaisten mietteiden keskellä.

      Kiitos sinulle Matleena.

  • Tia sanoo:

    Hahahahaa! Mäkin olin jo ennen ku olin lukenut yhtään, että ”miten toi jäbä näyttää niin tutulta?”
    Sit tajusin että Tran tietty, ja sit luin mitä olit kirjottanut! Parasta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *