Arkisto: lokakuu 2015

Olo on silti rauhallinen

Perjantai ja levollinen mieli. Monta asiaa jäi tekemättä, joita piti tällä viikolla ehtiä tehdä, mutta olo on silti rauhallinen. En ehtinyt laittaa kirpputorirompetta myyntiin nettikirppiksille, en leiponut kakkua telttaretkelle enkä saanut edes kaikki työjuttuja tehtyä, jotka olin listannut tehtäväksi tämän viikon aikana. Sen sijaan ostin nuotiopannun Partioaitasta, join monta kuppia…

Kaikkea ei voi saada

Viestittelin juuri ystävän kanssa. Läheisen ystävän, joka on ollut viime ajat aika kaukana arjestani. Ei karkoitettuna tai tahallisesti ulkona kuvioista, näkemiset ovat yksinkertaisesti vain elämänrytmien yhteensovittamisen hankaluuden vuoksi jääneet tavanomaista vähemmällä. ”Vaikka kaikki kalenterin täyttävät osatekijät ois mukavia, hyvinvointia edistäviä ja innostavia juttuja, on riski uupua”, hän kirjoitti ja jatkoi:…

Learning by Doing: Viikonloppuna telttailemaan

Lähden viikonloppuna telttailemaan enkä suoraan sanottuna pysty ajattelemaan juuri mitään muuta. Se on niin kivaa. Siitäkin huolimatta, että lähdemme vain yhdeksi yöksi emmekä Nuuksiota kauemmas. Muistaakohan joku vielä, kun viime vuonna pakkasimme ystäväni Bean kanssa rinkat täyteen ja lähdimme Repovedelle parin päivän vaellukselle? Vaikka se oli ensimmäinen kertamme yhdessä metsässä…

Pitkästä aikaa kirpputorilöytöjä iik!

Muutama vuosi sitten asuin kirpputoreilla. Tiedättehän, minä olin oikea kirppujen kuningatar. Koko blogin alkutaival perustui pitkälti second hand -löytöihin ja kirppisten mylläämiseen: kirpputori oli paikka, josta saattoi löytää ihan mitä vaan. Sitten alkoi kirppisbuumi. Ihmiset tuntuvat myyvän samaa tahtia kuin ostavat ja myymällä tunnutaan oikeastaan kierrättämisen ideologian sijasta enemmänkin ostettavan…

Fazer Cafe Tampere: Aamiainen ja brunssi

Kun karkasin pitkäksi viikonlopuksi Tampereelle, ajattelin laittaa kerralla ranttaliksi ja kokeilla verrattain uuden Tampereen Fazer Caféen aamiais- ja brunssitarjonnan. Siis molemmat! Pari kuukautta sitten avatussa kahvilassa tarjoillaan arkisin aamiaista ja viikonloppuisin brunssia. Sain perjantaiksi aamupalaseuraa Idasta ja tänään tallustimme brunssille kälyn ja miehensä kanssa herättyämme melkein puolen vuorokauden yöunien jälkeen….

Haavistomaista höpinää

Istun Tampereella Waynesin Kahvissa, kansainvälisesti kerrottuna Wayne’s Coffeessa. En ole ketjun suurin fani, mutten vihamieskään. Sitä paitsi tästä ikkunapenkiltä näkee vähän juuri alkanutta valoshowta. Täällä on sattumalta valoviikkojen avajaiset, ja koko iloinen Tampereen väki vaikuttaa olevan kosken liepeillä. Istun valoisassa kahvilassa kuin näyteikkunassa kontrastina pimeälle syysillalle. Pihalla pyöritetään liekkejä, heijastellaan…

Jaksan kävellä ihan itse paitsi silloin kun väsyttää

Ethän korjaa minusta mitään, ethän yritä mua pelastaa. Ethän hio minusta mitään pois, ei siinä onnistuneet toisetkaan. Eikä minua tarvitse kantaa eikä pitää kädestä. Jaksan kävellä ihan itse paitsi silloin kun väsyttää. Sinä valitsit minut, minut, minut, joo ja minut sinä sait. Ota minut tällaisena kuin oon, tällaisena kuin oon….

Alakulo

Tänään on tuntunut, että syksy nielee. Ihan sellaisenaan, yhtäkkiä ja aivan kokonaisena. Lehtiä on riepoteltu tuulen voimasta siihen malliin, että heikommat ovat saaneet väistyä elon tieltä. Minusta on tuntunut, että olen pian lehtien sijassa. Tai seassa, tai jotain. En vapaasta tahdostani, niin kuin lapsena lehtikasoissa seikkailtiin, vaan olen huomaamattani joutunut…

Turkki 4: Superkuu, verikuu ja kuunpimennys

Reissun piti vedellä viimeisiään. Oli viimeinen ilta, ja olimme saapuneet kahden päivän vaellukselta ja kirjautuneet Finikessä hienoon hotelliin. Olimme Lauran kanssa puhuneet alkumatkasta, ettemme tietenkään vietä viimeistä yötä hotellissa vaan tungemme vaikka väkisin toisen tiimin kanssa veneeseen. Emmehän olleet tulleet Turkkiin mitään lepoa hakemaan vaan elämyksiä. Kuinkas kävikään, hotellin puhtaat…

Kaunis, pysähtynyt Pohjois-Karjala

Tämä viikko oli liian pitkä, liian väsyttävä. Vietin perjantain töissä Messukeskuksessa, Terveysmessuilla ja kolmelta rakennuksesta lähtiessäni odotti pihalla mies, auto ja litra puolukkasmoothieta ja pakasterasiallinen leipäjuustoa matkaevääksi. Lähdimme rauhoittumaan Pohjois-Karjalaan, Liperin mummilaan. Viiden tunnin ajomatkasta ensimmäisen tunnin pyhitin viikonloppurauhoittumiselle ja syville keskusteluille, kaksi seuraavaa jaksoin vielä tehdä viikon viimeiset työt,…

Kohtasin pelkoni Linnanmäellä

Olin viime vuonna Linnanmäellä. Se oli ensimmäinen huvipuistoretkeni vuosiin ja olin aivan riemuissani. Kävin kovilla ilonkierroksilla ja syöksyin paperinen kruunu päässäni laitteesta toiseen. Se oli hienoa, niin hienoa. Illassa oli kuitenkin yksi ylitsepääsemättömän hirveä asia: minä pelkäsin. Pelkäsin ensimmäistä kertaa huvipuistolaitteessa enkä voinut sietää sisältäni löytynyttä tunnetta. Se oli melkein…

Valokuvaaja poisti kuvistaan puhelimet näyttääkseen kuinka addiktoituneita meistä on tullut

Pitää olla tavoitettavissa. Pitää olla blogissa, pitää olla instassa, pitää olla snäpissä ja tuuttaa videoita tubessa. Pitää olla somessa, diginatiivin pitää olla langan päässä. Pitää luoda digipersoona ja brändätä itsensä sosiaalisessa mediassa just eikä melkein. Pitää heittää nasevat twiitit ja kerätä pisteet työpaikan yritysblogissa. Pitää tarkistaa face ja tsekata Tinderin…

Crazy Bird Lady

Monilla on nykyään sellaiset trendikkäät kapselivaatekaapit. Se on kai jotain sellaista, että on kolmen tai neljän sesongin kuteet, ja kaikki vaatekappaleet yhdistyvät saumattomasti toistensa kanssa. Ei turhia vaatteita, jotka eivät sovi minkään kanssa. Ei liian suuria, pursuilevia vaatekaappeja. No, entäs minun vaatekaappini? Se tuntuu koostuvan niistä vaatekappaleista, joita ihmiset heittävät…

Pellavaa, puuvillaa ja kaikkea kaunista

Kirjoitan enää harvemmin sellaisista ”uutisista” tai muista tiedotettavista asioista. Saan kyllä sähköpostiini joka päivä useita, useita tiedotteita. Tänään ne ovat koskeneet esimerkiksi seuraavia asioita: ”Sotaveteraaniliitolta huomionosoituksia” ja ”Ja kitara soi -festivaalin toisena päivänä kuullaan harvinainen tarinakonsertti Lappeenrannan raatihuoneella”. Niin kuin ehkä arvaatte, niin tärkeitä kuin nämäkin asiat ovat, eivät ne…

YOU HAD ME AT HELLO

Eilen tanssittiin häitä. En ollut aiemmin ollut yhtä urbaaneissa häissä, paikalle kun pääsi helposti raitiovaunulla. Vihkiminen tapahtui Vanhassakirkossa, Vanhassa kirkkopuistossa (jota myös Ruttopuistoksi kutsutaan). Intiimit pidot tanssittiin ravintola The Cockissa Fabianinkadulla. En ollut aiemmin nähnyt yhtä rakastunutta hääparia. Eiväthän he edes tajunneet, ketä juhliin oli saapunut, kun tuijottivat vain toisiaan….

Tuutko mun kanssa maistelee kahveja?

yhteistyössä Moccamaster Minulla on lempikahvila Helsingissä. Se on Johan & Nyström Katajanokalla, jossa on kauniin punertavat tiiliseinät, kivoja köllöttelysohvia, skarppeja etätoimistoja ja keltainen Moccamaster. Saan kahvia tilatessani aina tietooni, mitä kahvia tulen juomaan. Ja ainakin tähän saakka aina on maistunut hyvältä. Tästä kahvilasta olen teille monesti leperrellyt. Mutta hei, nyt…

Minne menisin, mitä tekisin?

Lähetin juuri serkun pimeään, kotimatkalle täältä kotimme lämmöstä. Ihana haaveiluillallinen ja paljon puhetta menneestä, tulevasta ja omista poluista. Omien reittien luominen ja löytäminen on kyllä tärkeää. Että on itse raivannut tiensä ja tietää millaisella alustalla kävelee. Tunnistaa ääriviivansa ja askeleensa, seisoo valitsemiensa teiden ja päätösten takana, ainakin riittävästi. Kun on…

Espressonhuuruisia ajatuksia

Hey dudes ja leppoisaa tiistaita. Menen ajatuksissani jo ihan keskiviikossa, mutta kalenteri taitaa kertoa totuuden. Tänään oli vuoden ensimmäinen höyrypäivä. Kun puhalsi ilmaa, oli niin kylmä, että syntyi höyryä. Kyllä puhaltelinkin innoissani aamulla, pienet on ihmisen ilot. Istuin tänään illalla pitkään Johan & Nyströmin kahvilassa Katajanokalla. Mietin, miksen ole siellä…

Kolin kansallispuisto ja Vaarojen Maraton

Viikonloppuna huitelin Kolilla kansallismaisemissa. Koko kevään ja kesän kestänyt Suunton ja Salomonin järjestämä polkujuoksukoulu sai finaalinsa, kun tiimimme oli kisaamassa Vaarojen Maratonilla. Kaikkien joukkuelaisten ensisijainen tavoite oli elämyksellisyys ja itse tapahtumaan osallistuminen, ei niinkään varsinainen hiki päässä kilpailu. Silti kisatunnelma toi viikonloppuun ihan oman tunnelmansa: outdoor-risupartaa ja tervehenkistä trikookaveria lappasi…

Turkki 3: Lycian Way -patikointi ja paikallista elämää

Kolilta ja Vaarojen Maratonilta palattu kotiin, woop woop. Kahden kirjoituksen verran olisi kuitenkin vielä Turkki-ajatuksia ja rustaan vasta myöhemmin juoksujuttuja. Venettä ja sydäntä hyppyyttäneen purjehduksen jälkeen illastimme koko reissuporukalla ja vaihdoimme toisen tiimin kanssa rooleja: Ensin vaeltaneet kiipesivät yöksi veneeseen ja me veneilijät majoituimme villaan odottamaan seikkailuja mantereella. Paikallisen oppaan…

Kynttilöiden ja ystävien ympäroimä

yhteistyössä Nordalco / Les Fumées Blanches Sauvignon Blanc Perjantai ja viikonloppu. En ole ehtinyt orientoitua edes työviikkoon, kun palasin Suomeen vasta tiistaina. Mutta ilman orientoitumistakin töitä on paiskittu (”paiskittu”, miten sitä toimistotyötä nyt ajattelee) parin päivän aikana ehkä vähän liikaakin, eikä viikonloppu näin ajoitu yhtään hassumpaan aikaan. Istun Kolilla metsämökissä,…

Turkki 2: Sail for good

Ajattelin joskus nuorena ja hölmönä, että purjehdus tuskin on minua varten. Olin väärässä. Totta hitsissä purjehdus on minua varten! Vielä en ymmärrä purjehduksesta mitään, muutamaa asiaa lukuun ottamatta, mutta minusta kuoriutui erihyvä laivakissa viime viikon aikana. Kävin tänään illalla hauskan dialogin ystäväni kanssa: Ystävä: ”Olen ollut tosi surullinen. On ollut…