Vuoden vikat pikkujoulut ja ukulelesoolo

Voi, mikä rauhallinen sunnuntai. Tai tarkemmin sanottuna pääkopassa rauhallinen ja miljööltään kaikkea muuta. Muuttopäivä on aivan nurkan takana ja ennen karkaamista joulunviettoon pitäisi saada kaikki muuttolaatikoihin ja huusholli puhtaaksi. Tällaisena anti-pakkastalvena ei voi edes väittää, ettei ikkunoita pystynyt pestä. Mieli on kuitenkin levollinen, uusi vaihe elämässä on jo aivan korvilla. Iik. Iik. Iik!

Viime viikolla oli vielä kolmet pikkujoulut, mutta hyvänen aika, onneksi ennakkojuhlakausi on nyt ohi. On sitä elämässä rankempaakin, mutta nyt on kiva rauhoittua jouluun ilman kuohuvaa ja kippistelyä. Joulu on minulle paljon enemmän rauhoittumista kuin juhlimista. Paljon enemmän ajattelua kuin tanssimista. Paljon enemmän levollisuutta kuin juhlahumua.

Nämä tiiviillä ystäväporukalla järjestetyt pikkuiset joulut olivat paras tapa laskeutua vähän seesteisempään joulunaikaan.  Joulupuuroa, laatikoita ja luumuhillotorttuja. Glögikakkua, pipareita ja vihreitä kuulia. Meidän porukassa oikeasti vielä lauletaan yhdessä. Naureskelimme, että muutenkin menomme muistutti  30-vuotiaiden sijasta lähinnä seitsemänkymppisiä. Hurjin temppu oli varmaan, kun jätimme mantelin pois puurosta.

Keskiyöksi kotiin. Kanelintuoksuinen, kiiretöön joulu voi tulla. Ja muuttokiireet myös, sillä arvatkaa mitä? Ennen kuin ehdimme edes anella, tämä sama ystäväporukka laittoi viestiä, että aikovat kaikki tulla muuttoavuksi. Tietenkin.

-Henriikka

Vuoden vikat pikkujoulut ja ukulelesoolo

Ei kommentteja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *