En nähnyt metsää puilta

Seikkailukerho on palannut Helsinkiin, takaisin kotikoloihinsa. Dunkkasimme bussissa ja junassa niin pahasti savulta, metsältä ja muulta vastaavalta, että emme saaneet juurikaan nauttia seurasta.

Mikä viikonloppu, mikä retki! Lämpötilat nousivat nollan yläpuolelle ja aurinkokin pilkahteli juuri niin kuin toivoimme. Löysimme oman poukaman yleisten reittien ulkopuolelta, jonne leiriydyimme. Vaikka tuuli riepotti myrskyn lailla, teltassa ei ollut yhtään kylmä, kun oli hyvät makuupussit ja päällä merinovillaa.

Nuotio syttyi ensimmäisellä tikulla eikä pimeän tulon jälkeen pelottanut. Oli säkkipimeää. Nukuimme seitsemästä seitsemään. Liekö se edes mahdollista? Heräsin aina välillä miettimään maailmaa ja nukahdin uudestaan.

Nyt olisi savunhajuiset vaatteet ja teltta tuuletettavana.
Paras käydä hommiin, ettei sunnuntai niele.

-Henriikka

En nähnyt metsää puilta

2 kommenttia

  • Jokapa sanoo:

    Hei! Muistatko missäpäin oli tällainen koivumetsä Nuuksiossa? Etsin valokuvattavaksi juuri koivumetsää, mutta olisi helpompi kun tietäisi edes vähän mistäpäin nuuksiota lähteä haravoimaan…

    • Henriikka sanoo:

      Moi! Valitettavasti en muista yhtään :( Tämä oli jossain vähän Nuuksion reunalla, ei siellä metsän siimeksessä. Muuta en muista, oon pahoillani.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *