Trans-Siperia 10: Pahuksen Peking

_MG_0939 kopio

Jaksattekos roikkua vielä siellä ruudun toisella puolella? Matkajuttuja on vielä kaksi jäljellä – nyt tullaan jo Kiinaan. Olin kuullut ennakkoon Kiinasta pelkkää huonoa. Siis Peking on yksi niistä harvoista paikoista, joista olen kuullut lähinnä pelkkää kehnoa. Olimme käyneet Jannen kanssa molemmat Taiwanissa ja Hong Kongia moni on kehunut, varsinaisen Kiinan ennakko-oletukset olivat kuitenkin niin alhaalla kuin olla ja saattaa.

Matka Mongoliasta Kiinan pääkaupunkiin oli hyvin uuvuttava: ensin yöjunalla pitkin Gobin autiomaan itäreunaa Kiinan puolelle rajaa, josta epäilyttävien elekielineuvottelujen jälkeen pikkubussilla eteenpäin. Meitä kyllä hieman varoitettiin pikkubussin ottamisesta, sillä näiden ”mustien taksien” kuskit ovat kuulemma usein melkoisia kaahaajia. Vaihtoehtona olisi ollut virallinen makuupaikoilla varusteltu linja-auto rajalta Pekingiin. Minivan vei voiton, koska se oli sekä hieman halvempi että nopeampi. Toki matkustusmukavuudesta piti vähän tinkiä auton ollessa viimeistä paikkaa myöten täysi (plus yksi ylimääräinenkin) koko 11 tunnin ajan.

_MG_0664 kopio_MG_0676 kopio _MG_0689 kopio _MG_0696 kopio _MG_0698 kopio

Puuduttavan istumisen ja muutaman nihkeähkön wc-kokemuksen päätteeksi saavuimme Pekingiin. Kello pyöri puolenyön paikkeilla, kun kuljettajamme lopulta löysi hostellimme. 365 Innin respa oli auki ympäri vuorokauden ja siellä meitä odotti leveästi hymyilevät kiinalaiset kasvot. Puhelias respamies jaksoi puhua vielä puolisen tuntia ennen kuin päästi meidät sänkyyn. Oli ihanaa olla tervetullut, vaikka parasta oli kun kaveri lopetti stoorinsa ja päästi pötköksi puhtaisiin lakanoihin.

_MG_1229 kopio _MG_1232 kopio_MG_0755 kopio 2 _MG_0720 kopio_MG_0772 kopio 2 _MG_0776 kopio 2 _MG_0925 kopio _MG_0845 kopio

Aamun valjetessa pääsimme tutkimaan aurinkoista Pekingiä kaikkine puolineen. Hostellimme sijaitsi todella hyvällä paikalla tutkimusretkien näkökulmasta. Otimme hostellin viereisestä pyörävuokraamosta pyörät ja lähdimme huristamaan ympäriinsä. Aika äkkiä sitä ymmärsi, että kartalla minimaaliselta näyttävä matka saattoikin olla usean kilometrin pyrähdys. Ihmisiä oli plivin pimein ja paikkoihin sai jonottaa. Mikäs siinä auringon porotellessa rullailla kiinalaisia katuja.

Pekingin pakollisista nähtävyyksistä suurin osa osoittautui hieman pettymyksiksi. Taivaallisen rauhan aukio oli vain aukio ja Maon jättitaulun olisi voinut tsekata netistäkin. Tietäähän sen, että usein nähtävyydet ovat vain paikkoja, joilla on ollut joku spesiaalimerkitys. Pekingissä pakkaa sekoitti kuitenkin vielä miljoonat ihmiset. Kun on ensin jonottanut tunnin turvatarkastukseen tai kävellyt pari kilometriä ylipäänsä päästäkseen jonnekkin, haluaisi nähdä jotain spesiaalia.

Vaikka otimmekin  reissun viimeiset kolme päivää  koko reissun aika lungilla asenteella, Kiinassa meinasi hermo välillä kiristyä. Kulttuuri on niin erilainen ja ulkopuolelta vaikea ymmärtää, että länsimaiseen ajatteluun tottunut tippuu usein kärryiltä. Yksi haasteista oli, että kiinalaiset eivät mielellään kerro, etteivät tiedä jotain asiaa, vaan neuvovat mieluummin vaikka väärin. Suuntaa kysyessä neuvoja saattoi osoittaa aivan iloisesti täysin väärään suuntaan. Yritä siinä sitten pohtia, kuka oikeasti tietää ja kuka ei. Väentungoksessa pekingiläiset ovat ilmeisesti myös tottuneet pitämään puoliaan. Bussiin tai turvatarkastukseen sai rynniä kyynerpäätaktiikalla, jos halusi päästä etenemään.

_MG_0949 kopio _MG_0983 kopio _MG_1014 kopio _MG_1049 kopio _MG_1240 kopio _MG_1059 kopio _MG_1257 kopio _MG_1265 kopio _MG_1291 kopio _MG_1270 kopio _MG_1275 kopio _MG_1067 kopio _MG_1113 kopio_MG_1399 kopio _MG_1429 kopio _MG_1424 kopio

Vuoden 2008 olympialakisoja varten rakennettu Olympiapuisto oli must see –kohteista hienoin. Linnunpesäksi nimetty stadion oli kauniisti valaistu ja myös uimastadion, Water Cube, oli arkkitehtuurisesti mielenkiintoinen. Puiston alueella oli myös paljon muuta elämää ja tapahtumaa.

Me päädyimme olympiapuistoon itse asiassa hieman vahingossa. Olimme googlailleet Pekingin vesipuistoja ja päätyneet valitsemaan alla näkyvän vesikuution sisään olympialaisten jälkeen rakennettuun Happy Magic Water Parkin. Puiston kehuttiin olevan paitsi äärimmäisen viihdyttävä temmellyspaikka, myös todella visuaalinen kylpykokemus. Monissa netistä löytämissämme listoissa paikkaa kehuttiin maailman parhaaksi sisävesipuistoksi.

Jouduimme porteilla kuitenkin taas toteamaan joidenkin asioiden olevan niin kummallisen vaikeita. Onneksi osasimme nauraa. Ensimmäinen myyjä kielsi koko puiston olemassaolon. Toinen myönsi sen olevan kuution sisällä, mutta valitettavasti juuri silloin suljettuna. Kolmannelta saimme tietää sen olevan vielä kolmisen tuntia auki, niin kuin olimme lukeneetkin. Hinta sen sijaan oli tuplat siitä, mitä nettilähteet antoivat ymmärtää. Ja kaikki nämä kolme henkilöä olivat töissä kyseisen paikan lipunmyynnissä.

Suolaisen hinnan edessä nöyryimme ja vain pojat menivät sisään erillisillä vierailulipuilla. Onneksi emme menneet, puistoa saattoi kuulemma kutsua lähinnä kämäseksi versioksi Turun Karibiasta. Peking, mitä ihmettä?

_MG_1386 kopio_MG_1320 kopio_MG_1315 kopio_MG_1310 kopio_MG_0753 kopio_MG_0879 kopio_MG_0870 kopio_MG_0876 kopio_MG_0908 kopio
_MG_1039 kopio

Ruokakulttuuri Pekingissä oli suomalaisiin kinkkilöihin tottuneelle outo. Suomalaisten kiinalaisten ravintoloiden ruokahan on aika kaukana siitä, mitä tarjonta oikeasti on. Ruokapaikkoja oli kyllä joka nurkassa ja tarjonta oli laajaa, mutta tilaaminen oli vähän arpapeliä, kiinankieliseltä listalta tai hyvässä tapauksessa annosten kuvista osoitettiin sormella yhtä ja toivottiin parasta. Muutaman kerran onnisti iloisesti.

Iltaisin kaduille ilmestyi hedelmä- ja jäätelömyyjiä ja muita ruokakojuja. Tämä oli mieluinen ilmiö kaupungin ruokaskenessä. Keliakian vuoksi jätin usein paikallisten ravintoloiden yllätyslounaat syömättä ja siksi oli ihana löytää yömarketeilta hedelmäkojuja. Vesimeloonia, ananasta, cantalopea, aprikoosia ja kirsikoita. Varmasti gluteenitonta.

Pekingin parhaaksi muistoksi ja fillarilla seikkailu halki suurten teiden ja pikkukujien. Uskomattoman hienon Kiinan muurin lisäksi pyöräily oli maan parasta antia. Paikalliset pyöräilevät niin paljon, että pyöräteitä on paljon ja ne pidetään hyvässä kunnossa. Suhaaminen paikallisten seassa toi myös hyvän kokonaiskuvan kaupungista ja sen ilmapiiristä, siksi vuokrasimme polkupyörät jokaisena kokonaisena päivänä. Hinta oli vaivaiset kolmisen euroa päivältä per naama. Peking on sitä paitsi niin valtava, että kävellen liikkuminen veisi hurjasti aikaa ja vaihtoehtoisista kulkupeleistä taksit köröttelivät etenkin päiväsaikaan melkoisissa ruuhkissa huomattavasti fillareita hitaammin. Metroverkko oli kyllä kattava, edullinen ja erittäin nopea ja näppärä, mutta myös hikinen ja ahdettu verrattuna katutasossa kiitämiseen.

_MG_1330 kopio _MG_1342 kopio _MG_1132 kopio
_MG_1177 kopio _MG_1218 kopio

Yksi Kiinan hulvattomimpia ilmiöitä kohdistui Janneen. Kenties Kiinassa ei pitkätukkaisia juippeja turhan paljon kulje, sillä ainakin minun miestäni luultiin päivittäin kymmeniä kertoja naiseksi. Parraton miekkoseni nutturoineen herätti paikallisissa hilpeyttä ja kikattelua. Eräs miespuolinen vartija kävi jopa kurkkaamassa hihattoman paidan sisälle varmistaakseen tilanteen! Ei tämä sen suurempi ongelma ollut, lähinnä herätti meissä huvittuneisuutta. Mielestäni kaula-aukot noissa Jannen rimpulapaidoissa olisivat olleet suhteellisen avoinaisia ollakseen naisten. Nänni vilkkui kainalosta harvase hetki. Vielä kansainvälisellä lentokentälläkin turvatarkastajilla meni pää sekaisin: oli mahdotonta tietää, tulisiko tuo nutturapää laittaa mies- vai naisvartijan kopeloitavaksi (kun Janne sitten itse kertoi tarkastajalle sukupuolensa, sai hän vastaansa huojentuneen hymyn). Saimme todistaa tätä ilmiötä hieman miedompana kyllä läpi koko reissun, sillä ei Venäjällä tai Mongoliassakaan juuri pitkätukkaisia miehiä näkynyt. Kiinassa juttu vain lähti jo hieman käsistä.

Oikeasti Peking oli ennakko-oletuksiini nähden positiivinen yllätys. Mutta se johtuu lähinnä siitä, että oletukseni olivat niin huonot. Pekingistä löytyy paljon hyvää, mutta koin sen matkakohteena myös raskaana ja vaikeana. Hong Kong kiinnostaa ja Shanghai olisi joskus mukava nähdä, mutta näkemästämme kolmesta maasta liputan näiden lyhyiden kokemusten perusteella Venäjää ja Mongoliaa huomattavasti korkeammalla. Luulen, että Kiinaan pitäisi muuttaa ainakin joksikin aikaa, että siihen pystyisi pureutua paremmin ja kulttuurin reunaan pääsisi roikkumaan edes vähän.

Valehtelin hieman alussa kun sanoin, että matkajuttuja on vielä kaksi jäljellä. Seuraavan jutun lisäksi aion tehdä kyllä myöhemmin vielä muutaman speksijutun, esimerkiksi oikeaoppisesta pakkaamisesta, mukanamme roikkuneista kirjoista sekä gluteenittomuudesta reissussa.

Varsinainen matkakertomus saa kuitenkin arvoisensa päätöksen lauantaina ja alkuviikosta palaan ihan tavallisen arjen pariin. Kesägrillailuihin, heinäkuiseen Helsinkiin, kirpputorilöytöihin ja sille päälle sattuessani vähän syvällisempiinkin teksteihin. Oijoi!

– Henriikka

Ps. Pekingissä käyneet. Mitä te tykkäsitte? Oma kokemuksemme oli lyhyt, kolme kokonaista päivää. Olisi kiva kuulla jakaako muut samoja fiiliksiä? Ja erikivaa olisi, jos joukosta löytyisi joku Pekingiin rakastunut, ettei lukijakunta tyrmää koko Kiinaa vain minun juttujeni perusteella.

Trans-Siperia 10: Pahuksen Peking

14 kommenttia

  • Anniina sanoo:

    Nämä matkakertomukset ovat olleet ihan huippuja! Ja hyvä vaan, että jaoit ne näin moneen osaan!

    Siperian junarata ja itä on houkutellut itseänikin jo pidemmän aikaa, jospa sitä vielä rohkaistuisi lähtemään :)

    • Henriikka sanoo:

      Kiitos kovasti Anniina. Mukava kuulla, että kertomukset on ollut mieleisiä.

      Siperian junarataa ja itää voin sydämestäni suositella.

  • Redu sanoo:

    Kommentoin ensimmäistä kertaa tänne ja toista kertaa ikinä blogimaailmassa monen vuoden jälkeen, että minäkin olen innolla ja suurella ihastuksella lukenut mahtavia tarinoita ja ihmetellyt upeita kuvia!! Oot nähnyt ison vaivan näissä, kiitos jo nyt että olen saanut ”matkustaa mukana”!

    • Henriikka sanoo:

      Miten kivasti sanottu. Kiitos kovasti. Näitä oli mukava kirjoitella, kun sai samalla vielä vähän fiilistellä tehtyä matkaa.

  • Anna sanoo:

    Minä olin viime kesänä kaksi viikkoa Pekingissä (työasioissa), ja viihdyin erinomaisesti. Kaupunki oli iso positiivinen yllätys, koska ennakko-odotukset olivat hyvin, hyvin heikot. Mulla toki oli monessa paikassa vierailuorganisaation kautta tulkki ja opas mukana, joten sain ehkä enemmän irti nähtävyyksistä.

    Ihmiset oli paljon mukavampia kuin odotin, lähinnä ehkä just noissa suurimmissa nähtävyyksissä muualta Kiinasta tulleet tuijottivat. Ihmisiä oli joka paikassa toki paljon, mutta toisaalta kun kaikki olivat tottuneet siihen, jonot, ruuhkametroon änkeytymiset yms. sujui tosi mallikkaasti.

    Eniten tykkäsin hutongeista, joista vielä välittyi kunnolla historiallisen Pekingin tunnelma. Ja kesäpalatsista, jonka puistoissa olisi voinut vaellella vaikka kuinka kauan. Ja ruoka oli mahtavaa – tässäkin varmaan auttoi että sain paikallisilta kollegoiltani paljon hyviä vinkkejä siihen missä ja mitä kannattaa syödä.

    Eniten haittasi kuumuus, ja saasteet (joka oli kyllä sekin pienempi paha kuin mitä olin odottanut). Ja just toi että kiinalaiset ei vaan voi sanoa etteivät tiedä, vaan kasvot säilyttääkseen kehittävät jotain sinnepäin-neuvoa tai mielipidettä… Tämä ehkä haittasi enemmän työkuvioissa kuin turistin roolissa.

    Aion kyllä ehdottomasti mennä uudestaan, mutta varmaan joku loppusyksy-alkukevät olisi järkevämpi vierailuaika, ei tarvitsisi kärsiä helteistä.

    • Henriikka sanoo:

      Kiitos kommentista, Anna.

      Toivottavasti minäkin saan vielä mahdollisen muuttaa tämänhetkistä mielikuvaani Pekingistä. Varmasti auttaisi, jos saisi tutustua vähän pidemmän ajan paikkaan, nähdä oikeasti monia puolia siitä ja päästä myös sisälle normipekingiläisen arkeen. Tästä visiitistä jäi vain vähän hätäinen ja raskas kuva.

  • Helmi sanoo:

    Mä kävin Pekingissä kolmisen vuotta sitten abisyksynäni, kun mentiin sinne historian ryhmän kanssa viikon (tai tarkalleen ottaen kuuden päivän) opintomatkalle. Se oli nuorelle ihmisille tosi kätevä tapa tutustua ennestään ihan tuntemattomaan kulttuuriin: asuttiin paikallisten koululaisten perheissä koko matka-aika, eli nähtiin tavallisten pekingiläistenkin arkea ja asuinoloja ja koulunkäyntiä, käytiin nähtävyyskohteissa host-perheidemme seurassa sekä kouluporukalla ryhmänä ja mukana olleet (ihan huiput) opettajat takasivat sen, että joka kohteesta sai aikamoiset infopakkaukset. Ei myöskään tarvinnut miettiä minne oltiin menossa ja niin edespäin, kun opettajat olivat suureksi osaksi selvittäneet ne jo etukäteen. :D

    Lisäksi tuona ajankohtana sattui olemaan lokakuun alku ja osa meidän reissusta meni kiinalaisten lomaviikon päälle (taisi olla joku itsenäisyyspäivä, jonka vuoksi oli se koko viikko heillä lomaa), jonka vuoksi ilmakin oli puhtaampaa kuin yleensä, vaikkakin kaupunki ja turistikohteet täynnä myös kiinalaisia turisteja Kiinan syrjäisemmistä kolkista. Mekin vaaleina länsimaalaisina oltiin sitten heille ennennäkemätön näky, en tiedä koitteko te reissullanne samaa, mutta mä en tosiaan muista kuinkahan moneen valokuvaan meidät oikein haluttiin tai oltaisi haluttu mukaan poseeraamaan, haha! Esim. kielletyssä kaupungissa meidän opettajilla meinas jo mennä hermo tohon, kun toi jatkuva kuvattavaksi pyytely alkoi liikaa häiritä heidän luennointiaan. :D

    Meidän reissun kohdalle osui myös tosi hyvät säät, ja tuohon syysaikaan ei myöskään ollut enää tukalan kuuma, muttei vielä kylmäkään, ja esim. Kiinan muurilta sai ihailla kaunista ruskaa. :) Suosittelen kyllä tuota ajankohtaa, jos meinaa Pekingiin matkustaa, vaikka säätiloista ei tietenkään voi koskaan olla ihan varma.

    Anyway, mun kokemukseni Pekingistä oli ehkä vähän suppea, kun ei pahemmin jouduttu kokemaan niitä nurjapuolia – veikkaan että tilanne voisi olla aika toinen, jos koko reissu pitäisi suunnitella itse ja pärjätä ilman ulkoisia apuja. Ehkä osin tuon vuoksi myös mulle jäi aika kaunis kuva Pekingistä ylipäätänsä. En ehkä ihan rakastunut, mutta oli se kyllä sen kokemuksensa arvoinen! Jos jotakuta kiinnostaa, mun syksyn 2012 Kiina-reissusta löytyy kirjoituksia ja kuvia täältä. :)

    Tää oli todella mielenkiintoinen postaus ja itsellenikin ihan uusi näkökulma Pekingiin! Aloitin vasta näiden sun Trans-Siperia -postausten läpikahlaamisen, kun kotiuduin vasta äsken omalta roadtripiltäni Pohjois-Norjasta. Nyt on ihana olla taas kotona, mutta kyllä näitä juttuja lukiessa meinaa taas puskea matkakuumetta päälle… :D

    • Henriikka sanoo:

      Toi on kyllä varmasti mainio tapa tutustua paikkaan, kun saa asustaa paikallisen luona ja saada vähän apua sitä kautta. Muistan, kun olin itsekin lukioaikoinani saksan ryhmän kanssa Saksassa vierailulla ja majoituttiin paikallisten luona. Sai ihan erilaisen tatsin koko maahan ja kulttuuriin.

      Kiitos paljon, kun kommentoit. Pohjois-Norja kuulostaa aivan ihanalta. Ehkäpä minäkin jonain päivänä päädyn sinne seikkailemaan. Hope so.

  • Larha sanoo:

    Itse en ole Pekingissä ollut, mutta oon kuullut ettei Peking on oma lukunsa Kiinan suhteen.
    Reissasin alkuvuodesta reilu 3 viikkoa Kiinassa ja vitsi mikä upea maa! Me tosin alotettiin Shanghaista (en olisi tykännyt, ellei siellä oleva ystävä olisi vienyt oikeisiin paikkoihin), mutta muuten oltiin enemmän Yunnanin maakunnassa ja siellä päin. Maaseudulla näin joitain tän astisen reissun upeimpia maisemia, myös ihmisten ystävällisyys ja pyyteetön vieraanvaraisuus veti nöyräksi, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan. Oli pari miljoonakaupunkia, jotka oli ankeita ja joissa ei ollut mitään mieleenpainuvaa ja miljoonakaupunkeja jotka tuntuivat jättimäisiltä pieniltä kyliltä täynnä kiehtovia juttuja.
    Hongkong taasen oli myös kiva, mutta oman kokemukseni perusteella se ei ole Kiina laisinkaan. Mutta mielyttävä ja helpostilähestyttävä vahvasti länkkäripainotteinen paikka, paikka missä voisin helposti asua.

    Itselleni ja puolisolleni jäi Kiinasta ehdoton takaisinpaluun palo. Niin paljon jäi näkemättä ja kokematta. Minulla myös oli surkeat ennakkoluulot Kiinasta reissulle lähtiessä ja nyt reissun päällä olen huomannut, että tosi monella ihmisellä on sama! Tosi sääli, varsinkin kun jokainen maakunta on aivan omansa (oma luonto, ilmasto, täysin eri ruoka jne.).

    Pekingiin lennetään lokakuussa, mutta ollaan vaan maanantaista keskiviikkoon. Saa nähdä millanen paikka!

    Ps. Reissupostauksesi ovat MAHTAVIA. Ja kaikki kuvat, vitsit! Olen aina ollut arka kuvaamaan tuntemattomia ihmisiä, varsinkin eri kulttuureissa, joka vähän harmittaa. Kuvat ihmisistä ovat usein niitä kiehtovimpia.

    • Henriikka sanoo:

      Ehkä se kompastuskivi oli oikeasti se, ettei löydetty oikeita paikkoja ja oikeita ihmisiä meitä johdattamaan niihin. Koska vaikka Kiina ei varmasti yleisestikään mun matkailulistan kärkeen nousisi, en voi uskoa, että tässä oli kaikki, mitä Pekingillä oli annettavanaan.

      Shanghaista ja Hongkongista löydän luultavasti itseni jossain välissä. Toivottavasti siellä osaisin päätyä oikeisiin paikkoihin.

      Minä kiitän kovasti. Janne on huippu, kun uskaltaa ja kehtaa niin paljon kuvailla myös ihmisiä. Koska niin kuin sanoit, ihmisissä on sitä jotain.

  • keliaakikko sanoo:

    Kiva, että on tulossa juttua gluteenittomuudesta reissussa. Itse noudatan tarkasti gluteenitonta ruokavaliota, joten olisi kiva tietää, miten sait omat ruokailusi hoidettua reissussa (ja uskaltaisiko sitä itse koskaan lähteä vastaavalle matkalle…). :) Mulla tosin on vielä muitakin ruokavaliorajoitteita, mutta keliakia on niistä ”vakavin”.

    • Henriikka sanoo:

      Joo, yritän piakkoin kirjoittaa vähän tämän reissun ruokailuista keliaakikon näkökulmasta. Mulla meni ainakin tosi kivasti tuolla, vaikka tietysti välillä piti olla tosi tarkkana ja jättää syömättä tiettyjä ruokia. Mutta palataan siihen vielä tarkemmin hieman myöhemmin.

  • Melina sanoo:

    Pakko kommentoida näin Pekingiin juuri muuttaneena, kun ensimmäisten päivien fiilikset on vielä tuoreessa muistissa.

    Peking on alkuun erittäin raskas ja vaikea kaupunki. Yhteisen kielen ja kulttuurin puuttuminen vaikeuttaa kaupunkiin ”sisälle” pääsemistä huomattavasti. Olin ensimmäiset päivät aivan hukassa ja rikki siitä, että mikään ei tuntunut toimivan, mitään en löytänyt eikä kukaan ymmärtänyt minua.

    Jo viikon jälkeen kaupunki ja sen ihmiset alkoivat näyttäytyä eri valossa. Kun uskaltautui kulkemaan kaupungissa ilman jatkuvaa kartan selaamista ja muutenkin peloitta ilman epäilyksiä ja ennakkoluuloja, alkoi kaikkialta putkahdella esiin mitä kauniimpia paikkoja. ”Oikeat” paikat alkavat pikkuhiljaa hahmottua, mutta Pekingin valtavan koon takia pari päivää on aivan liian lyhyt aika niiden löytämiseen (varsinkin ilman paikallista opasta). Myös kulttuuriin alkaa pääsemään muutaman päivän jälkeen helpommin sisälle. Alkuun tuntui, että kiinalaiset ovat niiiin outoja ja mikään ei mene niinkuin pitäisi – nyt olen huomannut, kuinka samanlaisia kaikki loppupeleissä on. Täytyy vaan vähän ymmärtää kiinalaista mentaliteettia, niin homma sujuu kuin rasvattu!

    • Henriikka sanoo:

      Ymmärrän hyvin kommenttisi. Tai siis tietenkään en ymmärrä, mutta voin kuvitella että näin on.

      Mulla meni kovin kauan vastat tähän sun viestiin, kun tämä oli ihan hukkunut multa tämän blogin uumeniin. Uskon, että meidän kannattaisi joskus vielä palata mestoille, hankkia paikallinen opas ja viipyä vähän kauemmin. Saisi kaupungista, maasta ja paikallisista enemmän irti.

      Sitä paitsi näin jälkeenpäin olen miettinyt, että viimeisenä kohteena Peking on ehkä haastava. Kaupunki vaatisi sellaista uteliaista energiaa eikä loppureissujen räytyneitä matkaajia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *