Voi itku näitä heinäkuun iltoja

_MG_1165 (kopio) kopio

Ja otsikossa puhutaan tietysti ilon itkuista, eikä mistään muusta. Pari Suomi-viikkoa on saanut minut ihan onnen kukkuloille. Vaikka matkustus onkin blogin ohella harrastuksista rakkain, niin kotimaa on kietonut minut nyt kesäisen pikkusormensa ympärille kovin tiukasti.

Heti kun heinäkuu saapui, saapuivat helteetkin. Kotona on vähän liian lämmin ja yöunet jäävät lyhyemmiksi, kun aurinko paistaa sisään. Mutta jalat ovat kevyet, grilli kuumana ja ystävät ympärillä. Saimme koko loppuviikoksi ystäviä vieraiksi Kangasalta saakka ja pienen kummitytön kestitseminen toi päiviin paljon iloa ja sopivasti haastetta.

Päässä pyörii iloisia hoilotuksia ja kunnon kesäbiisejä. ”Hesan naiset” on kiertänyt luupilla ajatuksissa eilisestä asti.

_MG_1197 (kopio) kopio_MG_1235 (kopio) kopio
_MG_1231 (kopio) kopio_MG_1218 (kopio) kopio_MG_1220 (kopio) kopio_MG_1168 (kopio) kopio_MG_1244 (kopio) kopio_MG_1188 (kopio) kopio_MG_1187 (kopio) kopio

Eilen pakenimme isolla porukalla brunssille Sandroon. Saimme ison, kivan pöydän ja hyvää palvelua. Ruoka oli yhtä hyvää kuin aina, miten Sandron brunssi voikin olla niin nappi. Vaikka kuohuvasta pidänkin, ainoa asia mikä ärsyttää on brunssin pakollinen skumppa. Vatsat pinkeinä kävimme spontaanisti nappaamassa Fidalta piknik-viltin ja suuntasimme Kaivariin. Tuntui, että koko Helsinki oli liikkeellä.

Iltagrillit ovat hellepäivien ihanin juttu. Kun ystävät ovat hankkineet paritalon puolikkaan, pitää pihan terassista ja takapihan riippumatosta nyysiä kaikki ilo. Sitä katsoo iloisia ihmisiä ympärillään ja ajattelee, että kumpa pysyisimme aina ystävinä.

_MG_1221 (kopio) kopio_MG_1203 (kopio) kopio_MG_1189 (kopio) kopio_MG_1181 (kopio) kopio_MG_1234 (kopio) kopio_MG_1172 (kopio) kopio_MG_1169 (kopio) kopio

Ja kyllä minä niin mieleni ilahdutin, kun luin äsken artikkelia, jossa kerrottiin Ruisrockiin pääsevän kaikkien yli 70-vuotiaiden ilmaiseksi. Lahja, 99 vuotta, oli mennyt rokkifestivaaleille ensi kerran elämässään nähdäkseen Samuli Edelmanin. ”Sata vuotta tätä piti odottaa”. Mikä ihana mummo!

Toinen ilonaihe oli Pirkan uusi jugurttijätski. Nam. Paitsi vähän hihittelin teennäiselle nimelle ”Yogurt Naturale, italialainen jäätelö”.  Pirkka pyrkii korkeuksiin.

Vielä ehtisi takapihan koriskentälle heittelemään. Tai avamaan kirjan. Huomenna odottaa taas uusi työviikko, mutta työkin tuntuu lomalta, kun voi ostaa lounastauolla jäätelöä.

– Henriikka

Ps. Heinäkuun illoista puheenollen: Olen menossa Body Weight -kurssille tasapainoilemaan SUP-laudan päällä. Luulen, että kurssilla on vielä tilaa, jos kiinnostaa.

Kategoriat: elämä, Helsinki, kaverit Avainsanat: , , , , 4 kommenttia

Voi itku näitä heinäkuun iltoja

4 kommenttia

  • ida365 sanoo:

    Voi muru mun on ikävä sua <3 Ja itku miten söpö pikkuinen!!!!!!!! Noi riippumattokuvat beben kanssa on tajuttoman ihania!

  • Jenni sanoo:

    Moi!
    Olipa mukava lukea teidän matkakertomus :) itse olin samaisella reissulla 2006 viisi viikkoa. Mukavet muistot tuli mieleen :) Venäjä ja mongolia on munkin suosikit. Kiinalaiset on hiukan hassua porukkaa. Meillä oli siellä paikallisopas ja näin ollen homma toimi hienosti. Ostin Mongoliasta Tsingis khan lompakon, oon uhonnut että kun se aikanaan prakaa lähden ostamaan sieltä uuden. On vielä kestänyt mutta jossain vaiheessa tulee hetki jolloin pitää hypätä junaan ja palata Mongoliaan. Mukavia matkakokemuksia lisää teille toivottelee Jenni!

    • Henriikka sanoo:

      Hello hello Jenni. Ihan superkiva kuulla, että kirjoituksista on oikeasti ollut jollekin oikeasti iloa. Kirjoittamisessa kun meni oma aikansa :’-D Mä luulen, että sun pitää karata takaisin Mongoliaan, jos lompakko ei ota hajotakseen.

      Kuin myös sinulle upeita matkoja nyt ja tulevaisuudessa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *