Vastauksia kysymyksiin 2/3

MG_0497-kopio

Puhutko stadin slangia?

En puhu. Joitain sanoja on tosin tarttunut, joista isoveljeni huomauttavat: tsygä, steissi, spora, hima, frendi…

Kuinka vanha olet?

24 vuotta

Mistä olet kotoisin?

Kouvolasta, tuosta kauniista betonikaupungista.

Keräiletkö jotain? Mitä? Jos keräilet, missä säilytät niitä?

Olen keräillyt lähiaikoina kauniita pieniä rasioita, joihin voi säilöä kaikkea. En kyllä tiedä voiko varsinaisesta keräilystä silti puhua. Ne ovat kaikki lipaston päällä.

Hävettää melkein myöntää, mutta kerään myös erikoispainoksia 2-euroisista. Keräsin nuorempana ulkomaisia euroja ja kun joskus lopetin sen touhun, niin en raaskinut heittää spesiaali-kakkosia menemään.

Onko sun hiusten väri oma?

Pitkään olin värjäämättä, mutta nyt on seassa vaaleita raitoja.

IMG_0408-kopio

Omistatko piikkikorkokenkiä?

Hmmm taidan omistaa parit. Mutta en ihan kovin piikikkäitä kuitenkaan. Käytän niitä nykyisiäkin hyvin harvoin.

Seuraatko jotain ohjelmia?

En seuraa TV:stä mitään, mutta Netflixistä ja DVD-bokseilta on tullut katsottua Frendit, Gilmoren tytöt, Sinkkuelämää, How I Met Your Mother, New Girl ja nyt tsekkailen aikani ratoksi Gossipl Girliä ja Modern Familya. Sellaista aivojen tyhjennys -touhua.

MG_1353-kopio1

Millainen olisi unelmiesi talo?

Pieni kivitalo tai kerrostaloasunto jossain kauniilla, vanhalla alueella. Kesämökki voisi olla sitten se kalliomaisemainen merenrantamökki hirsistä.

Tuoko tuoksut mieleesi muistoja? (Olisi kiva kuulla yksi, jos tuo)

Tuovat ihan tosi vahvasti. Vattutee tuoksuu teini-iän seurustelusuhteelta ja eritoten sen päättymiseltä. Opettelin silloin juomaan teetä.

Luettiinko sinulle lapsena satuja?

Luettiin ihan tosi paljon. Menimme kirjastoon ja pinosimme sisarusten kanssa mielettömät pinot toivekirjoja pöydälle, jotka äiti sitten selkä vääränä kantoi kotiin. Toisin kuin monissa perheissä, meillä ei kuitenkaan luettu iltasatuja.

Oletko päämäärätietoinen?

Niin ne sanovat, mutta epäilevan joskus muuta. En ole sellainen, joka kirjoittaisi tavoitteitaan paperille tai joka näkisi elämänsä etappeina. En mieti, missä olen viiden tai kymmenen vuoden päässä. Mutta tahtomissani asioissa osaan edetä päämäärätietoisesti, mutta enemmänkin kutsuisin sitä intohimoksi. Intohimoa minulle on jaettu tiettyihin asioihin huomattavasti.

Jos sinua pyydettäisiin rakentamaan jotain kaunista, minkä (1) luonnonmateriaalin valitsisit käytettäväksi?

Koivun. Oi.

Pelkäätkö pimeää?

En varsinaisesti, mutta en ole kotonakaan yksin pimeässä harhaillessani.

Leikitkö majaleikkejä lapsena?

Tosi paljon ja usein. Naapurinlapset olivat mukana, samoin sisarukset ja vanhemmat. Majat olivat salapaikkoja ja kerhojen kokoontumispaikkoja.

Mitä kautta aikoinaan päädyit Etiopiaan ja mitä kaikkea teit siellä? Missä yövyit? Lähditkö yksin? Paljon maksoit tuosta kolmesta kuukaudesta? Lukio alkaa olla loppusuoralla ja haluaisin ensi vuonna tehdä pitkäaikaisesta haavesta totta, ja lähteä tekemään vapaaehtoistyötä ulkomaille. Vaihtoehtoja maiden ja matkustustapojen välillä on niin paljon, etten tiedä mikä olisi turvallisin ja kannattavin tapa, joten olen koittanut etsiä tietoa ja kokemuksia vähän joka paikasta.

Huh! Mikä määrä kysymyksiä. Olin kolme kuukautta vapaaehtoistöissä Kansanlähetysopiston kansainvälisyyslinjan kautta, jonka vuoksi sain matkan ajalta myös opintotukea. Se oli iso plussa. Lähdin ihan yksin, olin lastenhoitajana suomalaisessa perheessä ja luovuin heidän ”Suomi-yhteisönsä” kanssa. Olin myös avustajana orpokodilla ja mukana erilaisissa pikkuprojekteissa esim. valokuvaten. Laita mailia, niin kerron enemmän.

Vaikutat tosi positiiviselta :) Siispä kysymykseni: Onko positiivisuus aina ollut osa luonnettasi vai oletko oppinut sitä jotenkin tietoisesti ajatellen?

Huom! Livenä en ole aina yhtä positiivinen. Kirjoittaminen saa minut usein tajuamaan, miten hyvin asiat ovat. Mutta niin, luulen että olen aina ollut aika positiivinen. Minusta elämä on kivaa ja en osaa suotta pelätä ennakkoon kaikkea ikävää. Näen helposti luonnostaan asiat helppoina ja mukavina, kun taas toiset ajattelevat luonnostaan skeptisesti.

Mua kiinnostaisi tietää, miten usko näkyy sun arjessa? Luetaanko teillä ruokarukouksia, käyttekö kirkossa, luetteko joka päivä Raamattua tai muuta?

Käydään kirkossa, mutta aika säälittävän vähän. Luetaan rukouksiakin toisinaa ja luetaan Raamattua kun muistetaan, mutta enemmän se on suoja ja turva, elämäntapa. Ei niinkään mitään tapoja ja rutiineja, vaan tapa katsoa maailmaa ja asioita.

Kohtalotoveri haluaisi kysyä, miltä on tuntunut elää gluteenittomalla ruokavaliolla? Millaisia ongelmia olet sen suhteen kohdannut?

On tuntunut kyllä kropassa ihan tosi hyvältä, nyt kun ihottuma on lähtenyt ja tuntuu että kroppa jaksaa paremmin. Mitään mullistavaa eroa en sinänsä huomannut. Gluteeniton ruokavalio ei ole ongelma, vaan sen ehdottomuus. Huomaan usein että ihottumaa on taas tullut jostain, että jossain ruoassa on siis ollut jotain mitä en olisi saanu syödä. Olen todella herkkä gluteenille.

On mennyt tosi hyvin, mutta matkustus on pahinta. Mutta kyllä siitäkin selvitään. Suomessa olen kohdannut ongelmia tosi vähän.

 

Jos nimesi ei olisi Henriikka, mikä toivoisit sen olevan?

Minusta toinen nimeni Anita on aika hauska. Aika tomera. Voisin hyvin olla Anitakin.

Osaatko neuloa?

Osaan, mutta neulon kyllä tosi harvoin. En ole mikään guru.

Lempimuseosi Helsingissä?

Ei ole Kiasman voittanutta, ei voi koskaan tietää mitä löytää. Vaikka pidän myös esimerkiksi Amos Anderssonista ja Design-museosta.

Kumpi olis sulle pahempaa: kuuroutuminen vai sokeutuminen?

Sokeutuminen, ehdottomasti. Koko olemassaoloni, muistini ja muistoni perustuvat näköaistille. Kuuleminen tuntuu paljon vähempiarvoiselta, vaikka tiedän että kuulon menettäminen olisi yhtä lailla painajainen.

Romanttisin lahja jonka Janne on sulle antanut?

No kihlasormus joojoo, mutta täysin yllätyksenä tullut kaunis helmikaulakoru oli myös aika ihana.

IMG_3073-kopio

Aamurutiinisi arkisin? Teetkö aina saman kaavan mukaan vai aamusta riippuen vaihdellen?

Lähes aina samoin: nousu, puhelimen pikainen selaus jotta saan silmät auki, hampaiden pesu, puoli litraa vettä, mahdollinen suihku, meikkaus, vaatteet päälle, aamupala, tavaroiden pakkaus, ulos.

Omistatko ajokortin?

Kyllä vain, perus B:n

Voisitko muuttaa Lappiin?

No hyvän syyn tullen kyllä. Vaikea tosin kuvitella sitä syytä.

Mihin kulutat rahaa eniten kuukaudessa, jos asumismenoja ei lasketa?

Ruokaan ehdottomasti eniten. Sen jälkeen varmaan palveluihin ja kolmantena vaatteisiin.

IMG_0998-kopio

Sinulla on ilmeisesti hyvä mies: miten löytää hyvä mies? Miten tehdä miehestä hyvä mies?

Kiitos, kiitos, olen tismalleen samaa mieltä. Miehestä ei tehdä hyvää. Mies voi tehdä itsestään hyvän ja siihen minulla ei ole neuvoja. Hyviä miehiä löytää sieltä, missä oletat hyvien naisienkin olevan: kahviloista, tapahtumista, kouluista, työpaikoilta… Olen tämän suhteen aika neuvoton.

Sinulla on paljon sääaiheisia juttuja: Jos on huono sää, niin miten selvitä elämästä?

Haha nauroin tälle kovasti. Kun kääntää suupielet väkisin hymyyn, aivot tulkitsee että hymyilet ja alkaa tuottaa mielihyvähormoneita. Kyllä se päivä sitten siitä. Omat ajatukset ja asenteet ratkaisee eniten. Ja kaunis sadetakki on aina hyvä vaihtoehto.

DSC_0969-kopio

Sinusta saa aidon, positiivisen ja elämässä eteenpäin menevän kuvan: Mitkä ovat parhaimmat keinosi epäonnistumisista selviämiseen ja pelkojen voittamiseen?

Edelliskysymyksen vastaus käy myös tähän hyvin. Luulen, etten ole kokenut vielä elämässäni sellaisia todellisia, traagisia epäonnistumia tai pelkoja, joten sellaisista en osaa asiantuntijana puhua. Itse usein karistan epäonnistumisen pelon sillä, etten ajattele. Jos haluan hakea jotain työpaikkaa, niin haen. Enkä ajattele. Yleensä toimin heti tai pian, muuten alan pohtimaan liikaa.

Itseäni on helpottanut myös muistaa, ettei ketään oikeasti kiinnosta toisten asiat niin paljon. Ei minua kiinnosta kenenkään epäonnistumiset erityisen paljon, miksi jotkut muut siis kiinnostuisivat omistani. Epäonnistumisen pelkohan on usein tulosta siitä, että pelätään nimenomaan muiden reaktioita. Entä sitten, jos epäonnistunkin? Mikä on pahinta, mitä voisi käydä?

Te kyllä väsytätte minut kiinnostavilla kysymyksillänne. Joutuu itsekin ajattelemaan, mitä mieltä sitä asioista onkaan. Huoh, nälkä kurnii vatsassa. Muutama tattarinäkkäri odottaa noutajaansa.

Puss och kram ja kolmas osa vastauksia tulossa ensi viikolla.

– Henriikka

Kategoriat: random 2 kommenttia

Vastauksia kysymyksiin 2/3

2 kommenttia

  • keväthuuto sanoo:

    Heippa! Oon seuraillu sun blogia jo kauan, koskaan en ole kommentoinut. Tykkään siitä, kun kirjoittelet arjen pienistä jutuista, ja joskus ihmissuhteista. Kaunis kieli on se, mikä saa mut monesti nauramaan. Ja hyvät huomiot. Jatka vain. Ilolla luen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *