Minne menisin, mitä tekisin?

kartta

Lähetin juuri serkun pimeään, kotimatkalle täältä kotimme lämmöstä. Ihana haaveiluillallinen ja paljon puhetta menneestä, tulevasta ja omista poluista. Omien reittien luominen ja löytäminen on kyllä tärkeää. Että on itse raivannut tiensä ja tietää millaisella alustalla kävelee. Tunnistaa ääriviivansa ja askeleensa, seisoo valitsemiensa teiden ja päätösten takana, ainakin riittävästi. Kun on itse luonut omat polkunsa, voi sitten harhareitin päätteeksi palata samaa tuttua reittiä takaisin kotipesälle. Olisihan se rankkaa, jos pitäisi aina kulkea aivan oikeaan suuntaan.

Jos kaupunki tulvisi, vesireittejä pääsisi pakoon. Vaan minä en ole kala, vaan minä en ole kala, lauloi Ultra Brakin.

Olen pitkästä aikaa tilanteessa, kun tulevaisuudessa ei siinnä matkaa. Oli kesäkuun Transsiperia; Venäjä, Mongolia ja Kiina. Oli elokuinen Botswana ja syyskuinen, vieläkin itkettävä Turkki. Saan viimeisen Turkin raportin kirjoitettua tänne tällä viikolla ja Botswanastakin olisi vielä pari artikkelin verran jäljellä. Mutta mitä nyt? Minne menisin, mitä tekisin? Tiedän aivan taatusti haluavani raivata reitin taas jonnekkin vähän kauemmas.

Uskon rakastavani Norjaa. Vuoristoja ja luihin valuvaa kylmyyttä. Villahousuja ja -pipoja (löysin eilen täydellisen, vaan jätin sen kauppaan yyh!), alati kaunistuvaa maisemaa ja ainakin oman mielikuvani äärimmäistä rauhaa. Vähän liian pientä telttaa, vähän liian kylmiä varpaita ja vaahtokarkkeja nuotiolla, jos sellaisen saa Norjaan sytyttää.

Mutta entä Kanada? Talvinen Kanada tai ehkä keväinen, kesäinen tai syksyinen Kanada? Vuokra-auto ja unet takapenkillä. Takaluukusta kurkistava aamuaurinko ja mukavan tavalliset, inhimilliset, kohteliaat ihmiset, joilla on jalat maassa ja käytännölliset takit. Auton etulasin skrapaus yltiömäisen pakkasyön jälkeen ja kirkkaan helottava tähtitaivas. Torontossa näkisin sekä NBA:n että NHL:n, salaiset haaveni, joita ei kehtaa ääneen sanoa.

Mutta mitä vielä? Mausteinen Intia, kaukaiselta ajatukselta tuntuvat Galapagos-saaret ja kerran koettu, mutta vielä lyhyeksi visiitiksi jäänyt Mongolia villihevosineen. Enhän tippunut vielä edes hevosen selästä, vaikka melkein onnistuin. New Yorkin suosituksetkin olisi listattava uudelleen kolmen vuoden jälkeen ja kaiken tämän lisäksi on vielä Japani, Brasilia, Meksiko, Argentiina, Nepal, Senegal, Namibia ja kaikki Euroopan valloittamattomat ja valloitetut. Ja sitten ne kaikki maat ja kaupungit, joiden nimet on liian vaikeita tällaisen Suomi-tytön suuhun.

Mitä sinä suosittelisit kaikista maailman paikoista? Ajattelin, että voisin taas ryhtyä budjettikuurille matkahaaveen vuoksi. Mihin kannattaisi lähteä talvilomalle? Entä jos vuodenajoista ei ole väliä?

Minun polkuni ohjaavat usein vähän kauemmas. Mutta lähelläkin on hyvä.
Onneksi äiti muistaa aina muistuttaa siitä puhelimessa: ”Ei sun aina tarvitse lähteä jonnekkin.

Mutta äiti, kun minä olen lähtiessäni aina kaikista eniten läsnä.

– Henriikka

Kuva: sooperarticles.com

Kategoriat: matkustus Avainsanat: , , , 23 kommenttia

Minne menisin, mitä tekisin?

23 kommenttia

  • Matleena sanoo:

    Tule käymään täällä Skotlannissa! Suht lähellä ja suht halvalla pääsee mutta nähtävää riittää senkin edestä :) Kolme vuotta asuttu täällä enkä kyllä lähtisi pois jos ei olisi pakko <3

  • anniina sanoo:

    mä oon vähän rakastunut norjaan. siinä on jotain ihmeellistä. vanhempani olivat siellä vastikään vuoden ja sain käydä siellä neljä kertaa. aiemmin olin käynyt kahdesti. ihana maa… jotenkin. itse haluaisin seuraavaksi reilaamaan, kahlaamaan ne euroopan pääkaupungit, joissa en ole vielä käynyt. berliini, amsterdam, brysseli, wien jne…

    • Henriikka sanoo:

      No mä vähän luulen, että mäkin rakastuisin siihen. Voi pahus, kun se on niin himpuran hintava. Toisaalta, trangia mukaan ja omat eväät, niin halpaa on.

      • ElisaV sanoo:

        Heippa! Asun Vesterålenissa ja tarjoan mielelläni yösijaa jos tänne päin eksyt. Lofooteilla ja Vesterålenissa riittää vuoria valloitettavaksi ja makeita mökkejä vuorilla, joissa voi yöpyä pilkkahintaan :)

  • Barbie does not sanoo:

    Moni väittää, että maailman kaunein rantatie sijaitsee Italiassa Sorrentosin ja Amalfin välillä. Ken tietää. (Kellään Kenin puhelinnroo?)

    • Henriikka sanoo:

      Ootko itse käynyt siellä? Voisinpa Googlen street viewin kautta mennä vakoilemaan, millaiset maisemat siellä odottelisi.

      Voi maailma, niin paljon nähtävää. Sinulla pointsit aina niin verbaalisista kommenteista.

  • julianna sanoo:

    Voi Henu, jaan kaukokaipuusi täysin. Juuri tänään toiveikkaana selailin Momondon uutta ominaisuutta, jossa voit laittaa tietyn summan budjetiksi, ja sivusto laskee, miten pitkälle olisi sillä rahalla mahdollista lähteä. Ja voi, mihin kaikkialle haluaisinkaan lähteä! Kesäinen transsiperian reissunne sai minut ja kaverini tosissaan haaveilemaan Venäjä-Mongolia-Kiina -seikkailusta, ja mystinen ja autenttinen Nepali kuiskii kutsuvia sanoja korvaani. Islannin ja Norjan karut mutta uskomattoman kauniit maisevat vilisevät silmissäni, Marokon mausteet ja siniset kaupungit on pakko kokea. Vapaaehtoistyö Namibiassa on edelleen must-listallani, ja olisihan Etelä-Amerikan road trip ihan maaginen juttu. Niin paljon nähtävää, niin vähän aikaa ja rahaa näin vasta-aloittaneena opiskelijana. Onneksi joulu-tammikuun vaihteeseen on jo sovittu kavereiden kanssa pakettiautoreissu Suomesta Viron, Latvian, Liettuan, Puolan ja Tsekin läpi Itävaltaan laskettelemaan!

    Yhtä maata uskallan suositella, vaikka en siellä itse ole käynyt. Kaksi hyvää ystävääni viettivät siellä viime tammikuussa pari viikkoa reppureissaten ja rakastuivat maahan niin totaalisesti, että sen on pakko olla totta. Marokko on kuulemma paljon enemmän mitä osaisi odottaa! Upeat kaupungit, surffimahdollisuudet ja aavikot odottavat löytäjäänsä, ja paikallinen väki on uskomattoman ystävällistä!

  • Sari sanoo:

    Miksi lähteä kauas? Olen tällä hetkellä Kroatiassa ja tämä on todella kaunis maa. Paljon on nähty mm. Splitin vanha kaupunki, Krkan kansallispuisto ja sen mahtavat vesiputoukset, mutta paljon jäi vielä nähtävää, kuten Plitvicen kansallispuisto (joka on kuulemma aivan mahtava) sekä Duprovnik (jossa on kuvattu Game of thrones). Ehdottomasti tänne!

  • Sule sanoo:

    Kroatia, Montenegro ja Bosnia&Hertsegovina! Ja hyvin saa nämä samaan reissuun kun vuokraa auton. Mieletön kombo!

    Tuo toisena ja ekana ehdottomasti Pohjois-Norja, esimerkiksi Narvik ja Lofootit! Uskomattomia kalastajakyliä vuorien kupeessa. Maisemat joita ikävöin koko ajan<3 Mökkivuokrat suht edullisia ja kaupasta aina eväät ja ruuat, joita tehdä mökissä itse. Kertaakaan ei Norjassa käyty ulkona syömässä. Tosin kaupassakin ruuanhinnat noin puolet kalliimpia mitä Suomessa, mutta ehdottomasti sen väärti!!!!!

    Itse rakastan myös Englantia ylikaiken (en juurikaan Lontoota, mutta Englannin pienempiä kyliä ja maaseutua). Seuraava unelma olisi Skotlanti ja Irlanti.

  • Sisko sanoo:

    Slovenian Bled-järvi (keväällä/kesällä)!! Paras paikka missä olen koskaan käynyt, halpa ja slovenialaiset on todella ystävällistä porukkaa! Toukokuussa on vielä off season turistien kannalta mutta sään kannalta aivan ihana, voi vaikka pyöräillä järven ympäri.
    Vähän enemmän länsimaisten turistien suosima mutta silti kokemisen arvoinen on Italiassa Cinque terre. Viisi kylää/pikku kaupunkia vuoren ja meren välissä ja voi ottaa asiakseen patikoida kaikkien kaupunkien läpi tai vaikka vaan kahden välillä ja sitten loput laiskotella junassa.
    Hauskaa matkan suunnittelua!:)

  • Anni sanoo:

    Vietän juuri vuotta Uudessa-Seelannissa, ja tämä on kyllä lempimaani tähän mennessä, voisin kuvitella asuvan täällä pidempäänkin. Loputtomasti kauniita paikkoja, mutta parasta on ihanat ihmiset ja rento fiilis. Tosin en muista, oletko jo ollut täällä?

    Jos oikein kauas haluat lähteä, vietin kuukauden Tongassa ja se on varmasti erilaisin ja jännittävin paikka, missä olen ollut! Suosittelen♡ Ihan oma taikamaansa.

  • Hanna sanoo:

    Täältä ääni oikeastaan kaikille edellä mainituille kohteille (sain itsellenikin matkakuumeen, tosin en saa lähteä minnekään ennen valmistumistani), mutta erityismaininta Balkanin niemimaalle. Olimme toissa kesänä viikon (onnekkaimmat kaksi) autolla liikenteessä ajellen ympäri Balkania. Lensimme Budapestiin, josta vuokrasimme auton ja ajoimme ensin Serbiaan, sitten Bosnia& Hertsegovinaan, Montenegroon ja lopulta Kroatiaan. Minä lensin Splitistä kotiin, muut jatkoivat vielä uusiin seikkailuihin. Aivan mahtavia maita, kaupunkeja ja maisemia!

  • sannero sanoo:

    Ihana tuo lause ”lähtiessäni olen eniten läsnä”. Olen viimeisen puolen vuoden aikana löytänyt todellisen reissuminäni, se löytyi kun uskalsin lähteä matkustamaan yksin. Tälläkin hetkellä vielä matkan päällä mutta silti sydän ja mieki huutavat että lisää on nähtävä. Itseäni kutkuttaa tällä hetkellä jostain syystä etelä-Amerikka, en oikein edes tiedä miksi. Sitä en kuitenkaan osaa vielä suositella koska en ole käynyt :D

    Mutta Irlantia suosittelen, olin siellä pari vuotta sitten ja ihastuin kovasti. Siellä onnistui mahtavasti yhdistämään sekä kaupunki että seikkailuloman parhaat puolet, ensin pari yötä teltassa nummilla vaeltaen ja sieltä Dublinin keskustaan pubiruokaa testaamaan (ei lainkaan niin kaameaa kuin annetaan olettaa).

    Mutta reissukohteita enemmänkin suositan, että lähdet matkaan edes kerran yksin. Siis ihan yksin, niin ettei kaveria ole vastassa. Olen sosiaalinen ihminen ja niin tunnut olevan sinäkin, mutta yksin matkustuksessa on oma ihana vapautensa, joka tuntuu niin hyvältä.

    Jos siis löytyy kohde joka kiinnostaa muttei matkaseuraa niin go for it!

    Ja ylipäätään go for it tän blogin kaa, oon tainnu sanoo aiemminki mut tää o iha paras :)

  • milla sanoo:

    NORJAAN ihan ehdottomasti!!!!!!

  • pikku-oRkki sanoo:

    Jos tekee mieli päästä nopeesti jollekin ihan minimaaliselle lomalle kotimaahan varsinkin puolison kanssa, sellanen hemmotteleva irtiotto arjesta, niin suosittelen ehdottomasti Fiskarssin Wärssyä, Suomen vanhimpia majataloja! http://www.wardshus.fi/ Helsingistä sopivalla etäisyydellä.

    Oon vieraillut lafkassa kolmesti syömässä, joista yhdesti myös yövyttiin, ja ruoka on aina ollut TÄYDELLISTÄ ja palvelu tosi ihanaa. Simppeleitä ja selkeitä makuja, mutta niiiiiin hyvää. Fiskari mielletään yleensä kesämestaksi, mutta tehtiin yhden yöpymisen rakkausloma sinne vuosi sitten näihin aikoihin, ja toimii (: Toki seutu on melko hiljaista, kun turistikausi on ohi, mutta saapahan nauttia syksyisistä ruukin maisemista rauhassa, käydä kahvilla ja vierailla pikkuputiikeissa. Monesti Wärssyllä on jotain pakettitarjouksiakin tällai kauden ulkopuolella, kandee tarkkailla facebook-sivuu tai nettisivuja. Suosittelen lämpimästi miljöön ja RUUAN takia (pitkän kaavan illallinen, tottakai!). En usko, että keliakiakaan on ongelma, varsinkaan jos ilmoittaa jo etukäteen.

  • RousMary sanoo:

    Eikä ihana Henriikka!
    Rakastan tuota loppua!
    Omakin äitini aina sanoo juurikin noin ja monet kerrat oon yrittänyt pukea sanoiksi niitä tunteita, joiden vuoksi aina karkaan maailmalle uudelleen. Sinäpä sen sanoit ”Mutta äiti, kun minä olen lähtiessäni aina kaikista eniten läsnä.” Tämä kiteyttää kaiken. Ihan kyynelissä täällä.

  • Henriikka sanoo:

    KIITOS KIITOS ihanat hyvistä ideoista. Voi hyvin olla, että seuraavaksi päädyn johonkin näistä paikoista!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *