Arkisto: heinäkuu 2015

Kesä josta ei saa pitää

Pihalla sataa. Olin äsken elokuvissa ja sen loputtua säikähdin pihalle ilmestynyttä synkkyyttä. Tulin raitiovaunulla kotiin, ja kaikki oli niin pimeää ja märkää. Helsinkiläiset masentuivat muutaman tunnin aikana. Hartiat olivat valuneet aivan lysyyn ja pää matalalle niiden välin. Eleetön nyökkäys tuli vain, jos läheinen ystävä sattui samaan vaunuun. Muuten mentiin ihan omissa…

Cafe Elban brunssi Porissa

Olen käynyt neljästi Porissa ja kahdesti Pori Jazzeilla. Näillä molemmilla jazz-kerroilla olen suunnannut sunnuntaina samaan paikkaan: Cafe Elbaan brunssille. Molemmilla kerroilla olen myös poistunut paikasta tyytyväisenä, pitkälti erinomaisen palvelun vuoksi. Muistan kuinka viime vuonna googlailin Porin brunsseja autossa festareiden menomatkalla. Tarjonta ei luonnollisesti ollut mikään uskomattoman laaja, mutta useammassa keskustelussa nostettiin Elba…

Riittävän fashion?

Minulta jäi kerran eräs työkeikka saamatta, kun en ollut maksavan osapuolen mielestä riittävän fashion. Vaikka se on minusta toisaalta aika huojentavaakin (kuulostaa nimittäin raskaalta olla tarpeeksi fashion), niin nämä kuvat on minusta aika fashhhh. Ei välttämättä sellaiset että Vogueen kelpaisi, mutta ensimmäisen kuvan slaavikyykky voisi hyvinkin mennä läpi jossain kuppasemmassa…

Iloiset terveiset

Piti tulla laittamaan tänne iloisia terveisiä, vaan tuulipa päätti muuttaa yllättäen suuntaa. Viimeisen, valtavalla mutkalla nukutun yön jälkeen hartiani ja niskani olivat niin lukossa, että tuskin pääsin sängystä. Sinnittelin työpäivän, sillä päänsärkyä ei ollut. Äsken treeneissä huomasin venytellessäni, että orastava pääkipu koputtelee. Yhteisten alkulämmittelyn jälkeen sanoin valmentajalle poistuvani takavasemmalle ja…

Treeni-into hallussa!

Olen saanut taas heinäkuun alusta nauttia täydestä treenimotivaatiosta. Aloitin 1,5 kuukauden tauon jälkeen TFW Helsingillä eikä innostukselle näy loppua. Vaikka olenkin viimeisen puolentoista vuoden aikana saanut taas urheilusta otetta, en muista koska viimeksi olisin odottanut treenejä näin suuresti. Olen nähnyt jopa sporttiunia ja katsonut muutamia opetusvideoita Youtubesta. Huh huh! Kävin…

Pori Jazz 2015: fiilisvideo ja festaritunnelmia

Viikko sitten heräilin onnellisesti Porista kaverin luota. Pori Jazz 2015 oli käynnissä, ja perjantain konserttien jälkeen päivän suunnitelma oli suunnata Kirjunrinluotoon myös lauantaiksi. Unirytmi siirtyi yhdessä yössä viidellä tunnilla. En muista koska olisin viimeksi käynyt nukkumaan vasta kolmelta ja nukkunut lähelle puolta päivää (yes, i know – tylsä ja uninen)….

Väsyneet festari-illat

Festari-iltojen tunnelmasta tehdään aivan liian vähän lauluja. Ylipäänsä kaikesta, mikä ei suoraan liity rakkauteen, tehdään liian vähän lauluja. Kaipaisin suomalaisia lauluja, jotka pukisivat ajatuksiani sanoiksi. Ja niiden seassa pitäisi olla myös ilottelua eikä sitä iankaikkista melankoliaa, josta myös totisesti pidän ja jota saisi kyllä heittämällä olla enemmistö. Luulen, että festivaalien…

Kivoja instaajia !

Tiistain kunniaksi muutama oma IG-suosikkini. Olen aina pitänyt Instagramista ja seurattujen listalle on kertynyt monenlaisia tilejä: Ystäviä, joita seuraan lähinnä sen vuoksi, että haluan tietää mitä heille kuuluu. Tuntemattomia, joiden visuaalista näkemystä maailmasta arvostan ja ihailen. Yrityksiä, joiden perässä haluan pysyä. Henkilöitä, joilla on kuviensa kautta jotain sanottavaa. Seuraavat kuusi…

Kakun tein niin kuin uhkailinkin

Hehehee niin siinä kävi, että eilen klo 22.30 oli synttärikakku valmis. En tiedä onko turhempaa juhlan aihetta kuin blogin vuosipäivä, mutta sitä tässä nyt kuitenkin juhlistettiin. Neljää mukavaa vuotta. Sääli, etten lapsena tajunnut laittaa merkkipäiviksi kaikkia harrastusten vuosipäiviä. Minä nimittäin harrastin paljon ja se olisi taas tietänyt rutkasti kakkua. Asiassa…

Onnea 4-vuotias blogi !

Niin siinä vain on päässyt käymään, että olen elänyt tiuhaa yhteiseloa Aamukahvilla-blogin kanssa jo neljä vuotta. Jos arvioin, että olen keskimäärin häärännyt blogin ääressä kaksi tuntia päivässä, se tekee 2920 tuntia yhteensä. Sievoinen summa. Olisin voinut opetella soittamaan ukulelea kaiken sen ajan. Rämpyttäisin tukka hulmuten pientä kitaraani ja laulaisin mukana….

Kun kamera ei rakasta (osa 4)

Ylläolevassa kuvassa Stigin vaimo on juhlatuulella. Hurmaava muija on matkalla pilettämään kera takana komeilevan Nissan Sunnyn. Tässä tulisi taas kasa epäonnisia kuvia esittelemään ehointa minääni. Kamera käy joskus nopeammin kuin naamani ja vartaloni. Olen hohottanut pitkään monille kuville, miten saatankin olla niin näyttävä? Ja nämä hetket ovat niitä, joista on yritetty tallentaa onnistuneita…

RUPLA:n brunssi Helsinginkadulla

Minulla on uusi kahvila lempikahviloiden joukossa: RUPLA Helsinginkadulla. Taidegallerian, second hand -vaatemyymälän ja kahvilan sekoitus avattiin alkuvuodesta Helsinginkadulle, Stupido Recordsin entisiin tiloihin. Paikka muutti koko Hesarin atmosfäärin. Keväästä lähtien RUPLA:sta on saatu sunnuntaisin myös brunssia. ”Saran ja Ellin brunssit” viihdyttävät nälkäisiä kalliolaisia, turisteja ja muita kaupunkilaisia sunnuntaisin kahdessa kattauksessa. Sanon…

Ostapa itsellesi sadetakki

Olen jo pidemmän aikaa hamutellut sadetakkia. Ja nimenomaan RAINS:in sadetakkia. Olen kokeillut niitä monessa paikassa ja lykännyt ostoaikeita tulevaisuuteen: ”Onhan niitä tärkeämpiäkin sijoituskohteita kuin sadetakki.” Siksi olikin kertakaikkisen kivaa saada vanhemmilta valmistujaislahjaksi rahaa ja yhtä nimenomaista käyttötarkoitusta varten. Äiti oli huomannut, kuinka koko kevään Tukholman reissumme hipelöin jokaisessa kaupassa kyseisiä…

Kesästä kaikki irti

Kiva, kun tänä vuonna kesä sattui viikonlopulle. Tänään saatiin kuitenkin extrapäivä kaiken huipuksi. Piknik-karavaani kulki kohti Koffin puistoa ja oli todellista piknik-henkeä, kun puisto oli tupaten täynnä. Oli rentoilevaa parikymppistä jäbää ja polttareita juhlivaa naisseuruetta. Oli vanhempaa pariskuntaa ja lapsiperhettä. Koko väestön leikkaus. Tämänpäiväiset kuvat ovat vielä visusti muistikortilla, vastahan…

PORI JAZZ jauuuuu!

Olin viime vuonna elämäni ensimmäistä kertaa Pori Jazzeilla ja päätin silloin tulla joka vuosi uudestaan. Lupaukset kannataa pitää, joten olen lähdössä ensi viikonlopuksi Poriin. Luulin saavani samat jazz-kissat kainaloon, mutta he täyttävätkin pyöreitä ja juhlivat toisaalla. Eikä ole lainkaan hassumpaa, että saan sen sijaan Jannen kainaloon. Minunhan ei tarvitse kantaa…

Ajatuksissa Afrikka

Lähden elokuussa Botswanaan. Rakas ystäväni karkasi Afrikan tantereelle alkuvuodesta, ensin Tansaniaan ja sitten Gaboroneen, Botswanan pääkaupunkiin. Onko olemassa mitään toista ratkaisua kuin lentää perässä? Lentelen kolmen vaihdon kautta yli vuorokauden, hinta kun olisi muuten ollut minulle aivan liikaa, mutta toivon kovasti lopulta pääseväni perille. Ehkä kuukauden päivien päästä odottava reissuni…

Rompetorilla

Hääpäivän vietosta anoppilan suojiin. Viikonloppu meni kevyesti Tampereen kyljessä, Kangasalla. Kun Helsingissä perjantai vihmoi oikein kunnolla, niin Tampereen juna-asemalla odotti yli 20 astetta. Ilta kului sukulaisten kanssa grillaten. Nukahdinpa pihakeinuunkin, itikoiden syötäväksi. Rantasauna laitettiin lämpimäksi ja join monta litraa appiukon raparperimehua. Uskaltauduin uimaankin, hyytävän kylmään veteen. Pelasin petanqueta ensimmäistä kertaa…

Neljä vuotta ikuisuudesta

Yksinäiset kun toisensa kohtaa, sylissä pakenee muu. Sua vasten mun mieleni raskas huojentuu. Aavistaa voin salaisuuden, se meissä lyö kipinää. Meissä kuuluvan ikuisuuden kirkkaana nään. – Juha Tapio Neljä vuotta on vielä pieni matka ikuisuuden rinnalla. Kyllä hääpäivää saa silti juhlia. Vuodet ovat tipahdelleet vauhdilla. Oli häät, pumpulihäät, paperihäät, nahkahäät…

A Little Party

Joskus juhlat ei tarvitse sen kummempia. Omat valmistujais-valmisteluni jäivät minimiin. Leivottiin kaksi kakkua ja imuroitiin talo, ostettiin kuohuvaa niin että kaikille riittää kippistellä. Siinäpä se sitten olikin. Käytettin nolo nyyttärikortti ja jätettiin ikkunatkin pesemättä. Ja tiedättekö, meidän ystävät onkin siitä parhaita, että ne tuli silti. Ne tuli niin kauniina ja iloisina ja…

Ammattinainen

Toukokuun lopussa koitti ilo, kun sain vihdoin paperit ulos koulusta. Valmis kulttuurituottaja, se olen minä. Ehdin jakaa ennen reissuun lähtöä muutaman juhlakuvan, mutta ajattelin palata vielä fiilistelmään touko-kesäkuun vaihdetta virallisten valmistujaiskuvien ja myöhemmin juhlakuvien muodossa. Selasin vasta äsken kekkeriviikonlopun kuvat läpi ja kameralle oli jälleen kerran tarttunut niin hyviä muistoja,…

Karvaton muija

Tänä kesänä naiset kasvattavat innolla kainalo- ja säärikarvojaan ja antavat kaikkien kukkien kukkia. Itse en ole tästä buumista vielä innostunut ja itse asiassa vähennän mukavemmistakin karvoista vielä lisää. Vietän kulmakarvatonta kesää. Kyselin alkukesästä mielipiteitä kasvoista, joita kehystää esiin väritettyjen kulmien sijaan luonnollisen valkoiset haituvat. Niin moni piti ideaa hyvänä, että…

Voi itku näitä heinäkuun iltoja

Ja otsikossa puhutaan tietysti ilon itkuista, eikä mistään muusta. Pari Suomi-viikkoa on saanut minut ihan onnen kukkuloille. Vaikka matkustus onkin blogin ohella harrastuksista rakkain, niin kotimaa on kietonut minut nyt kesäisen pikkusormensa ympärille kovin tiukasti. Heti kun heinäkuu saapui, saapuivat helteetkin. Kotona on vähän liian lämmin ja yöunet jäävät lyhyemmiksi,…

Trans-Siperia 11: Kiinan muurille ja kotiin

Viimeistä viedään kaverit. Samalla käsitellään vihoviimeinen kokonainen matkapäivä, joka oli todellinen loppuhuipennus upealle matkalle: Kiinan muurin katsastus. Kiinan muuria on alettu rakentaa jo 700-luvulla ekr., mutta miljoonista kivenmurikoista koostuva pötkö oli nykyisessä muodossaan valmis vasta pari vuosituhatta myöhemmin. Muuria voi käydä ihailemassa todella monessa eri paikassa, joista itse valitsimme Mutianyu-nimisen…

Trans-Siperia 10: Pahuksen Peking

Jaksattekos roikkua vielä siellä ruudun toisella puolella? Matkajuttuja on vielä kaksi jäljellä – nyt tullaan jo Kiinaan. Olin kuullut ennakkoon Kiinasta pelkkää huonoa. Siis Peking on yksi niistä harvoista paikoista, joista olen kuullut lähinnä pelkkää kehnoa. Olimme käyneet Jannen kanssa molemmat Taiwanissa ja Hong Kongia moni on kehunut, varsinaisen Kiinan…

Trans-Siperia 9: Mongolialaista elämää Ulan Batorissa

Selvisimme maaseutuseikkailulta takaisin Mongolian pääkaupunkiin, Ulan Batoriin, ehjin nahoin. Ulan Batorissa vilisee asukkaita reilun 1,3 miljoonan verran, mikä on huima määrä maan 80 000:n asukkaan toisiksi suurimpaan verrattuna. Silti se on sopivan kompakti pääkaupunki. Kaupunki on oikeastaan melko ruma, mutta aika mahtava silti. Olen kuullut Ulan Batorissa vierailleilta tutuiltani todella ristiriitaisia…