Mikä tekee aina iloiseksi?

Tulin juuri kotiin. Ihan liian väsyneenä. Ensin ajattelin, että surrautan nopeasti jonkun jämäpirtelön blenderillä mukiin ja menen mukin kanssa peiton alle syömään ja nukahtamaan. Että herään kurkkupirtelö sylissäni ja muistan, että hampaatkin on pesemättä. Lannistun. Käyn nappaamassa keittiöstä muutaman englantilaisen toffeen tuskaani ja katson Netflixistä luontodokumentteja yli puolen yön.

Jätin kuitenkin tämän vaihtoehdon ja istuuduin koneelle. Halusin vielä kirjoittaa jotain, sellaista tajunnanvirtaa, niin kuin minulla on usein tapana ladella. Mietin kertoisinko tarinan parkkipaikalla mahdollisesti nukkuneesta miehestä, joka löytyi Kannelmäestä samasta autosta illalla paikalta lähdettyä ja aamulla palattua. Illalla takapenkiltä, aamulla etupenkiltä. Vai kirjottaisinko Sörnäisten metroaseman miehestä, joka vilautti takin altaan haulikkoa ja kertoi: ei syytä huoleen, nyt sitä ollaan enemmän kuin koskaan turvassa.

Kuvailisinko eilistä Huvilateltan keikkaa, joka jäi vähän kaukaiseksi, vaikka elokuun pimenevä ilta tuli iholle? Vai sen jälkeistä kahvilakeikkaa, jonne eksyin vahingossa ennen puolta yötä, ja jossa Aksim veti supersetit tosta noin vaan? Vai antaisinko tekstissä tilaa tämän päivän konsertille, jossa Tuure Kilpeläinen ja senegalilaiset supermiehet nostattivat kananlihan, vaikka musiikkityyli oli oman musiikkimakuni peränurkasta. Ehkä kannattaisi kertoa myös, miksi elokuun viimeiseen viikkoon sisältyy yhtäkkiä niin paljon musiikkia.

Halusin kuitenkin keskittyä johonkin, mistä tulisi samantien paremmalle tuulelle. Siksi kaivoin kamerani ja otin yön hämyssä kuvat kiinalaisesta herneenpalostani. Pieni pehmopalko on tuliainen viime kesän reissulta Pekingistä eikä minulla ole todellakaan yhtään hyvää syytä, miksi minun olisi tarvinnut se ostaa. Mutta katsokaa nyt noita herneitä! Heltykää, te kylmät ihmissielut. Sulakoot sydämenne.

Voi olla, ettei vihreä pehmolelu ole se, joka tätä maailmaa eniten muuttaa. Mutta käsi ylös, ketä hymyilytti? Noniin, siellä nousee käsiä. Ja siellä! Jos näillä hymyillä mennään sitten huomenissa tärkeämpien asioiden ääreen, niin voi syntyä huomattavan paljon parempaa tulosta kuin näkkärinaamoina.

Tänään on vaikea kyetä syvällisempään. Viikonloppuna pureudun reissukuviin ja -tarinoihin. Nyt mennään näillä.

– Henriikka

14 kommenttia

  1. Jenniemilia 27.8.2015

    Hep! Täällä nousi käsi. Täällä kaivattiinkin juuri jotain tällaista piristämään iltaa. Ihana turhake (ja siksi ei oikeastaan yhtään turha)!

    Vastaa
    • Henriikka 5.9.2015

      Tämä on kaikessa turhuudessaan niin tarpeellinen. Piristää päivää kuin päivää.

      Vastaa
  2. saaaraliini 28.8.2015

    Onkohan noilla herneillä aina nuo ilmeet vai vasta kun palko avataan. Luulisi olevan posket kipeänä. Vai onkohan niillä happamat naamat, koska joutuvat olemaan pimeässä? Ja sitten puskee riemu, kun kuuluu emännän askeleita ja ja ja nyt se raottaa vetskaria… ”Jiiiiiiiiiiiiiihhh Hymyä!!”

    Vastaa
    • Henriikka 5.9.2015

      Haha, sitä sopii miettiä. Ihana ajatus, että ne noin iloitsee siitä, että tulen raoittamaan niiden herneenpalkoa.

      Vastaa
  3. Heidi Pii 28.8.2015

    No tämähän jos mikä oli syvällistä! :D Ihania herneitä, hymyilin! Näyttävät mun lapsilta. xD

    Vastaa
    • Henriikka 5.9.2015

      Sun lapset ovat varmasti sitten hurjan suloisia!

      Nämä ovat mun lemppariherneet, täytyy myöntää.

      Vastaa
  4. Kerttu 28.8.2015

    Onpa ihana piristyspalko! Meillä syttyy yksisarvispöytälamppu aina mielen ollessa maassa. Works like magic ;-)

    Vastaa
    • Henriikka 5.9.2015

      Oh, yksisarvislamppu. Toimisi varmaan meilläkin.

      Vastaa
  5. Essi 28.8.2015

    Eiiii miten ihana! Pelastit mun ja puolisoni illan. Kodin pimeimmässä nurkassa mieheni aivan yltiöstressaantuneena ahersi töidensä parissa ja sai ikävän tunnelman tarttumaan myös muhun. Kunnes sitten tulin tänne, näin tuon suloisuuden ja kiikutin lopulta läppärini mieheni eteen. Irtosi muuten päivän ensimmäinen hymy (ja pusu). Kiitos Henriikka. Olet loistava. Ethän lopeta kirjoittamista koskaan!

    T. Essi

    Vastaa
    • Henriikka 5.9.2015

      Eikä, ihan parasta kuulla tällaista. Tuli niin hyvä mieli, kun luin tämän ekaa kertaa ja ihan sama juttu nyt uudestaan.

      Kirjoittamisen lopettaminen ei kuulu lähiaikojen suunnitelmiin, hihi.

      Vastaa
  6. Heta 28.8.2015

    Aivan mahtava lelu! Hymy kyllä levis kasvoilla, ku kuvassa näkyki palkossa chillailevat kolme kaveria :D Pakko tallentaa arkistoihin tää postaus, ja palata pahoina päivinä tänne hakemaan piristystä :)

    Vastaa
    • Henriikka 5.9.2015

      Tallenna todellakin. Mahtavaa, jos joku muukin saa tästä yhtä paljon iloa kuin minä ja Janne.

      Kiitos mainiosta kommentista.

      Vastaa
  7. Netta 29.8.2015

    Käsi!

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle Kerttu Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.