Learning by Doing: Viikonloppuna telttailemaan

DSC_1207 kopio DSC_1225 kopio

Lähden viikonloppuna telttailemaan enkä suoraan sanottuna pysty ajattelemaan juuri mitään muuta. Se on niin kivaa. Siitäkin huolimatta, että lähdemme vain yhdeksi yöksi emmekä Nuuksiota kauemmas.

Muistaakohan joku vielä, kun viime vuonna pakkasimme ystäväni Bean kanssa rinkat täyteen ja lähdimme Repovedelle parin päivän vaellukselle? Vaikka se oli ensimmäinen kertamme yhdessä metsässä (ja Bean ensimmäinen kerta vaeltamassa), aloimme kutsua sitä jo silloin perinteeksi. Jos asioita alkaa kutsua perinteiseksi jo ensi kerralla, jää toistuvuus automaationa sopivasti kuvioihin. Puhumme jo viikon Lapin vaelluksista ja jäätikköretkistä, mutta aloitetaan nyt ensin marraskuun taitteen yöpakkasvaelluksella.

Totuushan on, etten minäkään tiedä mitään telttailusta kesän ja alkusyksyn ulkopuolella. Viime vuonna seikkailimme syyskuun alussa enkä tunne loppusyksyistä metsää öisin. En tiedä kuinka marraskuun huurteiset halot saa syttymään. En tiedä miltä aikaisin laskeutuva pimeä tuntuu yöpatikoijan näkökulmasta tai miten kylmä voi olla, kun pötkötät makuupusissa ja pihalla on pakkasta. Sen tietysti tiedän, että nämä ovat varusteasioita, mutta en usko, että tähän hätään sijoitamme siihen kalleimpaan kalustoon.

Voitteko uskoa, että mietimme juuri pari päivää sitten tosissamme, voimmeko paleltua telttaamme? Että nukahdamme, emmekä koskaan herää. Saimme naurua ja vakuuttelua osaksemme: ihmisen pitäisi kuulemma pysyä hereillä sellaisessa kylmyydessä, jos ei ole aivan sammunut. Eikä tarkoitus ole.

Veikkaan, että pärjään pitkälle niillä neuvoilla, jotka Lapin 30 asteen pakkanen ja lumilautailu- ja rinnepäivät ovat opettaneet: kerrospukeutuminen, pysy liikkeessä, tunne omat varpaasi.

Mutta jos on muutama neuvo heittää tällaiselle Learning by Doing -retkeilijälle, niin annapa kuulua. Kiitollisena ja nöyränä otan vastaan. Sen tiedän, että eväspuoli minulla on hallussa. Viime vuonna tein mukaan suklaata ja tänä vuonna homman voisi viedä seuraavalla levelille. Ehkä leivon mukaan kokonaisen kakun.

Seikkailukerho kuittaa.

-Henriikka

Learning by Doing: Viikonloppuna telttailemaan

10 kommenttia

  • Ella sanoo:

    Hellou! Paljon en ole minäkään vaeltanut tai telttaillut pakkasessa mutta muutaman yön kuitenkin! Paras juttu pakkasella teltassa nukkuessa on pistää pipo päähän ja muutenkin vaan paljon vaatetta päälle. Joku lämpöinen viltti tai sellainen avaruuspeitto missä on hopeinen pinta toisella puolella voisi olla hyvä lisä makuupussin alle pitämään maasta nousevan kylmän poissa.
    Itse koin kurjimmaksi sääksi sellaisen päivällä tosi märän ja yöllä pakastavan kelin. Kerran meillä jäätyi yöllä puolijoukkueteltan seinät ja aamulla meidän tyttöjen hiukset oli jäätyneet kiinni seiniin, mutta tuokin on nyt vain yksi hauska muisto noista reissuista.
    Ihanaa telttailua teille!

  • Kaina sanoo:

    Aiemmin mainittua avaruuspeitettälakanaa suosittelen minäkin. Sehän on nimensä mukaisesti jonkinlaista avaruusteknologiaa, ja ainakin viime kesänä lämmitti huonosti varautunutta minua hurjan paljon teltassa! Eikä edes maksa kuin muutaman euron :)

  • Suvi sanoo:

    Yöksi pipo ja kauluri, merinovillaa päälle jos vaan on ja fleeceä! Makuupussiin sisään silkkilakana se tuo pari astetta lämpöä ja jos tulee tosi kylmä niin yhdistäkää pussit. Avaruuspeite tosiaan alle ja jos/kun vaellatte niin heti hikiset aluskerrastot vaihtoon kun leiriydytte ja lämmintä päälle. Kun illalla teet nuotion niin jättäkää sivuille tilaa ja siinä sivulla kuivatelkaa tulen äärellä puut aamuksi niin saatte notskin nopeesti jos heräätte kohmeessa. (Sytytyspaloja kannattaa ottaa mukaan varmuuden vuoksi niin lähtee notski) ja mitäs muuta… Hyvin se menee itekin viime vkloppuna metsässä ja yöllä oli hiki kun olin liiankin varautunut kylmään ?

  • Sini sanoo:

    Vaihda yöpuku/yökerrasto päälle ennenkuin menet maakuupussiin. Oli sitten kuinka kylmä vaan ja vaikka et yhtään haluaisi riisua. Vaatteissa on aina vähän kosteutta kun ne on ollut päälle ja silloin ei lämpene millään, ikinä. Mitä kylmempää tulee sitä parempi tämä neuvo on.

    • Sini sanoo:

      Ja vielä siitä yöksi pukemisesta: vähemmän on enemmän kun se vähä on laadukasta. Hurjat vaatekerrokset ei lämmitä (päinvastoin) ellei materiaali ole oikea.

  • moi sanoo:

    teltta on kylmä paikka yöpymiseen yöpakkasilla, itse tykkään laavuista jota nuotio lämmittää. Mutta niinkun aiemminkin mainittiin silkkilakana ja maan kylmyyden hyvin stoppaava makuualusta on tärkeitä. Ja hyvä makuupussi tietty. Voi kun pääsisi itsekkin taas, hyvää reissua.

  • Lämmin taukotakki, jos pysähtelette vaelluksen aikana. Ei tuu vilu sitten paikallaan. Esim. se sun violetti mikä oli mukana Kolilla. Lusikka riittää, ja vaatteet kannattaa pakata esim. 4l-minigrip-pusseihin (jos et heti halua sijoittaa vedenpitäviin säkkeihin), niin eivät kostu yön aikana tai muutenkaan. (:

    Ihanaa suomiretkeä! Pistän sun jutun sit jakoon omiin kanaviin myös. xo

  • sannero sanoo:

    Viidentoista vuoden partiokokemuksella totean seuraavaa:

    Kunnon makuupussi on kaiken a ja o. Ja todella kunnon, jos siinä lukee ”extreme -5” niin sitten se pakkastelu on tosiaan extremeilyä ja ei erityisen mukavaa. Toinen tärkeä on makuualusta, joka eristää kunnolla, ettei maan kylmyys tee tepposia.

    Yöksi ei saa topata liikaa vaatetta päälle. Kunnon lämpökerrasto, pipo päähän, hanskat tassuihin ja hyvät sukat jalkaan. Villapaita jos paleltaa, mutta ehdottomasti puhtaat ja kuivat vaatteet.

    En tiedä missä aiotte yöpyä, itse olen pakkasissa tottunut armeijamaiseen puolijoukkuetelttaan ja kaminavuorotoimintaan, silloin ei palella :D
    Yösija laavupaikalla, jossa saa viritettyä nuotion lämmöksi lienee seuraavaksi lämpöisin vaihtoehto :)

    Mukaan otsalamppu, hämärä tulee yllättävän aikaisin! Ja jalkaan kunnon kengät, jotta sukat ja jalat pysyvät kuivina ja lämpöisinä koko päivän, kerran jäätyneitä varpaita on tosi vaikea saada lämpöiseksi ulkosalla.

    Yö pakkasmetsässä voi jäädä joko elämäsi kauheimmaksi (mikään ei ole palelua pahempaa) muistoksi tai raikas metsäilma takaa elämäsi parhaat unet, se on varusteista kiinni :)

    Ihanaa vaellusta, Suomi on paras ja metsäretket ♡ toivottavasti näkyy tähtitaivas!

  • HANNA sanoo:

    Oih, ihanaa. Täytyy kyllä itsekin tehdä joskus jotain tällaista.

  • Henriikka sanoo:

    Tattista tyypit kaikista vinkeistä. Niistä oli suuri apu! Palaan taas tänne tai laitan uutta vinkkikyselyä pystyyn seuraavan retken lährstyessä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *