Arkisto: marraskuu 2015

13 kivaa marraskuulta

1. Nuuksion seikkailu Tästä olette kuulleet intoilua jo liikaakin. Minun ja Bean telttaretki Nuuksioon loka-marraskuun taitteessa enteili kaikkojen aikojen parasta marraskuuta. Ensimmäinen kirjoitus täällä, toinen osa tulossa tällä viikolla. 2. Fabula Kirjojen Netflix. Kuukausihinnalla kirjoja niin paljon kuin vain jaksaa lukea. Tästä kirjoitan enemmän myöhemmin, mutta jo tässä vaiheessa heitän…

Jouluradio soi taas!

Kaupallinen yhteistyö / yhteistyössä Jouluradio On taas se aika vuodesta: Jouluradio on aloittanut soittonsa! Tätä kirjoittaessani soi Michael Bublen Blue Christmas ja äsken meni tuntematon Paimenhuilun joululaulu. Kauden ensimmäisenä kajahti tuttuun tapaan ensimmäisen adventin hoosianna, tänä vuonna sanattomana, upeana jazz-vetona. Odotan vuoden ensimmäistä Last Christmassiä, vaikka se on korniuden huipentuma,…

Armas – Lounaaksi lähiruokaa

Käyn lähes joka päivä työpäivän keskellä toimiston ulkopuolella syömässä. Lounasseteli-etu on eduista ihanin ja lounashetket keitaita välillä hyvinkin hektisen työn keskellä. Samalla pystyy tutustumaan helposti Helsingin keskustan ruokatarjontaan, sillä siinä missä toiset kaipaavat vakiopaikkaa, käyn itse harvoin kahdesti viikossa samassa paikassa. Torstaina ja perjantaina kävin kuitenkin sattumalta nauttimassa lounaani samassa…

Täydelliset yllätysjuhlat

Elin eilen yhden elämäni häkellyttävimmistä hetkistä. Yllättäjä yllätettiin aivan totaalisesti. Olin menossa viettämään iltaa ystävieni kanssa. Olimme käyneet Jannen kanssa vähän tylsillä torstaikahveilla ja ilta tuntui jotenkin ankealta. Väsytti ja rasitti. Laahustin hiljalleen Kamppiin ystävän luokse ja soitin laiskasti summeria. Oven avauduttua alkoi kuulua synttärilaulu. Menin totaalisen jäihin enkä suostunut…

Koru kärsimättömyydestä

Kuvissa näette korun, joka kuvastaa kärsimättömyyttä. Joka kuvastaa minua. Joka on ärsyttävän todellinen muistutus piirteestäni, jonka mieluusti vaihtaisin lempeään kärsivällisyyteen. Minäpä kerron koko lyhyen tarinan korun takaa. Olin viime torstaina Suomen Blogimedian pikkujouluissa Cafe Köketissä. Meno oli iloinen ja juhlajoukkio hersyvän hyväntuulinen. Oli glögien tuunailua, ennustusta, hyvää ruokaa ja riittävästi…

Kesäöiden kaipuu

Selasin tänään viime kesän mökkikuvia läpi. On pitänyt kirjoittaa kalakilpailusta, karhujen katselusta ja muusta rennosta kesäilystä elokuusta lähtien, mutta materiaalia olisi niin paljon jaettavaksi, että se on aina jäänyt. Lisäksi miltei jokainen kuva pysäyttää minut. Jään miettimään kuvanottohetken tuntemuksia, ajatuksia ja elämäntilannetta. Makuja, tuoksuja, värejä. Kuvilla on uskomaton voima saada…

Tiptaptiptaptipetipe

”Sulla on uusi villapaita”, huomasi ystävä. ”Joo, niin on. Se on metsänvihreä, mun lempiväri!” vastasin innoissani ja lisäsin heti: ”niin ja kirkkaankeltainen myös.” Tuntui, että keltaiselle voi tulla paha mieli, jos unohdan toisen suosikkini ja hehkutan vain vihreää. Villapaita ei erikoisemmin imartele minua, ja olen muutenkin tainnut ottaa muutaman lisäkilon…

Syysvaellus Nuuksioon (osa 1/2)

Seikkailukerhon perinteinen syysvaellus suuntasi tänä vuonna ihan lähimaille, Nuuksion kansallispuistoon. Loka-marraskuun taitteen yön yli kestävä retki oli meille molemmille ensimmäinen vähän kylmemmillä keleillä tehty pyrähdys. Teille suurensuuri kiitos kaikista jaetuista vinkeistä, jotka takasivat erittäin onnistuneen keikan. Säiden Herralle kiitoksia siitä, että pakkasöillä ympäröity viikonloppu oli lauhkea kuin lammas. Eväistä jo…

Kun vaimo on myrsky ja mies silkkaa tyyntä

”Janneeeee… voitko sä tulla auttamaan mua yhdessä jutussa?” ”Joo, odota mä laitan eka tän mikrofonin pois.” ”Janneee! Tuu jo.” ”Noni, mitäs?” ”Mä oon nyt valinnut nämä mun ja Bean retkikuvat. Näitä on 74. Voidaanko käydä nämä yhdessä läpi ja sitten poistetaan huonot ja jaetaan jäljelle jääneet kahta postausta varten kansioihin?”…

Alkuni videobloggaajana: metsävideo

Metsävideo. Se kertoo kaiken olennaisen tästä filminpätkästä. Ajattelin aloittaa videoiden tekemisen. En tiedä mitä te olette siitä mieltä, mutta minä olen innoissani. Snapchatin kautta lyhyiden videoiden tekemisestä on tullut arkipäivää, mutta kaipaan jotain kokonaisempaa ja ehjempiä juttuja. Kymmenen sekuntia videot jättävät omalla tavallaan aika kylmäksi. Vaikka kuvien ja tekstien yhteistyö…

For old times’ sake

Soittimesta soi Emeli Sandé. Aina yhtä vaikea muistaa, että hän on syntynyt vasta vuonna 1987. Jotenkin omassa mielessäni hän on joku jo kauan elänyt legenda. Katson viime sunnuntaisia brunssikuvia, kauniita ystäviä sekä lämpimiä croissantteja ja sydämiä. Ystävä oli pitkään reissussa ja palasi nyt kotiin. Oli ihana tulla kylään niin kuin…

Elämäni ensimmäiset sitsit

Olin lauantaina elämäni ensimmäistä kertaa sitseillä ja vuosijuhlissa. Media ry täytti 44 vuotta, ja olin Jannen käsipuolessa avecin virkaa suorittamassa. Opiskellessani Jyväskylän yliopistossa ja Metropolia AMK:ssa onnistuin skippaamaan jok’ikiset sitsit ja sellaiset, joten uuden edessä oltiin. Mitä puetaan päälle? Kuinka koreasti käyttäydytään? Kuinka yleviä ovat nämä akateemiseen kulttuuriin kuuluvat etiketit?…

Miksi aina muulloin tekisi mieli ottaa päiväunet paitsi sairaslomalla?

Arjessa suurimpia haaveitani on käpertyä toimiston valkoiselle sohvalle ja ottaa pienet torkut. Vaipua työpäivän keskeltä omaan onnenmaahan ja palata sitten parinkymmenen minuutin päästä mukanaan köntti energiaa. Eilen iski kuume. Iski vain kuin salama kirkkaalta taivaalta. Oli brunssi ystävän kotona, ja jäseniä alkoi särkeä. Sitten alkoi päänsärky, sitten nousi kylmyys. Hyppäsin…

Lukijoiden kanssa iltakahvilla

yhteistyössä Moccamaster Harvoin viettää tiistai-iltaa yhtä monen uuden kahvi- ja ihmistuttavan kanssa kuin viime viikolla. Muistatte varmaan, kun kuukauden päivät takaperin kyselin kiinnostuneita kanssani juomaan kahvia? Sain arpoa kiinnostuneiden joukosta mukaani neljä, ja tiistaina uimme yhdessä syvälle kahvin ihmemaahan, kun Moccamasterin järjestämä cupping-koulutus järjestettiin. Tilannehan oli lähtökohtaisesti aika jännittävä. Minä,…

Kun kamera ei rakasta (osa 5)

Olin tiistaina muutaman lukijan kanssa Johan & Nyströmillä cupping-koulutuksessa. Katsoin tilaisuuden loputtua kameran satoa läpi ja järkytyin: mikä maaninen juoppo se tuossa ylimmässä kuvassa haistelee liimaa? Seuraavaksi lävähtää totuus tiskiin: tuolta minä todella näytän. Reality-chekkinä taas annos vähän vähemmän onnistuneita kuvia, joita kamerasta löytyy usein onnistuneita enemmän. Vääntyneitä jalkoja, väsyneitä…

En ole täällä enää pitkään

Kai kaikki tunteet liittyvät siihen, että tietää olevansa täällä enää hetken. Kaikkea tarkkailee vähän yksityiskohtaisemmin ja hetkiä tallentaa muistiin vähän useammin. Aamu-usvat parvekkeelta, musta meri ja ikävä kamalia kanadanhanhilaumoja. Me muutamme tammikuussa. Jätämme ajan Arabianrannassa ja suuntaamme katseet uuteen suuntaan. Se tuntuu oudolta, kivalta, jännittävältä ja odotetulta. Otan tämänkin asian…

Aitoa hamamia

Ei ole varmaan kaikkien ylistyskirjoitusten vuoksi päässyt unohtumaan, että olin syyskuussa Turkissa. Pääasiassa pyörimme purjeveneessä ja lenkkarit jalassa vaellusreitillä, mutta matkaohjelmaan mahtui myös muutama hätäinen kaupan ohitus. Nämä tilaisuudet oli käytettävä vikkelästi hyväkseen. Ehkä vähissä ostoshetkissä oli hyvätkin puolensa: joka puolella myytäviin hamam-tuotteisiin ei ehtinyt kyllästyä. Hamamhan tarkoittaa turkkilaista saunaa…

50 Shades of Pilates

Ehei, kuvassa ei ole erottiista laitteistoa tai keskiaikaisia kidutusvälineitä. Sen sijaan olin tänään ensimmäistä kertaa Pilates-tunnilla. Oma mielikuvani Pilateksesta on napakasti tiivistettynä ”epähengellinen jooga”. Olen ajatellut sen olevan joogaa ilman hengellisiä ja henkisejä aspekteja. Olen ehkä pohtinut Pilatekseen kuuluvan venyttelyt ja pitkät, hartaat hengitykset, mutta muuta en ole tiennyt. Ja…

Isän tyttö

Sain isältä ja isän isältä hymyni. Meni yli 20 vuotta huomata se. Ylähampaat näkyvät leveästi, mutta alahampaat jäävät piiloon. Sain isältä kaipuuni seikkailuihin. Suunta on eteenpäin ja uusiin asioihin. Isä oli ehtinyt jo kiertää moottipyörällä Euroopan ja rekalla Venäjän, ennen kuin minua edes harkittiin. Nyt vajaa 60-vuotias isä on lähdössä…

Keltaista kahvia, vihreitä sydämiä

On marraskuu ja ulkona on syyskuu. Pitäisi olla kaamos, mutta onkin väriä ja lämpöä enkä ole siitä lainkaan pahoillani. Olen isänpäiväretkellä kehäkolmosen ulkopuolella. Olen kiitollinen siitä, että tänä syksynä olemme oikeasti jaksaneet tehdä asioita viikonloppuisin. Kotiin jääminen on aina se rentouttavin vaihtoehto, mutta usein lyhytkin reissu siirtää ajatuksia omasta elämästä…

Et ajattele väärin

Tapasin työskennellä muutamia vuosia kuvataidealalla. Ensin ajauduin viikonlopputöihin opiskelujen oheen mintunvihreään puutaloon galleristiksi, jossa jatkoin työharjoittelijana ja myöhemmin virkaatekevänä toiminnanjohtajana (kuulostaa hienommalta kuin olikaan, vaikka hienoa se toki oli). Toiseen työharjoitteluun ajauduin Kuvataideakatemiaan, jossa jatkoin myös kolmanteen harjoitteluun. Sen jälkeen jäin tuntityöläiseksi, jonka jälkeen kokoaikaiseksi työntekijäksi noin vuoden päiviksi. Sielläkin…

Mitä metsässä syötiin?

Kuvasin viikonlopun telttaretkelle lähtiessäni eväämme. Olin uhannut leipoa kakkua, ottaa mukaan pullonpohjat punaviiniä ja harkita kaikkia mukaanotettavia ruokia tarkkaan. Toisin kävi: heitimme perjantaina keskiyöllä rinkkoihimme sitä sun tätä kaapista löytynyttä ja hyödynsin tuotetesteihin saadut erikoisherkut. Bea kävi hakemassa kaupasta jotain nopeaa ja helposti syötävää. Tällaiseen settiin lopulta päädyimme: Froosh-smoothiet (tosin…

Kun pakahtuu niin että sattuu

Mietin lähes joka aamu kuuden ja yhdeksän välissä pakahtumista. Matkaan töihin erinäisin kulkuneuvoihin tai jalkapatikalla, vaivun omiin kerroksiini ja tarkkailen ympäristöä. Ajattelen valehtelematta neljänä viidestä arkiaamusta, että maailma on ihan liian hieno. Kahtena viidestä arkiaamusta ajattelen, että pakahtuminen voi hyvin olla syy menehtymiselleni. Tuntuu, että usvat, auringonnousut ja -laskut, harmaat aamut…

Postikorttituulella

Käyn aina toisinaan työasioilla postissa enkä voi vastustaa niitä. Tuntuu, että posteissa on niin paljon nostalgiaa, ja vaikka näin ei ehkä saisi postin lakon aikaan sanoa, niin tuntuu, että posteissa on sellaista hyvällä tavalla pysähtynyttä ja vanhanaikaista. Kuin saisi ovesta sisään astuessaan päälleen kunnon annoksen nostalgiaa, menneitä vuosikymmeniä ja postisäkillisen…

En nähnyt metsää puilta

Seikkailukerho on palannut Helsinkiin, takaisin kotikoloihinsa. Dunkkasimme bussissa ja junassa niin pahasti savulta, metsältä ja muulta vastaavalta, että emme saaneet juurikaan nauttia seurasta. Mikä viikonloppu, mikä retki! Lämpötilat nousivat nollan yläpuolelle ja aurinkokin pilkahteli juuri niin kuin toivoimme. Löysimme oman poukaman yleisten reittien ulkopuolelta, jonne leiriydyimme. Vaikka tuuli riepotti myrskyn…